Oletko koskaan saanut jonkun diagnoosin, joka oli sinulle täysi yllätys?

Ms-tauti.

Mainitsin vaan ohimennen lääkärille että toinen jalka oli ollut 2 viikkoa puuduksissa. lääkäri määräsikin kovasti tutkimuksia ja pari kk myöhemmin sain ms-diagnoosin.

En ollut koskaan ennen kuullutkaan ms-taudista.

Minulla oli epämääräisiä oireita, kuten aamupahoinvointia ja omituisia makuhaluja. Työterveyslääkäri ehdotti, että olen raskaana. Valitettavasti hän tiesi itsekin olevansa väärässä, kun olen mies. Oikea diagnoosi ei selvinnyt silloin, mutta myöhemmin minulla todettiin olevan korkea verenpaine ja korkea kolesteroli.

Menin tk-lääkärille pitkään jatkuneen epämääräisen huonon olon vuoksi. Siihen kuului mm. väsymystä, kuumeinen olo ilman kuumetta, kylmänhikisyys, yskä ja hengitysteiden tukkoisuus. Itse diagnosoin sen pitkittyneeksi hengitystietulehdukseksi, mutta tk-lääkäri määräsi allergiatestejä, joissa löytyi kissa-allergia. Oireideni oikea syy löytyi muutamaa viikkoa myöhemmin keskussairaalassa: sydämen vajaatoiminta ja keuhkoveritulppa.

Vajaatoiminta on nykyään lääkkeillä hoidossa. Kissa minulla on edelleen, eikä allergia vaivaa.

Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö ja nyt tukkeutumista estävä lääkekuuri hamaan tulevaisuuteen. Meni toisesta silmästä näkö ja oletin, että se on jotain vaaratonta, kun palasi niin äkkiä vartissa näin jo ja tunnissa näkö oli normaali. Ensin tietty säikähdin, mutta kun aloin nähdä normaalisti, menin töihin ja soitin vasta sieltä päivystävälle hoitajalle, joka suorastaan oli äkäinen ja sanoi, että heti päivystykseen. Yllättäen pikainen keikka, josta luulin selviäväni silmätipoilla, vaihtui tehostettuun tarkkailuun päivystysosastolla. Siitä ei jäänyt mitään, mutta tuo olisi voinut pahempana olla aivoinfarkti, johon minulla on "hyvä" geeniperimä. 

Joo. Syöpä.

Mononugleoosi (vai mikä se virallinen nimi nyt on) eli pusutauti 28-vuotiaana. Sen pitäisi olla tosi ärtsy aikuisen sairastamana, mutta minulla oli kuumetta vain iltaisin sekä paukamat kaulassa. Kävin työterveydessä ja siellä teetettiin heti testit tämän varalta. Se oli positiivinen. Hämmästyneenä kysyin, että voinko nyt lähteä tästä jumpalle. Tauti ei ollut yhtään tuttu. En kuulemma saanut, enkä saanut mennä edes töihin vaan tuli loppu viikko sairaslomaa. Lääkäri oli varma, että tarvitsen sitä varmaan lisääkin ja voin sitten ensi viikolla tulla hakemaan.

Otin päivisin aurinkoa ulkona, kun en tuntenut itseäni yhtään kipeäksi. Googleti taudin ja kauhulla odottelin, koska alkaa sattuun ja lujaa. Tai joudunko sairaalaan, jos en pysty nielemään jne. mutta mitään näistä ei tullut. Kurkkukipu jossain vaiheessa mutta sekin talttui särkylääkkeellä.

Diagnosoitiin aivan yllättäen luulotautiseksi, vaikka minulla oli monien vakavien sairauksien oireita.

Skitsofrenia, en millään usko tätä vieläkään.

Apua kolmonen mulle kävi just noin paitsi siis ei keuhkoveritulppaa eikä sydämen vajaa toiminta. Siis apua nyt mua pelottaa! Jatkuva flunssa ja hengitystieinektio jne ja allergia testi paljasti kissa-allergian ja kissat ob kuitenki ollu meillä neljä vuotta! !!!

Mulle tuli kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosi yllärinä (kerrankin näin päin). Omasta mielestä olin vain masentunut - syystäkin. Aluksi jopa ärsytti, että muka jostain kilpparista vain kyse. Ei sillä, masennus ei hävinnyt tyroksinilääkityksellä mihinkään.

Sarkoidoosi ja kilpirauhasen liikatoiminta. Nämä siis eri aikoina. 

Vierailija kirjoitti:

Sarkoidoosi ja kilpirauhasen liikatoiminta. Nämä siis eri aikoina. 

Pakko kysyä, mitä oireita sulla sarkoidoosissa? Mulle tuli sarkoidoosi yllätyksenä. Luulin, että mulla on poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdus.

Vaivasenluuta menin näyttämään ja nivelrikon kanssa tulin takaisin.

Vaikea masennus. Tiesin, että oon masentunut, mutta en arvannu, että se kääntyy vaikeaks. Kuullema ei ookaan mitenkään yleistä, että ihminen on niin ahdistunut, että itkee vähintään viis iltaa viikossa, on järjestäny asiat niin, että itsemurha on helppo tehdä kun siltä tuntuu tai oksentaa pelosta töihin lähtiessään. Mä oikeasti luulin, että vähän jokaisella on paha olla koko ajan, että tää on ihan normaalia.

Oli outoja vuotoja kuukautisten välissä ja vähän aristusta alavatsassa. Noin puolen vuoden päästä menin lääkäriin. Kokeissa löytyi papilloomaviruksen aiheuttama kohdunkaulansyöpä. Leikkauksen jälkeen olen käynyt usein papakokeessa ja olen ollut nyt 3 vuotta terve. Kaikille naisille suosittelen papakoetta. Ennenkun tulee syöpä diagnoosi. Voin olla väärässä mutta muistelisin että yli 100 naista vuodessa kuolee kohdunkaulansyöpään.

Vatsahaava. Nyt siihen on (esto)lääkitys.

 Minulla on reumaa. Tuli vöhön puun takaa, en osannut odottaa. Silloin ei ollut minkäänlaisia havaittavia oireita. Lääkäri teki diagnoosin röntgenkuvien perusteella, vähän niin kuin sivuhuomautuksena  (olin menossa polvileikkaukseen).

Osasin odottaa oireita ja nyt, 4 vuotta myohemmin, on ollut kolotusta sormien nivelissä. Hyvä että silloin kerrottiin, muuten näistä kolotuksista olisin voinut jopa pelästyä ja huolestua.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea masennus. Tiesin, että oon masentunut, mutta en arvannu, että se kääntyy vaikeaks. Kuullema ei ookaan mitenkään yleistä, että ihminen on niin ahdistunut, että itkee vähintään viis iltaa viikossa, on järjestäny asiat niin, että itsemurha on helppo tehdä kun siltä tuntuu tai oksentaa pelosta töihin lähtiessään. Mä oikeasti luulin, että vähän jokaisella on paha olla koko ajan, että tää on ihan normaalia.

Tiedän tunteen. Mä tunsin noin yli 10 vuotta. Sinnittelin joka ikinen päivä. Lopulta ulkopuolinen konsultti ehdotti työssä että tulisin hänen kanssaan käymään hänen työtoverinsa vastaanotolla. Oli siis kyse . Onneksi menin. Nykyään työskentelen toisella työnantajalla. Välissä olin sairauslomalla vuoden.

Toinen jalka kipeytyi kesälomalla ollessa niin etten pystynyt kävelemään. Sain tk.sta kipulääkekuurin ja pyynnön tulla takaisin jos ei parane. Ei parantunut vaan paheni ja nyt oli eri lääkäri. Kysyi tarvitsenko saikkua, sanoin etten tarvitse kun oli 4 pv vapaa edessä. Labraan lähetti.

Oma kannasta näin että oli otettu useita kokeita maksakokeita ja kaiken huipuksi suuralkoholistin koe. Jep. En edes käytä alkoholia, enkä ymmärrä miten tämä liittyi jalkakipuuni.

Nyt oma kannassa lukee että ilmeisesti ei ole ainakaan suuralkoholisti..

Tätähän ei haettu mutta toisaalta hatuttaa hitosti että sain alkkiksen diagnoosin.

Basedowin tauti.  Ravasin monella lääkärillä todella kovien jalkakipujen vuoksi. Epäiltiin penikkaa ja vaikka mitä kasvukipuja ennen kuin joku älysi laittaa verikokeisiin.