Raxulla taitaa olla edessä uusi remppa..

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku nyt selittää; miten tällainen painon jojoilu tapahtuu?

Itseäni kun mietin, niin jos huomaan että vanhat housut alkaa kiristämään, niin tietenkin ymmärrän lisätä liikuntaa ja miettiä mitä onkaan nyt tullut suuhun laitettua...

No se tärkein eroavuus sun ja vaikka Raxun kohdalla on se, että oletettavasti sä et ole koskaan laihduttanut tuollaisilla äärikeinoilla kuin Raxu. Se meinaan jättää pysyvät jäljet elimistön toimintaan.

Erittäin hyvä asiaa kuvaava artikkeli on tässä: http://www.nytimes.com/2016/05/02/health/biggest-loser-weight-loss.html…

Jos ei englanti taitu, niin voin tiivistää:

-kyseessä siis 8 vuoden seuranta jenkkien kahdeksannen kauden Biggest loser- kisaajista

- vain yksi on alle sen painon mihin kisassa pääsi, kaikki muut lihoneet, jotkut takaisin entisiin mittoihinsa.

- Tutkimuksissa selvinnyt, että kisaajien aineenvaihdunta ei koskaan palannut entiselleen, vaan vuosi vuodelta hidastui entisestään

-  aineenvaihdunta hidastui niin paljon, että  laihduttanut 80 kg painava mies kulutti päivässä 500 kcal vähemmän kuin saman kokoinen mies, joka ei ole laihduttanut.

-samaan aikaan nälkähormoonit ovat pysyvästi nousseet huomattavasti korkeammalle tasolle kuin taviksella.

Että siitä voi läskihuutelijat ja - pilkkaajat miettiä miten kivasti itse mahtaisi pärjätä, jos päivästä toiseen tilanne olisi tuo omalla kohdalla. Ja sille kun ei nykytietämyksen valossa osata tehdä yhtään mitään.

Eli todellakin jos ihminen haluaa pudottaa painoa, se kannattaa ennemmin tehdä 1-2kg/kk tahtia, siten nuo elimistön vastareaktiot ei käynnisty.

Ja toki on eroja ihmisissä. Mutta tuo nyt on yksi aika massiivinen ja pätevä tutkimus, mikä selittää nimenomaan sitä jojoilmiötä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä naisille, että sekoavat kausittain jostain jutusta. 

Joo, miehet sen sijaan johdonmukaisesti juovat kaljaa ja syövät juustosnaksuja ilman mitään muuta yritystä kuin kova ulina.

Vaikee tätäkään on kiistää.

Vierailija kirjoitti:

Hyvältähän Raksu näyttää. Ei ole tullut kaikki kilot takaisin, veikkaan että 20 tullut ja mitä hän laihdutti, 50? Raksu on ikäisekseen todella hyvän näköinen. Hoikkana oli jo liian hoikka, jotenkin "kuivatahtanut." Tsemppiä Raksulle! Ja kyllä hän taas saa kilot pois, jos haluaa 😊

Juuri näin.

Ja lisäksihän Raksulla on paljon ylimääräistä ihoa, jonka takia hän näyttää "lihavammalta" kuin onkaan.

Hänhän ei käynyt 50 kilon painonpudotuksen jälkeen poistamassa ylimääräistä ihoa, vaan siellä se on vaatteiden alla ja näyttää ylimääräiseltä rasvalta. Veikkaan, että ylimääräihoa on ainakin 7 kiloa.

Terv. Itsekin aikoinaan yli 50 kg laihduttanut ja ylimääräiset ihomassat pois leikannut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tbtbm

Samaa näköä ja kokoa! 😮

Täh??

Antaisi olla. Turha kiduttaa vanhaa ruumista. Sairasta nuorekkuuden ja hoikkuuden ihailua.

Yhtä remppaa se on ollut monta vuotta

Ja kuuluu sulle, koska..?

Minusta hän oli jopas liian laiha välillä (hänelle sopii tietty pehmeys). Maltillisempi painon pudotus olisi voinut olla pysyvämpi... joskaan ei hän minun silmääni liian painava ole nytkään :) Kaunis nainen.

Enkä ole itse pehmeä vaan 45 kg.

Siis te täällä haukutte porukalla lonkkaleikkauksen läpikäynyttä? Eikö teillä ole pienintäkään aavistusta miten se vaikuttaa elämään?

Olisi varmaan kannattanut laihduttaa syömällä oikein ja sopivia määriä, ei liikkumalla tuntikausia päivässä. Silloin ei olisi painonhallinta kiinni lonkkaleikkauksesta. Ja kuka nyt muutenkaan jaksaa loppuikänsä tuollaista liikuntamäärää? Pää ja kroppahan siinä hajoavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne sitten kilot tuli sitten yhtä nopeasti kuin lähtikin. Ylläri.

No eihän tossa nyt läheskään ole kaikki kilot tulleet takaisin, ei edes puolia. Iso operaatio kumminkin, mikä juuri sitä liikuntaa rajoittaa.

Mutta joo, oli ihan äveri se 6 h jumppaa päivässä vaihe. Miksi addiktit aina menevät ääripäästä toiseen

Voisit ihan yleissivistystä kartuttaaksesi joskus lukea riippuvuuksien synnystä. Tuo viimeinen kysymys sisältää myös vastauksen: addiktiosta toiseen. Miksi alkoholistista tulee uskovainen tai entisestä urheilijasta alkoholisti? Toisilla meistä on sellainen aivokemia, joka pakottaa etsimään hyvän olon lähdettä ja jää siihen nopeasti koukkuun. Minä jäin nuorena heti ekalla kokeilulla tupakkaan koukkuun. Aivot tunnistivat nopean hyvänolon tuottajan. Meillä on puolet suvusta tupakoitsijoita ja jokainen on aina varoitellut, ettei kannata edes maistaa. En uskonut ja seuraavat 10 vuotta taistelin tupakanhimon kourissa, yritin monta kertaa irti ja taas lankesin. Kävin hypnoosihoidossa 3 kertaa ja sen avulla pääsin eroon tupakasta ensimmäisen raskauteni alussa. Nyt minulla on juoksuun jonkinlainen riippuvuussuhde.

Kuulostaapa tutulta! Mullakin kääntyy kelkka hyvin nopeasti, jopa herkkuruoat on sellaisia että haluan usein samaa monta päivää peräkkäin. Kun texmex oli eilenkin niin hyvää... Vähän olen nykyään oppinut kohtuutta, mutta aina siirtyy ihan yllättäviin asioihin tietty ylimäärä, nykyään av ja urheilu pahimmat...

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmaan kannattanut laihduttaa syömällä oikein ja sopivia määriä, ei liikkumalla tuntikausia päivässä. Silloin ei olisi painonhallinta kiinni lonkkaleikkauksesta. Ja kuka nyt muutenkaan jaksaa loppuikänsä tuollaista liikuntamäärää? Pää ja kroppahan siinä hajoavat.

Joillekin sopii liikunta paremmin. Mulla hajoisi pää jos pitäisi laskea jotain ruokamääriä, mieluummin juoksen vaikka joka päivä.

No kerran onnistui, onnistuu uudestaan 👍

Vaikka ihan kaunis tällaisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tbtbm

Samaa näköä ja kokoa! 😮

Niin totta! Sekä hoikkina että paksuina versioina voisivat olla äiti ja tytär! Upeita molemmat!

Sehän aikanaan vaihtoi addiktion toiseen ja käytti liikuntaa tunteiden hallintaan. Muistan elävästi jonkun kolumnin jossa juttu meni niin, että oli paha mieli -> treenasin X tuntia ja taas jaksaa. Kun liikkuu paljon, ei tarvi käyttää aikaa omien olotilojen pohtimiseen, mutta eipä siinä sitten mitään oikeaa muutostakaan tapahdu.

Itse olen samanlainen. Nuorempana tupakoin ja käytin liikaa alkoholia, sen vaihdoin ruokaan ja lihoin. Nyt olen timmissä kunnossa, koska olen koukussa liikuntaan ja mittaan kaiken mitä syön. Tunteiden käsittely on aivan alkeellista, joten säätelen pahaa oloani ulkoisella tekemisellä ja pätemisellä. Liikunnan tilalle on nyt pikkuhiljaa alkanut pyrkiä työnarkomania. Järjellä ymmärrän, että tarvisin varmaan jotain terapiaa, mutta mieli on sitä mieltä, että mitä väliä vaikka ahdistaa jos pysähtyy liian pitkäksi aikaa, kun kroppa on upea ja vuosipalkka on kuusinumeroinen.

Hyi kamala miten pahansuopaisia ja kateellisia ihmisiä olette. Voin kuvitella miten elähtänyt, ihrakasa wt-mamma hykertelee vahingoniloisena, koska Rakelille on tullut joitakin kiloja "takaisin". Kumpuaako ilkeytenne siitä, kun ette pysty pudottamaan itse grammaakaan sipsin ja karkin ja siiderin ja hampurilaisaterioiden mässyttämiseltänne? Ja hyvä kun perseenne jaksatte tuolilta nostaa?

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala miten pahansuopaisia ja kateellisia ihmisiä olette. Voin kuvitella miten elähtänyt, ihrakasa wt-mamma hykertelee vahingoniloisena, koska Rakelille on tullut joitakin kiloja "takaisin". Kumpuaako ilkeytenne siitä, kun ette pysty pudottamaan itse grammaakaan sipsin ja karkin ja siiderin ja hampurilaisaterioiden mässyttämiseltänne? Ja hyvä kun perseenne jaksatte tuolilta nostaa?

Taas joku, joka käsittää tahallaan asian aivan väärin. Mee pois.

Voisiko joku kertoa, että miksi se tuo sinulle iloa kun toinen on lihonut kiloja takaisin?

Miksi saat nautintoa siitä kun haukut muita? Miksi vahingonilo on paras ilosi?

Olisin kovin kiinnostunut kuulemaan millainen ihminen haukkuu ja tuomitsee muita. Mikä on se mekanismi, joka hänelle tuottaa siinä suurta mielihyvää.

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala miten pahansuopaisia ja kateellisia ihmisiä olette. Voin kuvitella miten elähtänyt, ihrakasa wt-mamma hykertelee vahingoniloisena, koska Rakelille on tullut joitakin kiloja "takaisin". Kumpuaako ilkeytenne siitä, kun ette pysty pudottamaan itse grammaakaan sipsin ja karkin ja siiderin ja hampurilaisaterioiden mässyttämiseltänne? Ja hyvä kun perseenne jaksatte tuolilta nostaa?

On se hyvä, että näihin keskusteluihin eksyy aina se yksi hyvä ihminen, kaikkien elähtäneiden, ihrakasa wt-mammojen sekaan. Kyllä on nyt tämäkin keskustelu parempi paikka. 

Harva varmaan hykertelee vahingoniloisena kenenkään takaisin tulleille kiloille. Onhan se silti vähän outoa, et nainen "kirjoittaa" kaiketi useammankin elämänhallinta/laihdustusoppaan ja itse "repsahtaa" todella lyhyen aikavälin sisään. Ei tulis mieleenkään ostaa noita kirjoja, koska ilmeisesti niistä ei ole mitään hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala miten pahansuopaisia ja kateellisia ihmisiä olette. Voin kuvitella miten elähtänyt, ihrakasa wt-mamma hykertelee vahingoniloisena, koska Rakelille on tullut joitakin kiloja "takaisin". Kumpuaako ilkeytenne siitä, kun ette pysty pudottamaan itse grammaakaan sipsin ja karkin ja siiderin ja hampurilaisaterioiden mässyttämiseltänne? Ja hyvä kun perseenne jaksatte tuolilta nostaa?

On se hyvä, että näihin keskusteluihin eksyy aina se yksi hyvä ihminen, kaikkien elähtäneiden, ihrakasa wt-mammojen sekaan. Kyllä on nyt tämäkin keskustelu parempi paikka. 

Harva varmaan hykertelee vahingoniloisena kenenkään takaisin tulleille kiloille. Onhan se silti vähän outoa, et nainen "kirjoittaa" kaiketi useammankin elämänhallinta/laihdustusoppaan ja itse "repsahtaa" todella lyhyen aikavälin sisään. Ei tulis mieleenkään ostaa noita kirjoja, koska ilmeisesti niistä ei ole mitään hyötyä. 

En ole tuon lainaamasi kommentin kirjoittaja, mutta kyllä tämänkin ketjun joistakin postauksista huokuu suuri pahansuopuus. Hillitön ilo siitä, että joku on epäonnistunut. Onko se kateus, joka vaikuttaa noin ihmiseen? Kun toinen ensin onnistuu laihduttamaan, ollaan kateellisia ja sitten hekumoidaan toisen takaisin tulleilla kiloilla. Onko teillä niin paha olla henkisesti, että saatte hetkellistä nautintoa kun voitte haukkua muita? Kokea jotain ylemmyydentuntoa muuten niin ankeassa elämässänne?

 

Eihän Raxu itse edes niitä oppaita kirjoittanut, oli vain nimenä ja kuvina mukana. Ovat jonkun ravintoterapeutin teelmyksiä. Sinänsä ne ovat ihan rahastusta.