Tietoisuutemme ei katoa ruumiimme kuollessa, sielumme on ikuinen

Lentävä spagettihirviö!

Tuollainen on aivan ulkoaopeteltua sanahelinää. Jos tuollaiseen tosissaan uskoo, eikö siitä voi edes puhua tavallisilla lauseilla ja normaalilla puhekielellä, ilman tuota ärsyttävää paatosta?

Vierailija kirjoitti:

On suuri harha kuvitella, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Silloinhan kaikki vasta alkaa. Tämä lyhyt ihmiselämä on valinnan aikaa, jolloin ihminen valitsee joko Jumalan tai Saatanan ja sen myötä kuollessaan päätyy joko taivaaseen tai helvettiin. Mikäli ihminen ei tee mitään tietoista valintaa, niin hän joutuu helvettiin, koska ihminen on syntiinlangenneena jo valmiiksi tuomion alainen. Maailmassa ei ole yhtäkään aidosti hyvää ihmistä, vaan kaikilla on vähintäänkin pahoja ajatuksia, jotka nekin ovat jo kadotukseen vievä synti. Kukaan meistä ei siis voi omilla teoillaan ansaita pelastusta, vaan pelastus on aikanaan yksin armosta niille, jotka ovat turvanneet Jeesukseen vielä eläessään.

Uskon. Olen vasta keski-ikäisenä saanut armon ymmärtää asian ja olen onnellinen, että ymmärsin pelastuksen sekä katumuksen ennen kuolemaani. Koskaan emme voi tietää kuolemamme hetkeä. Tie pelastukseen on Jeesus. Valitsin Hyvän, pahan sijaan. En halua viettää ikuisuutta helvetissä. Uskokaa, ennenkuin on liian myöhäistä. Lukekaa Anita Baxterin kirja, joka kertoo hänen kokemuksestaan.

Kristinusko on selvästi maailman ylsisin uskonto, joten se todennäköisimmin on oikeassa.

Pientä hienosäätöä tosin vaatii. Luterilaisethan uskoo, että pelastus on yksin uskosta, yksin armosta. Katolisilla teot ovat määräävämmässä asemassa.

Luterilaiset ovat vähemmistönä kristikunnassa.

Todisteita, kiitos.

Ja siis oikeaa näyttöä - ihmisen kirjoittama Raamattu ei käy todisteesta.

No ei ole. Se on slut ja förbi, kun lopulliset yläfemmat heittää. On se kumma, kun ihmiset eivät voi elää ajatuksen kanssa, että tänne ei jää yhtikäs mitään. Pakko keksiä uskontoja ja muuta siihen tueksi.

Taivasta ja helvettiä ei ole olemassa.

Olen aina miettinyt, että miksi kukaan edes haluaisi elää ikuisesti. Tuntuu typerältä seurata vierestä touhua, kun täällä kärsitään ja eletään niukasti ja odotetaan pääsyä paratiisiin. Elämä on niin ainutkertainen asia, että kannattaisi mielummin tehdä taivas tähän maailmaan.

Tottakai sielu elää ja syntyy seuraavassa elämässä toiseksi ihmiseksi tai eläimeksi. Minä olen vanha sielu. Jossain vaiheessa vapautuu sielunvaelluksesta, kun on oppinut elämään tarpeeksi hyvin.

Mä en usko jumalaan eikä oo mitään intressejä tulevaisuudessakaan uskoa. Jumala on patalaiska rasisti joka tapatti oman lapsensa. Jätkä on huhun mukaan kaikkivaltias, mutta silti ei käytä näitä kykyjään mihinkään. Istuu vaan persiillään taivaassa.

Ja just tänään näin facessa yhden hihhulikaverini jakaman jutun jostain lesbosta, jonka jumala oli parantanut armollaan. Kun herrallehan ei lesbot kelpaa. Aivan järkyttävää tekstiä. Jotenki vois kuvitella, että uskovaiset jotka elää raamatun oppien mukaan ja muka lähimmäisiään rakastaa, olis niitä kaikista suvaitsevaisimpia, mutta kyllä se on niin, että uskovaiset on just niitä kaikista suvaitsemattomimpia. Mä en halua, että musta koskaan tulee sellainen.

Kovin mustavalkoisia nuo näkemyksesi ovat. Kuten dualistiset vaihtoehdot taivas tai helvetti. Synti ja  jokaisen syntisyys ja ne hyvittävä armo. "Sielun" säilyminen  kuoleman jälkeen. Kuulehan, kuolema on vain NAPS. Virta poikki  niin kuin sulkisit tietokoneen tai vetäisit töpselin seinästä. Kaikki on sitten vain ohi, loppu, slut, finito, end, kaput!

Orenda kirjoitti:

Taivasta ja helvettiä ei ole olemassa.

On olemassa. Toivottavasti tulet toiseen lopputulokseen ennenkuin on liian myöhäistä.

Millä perusteella ap väität sitä mitä väität? Eihän sulla raukka ole vissiin siihen oikein mitään perusteluita. Oma toivosi vaan.

Vierailija kirjoitti:

 Maailmassa ei ole yhtäkään aidosti hyvää ihmistä, vaan kaikilla on vähintäänkin pahoja ajatuksia, jotka nekin ovat jo kadotukseen vievä synti. Kukaan meistä ei siis voi omilla teoillaan ansaita pelastusta, vaan pelastus on aikanaan yksin armosta niille, jotka ovat turvanneet Jeesukseen vielä eläessään.

Tämä ei vaan mene jakeluun. Eli periaatteessa olen syntinen joka tapauksessa, niin on sitten ihan sama kuinka syntinen olen? Entä jos illan päätteeksi aina pyydän päivän syntejä anteeksi, jos nyt yön aikana kuolisin, ni pääsen taivaaseen? Entä jos kuolen hetkeä ennen kuin pyydän anteeksi, sittenkö se on peli seis ja suoraan helvettiin? Onko todella niin raakaa peliä? Onko jumala niin ikävä tyyppi? 

Entä jos en vaan usko? En usko, vaikka haluaisin uskoa? Miten voi itseään pakottaa uskomaan johonkin, josta ei ole mitään todisteita? Tämäkö ei riitä, että edes haluaisi uskoa?

Entä nämä muut uskonnot, pidättekö aivan urpoina ihmisiä, kun uskovat jotain väärää oppia? Että eiks ne tajuu, että tällä meidän opilla vaan pelastuu... Kuka muuten sanoi, että tällä kristinuskolla pelastuu, eikä jollain muulla? Mitä jos ne onkin oikeassa ja te väärässä?

Juuri ap:n kaltaisten saarnaajien ja elämäntapauskovaisten takia en halua lapseni vierailevat uskovaisessa perheessä.

Montako sielua on olemassa? Voiko sieluja syntyä lisää, vai kierrätetäänkö samoja sieluja aikojen alusta aikojen loppuun? Väestöhän sinäsnä lisäänty maapallolla koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Orenda kirjoitti:

Taivasta ja helvettiä ei ole olemassa.

On olemassa. Toivottavasti tulet toiseen lopputulokseen ennenkuin on liian myöhäistä.

Ja paskat... Olen 40+ enkä usko satuihin. En kuulu kirkkoon.

Ottamatta kantaa, jatkuuko sielumme elämä taivaassa ja onko kuoleman jälkeen vielä jotakin muuta, niin kyllähän meidän elämämme jatkuu täällä kuoleman jälkeen, rakkautemme ja läheistemme muistoissa ja ajatuksissa, jopa useamman sukupolven ajan ja ehkä juuri siksi, ei ole samantekevää mitä me taaksemme jätämme kuoleman jälkeen.

Itse en ainakaan toivoisi läheiseni kantavan minusta pahaa mieltä tai syylllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella ap väität sitä mitä väität? Eihän sulla raukka ole vissiin siihen oikein mitään perusteluita. Oma toivosi vaan.

En usko, etä sinullakaan on mitään peristeita tai perusteluita omalle uskomuksellesi. Et voi todistaa katoaako sielu vai ei. Eikä voi ap myöskään.

Tuksuko täällä saarnaa?