Miksi mun lapsi ei tajua? Hermot menee!

Oletko saanut apua/tukea hänen kanssaan? Hänellä saattaa olla joku pieni ongelma, jonka takia joudut selittämään asiat moneen kertaan ja yksinkertaisesti.

Ota yhteyttä lääkäriin, niin saatte jonkun diagnoosin.

Ei kuulosta normaalilta.

Sinä olet aikuinen, hän on LAPSI.

Hän ei voi nousta sinun tasollesi vaan sinun on AINA otettava huomioon hänen tasonsa, hänen lähtökohtansa. Näin se toimii lasten kanssa.

Kuten monesti jo olet havainnut niin lapsesi ei pysty vastaamaan sinun miksi-kysymyksiisi, elikä lopeta ne kokonaan ja heti.

Tuo sinun suhtautumisesi vaikuttaa aivan lapsen nujertamiselta.  

Se on oikein hyvä että purat turhautumistasi täällä, se ehkä säästää lastasi, mutta pysyvän, hyvän ratkaisun saadaksesi sinun pitäisi ehdottomasti ottaa yhteyttä perheneuvontaan. Niin pian kuin mahdollista. Tämä säästäksesi sekä itseäsi että lastasi.

Anna pojallesi iso hali!

Hän ymmärtää sanan miksi eritavoin kuin tarkoitit. Hän ei varmaan osaa sanoa miksi ope on kiva. Mutta jos kysyisit, että millä tavalla hän on kiva, niin hän saattaisi osata vastata. En minäkään tiedä miksi maapallo on pyöreä. No se vaan on. 

Kuullostaa samalta kun meidän 8v kuopus (tyttö). On hyvin erilainen kun kolme aiempaa lasta. Hän sai puoli vuotta sitten adhd-diagnoosin. Ei lapsi tahallaan tee, älä menetä hermojasi hänen kanssaan! Hae apua, perheneuvola on se ensimmäinen askel yleensä, jos ette vielä ole minkään avun piirissä. Tsemppiä! Meillä on mm. pienluokka, kuvakortit kotona ja koulussa, painoliivi (läksytilanteissa helpottaa) ja näillä on pärjätty. Lääkitystä tarjottu, mutta vielä haluamme olla ilman, jos koulun takia ei tarvitse (riittävät tukitoimet).

Jospa se Liisa ei ole sun pojan mielestä kiva.

Komppi erityisesti vitoselle. Juuri noin! Pienet pojat, ja itse asiassa enemmistö miehistäkään ei osaa vastata ap:n kysymykseen, mutta jos häneltä kysyy, millä tavoin ope on kiva, mitä kivaa hän tekee - siihen ehkä jo saa hyvinkin vastauksen.

Ymmärrän kyllä ap huolesi pojastasi. Mutta ole armollinen, iso osa ekaluokalle menevistä ei vielä osaa kovinkaan hyvin keskittyä. Luokassa on aina joukko kilttejä ja osaavia tyttöjä, ja muutama hiljaisempi poika, mutta myös sitten liuta varsinkin poikia (mutta myös tyttöjä), joilla on "muurahaisia pöksyissä", mutta jotka oppivat kyllä alaluokilla keskittymään.

Ei siten kannata heittää kirvestä kaivoon.

Mitä palautetta olette saaneet eskarista ja tarhasta? Ovatko he olleet huolissasi lapsesi puheenymmärryksestä/tuotosta ja keskittymiskyvystä? Jos eivät ole, sinunkaan ei kannata. Kyllä eskarissa ja alaluokilla nimenomaan pyritään seulomaan joukosta myös tutkimuksiin ne lapset, joilla on häikkää tuollaisissa jutuissa.

Tiesitn myös ap, että juuri 6-7 -vuotiaana lapsilla on uusi uhmakausi? Lastenpsykiatrian perusjuttuja tuo, mutta yllättävän moni äiti ei tiedä sitä. Ja se näkyy kriittisenä ja vastahankaisena suhtautumisena vanhempiin. Purnataan, väkyteyään vastaan, jopa haukutaan vanhempia. Koeta kestää, se laatuu kyllä vuodessa, parissa.

Kuitenkin myös kritiikkiä sinulle, ap....Ikävää, että asenteestasi kuultaa pettymys lapseen. Niin sen ei pitäisi mennä, koska lapsikin vaistoaa, ettei äiti ole häneen tyytyväinen. Koeta rauhoittua ja opetelle näkemään pienessä pojassasi myös rakastettavia ominaisuuksia. Vaikka jotakin olisikin vialla neurologiassa, lapsi on ja pysyy juuri sinun omana, rakkaana poikanasi. Hänen EI PIDÄ joutua ansaitsemaan hyväksyntääsi ja rakkauttasi suorituksilla!

Kuulostaa samanlaiselle kuin meidän poika, jolla ei ole adhd-diagnoosia.

Kysymykset pitää olla yksinkertaisia ja lyhyitä. Selitykset napakoita. Tehtäviä ei voi sanoa putkeen, vaan kaikki pitää osittaa. Työrauha pitää myös olla. Ei voi kysyä miksi joku on hyvä, pitää miettiä, mikä on yksinkertaisin tapa saada asia esille. Esim mikä on paras asia jossa kussa, mikä on kivoin leikki jonkun kanssa tms helpompi tapa lähestyä asiaa. 

Meillä käytössä myös timetimer ja kuvakortit arjen toimista joita pitää suorittaa esim aamulla. Ovat sinitarran kanssa seinässä ja vieressä sinitarralla nuoli, jota voi siirtää edetessä. 

Meidän lapsella on keskittymishäiriö, mutta eniten arjen sujuvuuteen vaikuttaa aikuisen toimintatapa ja suhtautuminen asiaan.

Mun lapsi on varmaankin samanlainen. Hänelle täytyy selittää esim pyynnöt useimmissa lauseissa, ei saa olla liian monimutkaisia ohjeita. Ja välillä käy niin ettei ymmärrä ollenkaan mitä tarkoitamme. On kyllä diagnoosit yms, mutta kaikki ovat hyvin lieviä. On ollut pienluokalla mutta nyt normaaliluokassa. Koulu menee ihan hyvin, saa lisätukea kun tarvitsee ( ei niin paljon kuin oikeasti tarvitsisi), hänellä on kavereita ja valittiin luokan parhaimmaksi kaveriksi nyt keväänä.

Hae ap apua, tarvitset sitä ihan itsesikin vuoksi, jotta tiedät mitä apua ja tukea hän kaipaa arjessanne.