Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako tämä hiiri lopettaa?
31.05.2016 |
Minulla oli alunalkaen neljä hiirtä, joista kaksi (sisarukset) kuolivat jo hyvin nuorella iällä. Ensimmäisen lopetin, kun sille tuli niin vaivalloiset kasvaimet, toisen lopetin mystisen voinninromahduksen vuoksi.
Oletan, että toinen näistä kuolleista hiiristä oli myös kasvaimen uhri. Se oli hyvin lihava (väriltään punainen, eli lihomistaipumus), ja muutama päivä ennen voinnin romahdusta sen kainaloon ilmaantui pikkuuinen kasvain. Oletin tässä vaiheessa, että sillä olisi vielä muutama viikko onnellista elämää jäljellä ennen kuin tulisi lopetuksen aika, mutta eräänä aamuna se muuttuikin yhdessä tunnissa omasta virkeästä itsestään maassa paikoillaan makaavaksi, imeväksi raasuksi, ja lopetus oli tehtävä heti.
Nyt minulla on siis ollut kaksi hiirtä jäljellä, ja tänään iltapäivällä huomasin toisen käyttäytyvän kummallisesti. Sen turkki on hieman rasvainen, eli se ei ole pessyt itseään kunnolla. Se käyttäytyy melko vaisusti ja osoittaa hyvin pientä mielenkiintoa mitään kohtaan. Liikkuu hieman, mutta lähinnä köllöttelee ja kyhjöttää kummallisesti. Se kuitenkin syö vielä melko hyvällä halulla, vaikkakaan ei enää jostain syystä koske auringonkukansiemeniin, mitkä ovat aina olleet suurta herkkua. Illan mittaan se alkoi myös pitää samaa maiskutusääntä kuin aikaisemmin lopetettu hiiri piti hieman ennen kuolemaansa.
Aion huomenaamuna viedä tämän hiiren lopetettavaksi, ellei yön aikana tapahdu ihmeparantumista. Annoin sille nyt toisen hiiren jalkatulehduksesta ylijäänyttä kipulääkettäkin, sillä ajattelin, että nyt on tärkeintä vain saada sen kipu loppumaan kuolemaan saakka. Maiskutus (=imeminen?) loppui nyt, kun lääke alkoi ilmeisesti vaikuttaa, eli ne kai alkavat imemään silloin, kun ovat tuskissaan.
Minua kuitenkin mietityttää toinen hiireni. Yksi on siis vielä jäljellä ja hyvissä voimissaan, juuri jalassa olevan haavan tulehduksesta toipuneena. Nyt kun viimeinenkin kaveri kuolee, se jää aivan yksin, eivätkä naarashiiret saisi olla yksin. Tämä hiiri ei ole koskaan ollut kovin ystävällinen tapaus, eli se ei ole hirveän kiinnostunut ihmisten seurasta enkä usko, että se tulisi sopeutumaan uuteen laumaan kovin hyvin. Sen lisäksi nämä kaksi hiirtä ovat samanikäisiä (täyttivät juuri 1v), eli tällä jäljellejäävälläkään ei luultavasti olisi enää niin paljon elämää jäljellä.
Nyt joudun siis kysymään kamalan kysymyksen: Olisiko paras lopettaa tämä viimeinen, terve hiiri samalla kuin sairastunutkin, koska sen luultavasti lyhyt loppuelämä tulisi kuitenkin olemaan kurjaa ja yksinäistä?
Kommentit (30)
Ok, no tuo ilmarako auttaa asiaa. Hyvä juttu, että hiiri vaikuttaa virkeämmältä. Ja vaikka välillä taas vähän väsähtäisikin, älä panikoi.
Joo, totta on, että hiirten kohdalla pitää arvailla sitä vointia. Hankalaa se on, mutta juuri sen takia ei kannata hötkyillä. Käsittelyarkuus ja kipuvikinä ovat syitä mennä lääkäriin, mutta muuten kannattaa antaa ajan ja luonnon hoitaa asioita.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja piti mainita vielä:
Hiiret ja esim. hamsterit menee muuten välillä ihan kuin transsiin, jos ne on stressaantuneita tai saaneet liikaa virikkeitä. Minullakin on pari hiirtä joskus kyhjänneet liikkumatta paikoillaan puoli vuorokautta, ilman selkeää syytä. En siis puhu mistään vähemmän aktiivisesta oleilusta, vaan tosiaan ihan paikoillaanolosta. Mutta kas kummaa, kun ne saivat olla rauhassa ja panin ympärille pehmeää vessapaperia pesäksi, seuraavana päivänä ne taas touhusivat ihan normaalisti. Molemmat yksilöt elivät vielä monta kk tuon jälkeenkin.
Että ota noista veijareista sitten selvää...
6
Minulla näillä on ihan samat virikkeet, mitä nyt on ollut jo pitemmän aikaa. Häkin ulkopuolellakaan ei olla pariin päivään seikkailtu. Tänä aamuna oli tavanomainen purunvaihto- ja häkinpesuruljanssi. Ja häkin alla on siis vain yksi kylmäkalle yhdessä nurkassa, eli hiiret voivat mennä ihan sinne, missä on paras lämpö :) Mikäli se jäi epäselväksi.
Minua epäilyttää tuo maiskutus/imeminen. Kun aikaisempi hiireni piti lopettaa, se makasi maassa, kieri tuskissaan ja imi. Kun otin sen käteen, se ensinnäkin yritti päästä kädestä pois, mutta kaikki voimat olivat jo aivan poissa, sillä se vain mätkähti kädestä maahan (pariinkin kertaan, onneksi ei korkealta). Kun sain sen turvallisesti käsiini, se imi niin, että käsiini jäi sylkeä. Häkin pohjalla se imi puruja, eli ihan vain sitä, mitä suun edessä sattui olemaan. Arvelen, että se haki sillä turvan tunnetta, kun emoa imiessä on kuitenkin varmasti ollut turvallinen ja hyvä olo.
Nyt tämä hiiri pitää samaa ääntä, mutta se ei kyllä ime kättäni, jos laitan sormeni sen nenän eteen. Se ei reagoi siihen juuri mitenkään (vaikka normaalisti reagoi), mutta se ei myöskään varsinaisesti ime. Mitähän tuo maiskutus/imemisääni voisi tarkoittaa? Se ei tee sitä koko ajan.
Ruokahalusta olen hieman huolissani tällä hetkellä. Sitä ei kiinnosta auringonkukansiemenet (herkku) eikä nyt enää edes pähkinät (megaherkku). Jogurttia ja couscousia se kuitenkin söi aikaisemmin, eli syömistä ei ole täysin lopetettu. Vedenjuonnista olen myös hieman huolissani, mutta se on kyllä voinut käydä juomassa sellaisena hetkenä, kun en juuri ole katsonut häkkiin päin.
Mitä sinä hiirelle oikein syötät? Noita pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä ei saisi hiirelle antaa kuin harvoin herkkuna, koska niissä on runsaasti rasvaa ja hiiri lihoo herkästi liikaa. Ehkä muutama auringonkukansiemen päivässä, pari pähkinää viikossa.
Muuten kannattaa ostaa ihan tavallisia jyrsijöiden naksuja, niitä saa kunnon marketeista ja lemmikkieläinliikkeistä. Joku jogurtti ja couscous ovat ehkä joskus ok, mutta jyrsijä tarvitsee jyrsittävää! Niille tarjottuja raksuja, hiukan esim, porkkanaa tai kurkkua tai voikukanlehteä vihreänä lisänä, myös hiirille tarkoitettua vilja-kuivahedelmälisuketta.
Virikkeen ei tarvitse sinänsä olla mitään poikkeavaa tekemistä. Hiiri voi olla ylivirittyneessä tilassa ihan vaikka vaan pelmuttuaan muiden hiirten kanssa.
Tuo kylmäkalle on ok, kun se ei ole lattiassa kiinni eikä koko lattian alalla.
Imeminen kuulostaa oudolta. Hiirellä on sitä paitsi siinä suussa ihan edessä järsinhampaat, joten se ei oikeastaan VOI imetä kättä, nuolla kylläkin. Syytä en osaa arvata, mitenkään "tavanomainen" reaktio kuoleman lähestyessä se EI OLE.
Onhan hiirten juomapullo kunnossa? Peset sen liikkuvan helmen aina vedenvaihdon yhteydessä? Se voi jumittaa jos on likainen, jolloin hiiri ei saa vettä tarvitessaan.
6
Sen verran vielä, että tokihan sinulla on hiirillä suola- ja kalkkikivi? Otin sen annettuna, mutta hiiri voi nuolla kättä saadakseen iholta suolaa. Varsinkin kuumalla myös hiiri tarvitsee suolakiveä.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa, mikä toista hiirtäsi vaivaa, mutta jos se terve sattuisi jäämään yksin, niin uskon sen kyllä pärjäävän. Minulla oli nuorempana kaksi hiirtä, joista toinen kuoli melko nopeasti kasvaimeen. Yksin jääneestä, ennen vähän epäsosiaalisesta hiirestä tuli varsinainen ihmisystävä, joka tykkäsi tosi paljon olla käsiteltävänä. Ja se elikin hiireksi suht pitkän elämän, melkein 2,5-vuotiaaksi, joista varmaan yli puolitoista vuotta ilman hiiriseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiiri eläinlääkärille lopetettavaksi ?
Kaikkea tämä yhteiskunnan liika hyvinvointi teettää. Iske kapulalla päähän tai vedä vessasta alas.
Mene itse vetämään itsesi vessasta alas, mokomakin kakka. Minä haluan lemmikeilleni eettisen, kivuttoman kuoleman, jossa on mahdollisimman pieni riski kivuliaalle epäonnistumiselle.
Olethan sekasyöjä :D Tuhannet elukat voi vuosien aikana kuolla sun puolesta ensin pienen tilaan pitkäksi kuljetusmatkaksi ahtautuen ja sitten katsoa, kun laumatoverit, sisarukset yms tapetaan siinä omien silmien alla. Haistaa, maistaa ja kuulla sen toisten kuoleman. Sitten koet, että olet joku etiikan tohtori, kun et omaa hiirtäsi voi lopettaa kapulalla päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiiri eläinlääkärille lopetettavaksi ?
Kaikkea tämä yhteiskunnan liika hyvinvointi teettää. Iske kapulalla päähän tai vedä vessasta alas.
Mene itse vetämään itsesi vessasta alas, mokomakin kakka. Minä haluan lemmikeilleni eettisen, kivuttoman kuoleman, jossa on mahdollisimman pieni riski kivuliaalle epäonnistumiselle.
Olethan sekasyöjä :D Tuhannet elukat voi vuosien aikana kuolla sun puolesta ensin pienen tilaan pitkäksi kuljetusmatkaksi ahtautuen ja sitten katsoa, kun laumatoverit, sisarukset yms tapetaan siinä omien silmien alla. Haistaa, maistaa ja kuulla sen toisten kuoleman. Sitten koet, että olet joku etiikan tohtori, kun et omaa hiirtäsi voi lopettaa kapulalla päähän.
Itse asiassa ap:han tappoi sen yhden hiirensä itse. Oiskohan niin, että ihan nyt tuosta ei ollut kyse...
Musta se olisi jopa eettisempää tappaa hiiri itse, tutussa ympäristössä. Hiiren kuskaaminen paikasta toiseen on sille stressaavaa, varsinkin jos se on sairas. Mutta millä tavalla takuuvarmasti saat pienen ja nopealiikkeisen eläimen sekunissa kuolleeksi? Minä en ainakaan keksi, ja joku vessanpytystä alas vetäminen eli hukuttaminen on kauhea tapa tappaa eläin. Se sitä paitsi ei välttämättä edes kuole, koska vettä on paljon sen ympärillä vain aika lyhyen ajan, muutaman kymmenen sekunttia. Sitten se plumpsahtaan pääviemäriin, jossa se todennäköisesti ui, pää pyörällä.
Jollain kapulalla murjominen taas tuskin tappaa kertaiskulla, jollet nyt jollakin helvetillisella lekalla liiskaa, koska hiiri liikkuu ja siihen on vaikea osua. Mutta jos varmasti osaat noin tappaa salamannopeasti, niin on se ihan ok. Siis eläimen kannalta.
Mutta olennaisin juttu on se, kuka tuohon kykenee. Itse en kestäisi rakasta lemmikkiä rusikoida veriseksi muusiksi, miten sinä siihen kykenet? Siksi se eläinlääkärille piikille meneminen on kumminkin hyvä vaihtoehto. Operaatiossa (jossa siis hiirelle annetaan ylisuuri unilääkeannos ruiskulla) pistäminen sattuu hiireen, mutta uneen vaipuessaan se ei tunne kipua.
6, pahoitellen makaaberia keskustelun juonnetta, mutta toisaalta näistäkin pitää rohjeta puhua, jos lemmikkejä ottaa.
6, jopas tämä nyt syyniksi yltyi. Älä huoli, en ole idiootti. Hiirten käytöstä ja näkymättömistä syistä johtuvia sairauksia on vaikea arvioida, kun on kokemusta vain neljästä hiirestä, mutta kyllä minä nyt kirjoista hankittavaa tietoa olen osannut hankkia ennen, kuin hiiriä hankin. Niin pitää tehdä aina ennen lemmikin hankkimista! Kuten sanoin, auringonkukansiemenet ovat HERKKU ja pähkinät ovat MEGAHERKKU, eli niitä saa HARVOIN. Tämä sairas hiiri kylläkin saa niitä hieman useammin, kun on aina ollut paljon kavereitaan pienempi ja nyt viime päivinä se on laihtunut ikävästi. Jogurttia ja couscousia annoin eilen molempia, kun se oli ikäänkuin viimeinen ateria. Hiiret saavat siis päivittäin hiirten siemensekoitusta (ei mitään marketin värjättyjä karsinogeenipaskoja vaan oikeaa, terveellistä siemensekoitusta) ja sen lisäksi aina jotain muuta, kuten ruisleipää, puuroa, couscousia, jogurttia, hedelmää, kurkkua, kissanmuroja, kuivasirkkoja jne. Kalkkikivi ja suolakivi ovat häkissä saatavilla, vaikka eivät ne niitä juuri litkikään. Oikeasti nyt, vähän sisälukutaitoa!
Sanoin, että tämä hiiri ei nuole kättäni ja että se on HYVÄ merkki, sillä aikaisempi hiiri nuoli kättäni kärsiessään kuolettavista tuskista.
Hiirten vesipullo meni vähän aikaa sitten rikki, eli nyt niillä on toistaiseksi juomakuppi, johon vaihdan raikkaan veden vähintään kaksi kertaa päivässä. Olen omin silmin nähnyt, että kumpikin hiiri osaa juoda kupista.
Nyt ilouutinen: Sairas hiiri on piristynyt jo melkein omaksi itsekseen ja turkkikin on jo puhdas! Peruin eutanasia-ajan, eli nyt ei kummallekaan ole käymässä mitään :)
28: Mikä tässä on, että joka kerta kun sanon internetissä, että en halua eläimille kärsimystä ja puolustan eläinten oikeuksia, niin joku tulee ja sanoo minun olevan sekasyöjä? Mikä ihme saa teidät muodostamaan tuollaisia oletuksia? Mitä muita järkeviä oletuksia teette? Jos joku sanoo, ettei halua lasten kärsivän, niin tämä henkilö onkin sitten tosiasiassa lapsipornon kuluttaja, niinkö? Jos joku toivoo maailmanrauhaa, niin hän onkin automaattisesti osallistunut laittomaan asekauppaan?
Myönnän olevani sekasyöjä. Ainoa liha, mitä syön, on kalan liha, ja pyydystän kaiken syömäni kalan itse. Munat ostan vain vapaista tai luonnonmukaisista kanaloista. Oliko vielä muita oletuksia? Olen jo kertaalleen joutunut lopettamaan rakkaan lemmikkini paljain käsin, kun eläinlääkäri ei päässyt paikalle, ja ei muuten ollut kivaa. Minua pelotti kauheasti, että kömpelöt käteni tekevät jonkin virheen ja perheenjäseneni kuolema pitkittyisi tuskallisesti. Eläinlääkärin piikillä hiiri pääsee ensin rauhalliseen uneen, ja minusta olisi ihanaa, jos jokaisella olisi mahdollisuus sellaiseen kuolemaan. En edes väitä olevani mikään "etiikan tohtori", mutta siltä se vaan sinusta näytti. Koetko itse huonoa omaatuntoa siitä, miten itse olet kaltoinkohdellut eläimiä, jos sinun mielestäsi eettisen kuoleman toivominen tekee minusta tekopyhän idiootin, joka kuvittelee olevansa etiikan tohtori?
Ps. Kylmäkalle ei ole dunan pohjassa aivan kiinni, siinä on n. puolen sentin ilmarako välissä.
Kuten sanoin aiemmin, päätin antaa terveen hiiren elää, mitä tälle sairaalle/"sairaalle" tapahtuukaan. En vain tiennyt aiemmin kovin hyvin näistä asioista, sillä itselläni on tähän mennessä ollut kokemusta vain kulemaan johtaneista hiirten sairauksista. Tietenkin sitä toisen hiiren jalkahaavaa lukuunottamatta, mutta siinä sairauden syy oli selkeästi esillä. Kun hiiri vain on ja kyhjöttää kipeän näköisenä, on aivan mahdoton sanoa, mistä se johtuu, ja se tuo mieleen pelkoa.