Miksi saan läheisiltäni niin paljon paskaa niiskaa siitä, että...
En jaksa lähteä viikonloppuisin tai iltaisin tekemään kenenkään kanssa mitään minnekään. Kaverit valittavat, että "sosialisoisit enemmän" ja olen kovasti yrittänyt sanoa heille, että mä en millään jaksa kun olen arkisin 8-22 joko töissä tai sitten yliopistolla ja enköhän sosialisoi jo tuona aikana ihan tarpeeksi. Viikonloppuisin haluaisin vain möllöttää kotona ja olla tekemättä yhtikäs mitään. Kuitenkin, tämä on jotenkin aivan helvetin vaikea asia käsittää monille ihmisille. Mistähän johtuu?
Kommentit (7)
Sosialisointi.
"Mitä tarkoittaa sosialisoida? sosialisoida - Varastaa, viedä luvatta, ottaa omaan käyttöön"
Mutta ymmärsin kyllä pointtisi. Ihmisillä on erilaisia tarpeita akkujen lataamiseen. Toiset lataavat akkuja sosiaalisessa toiminnassa, toiset taas itsekseen omissa oloissaan. Ekstrovertit tarvitsevat enemmän itsensä ulkopuolella olevia virikkeitä, kun taas introvertit virittyvät paremmin mitä vähemmän ulkopuolisia virikkeitä on. Moni ei jaksa paljoa sosiaalista kanssakäymistä esimerkiksi työpäivän jälkeen, ja viikonloput voivat mennä itsekseen akkuja ladatessa. Ihmisten olisi hyvä ymmärtää, että me kaikki olemme erilaisia. Ekstrovertille yksin kotona oleilu voi olla raskasta, ja meidän introverttien on hyvä arvostaa sitä.
Sano ystävillesi ja tutuillesi tämä. Yhteinen sävel löytyy, kun puolin ja toisin joustetaan omalta mukavuusalueelta välillä
Vierailija kirjoitti:
Tykkäävät sinusta ja haluaisivat nähdä.
Ehdotan, että printtaat tämän avauksen itsellesi ja laitat kehyksissä talteen vaikka oppikirjojesi keskelle. Kun sitten kaivat sen esille kolmevitosena ja itket silmät turvoksissa pohjatonta yksinäisyyttäsi, muistoja nuoruudesta ja onnellisuudesta, ihmettelet miksei kukaan enää ota yhtettä, niin siellä sinulle on huoneentaulu. Vastaukset kysymymyksiin.
Mä tykkään olla yksikseni ja olen todella introvertti. Vähänkin seuraa on aika ahdistavaa, mutta pääsen siitä yleensä eroon hyppäämällä vain mukaan menoon ja juttuihin, mikä varmaankin antaa aina tämän väärän kuvan minusta. Harmillista, sillä käytän aivan mahdottomasti energiaa vain "sietääkseni" muita ihmisiä, joten jos lähtisin viikonloppuisin johonkin näyttämään naamaani, niin et periaatteessa saisi levättyä ollenkaan.
Jos yksin olo ja yksinäisyys on valinta, silloin sinulla ei ole hätäpäivää. Saat varmasti olla yksin sielusi kyllyydestä tulevaisuudessa. Mutta muista ihan oikeasti silloin, että valinta on ollut sinun. Teet sen NYT, näinä päivinä.
Et voi olettaa, että ystäväpiirisi on kuin kaappiin laitettaa nalle, jonka voi kaivaa sieltä vuosienkin päästä vain itse halutessaan ja taas se on valmis halattavaksi tai se toistaa narusta vetämisen jälkeen "minä tykkän sinusta". Ihmisten välinen ystävyys ei toimi niin, se on kaksisuuntaista, vastaanottamista ja takaisin antamista.
Vierailija kirjoitti:
Jos yksin olo ja yksinäisyys on valinta, silloin sinulla ei ole hätäpäivää. Saat varmasti olla yksin sielusi kyllyydestä tulevaisuudessa. Mutta muista ihan oikeasti silloin, että valinta on ollut sinun. Teet sen NYT, näinä päivinä.
Et voi olettaa, että ystäväpiirisi on kuin kaappiin laitettaa nalle, jonka voi kaivaa sieltä vuosienkin päästä vain itse halutessaan ja taas se on valmis halattavaksi tai se toistaa narusta vetämisen jälkeen "minä tykkän sinusta". Ihmisten välinen ystävyys ei toimi niin, se on kaksisuuntaista, vastaanottamista ja takaisin antamista.
En yleisesti odota keneltäkään yhtään mitään, en soittoja, en onnitteluita, en mitään. Kuitenkin jostain syystä, oletin tai en, minut muistetaan. En tiedä miksi.
Kohta ei ole kavereita. Yleensä sosiaalinen elämä ja vapaa-aika pidetään tasapainossa työn kanssa.
haluavat hengata kanssasi, mutta tiedän tunteen. Töissä saa ihan tarpeeksi jutella ihmisten kanssa, joten kotiin ku pääsee ni haluaa vaan rauhoittua. Ilman pitään ylimääräistä säätämistä.
Tykkäävät sinusta ja haluaisivat nähdä.
Ehdotan, että printtaat tämän avauksen itsellesi ja laitat kehyksissä talteen vaikka oppikirjojesi keskelle. Kun sitten kaivat sen esille kolmevitosena ja itket silmät turvoksissa pohjatonta yksinäisyyttäsi, muistoja nuoruudesta ja onnellisuudesta, ihmettelet miksei kukaan enää ota yhtettä, niin siellä sinulle on huoneentaulu. Vastaukset kysymymyksiin.