Miksihän opettajat nolaavat kilttejä ja hyviä oppilaita tunnilla? Voiko opettajat vastata tähän anonyymisti;

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jokunen oppilas, joita varmaan mamma luonnehtisi ujoiksi ja hiljaisiksi. Minun mielestäni he ovat omavaltaisia ja ylimielisiä, he inhoavat kouluaan ja luokkaansa ja opettajaa ja ajattelevat, ettei heidän tarvitse osallistua yhteisiin juttuihin. Heille kyllä mielestään kuuluu hyvät arvosanat koemenestyksen perusteella, vaikka he eivät osallistu tai tee kaikkia tehtäviään. He ovat naama norsunv*tulla, jos pitäisi vastata, kysyä, osallistua keskusteluun tai ryhmätyöhön. Heitä voisi luonnehtia introverteiksi narsisteiksi, jotka näkevät vikaa vain ympäristössään. He loukkaantuvat, jos heiltä vaaditaan mitään. Monella on kotona mamma, joka sitten ryhtyy puolustamaan: vika on aina oppilaan ulkopuolella. Mutta kun ope on vääränlainen ja luokka on ikävä ja plaaplaa. He pitävät kiusaamisena, jos heitä yrittää osallistaa mitenkään. He eivät periaatteesta halua ottaa askeltakaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja saavat siihen tukea kotoa.

Tämä edellä kuvattu oppilastyyppi on aivan eri asia kuin ujo ja hiljainen mutta kuitenkin periaatteessa positiivinen ja omalla tavallaan osallistumista yrittävä oppilastyyppi. Nämä on erittäin helppo erottaa toisistaan. Arvostan suuresti aina, kun huomaan ujon oppilaan kerrankin viittaavan tai rohkaistuvan jossain asiassa, koska tiedän, että se vaatii häneltä enemmän. Tavallisen ujo ja mukava oppilas ei syytä omasta ujoudestaan ympäristöä.

Jos oppilas on negatiivinen, hän helposti saa negatiivista palautetta. Joskus negatiivisuus pukeutuu ujouden ja hiljaisuuden kaapuun.

Jatkanpa vielä noiden alapeukkujen innoittamana:) Eikö teillä ole koskaan ollut vaikkapa työtoverina kuvatun kaltaista ihmistä ei tyyppiä, joka kyräilee, vetäytyy, henkäisee herneen nenuun aina kun mahdollista jne. Hän on työpaikan kalja- tai kahviringin yläpuolella, ja salaisesti tai vähemmän salaisesti yksinään sitä mieltä, että hänhän tässä se ainoa fiksu on. Hän on naama nutturulla ja sitten syyttää, että muut eivät iloisesti tervehdi ja ota mukaan. Nyt jos tulee tämä tyyppi mieleen, niin kuvittelepa hänen lapsena luokkahuoneeseen. Luuletko, että hän oli silloin ihan erilainen?

Kaikki lapset eivät ole ihania, eivät kaikki hiljaisetkaan lapset. Mistä te kuvittelette, että ne persoonallisuushäiriöiset tai muuten ikävät aikuiset oikein pullahtavat? Voin kertoa, että ne ovat täällä meidän luokkahuoneissa tekeytymässä parhaillaan.

Nyt vaikuuttaapi siltä että itselläsi on kusta päässä, sorry.

13/16/19, vIkka sanotkin, ettet nolaa ketään tahallaan, niin kummasti sinä myös pyrit selittämään, miten ikäviä jotkut oppilaat "nyt vaan ovat".

Ryhmätöihin yms. osallistuminen ei toki ole kiusaamista tai nolaamista, joten jos siitä nyt jonkin oppilaan kohdalla on kyse, niin ei, et nolaa häntä vaatimalla häneltä normaalia koulutyöskentelyä.

Mutta ap ei ainakaan tarkoita sellaista, olettaisin.

Enemmän minua kammoksuttaa tuo sinun tapasi demonisoida osa oppilaista ja vielä väittää, että sinä se tuosta vaan näet oppilaistasi, ovatko he hiljaisia ja kilttejä VAI niitä introverttejä negatiivisia paskoja. Millä kristallipallolla sinä sen lapsista näet? Ehkä he ovat kokeneet mm. sen verran jo sosiaalista eristämistä ja kiusaamistakin, että suhtautuvat kielteisesti julkiseen esiintymiseen ja ryhmäprojekteihin. Sekin on ymmärrettävää, ja oppilaiden selviytymistä ko. tilanteista VOI opettaja edesauttaa, jos tahtoo. JOS tahtoo.

Introverttiys ei ole mikään tahallinen valinta oppilaalta, opettajan härnäämiseksi tehty päätös. Siitä on lapselle itselleen monenlaista riesaa elämän varrella, ja aika ikävää , jos opettaja kokee sen henk.koht. vitt...uksi.

12

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jokunen oppilas, joita varmaan mamma luonnehtisi ujoiksi ja hiljaisiksi. Minun mielestäni he ovat omavaltaisia ja ylimielisiä, he inhoavat kouluaan ja luokkaansa ja opettajaa ja ajattelevat, ettei heidän tarvitse osallistua yhteisiin juttuihin. Heille kyllä mielestään kuuluu hyvät arvosanat koemenestyksen perusteella, vaikka he eivät osallistu tai tee kaikkia tehtäviään. He ovat naama norsunv*tulla, jos pitäisi vastata, kysyä, osallistua keskusteluun tai ryhmätyöhön. Heitä voisi luonnehtia introverteiksi narsisteiksi, jotka näkevät vikaa vain ympäristössään. He loukkaantuvat, jos heiltä vaaditaan mitään. Monella on kotona mamma, joka sitten ryhtyy puolustamaan: vika on aina oppilaan ulkopuolella. Mutta kun ope on vääränlainen ja luokka on ikävä ja plaaplaa. He pitävät kiusaamisena, jos heitä yrittää osallistaa mitenkään. He eivät periaatteesta halua ottaa askeltakaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja saavat siihen tukea kotoa.

Tämä edellä kuvattu oppilastyyppi on aivan eri asia kuin ujo ja hiljainen mutta kuitenkin periaatteessa positiivinen ja omalla tavallaan osallistumista yrittävä oppilastyyppi. Nämä on erittäin helppo erottaa toisistaan. Arvostan suuresti aina, kun huomaan ujon oppilaan kerrankin viittaavan tai rohkaistuvan jossain asiassa, koska tiedän, että se vaatii häneltä enemmän. Tavallisen ujo ja mukava oppilas ei syytä omasta ujoudestaan ympäristöä.

Jos oppilas on negatiivinen, hän helposti saa negatiivista palautetta. Joskus negatiivisuus pukeutuu ujouden ja hiljaisuuden kaapuun.

Jatkanpa vielä noiden alapeukkujen innoittamana:) Eikö teillä ole koskaan ollut vaikkapa työtoverina kuvatun kaltaista ihmistä ei tyyppiä, joka kyräilee, vetäytyy, henkäisee herneen nenuun aina kun mahdollista jne. Hän on työpaikan kalja- tai kahviringin yläpuolella, ja salaisesti tai vähemmän salaisesti yksinään sitä mieltä, että hänhän tässä se ainoa fiksu on. Hän on naama nutturulla ja sitten syyttää, että muut eivät iloisesti tervehdi ja ota mukaan. Nyt jos tulee tämä tyyppi mieleen, niin kuvittelepa hänen lapsena luokkahuoneeseen. Luuletko, että hän oli silloin ihan erilainen?

Kaikki lapset eivät ole ihania, eivät kaikki hiljaisetkaan lapset. Mistä te kuvittelette, että ne persoonallisuushäiriöiset tai muuten ikävät aikuiset oikein pullahtavat? Voin kertoa, että ne ovat täällä meidän luokkahuoneissa tekeytymässä parhaillaan.

Oletko opettajan oikeasti sitä mieltä, että näiden oppilaiden nolaaminen muun luokan edessä on sallittua, kuulostaa siltä että mielestäsi jopa toivottavaa? En minäkään pidä kaikista oppilaistani mutta yksi tärkeimmistä asioista omassa opettajuudessani on se että kaikkien kanssa on tultava asiallisesti toimeen. Niin opettajan ja oppilaiden kuin oppilaiden toistensa kanssa. Vaihtelen istumajärjestystäkin usein ihan vain siitä syystä että kaikkien kanssa on yksinkertaisesti pystyttävä asiallisesti työskentelemään, vaikka ei kaikista tyyppeinä tykkäisikään.

Kuvailemani oppilastyyppi pitäisi juurikin tuota nolaamisena ja kiusaamisena, että joutuu istumaan muualla kuin itse valitsemallaan paikalla ja ehkä sen ainoan kaverin vieressä. Tulee mieleen eräskin hiljainen ja "kiltti" ja "hyvä" oppilas, joka kieltäytyi menemästä erään oppiaineen tunneille, koska ainoa kaveri ei ollut siellä. Huom: kukaan ei kyseistä oppilasta kiusannut tai mitenkään häirinnyt ryhmässä. Hän vain testasi, pystyykö saamaan koulun aikuiset taipumaan tahtoonsa.

Ja ei tarvitse murehtia: vaikka minä tässä sanon pitäväni eräitä oppilaitani persoonallisuushäiriöisinä m*lkkuina, niin hymyilen heille tunnilla ihan yhtä nätisti kuin muillekin.

Mistä ihmeestä ap puhuu? En muista omana kouluaikanani ikinä, että kilttejä ja hyviä oppilaita olisi tunnilla nolattu. Enkä tietenkään itsekään tee sitä. Enkä ole tuollaisesta valittamista kuullut ikinä ennen. Eli mistä ap puhuu? Voisiko hän yhtään valottaa asiaa?

Vierailija kirjoitti:

13/16/19, vIkka sanotkin, ettet nolaa ketään tahallaan, niin kummasti sinä myös pyrit selittämään, miten ikäviä jotkut oppilaat "nyt vaan ovat".

Ryhmätöihin yms. osallistuminen ei toki ole kiusaamista tai nolaamista, joten jos siitä nyt jonkin oppilaan kohdalla on kyse, niin ei, et nolaa häntä vaatimalla häneltä normaalia koulutyöskentelyä.

Mutta ap ei ainakaan tarkoita sellaista, olettaisin.

Enemmän minua kammoksuttaa tuo sinun tapasi demonisoida osa oppilaista ja vielä väittää, että sinä se tuosta vaan näet oppilaistasi, ovatko he hiljaisia ja kilttejä VAI niitä introverttejä negatiivisia paskoja. Millä kristallipallolla sinä sen lapsista näet? Ehkä he ovat kokeneet mm. sen verran jo sosiaalista eristämistä ja kiusaamistakin, että suhtautuvat kielteisesti julkiseen esiintymiseen ja ryhmäprojekteihin. Sekin on ymmärrettävää, ja oppilaiden selviytymistä ko. tilanteista VOI opettaja edesauttaa, jos tahtoo. JOS tahtoo.

Introverttiys ei ole mikään tahallinen valinta oppilaalta, opettajan härnäämiseksi tehty päätös. Siitä on lapselle itselleen monenlaista riesaa elämän varrella, ja aika ikävää , jos opettaja kokee sen henk.koht. vitt...uksi.

12

En oikein tajua, miten se, että näen oppilaiden persoonallisuuksien huonot puolet, jotenkin automaattisesti tarkoittaisi sitä, että nolaan heitä. Todellakaan en ole tahallani ketään oppilasta koskaan nolannut ja samat säännöt on kaikille. Mutta osa persoonallisuushäiriöistä oireilee siten, että ihminen jatkuvasti näkee muut uhkana, on epäluuloinen ja kokee tulevansa nolatuksi tilanteissa, joita muut eivät pidä minään. Ongelma tästä tulee erityisesti, jos kotona ruokitaan tätä asennetta ympäröivään maailmaan, kuten ap kenties saattaa tehdä.

Ja mitä tulee oppilaiden demonisointiin, niin vaikka pidän lähes kaikista oppilaistani, niin fakta on, että peruskoulussa opetetaan koko ikäluokkaa. Kukin voi miettiä, mitä se tarkoittaa. Erilaisten persoonallisuushäiriöiden esiintyvyys väestössä on kai 10-20%. Se on ihan sama koululuokassa. Siellä ovat tulevat murhamiehet ja raiskaajatkin sulassa sovussa tulevaisuuden toivojemme kanssa ja kaikki siltä väliltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä on myös opettajia, jotka lähtevät ryhmän dynamiikkaan mukaan ja nolaavat kiusattua. Moni päätyy opettajaksi, koska on aikanaan viihtynyt koulussa, ja sitten samaistuu niihin cooleihin.

Paljonhan puhutaan opettajanhuoneidenkin kiusaamisesta.

Olipas elämälle vieras kommentti. Muistelepas nyt, millaiset oppilaat olivat niitä cooleja vaikka yläkoulussa. Tuliko heistä opettajia? Tuskin. Tyypillinen opettaja on juuri se hiljainen, rauhallinen ja tunnollinen oppilas, joka ei todellakaan mellastanut porukan päällimmäisenä.

Meillä ainakin ala-asteen luokan dominoiva "kiusaajatyttö" haaveili kovasti opettajan urasta (sitä en tiedä, pääsikö hän lopulta OKL:ään). Hän oli sosiaalisessa hierarkiassa korkealla ja halveksi melko avoimesti paria heikointa tyttöä (joihin itse kuuluin). Puhui pahaa selän takana, pyöritti ihmissuhdepelejä ja oli ihan vähän myös pahis. Opettajat yleisesti ottaen pitivät hänestä, sillä hän oli myös rohkea, musikaalinen, ulospäinsuuntautunut, ilmaisukykyinen suullisesti ja kirjallisesti, johtajaluonne, omalla tavallaan aurinkoinen persoona... Ja koulukiusaajan piirteitä omaava.Hän olisi varmasti erinomainen, innostava opettaja, mutta en osaa sanoa miten hän aikuisena suhtautuisi arkoihin ja sosiaalisesti taitamattomiin oppilaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jokunen oppilas, joita varmaan mamma luonnehtisi ujoiksi ja hiljaisiksi. Minun mielestäni he ovat omavaltaisia ja ylimielisiä, he inhoavat kouluaan ja luokkaansa ja opettajaa ja ajattelevat, ettei heidän tarvitse osallistua yhteisiin juttuihin. Heille kyllä mielestään kuuluu hyvät arvosanat koemenestyksen perusteella, vaikka he eivät osallistu tai tee kaikkia tehtäviään. He ovat naama norsunv*tulla, jos pitäisi vastata, kysyä, osallistua keskusteluun tai ryhmätyöhön. Heitä voisi luonnehtia introverteiksi narsisteiksi, jotka näkevät vikaa vain ympäristössään. He loukkaantuvat, jos heiltä vaaditaan mitään. Monella on kotona mamma, joka sitten ryhtyy puolustamaan: vika on aina oppilaan ulkopuolella. Mutta kun ope on vääränlainen ja luokka on ikävä ja plaaplaa. He pitävät kiusaamisena, jos heitä yrittää osallistaa mitenkään. He eivät periaatteesta halua ottaa askeltakaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja saavat siihen tukea kotoa.

Tämä edellä kuvattu oppilastyyppi on aivan eri asia kuin ujo ja hiljainen mutta kuitenkin periaatteessa positiivinen ja omalla tavallaan osallistumista yrittävä oppilastyyppi. Nämä on erittäin helppo erottaa toisistaan. Arvostan suuresti aina, kun huomaan ujon oppilaan kerrankin viittaavan tai rohkaistuvan jossain asiassa, koska tiedän, että se vaatii häneltä enemmän. Tavallisen ujo ja mukava oppilas ei syytä omasta ujoudestaan ympäristöä.

Jos oppilas on negatiivinen, hän helposti saa negatiivista palautetta. Joskus negatiivisuus pukeutuu ujouden ja hiljaisuuden kaapuun.

Jatkanpa vielä noiden alapeukkujen innoittamana:) Eikö teillä ole koskaan ollut vaikkapa työtoverina kuvatun kaltaista ihmistä ei tyyppiä, joka kyräilee, vetäytyy, henkäisee herneen nenuun aina kun mahdollista jne. Hän on työpaikan kalja- tai kahviringin yläpuolella, ja salaisesti tai vähemmän salaisesti yksinään sitä mieltä, että hänhän tässä se ainoa fiksu on. Hän on naama nutturulla ja sitten syyttää, että muut eivät iloisesti tervehdi ja ota mukaan. Nyt jos tulee tämä tyyppi mieleen, niin kuvittelepa hänen lapsena luokkahuoneeseen. Luuletko, että hän oli silloin ihan erilainen?

Kaikki lapset eivät ole ihania, eivät kaikki hiljaisetkaan lapset. Mistä te kuvittelette, että ne persoonallisuushäiriöiset tai muuten ikävät aikuiset oikein pullahtavat? Voin kertoa, että ne ovat täällä meidän luokkahuoneissa tekeytymässä parhaillaan.

Nyt vaikuuttaapi siltä että itselläsi on kusta päässä, sorry.

Hahhah, pääsisitpä lukemaan oppilaspalautteitani tältäkin vuodelta. On kuulemma ollut niin rentoa ja mukavaa. Monet itse tehdyt kiitoskortit olen oppilailtani saanut vuosien mittaan läksiäislahjoiksi. On kiitetty milloin kannustuksesta ja milloin kärsivällisyydestä. Tuskinpa siis ihan hirveästi olen oppilaita nolannut ja kiusannut.   

Mutta sinä olet sitten ilmeisesti kohdannut vain ihania lapsia ja työkavereita. Ei ole vielä sattunut vaikka narsistipomoa kohdalle? Elämänkokemus kyllä pudottaa suomuja silmiltä: kaikki ihmiset eivät ole kivoja ja lapsetkin ovat ihmisiä.

Ettei niistä tule ylimielisiä kusipäitä joille vain menestys on kaikki kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ärsyttää nenäkkäät lapset. Lähes poikkeuksetta kyse on tytöistä ja harvoin kauhean fiksuista tytöistä. Älykkäät lapset, myös tytöt, osaavat suodattaa sanomisiaan. Tiedän, että selän takana voi olla toinen, mutta haluavat aina pelata pelinsä omaksi edukseen. Sen sijaan nenäkkäitä on usein juuri semmoiset keskitason oppilaat, joilla on kauheat paineet kotoa tai liian suuret luulot itsestään.

Nuorena mua harmitti nynnyt oppilaat, kun itse on niin ekstrovertti. Sitten sain lapsen, joka on nynnyistä nynnyin tapetti. Yllättäin se käänsi omaa ajattelua ja nykyään pyrin tsemppaamaan ja tukemaan näitä hiljaisia maanmatosia ihan toisella tavalla. :) Täytyykö mainita, että toinen lapseni on hirveän villi poika? Kas kummaa, villit pojatkin saa minulta nykyään entistä enemmän ymmärrystä.

Ei tarvi olla kusipää vaikka onkin ekstrovertti. Introvertti EI OLE NYNNY. Jos noin ajattelet lapsestasi niin millaisen itsetunnon luulet hänelle kehittyvän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jokunen oppilas, joita varmaan mamma luonnehtisi ujoiksi ja hiljaisiksi. Minun mielestäni he ovat omavaltaisia ja ylimielisiä, he inhoavat kouluaan ja luokkaansa ja opettajaa ja ajattelevat, ettei heidän tarvitse osallistua yhteisiin juttuihin. Heille kyllä mielestään kuuluu hyvät arvosanat koemenestyksen perusteella, vaikka he eivät osallistu tai tee kaikkia tehtäviään. He ovat naama norsunv*tulla, jos pitäisi vastata, kysyä, osallistua keskusteluun tai ryhmätyöhön. Heitä voisi luonnehtia introverteiksi narsisteiksi, jotka näkevät vikaa vain ympäristössään. He loukkaantuvat, jos heiltä vaaditaan mitään. Monella on kotona mamma, joka sitten ryhtyy puolustamaan: vika on aina oppilaan ulkopuolella. Mutta kun ope on vääränlainen ja luokka on ikävä ja plaaplaa. He pitävät kiusaamisena, jos heitä yrittää osallistaa mitenkään. He eivät periaatteesta halua ottaa askeltakaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja saavat siihen tukea kotoa.

Tämä edellä kuvattu oppilastyyppi on aivan eri asia kuin ujo ja hiljainen mutta kuitenkin periaatteessa positiivinen ja omalla tavallaan osallistumista yrittävä oppilastyyppi. Nämä on erittäin helppo erottaa toisistaan. Arvostan suuresti aina, kun huomaan ujon oppilaan kerrankin viittaavan tai rohkaistuvan jossain asiassa, koska tiedän, että se vaatii häneltä enemmän. Tavallisen ujo ja mukava oppilas ei syytä omasta ujoudestaan ympäristöä.

Jos oppilas on negatiivinen, hän helposti saa negatiivista palautetta. Joskus negatiivisuus pukeutuu ujouden ja hiljaisuuden kaapuun.

Jatkanpa vielä noiden alapeukkujen innoittamana:) Eikö teillä ole koskaan ollut vaikkapa työtoverina kuvatun kaltaista ihmistä ei tyyppiä, joka kyräilee, vetäytyy, henkäisee herneen nenuun aina kun mahdollista jne. Hän on työpaikan kalja- tai kahviringin yläpuolella, ja salaisesti tai vähemmän salaisesti yksinään sitä mieltä, että hänhän tässä se ainoa fiksu on. Hän on naama nutturulla ja sitten syyttää, että muut eivät iloisesti tervehdi ja ota mukaan. Nyt jos tulee tämä tyyppi mieleen, niin kuvittelepa hänen lapsena luokkahuoneeseen. Luuletko, että hän oli silloin ihan erilainen?

Kaikki lapset eivät ole ihania, eivät kaikki hiljaisetkaan lapset. Mistä te kuvittelette, että ne persoonallisuushäiriöiset tai muuten ikävät aikuiset oikein pullahtavat? Voin kertoa, että ne ovat täällä meidän luokkahuoneissa tekeytymässä parhaillaan.

Ei tuossa kyllä kukaan muu kuulosta häiriintyneeltä, kuin sinä itse. Tokkopa edes oletkaan mikään ope, kunhan tarinoit provoa. Mutta ei se yllätä, että opettajissa on ihan jonkin verran todellisia mätäpaiseita. Sinä vaikutat oikein pahimmasta päästä sellaiselta, oli miten oli. Nimittelet lapsia tai nuoria narsisteiksi (kukaan asioista tietävä ei niin tee), projisoit omat pääongelmasi hiljaisiin ja vakaviin ihmisiin, käytät naama norsunvitulla -sanontaa heistä yms. Kuulostat vastenmieliseltä ihmiseltä. Ei muuta sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

13/16/19, vIkka sanotkin, ettet nolaa ketään tahallaan, niin kummasti sinä myös pyrit selittämään, miten ikäviä jotkut oppilaat "nyt vaan ovat".

Ryhmätöihin yms. osallistuminen ei toki ole kiusaamista tai nolaamista, joten jos siitä nyt jonkin oppilaan kohdalla on kyse, niin ei, et nolaa häntä vaatimalla häneltä normaalia koulutyöskentelyä.

Mutta ap ei ainakaan tarkoita sellaista, olettaisin.

Enemmän minua kammoksuttaa tuo sinun tapasi demonisoida osa oppilaista ja vielä väittää, että sinä se tuosta vaan näet oppilaistasi, ovatko he hiljaisia ja kilttejä VAI niitä introverttejä negatiivisia paskoja. Millä kristallipallolla sinä sen lapsista näet? Ehkä he ovat kokeneet mm. sen verran jo sosiaalista eristämistä ja kiusaamistakin, että suhtautuvat kielteisesti julkiseen esiintymiseen ja ryhmäprojekteihin. Sekin on ymmärrettävää, ja oppilaiden selviytymistä ko. tilanteista VOI opettaja edesauttaa, jos tahtoo. JOS tahtoo.

Introverttiys ei ole mikään tahallinen valinta oppilaalta, opettajan härnäämiseksi tehty päätös. Siitä on lapselle itselleen monenlaista riesaa elämän varrella, ja aika ikävää , jos opettaja kokee sen henk.koht. vitt...uksi.

12

En oikein tajua, miten se, että näen oppilaiden persoonallisuuksien huonot puolet, jotenkin automaattisesti tarkoittaisi sitä, että nolaan heitä. Todellakaan en ole tahallani ketään oppilasta koskaan nolannut ja samat säännöt on kaikille. Mutta osa persoonallisuushäiriöistä oireilee siten, että ihminen jatkuvasti näkee muut uhkana, on epäluuloinen ja kokee tulevansa nolatuksi tilanteissa, joita muut eivät pidä minään. Ongelma tästä tulee erityisesti, jos kotona ruokitaan tätä asennetta ympäröivään maailmaan, kuten ap kenties saattaa tehdä.

Ja mitä tulee oppilaiden demonisointiin, niin vaikka pidän lähes kaikista oppilaistani, niin fakta on, että peruskoulussa opetetaan koko ikäluokkaa. Kukin voi miettiä, mitä se tarkoittaa. Erilaisten persoonallisuushäiriöiden esiintyvyys väestössä on kai 10-20%. Se on ihan sama koululuokassa. Siellä ovat tulevat murhamiehet ja raiskaajatkin sulassa sovussa tulevaisuuden toivojemme kanssa ja kaikki siltä väliltä. 

Ai että nyt ne introvertit eivät ole edes pelkästään vaan sinulle vitt..akseen introverttejä, vaan he ovat persoonallisuushäiriöisiä tulevia murhaajia...

Sinä et ole psykologi. Toden sanoakseni sinun kommenteistasi saa harvinaisen selvästi vaikutelman, että itse asiassa psykologinen silmäsi on heikko. Jätä oppilaittesi diagnosointi, ja hyväksy se, että vaikka jonkun oppilaan käytös on haasteellista, se ei ole sitä sinun takiasi. Sinun opettajan taitosi on siinä puntarissa, miten osaat jämäkästi vaatia oppilailta, mutta MYÖS tukea heitä selviämään niistä (sinun mielestäsi turhista ja aikuisia testaavista) ongelmistaan.

Puhut selvästikin yläkoululaisista. Kai tiesit, että teineillä on runsaasti mielenterveyden ongelmia ja toisaalta myös ikäkauteen kuuluvia ongelmia? Sinä et ole pätevä heittelemään kenellekään persoonallisuushäiriö-diagnoosia käytöksestä, jonka taustalla voi olla mitä tahansa hankalista kotioloista masennukseen tai vaikkapa neurologisiin sairauksiin.

Lisäksi yläkoulun opettajana sinulla lienee satoja oppilaita, joiden henkisestä ominaislaadusta et todellakaan jo silkan ajanpuutteen takia mitenkään kykene sanomaan mitään.

Edelleenkään en usko, että ihminen, jolla on noin kovia antipatioita joitain oppilaitaan kohtaan ja kuvitelma diagnosointiin kykenevästä röntgenkatseesta, kykenee oikeasti olemaan asiallinen ja neutraali oppilaitaan kohtaan.

12

Jaahas, tuo paskanjauhaja eksyi tähänkin ketjuun paasaamaan, nyt tällä kertaa "opettajana". En usko sanaakaan. Tuo ei ole oikea opettaja. Tuo on joku palstan nestepää, joka yrittää lietsoa vihaa hiljaisia ja harmittomia ihmisiä kohtaan. Kiero, katala, viheliäinen liero.

Vierailija kirjoitti:

Kämppikseni suoritti aineenopettajan pedagogisia opintoja viitisen vuotta sitten. Puhuivat paljon siellä myös omista tuntemuksistaan opetustilanteessa. Yksi juttu, joka oli nostettu esiin jossain tekstissä, jota kämppikseni luki kotona mullekin, oli se, että (lähes) kaikilla opettajilla on joku oppilastyyppi, josta eivät tykkää. Opettajan on hyvä tiedostaa, mikä tämä tyyppi on ja ehkä sekin, mistä negatiiviset tuntemukset johtuvat. Silloin he voivat tietoisesti käyttäytyä tasapuolisemmin oppilaita kohtaan.

Tekstissä esimerkkinä kirjoittaja, joka itse toimi luokanopettaja, mainitsi, että häntä itseään ärsyttävät kiltit tyttöoppilaat, jotka tulevat kantelemaan opelle havaitsemistaan toisten oppilaiden tekemisistä.

Tällaista koulutusta ei ole aina osattu järjestää opettajille.

OT, mutta mikä lasketaan ikäväksi kanteluksi noin opettajien mielestä? Oma lapsi esim. kertoi opelle kun joku kiusasi siiliä (heitteli kivillä ja tökki kepillä) eikä lapseni kaverinsa kanssa saanut tätä lopettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kämppikseni suoritti aineenopettajan pedagogisia opintoja viitisen vuotta sitten. Puhuivat paljon siellä myös omista tuntemuksistaan opetustilanteessa. Yksi juttu, joka oli nostettu esiin jossain tekstissä, jota kämppikseni luki kotona mullekin, oli se, että (lähes) kaikilla opettajilla on joku oppilastyyppi, josta eivät tykkää. Opettajan on hyvä tiedostaa, mikä tämä tyyppi on ja ehkä sekin, mistä negatiiviset tuntemukset johtuvat. Silloin he voivat tietoisesti käyttäytyä tasapuolisemmin oppilaita kohtaan.

Tekstissä esimerkkinä kirjoittaja, joka itse toimi luokanopettaja, mainitsi, että häntä itseään ärsyttävät kiltit tyttöoppilaat, jotka tulevat kantelemaan opelle havaitsemistaan toisten oppilaiden tekemisistä.

Tällaista koulutusta ei ole aina osattu järjestää opettajille.

OT, mutta mikä lasketaan ikäväksi kanteluksi noin opettajien mielestä? Oma lapsi esim. kertoi opelle kun joku kiusasi siiliä (heitteli kivillä ja tökki kepillä) eikä lapseni kaverinsa kanssa saanut tätä lopettamaan.

Minusta ikäväksi kanteluksi voisi tulkita sellaiset kantelut, joissa ilmiannetaan hyvin lievästä häröilystä. Vaikkapa että joku päästi kirosanan välitunnilla. Tai kantelusta, jossa ilmiannetaan jotain, johon ko. lapsi itse toistuvasti sortuu. Mutta jos tuollaista kantelua esiintyy, ei ole minun asiani alkaa kantelijaa nolata, sanon vain, että "kiitos, hyvä tietää, hoidan asian." Ja aloitan oppitunnin.

Siilin rääkkääminen saisi minut näkemään punaista. Minulla on itselläni afrikkalainen kääpiösiili, ja suhtaudun erittäin tiukasti kaikenlaiseen eläinten rääkkäämiseen ja ahdisteluun. Ihan varmasti siinä lähtisivät kyseiset oppilat lennossa kanssani rehtorin luo ja vanhemmille lähisi puhelu myös saman tien. Taustalla voi toki olla "tyhmyys joukossa tiivistyy" -ilmiö tai se , että lapsen kotona ei suhtauduta eläimiin kunnioituksella, mutta minä en eläinten kivittämistä salli, ihan sama mitä on taustalla. Not on my watch.

12

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jokunen oppilas, joita varmaan mamma luonnehtisi ujoiksi ja hiljaisiksi. Minun mielestäni he ovat omavaltaisia ja ylimielisiä, he inhoavat kouluaan ja luokkaansa ja opettajaa ja ajattelevat, ettei heidän tarvitse osallistua yhteisiin juttuihin. Heille kyllä mielestään kuuluu hyvät arvosanat koemenestyksen perusteella, vaikka he eivät osallistu tai tee kaikkia tehtäviään. He ovat naama norsunv*tulla, jos pitäisi vastata, kysyä, osallistua keskusteluun tai ryhmätyöhön. Heitä voisi luonnehtia introverteiksi narsisteiksi, jotka näkevät vikaa vain ympäristössään. He loukkaantuvat, jos heiltä vaaditaan mitään. Monella on kotona mamma, joka sitten ryhtyy puolustamaan: vika on aina oppilaan ulkopuolella. Mutta kun ope on vääränlainen ja luokka on ikävä ja plaaplaa. He pitävät kiusaamisena, jos heitä yrittää osallistaa mitenkään. He eivät periaatteesta halua ottaa askeltakaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja saavat siihen tukea kotoa.

Tämä edellä kuvattu oppilastyyppi on aivan eri asia kuin ujo ja hiljainen mutta kuitenkin periaatteessa positiivinen ja omalla tavallaan osallistumista yrittävä oppilastyyppi. Nämä on erittäin helppo erottaa toisistaan. Arvostan suuresti aina, kun huomaan ujon oppilaan kerrankin viittaavan tai rohkaistuvan jossain asiassa, koska tiedän, että se vaatii häneltä enemmän. Tavallisen ujo ja mukava oppilas ei syytä omasta ujoudestaan ympäristöä.

Jos oppilas on negatiivinen, hän helposti saa negatiivista palautetta. Joskus negatiivisuus pukeutuu ujouden ja hiljaisuuden kaapuun.

Jatkanpa vielä noiden alapeukkujen innoittamana:) Eikö teillä ole koskaan ollut vaikkapa työtoverina kuvatun kaltaista ihmistä ei tyyppiä, joka kyräilee, vetäytyy, henkäisee herneen nenuun aina kun mahdollista jne. Hän on työpaikan kalja- tai kahviringin yläpuolella, ja salaisesti tai vähemmän salaisesti yksinään sitä mieltä, että hänhän tässä se ainoa fiksu on. Hän on naama nutturulla ja sitten syyttää, että muut eivät iloisesti tervehdi ja ota mukaan. Nyt jos tulee tämä tyyppi mieleen, niin kuvittelepa hänen lapsena luokkahuoneeseen. Luuletko, että hän oli silloin ihan erilainen?

Kaikki lapset eivät ole ihania, eivät kaikki hiljaisetkaan lapset. Mistä te kuvittelette, että ne persoonallisuushäiriöiset tai muuten ikävät aikuiset oikein pullahtavat? Voin kertoa, että ne ovat täällä meidän luokkahuoneissa tekeytymässä parhaillaan.

Nyt vaikuuttaapi siltä että itselläsi on kusta päässä, sorry.

Hahhah, pääsisitpä lukemaan oppilaspalautteitani tältäkin vuodelta. On kuulemma ollut niin rentoa ja mukavaa. Monet itse tehdyt kiitoskortit olen oppilailtani saanut vuosien mittaan läksiäislahjoiksi. On kiitetty milloin kannustuksesta ja milloin kärsivällisyydestä. Tuskinpa siis ihan hirveästi olen oppilaita nolannut ja kiusannut.   

Mutta sinä olet sitten ilmeisesti kohdannut vain ihania lapsia ja työkavereita. Ei ole vielä sattunut vaikka narsistipomoa kohdalle? Elämänkokemus kyllä pudottaa suomuja silmiltä: kaikki ihmiset eivät ole kivoja ja lapsetkin ovat ihmisiä.

Monilta putoavat suomut silmiltä jo varhaisessa iässä. Pomojen joukossa narsistit ovat tosiaan yliedustettuina, niin kuin kaikissa ammateissa joissa saa käyttää valtaa toisiin nähden. Keksitkö sinä sellaisia ammatteja?

Minulla oli yläasteella ruotsin opettajana vara rehtorinakin toiminut mies opettaja. Muistan kuinka aina minua ahdisti olla hänen tunneillaan, koska hän selvästi ilmeillään ja huokaisuillaan ilmaisi kuinka häntä ärsytti etten viitannut(Olin todella ujo ja kiusattu silloin, en todellakaan halunnut antaa mitään uutta syytä kiusaamiseen mahdollisella väärin vastaamisella). En sitten tiedä eikö hän tajunnut, että olin yksinkertaisesti niin ujo etten uskaltanut osallistua viittaamiseen niin usein. Muistan kuinka kerran hän keskeytti opetuksensa ja ilmoitti ettei jatkaisi ennen kuin kaikki viittaisivat ja katsoi sitten minuun terävästi. Vapisten sitten minäkin nostin käteni ja hän sitten kysyi minulta vastausta. Sen kerrottuani hän sanoi kylmän kireästi "Kiitos". Muistan kuinka muu luokka supatti ympärilläni ja tuijotti minua. Ei tämä nyt sinänsä niin iso asia ollut mutta tunsin nöyryytystä ja suuttumusta aina hänen tuntiensa jälkeen, sillä hän selvästi ilmaisi ärtymyksensä minuun. Ilmeisesti ujouteni oli hänelle ylitsepääsemätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jokunen oppilas, joita varmaan mamma luonnehtisi ujoiksi ja hiljaisiksi. Minun mielestäni he ovat omavaltaisia ja ylimielisiä, he inhoavat kouluaan ja luokkaansa ja opettajaa ja ajattelevat, ettei heidän tarvitse osallistua yhteisiin juttuihin. Heille kyllä mielestään kuuluu hyvät arvosanat koemenestyksen perusteella, vaikka he eivät osallistu tai tee kaikkia tehtäviään. He ovat naama norsunv*tulla, jos pitäisi vastata, kysyä, osallistua keskusteluun tai ryhmätyöhön. Heitä voisi luonnehtia introverteiksi narsisteiksi, jotka näkevät vikaa vain ympäristössään. He loukkaantuvat, jos heiltä vaaditaan mitään. Monella on kotona mamma, joka sitten ryhtyy puolustamaan: vika on aina oppilaan ulkopuolella. Mutta kun ope on vääränlainen ja luokka on ikävä ja plaaplaa. He pitävät kiusaamisena, jos heitä yrittää osallistaa mitenkään. He eivät periaatteesta halua ottaa askeltakaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja saavat siihen tukea kotoa.

Tämä edellä kuvattu oppilastyyppi on aivan eri asia kuin ujo ja hiljainen mutta kuitenkin periaatteessa positiivinen ja omalla tavallaan osallistumista yrittävä oppilastyyppi. Nämä on erittäin helppo erottaa toisistaan. Arvostan suuresti aina, kun huomaan ujon oppilaan kerrankin viittaavan tai rohkaistuvan jossain asiassa, koska tiedän, että se vaatii häneltä enemmän. Tavallisen ujo ja mukava oppilas ei syytä omasta ujoudestaan ympäristöä.

Jos oppilas on negatiivinen, hän helposti saa negatiivista palautetta. Joskus negatiivisuus pukeutuu ujouden ja hiljaisuuden kaapuun.

Olet lyönyt oppilaisiin leiman luulojesi perusteella. Heillä voi olla vaikka mitä sosiaalisia pelkoja ja ahdistuksia. Sinä et voi sitä tietää.

Mua opettajana ei ärsytä ujot, eikä hiljaiset, mutta sellaiset koko ajan pää auki olevat nokkavat päällepäsmärit laitan usein ruotuun. Toinen ärsyttävä porukka ovat ne, jotka eivät koskaan kuuntele ohjeita. Samalla sekunnilla kun olen sulkenut suuni ohjeiden annosta, joku näistä viittaa ja kysyy juuri sitä asiaa, josta annettiin äsken ohje. Ja ei, näillä lapsilla ei ole mitään "diagnoosia".

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä on myös opettajia, jotka lähtevät ryhmän dynamiikkaan mukaan ja nolaavat kiusattua. Moni päätyy opettajaksi, koska on aikanaan viihtynyt koulussa, ja sitten samaistuu niihin cooleihin.

Paljonhan puhutaan opettajanhuoneidenkin kiusaamisesta.

Näinhän se on, ei opettajankoulutus takaa kilttiä ja suvaitsevaa luonnetta. Itse olin koulukiusattu päiväkodista lähtien (samat oppilaat päiväkodista ala-asteelle ja sieltä yläasteelle) ja sen vuoksi melko sulkeutunut enkä luottanut muihin oppilaisiin, joten yläasteella eräs opettaja ryhtyi itse mukaan tähän kiusaamiseen ja rankaisi minua joka kerta siitä, etten halunnut osallistua johonkin jossa takuuvarmasti voisin tulla nolatuksi ja kiusatuksi. Selvittämättä ollenkaan miksi en halua tehdä sitä. Syvän halveksinnan aisti jo pitkälle, kun opettaja itse mielisteli juurikin niitä kiusaajaoppilaita ja ihasteli näiden sosiaalisuutta ja reippautta. Koulun ulkopuolella minulla kuitenkin oli ihan normaalia elämää ja kavereita, mutta koulussa ei tarvinnut olla kuin olemassa niin huudeltiin ja vittuiltiin, joskus jopa tämän opettajan silmien alla. Ymmärrän kyllä että röyhkeänä ihmistyyppinä pitää hiljaisempia ja syrjäänvetäytyviä ylimielisenä, mutta pedagogisessa ammatissa olevan opettajan luulisi pyrkivän selvittämään käytöksen syyt eikä lähteä mukaan nöyryytykseen omien ennakkoluuloihin perustuvien luonneanalyysien vuoksi. Kyseinen opettaja vielä sattui olemaan luokanvalvojani, ja käytösnumero oli aina korkeintaan kasi "epäsosiaalisuuden" vuoksi.  

Nyt aikuisena olen törmännyt joihinkin opettajakoulutusta suorittaviin ja ei voi kuin ihmetellä miten jotkut heistä ovat läpäisseet linjalle vaaditut testit. On puutteellista empatiakykyä, ylimielisyyttä ja joskus suoraa sadismia. Hirvitää pistää omia lapsia kouluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kämppikseni suoritti aineenopettajan pedagogisia opintoja viitisen vuotta sitten. Puhuivat paljon siellä myös omista tuntemuksistaan opetustilanteessa. Yksi juttu, joka oli nostettu esiin jossain tekstissä, jota kämppikseni luki kotona mullekin, oli se, että (lähes) kaikilla opettajilla on joku oppilastyyppi, josta eivät tykkää. Opettajan on hyvä tiedostaa, mikä tämä tyyppi on ja ehkä sekin, mistä negatiiviset tuntemukset johtuvat. Silloin he voivat tietoisesti käyttäytyä tasapuolisemmin oppilaita kohtaan.

Tekstissä esimerkkinä kirjoittaja, joka itse toimi luokanopettaja, mainitsi, että häntä itseään ärsyttävät kiltit tyttöoppilaat, jotka tulevat kantelemaan opelle havaitsemistaan toisten oppilaiden tekemisistä.

Tällaista koulutusta ei ole aina osattu järjestää opettajille.

OT, mutta mikä lasketaan ikäväksi kanteluksi noin opettajien mielestä? Oma lapsi esim. kertoi opelle kun joku kiusasi siiliä (heitteli kivillä ja tökki kepillä) eikä lapseni kaverinsa kanssa saanut tätä lopettamaan.

Minusta ikäväksi kanteluksi voisi tulkita sellaiset kantelut, joissa ilmiannetaan hyvin lievästä häröilystä. Vaikkapa että joku päästi kirosanan välitunnilla. Tai kantelusta, jossa ilmiannetaan jotain, johon ko. lapsi itse toistuvasti sortuu. Mutta jos tuollaista kantelua esiintyy, ei ole minun asiani alkaa kantelijaa nolata, sanon vain, että "kiitos, hyvä tietää, hoidan asian." Ja aloitan oppitunnin.

Siilin rääkkääminen saisi minut näkemään punaista. Minulla on itselläni afrikkalainen kääpiösiili, ja suhtaudun erittäin tiukasti kaikenlaiseen eläinten rääkkäämiseen ja ahdisteluun. Ihan varmasti siinä lähtisivät kyseiset oppilat lennossa kanssani rehtorin luo ja vanhemmille lähisi puhelu myös saman tien. Taustalla voi toki olla "tyhmyys joukossa tiivistyy" -ilmiö tai se , että lapsen kotona ei suhtauduta eläimiin kunnioituksella, mutta minä en eläinten kivittämistä salli, ihan sama mitä on taustalla. Not on my watch.

12

Minusta ikävää kantelua on sellainen jossa motiivina on pääasiallisesti harmin aiheuttaminen sille josta kannellaan.

Siilin rääkkäämisestä kantelu on ihan ok silloin jos oikeasti välittää siitä siilistä mutta jos se siilin kohtalo on ihan yhdentekevää kunhan saadaan jälki-istuntoa jollekin luokan ei-toivotulle henkilölle niin kantelu on ikävää.