Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla vanha mummo?
31.05.2016 |
Tulevatkohan nuoret naiset ajatelleeksi sitä, että heistä aikanaan tulee vanhoja mummoja? Ehkä siihen kannattaisi uhrata ajatus, että kuinka elämänsä aikoo nuorellakin iällä elää, että aikanaan ei tarvitsisi katua menneisyytensä valintoja.
Kommentit (24)
En ole vielä mummo, vaikka alkaakin kohta olla mummoposket. Odotan innolla. En ole koskaan kammoksunut vanheta, elämäkin on päivä päivältä ihanampaa.
t:47v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman elämän kannalta rauhaisalta.
Huoli on ainoastaan lapsista ja lapsenlapsista, nykyisin maailma entistä sekavampi/vaarallisempi.
Ei musta tule ainakaan. Aion kuolla ennen mummuutta ja elää kunnon elämän.
Kamalalta. Mies on kuollut ja virtsarakon ja kohdun laskeumat vaivaa. Lapset on maailmalla ja kiireisiä töissään.
Eiköhän se ole aika yksilöllistä. Mun äitini elämä on synkkää ja ikävää. Hän ei suostu muuttamaan maalta talostaan kaupunkiin, jossa olisi palvelut lähellä ja tapaisi muita mummoja. Kökkii yksin mökissään ja valittaa kun kukaan ei käy ja aina pitää olla yksin. Toisaalta ei halua lähteä minnekään kerhoihin, tapahtumiin, kyläilemään tms. Kukapa hänellä kävisi, kun hän on niin negatiivinen ihminen, eikä hänellä ole oikein koskaan ollut ystäviä. Me lapset ja lapsenlapset käymme kyllä vuorotellen, joka päivä käy joku, mutta se ei riitä. Lisäksi hänellä on mennyt muisti, ei paljon pääse liikkumaan, on kipuja ja masennusta. Auttaa kyllä yritetään, vaan mitenpä sitä auttaa, kun ei se apu oikein kelpaa.
Anoppini on toista maata, muutti kerrostaloon, jossa on paljon ikäihmisiä ja kyläilee ahkerasti naapureilla. Kesällä istuskelevat pihakeinussa porisemassa. Hän käy kerhoissa, laulaa kuorossa, harrastaa jumppaa, käy kaikenlaisissa tapahtumissa, jos ei muuta keksi, menee torille kahville. On hänelläkin vaivoja, mutta ei hän niistä koko ajan puhu, eikä koskaan valita, ettei käytäisi tarpeeksi usein, tietää, että käydään niin usein kuin voidaan. Hän on positiivinen ja keksii aina kaikenlaista tekemistä, käsitöitä, ristisanoja, seuraa useita telkkarisarjoja, soittelee ystävilleen. Lisäksi hän on sanonut, että aikoo kuolla saappaat jalassa, eikä lähde mihinkään tutkimuksiin ja ala syömään lääkkeitä ja makaamaan sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei tule koskaan mummoa, mulla ei ole lapsia.
Eikös Astrid Lindgren ainakin sanonut että se on ihan paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman elämän kannalta rauhaisalta.
Huoli on ainoastaan lapsista ja lapsenlapsista, nykyisin maailma entistä sekavampi/vaarallisempi.
Olet viisas mummo, joka ei ole käpertynyt itseensä, todennäköisesti olet lapsillesi ja lapsenlapsillesi suureksi iloksi : )
Siellä mummon sisällä asuu kuitenkin se sama nuori nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätähän on tutkittu ja todettu että ihminen katuu elämänsä loppupuolella eniten sitä mitä ei tullut tehtyä kuin sitä mitä tuli tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Siellä mummon sisällä asuu kuitenkin se sama nuori nainen!
Eikä asu. Ihmiset solut uusiutuu kokonaan jokusen vuoden välein. Siinä mummossa ei ole enää yhtään samaa solua kuin siinä nuoressa naisessa, joten ei voida puhua edes samasta ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätähän on tutkittu ja todettu että ihminen katuu elämänsä loppupuolella eniten sitä mitä ei tullut tehtyä kuin sitä mitä tuli tehtyä.
Ihmettelen miten olen ilmeisesti niin erilainen muihin ihmisiin verrattuna. Olen vasta nuori ja kadun aina eniten sitä mitä olen tehnyt. Kyseessä eivät edes mitkään laittomuudet yms. vaan opiskeluihin ja ihmissuhteisiin liittyneet teot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan mukavaa. Joka iässä on vaikeuksia ja iloja, eikä se muuksi muutu. Reipasta mieltä vain ja lukekaa paljon, niin on ajatuksia - ne ovat kaikista tärkeimmät. Terveisin ei vielä biologisesti mummo 60 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän on tutkittu ja todettu että ihminen katuu elämänsä loppupuolella eniten sitä mitä ei tullut tehtyä kuin sitä mitä tuli tehtyä.
Ihmettelen miten olen ilmeisesti niin erilainen muihin ihmisiin verrattuna. Olen vasta nuori ja kadun aina eniten sitä mitä olen tehnyt. Kyseessä eivät edes mitkään laittomuudet yms. vaan opiskeluihin ja ihmissuhteisiin liittyneet teot.
Koska olet vielä nuori ja epävarma ja stressaat ihan turhia asioita. Vanhana sitten kaduttaa että stressasit turhia asioita. http://www.iltalehti.fi/terveys/2011101714584465_tr.shtml
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä mummon sisällä asuu kuitenkin se sama nuori nainen!
Eikä asu. Ihmiset solut uusiutuu kokonaan jokusen vuoden välein. Siinä mummossa ei ole enää yhtään samaa solua kuin siinä nuoressa naisessa, joten ei voida puhua edes samasta ihmisestä.
Puhut asiasta solutasolla. Mutta olemus, mieli, ajatukset, huumorintaju, jopa kävelytyyli löytyvät mummosta samat kuin siitä nuoresta naisesta:)
Aika leppoisaa. Elämä on helppoa, kun mitään ei tarvitse tehdä. Aina kehtaa pyytää ihmisiä passaamaan sillä verukkeella että kolottaa.
N68
Minä en ainakaan nuorena asiaa ajatellut. Joskus toki kävi kuolema mielessä ja lähinnä se, mitä kuoleman jälkeen on vai onko yhtään mitään. En ajattele vanhuutta vieläkään, vaikka olen jo yli 50 v.
Kamalalta varmaan oikeasti. Mitään ei jaksa. Monet kaverit kuolleita. Lapset kiireisinä ja asuvat ehkä kaukana. Säryt vaivaavat ja vessaan pitää herätä 2-3 kertaa yössä. On ehkä kulumia ja tarttee rollaattoria, kun huippaa. Eläke ei tahdo riittää
. Minnekään ei jaksa lähteä ja rollaattorin kansaa tarttis mennä taksilla, muttei oo varaa. Jää joka paikassa hissien ovien väluin hitauttaan ja puoleen väliin ajoradalle suojatiellä, kun valot ehtii vaihtua.
Ja sitten vielä kurjempaa, kun ajokortti menee ja puoliso kuolee. Sitten nököttää yksin.
Ette te nuoret, enkä minäkään, tajua, miten ikävää on raihnaistua. Melkeinbjokainen vastaaja luulee sitä mukavan leppoisaksi ajaksi.
Kamalalta. Kaikki elämä luisuu viemäristä alas. Joutuu muiden avun varaan. Ainoa helpotus asiaan on kuolema. Voi vaan toivoa, että se tulee pian ja on kivuton. Nukkkuessa olisi helpointa lähteä.