Lue keskustelun säännöt.
Kilpaileeko teidän muiden miehet kanssanne kaikesta?
31.05.2016 |
Avioliittomme on muuttunut kilpailuksi eikä mitenkään positiiviseksi sellaiseksi. Mieheni on itse asiassa aina ollut sitä tyyppiä, joka ei voi hyväksyä muiden onnistumisia tai olla aidosti muiden puolesta iloinen ja onnellinen. Ajattelin nuorempana että tämä varmaan iän myötä muuttuu, mutta näin ei ole käynyt.
Jos minä onnistun jossain, on hänen heti "pantava paremmaksi" ja pidettävä huolta että minä myös huomaan asian. Jos onnistun esim. jossain työasiassa on hänelle vaikeaa aidosti iloita puolestani. Hän ei myöskään koskaan kannusta minua, vaan omien sanojensa mukaan "yrittää pitää odotukseni matalina" etten vaan pettyisi jos en pärjääkään jossain hommassani niin hyvin kuin itse toivon ja uskon.
Eipä tässä muuta, minä kyllä jaksan tätä masentavaa ja murentavaa tapaa sietää, mutta nyt pelkään että hän tartuttaa tämän myös meidän lapsiin, jotka ovat vielä pieniä. Appeni on täysin samanlainen ihminen, joten oletan että mieheni nyt toistaa kotona opittua mallia. Minä puolestani haluan kannustaa lapsiani kaikessa ja antaa heidän ymmärtää että kaikki on mahdollista jos vaan yrittää ja uskoo itseensä, en "pitää odotukset matalina etteivät he joudu pettymään".
Apua.
Kommentit (17)
Samaa täälläkin. Työjutuissa ei voida kilpailla, mutta ollaan aina kilpailtu perheistämme/suvuistamme. Kumpi tekee asiat oikein ja kummalla on paremmat perinteet jne. jne. Se on ihan kamalan raskasta ja kateellisena välillä katselen ja kuuntelen pariskuntia, jotka pitävät yhtä.
Ollaan oltu miehen kanssa jo liki 20v yhdessä ja tuntuu toisinaan, että enemmän ja enemmän tulee tätä kilpailua väliimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa täälläkin. Työjutuissa ei voida kilpailla, mutta ollaan aina kilpailtu perheistämme/suvuistamme. Kumpi tekee asiat oikein ja kummalla on paremmat perinteet jne. jne. Se on ihan kamalan raskasta ja kateellisena välillä katselen ja kuuntelen pariskuntia, jotka pitävät yhtä.
Ollaan oltu miehen kanssa jo liki 20v yhdessä ja tuntuu toisinaan, että enemmän ja enemmän tulee tätä kilpailua väliimme.
Aiotko yrittää tehdä asialle jotain?
Ap
Kyllä nuo kuviot niin tuppaa jämähtämään. Moni tosiaan luulee, että ihminen kovastikin muuttuu vanhemmiten, ihan yrittämättä, itsestään. Kypsyysasteen tulisi olla jo avioituessa sellainen, että ihminen tutkailee itse motiivejaan. Huh, miten harvinaista!
Minun exä oli tuollainen. Kaikessa piti pistää paremmaksi. Mulla ei sitten mielenterveys enää sitä kestänyt. Meidän suhteessa oli toki muutakin häikkää, nyt olen ollut useamman vuoden sinkkuna, ajatuskin parisuhteesta tuntuu hankalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudolta kuulostaa, vähän kuin mainoksessa: minun äiti tekee paremmin . . . . . .Keskenkasvuista touhua.
Ei ole ollut tuollaista, osataan iloita toisen onnistumisista, yhteistä hyväähän niillä yleensä saadaan.
Epäkypsän ja epävarman ihmisen tapa toimia. Voiko kuitenkin varauksetta rakastaa sinua ja panostaa suhteeseenne?
Toi Fast show on kammottava esimerkki siitä, että ihminen ei aina kypsy tullessaan vanhemmaksi. Näitähän riittää tosielämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kilpailuhenkinen puoliso alapeukuttanut kaikki kommentit?
Tuollaiset luonteenpiirteet vain pahenevat kun tulee ikää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset luonteenpiirteet vain pahenevat kun tulee ikää
Jos tuo on totta niin minun pitää tehdä asialle jotain. En vaan tiedä mitä, kun mies ei myöskään ole paras ottamaan vastaan kritiikkiä...
Ap
Mulla on vaikeasti itsekorosteinen kumppani. Aina riitatilanteissa tulee useiden minuuttien marttyyrimonologi siitä, kuinka hän tekee kaiken hyvin, oikein, parhaiten ja en vain itse tajua sitä. Niissä viljellään sarkasmia, ainaa, ikinää ja koskaania niin, ettei paremmasta väliä.
Esim. hän vie kerran roskat -> "aina saa olla viemässä roskia, olispa kiva kun sinunkin käsiisi se pussi joskus tarttuisi, kun sinulla kerran sellaiset on".
Tai kun vauva syö koko yön ja en saa unta, lisäksi kuuntelen hänen kuorsaustaan, ja kun pyydän häntä olemaan vauvan kanssa aamulla, että saisin edes puoli tuntia unta ->"en tässä minäkään ole hyvin nukkunut, ja tuliko sulle yllätyksenä, että aina ei saa unta!"
Hän sepittää ihan toisenlaista totuutta itselleen ja muille, kuin millaisena se minulle näyttäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikeasti itsekorosteinen kumppani. Aina riitatilanteissa tulee useiden minuuttien marttyyrimonologi siitä, kuinka hän tekee kaiken hyvin, oikein, parhaiten ja en vain itse tajua sitä. Niissä viljellään sarkasmia, ainaa, ikinää ja koskaania niin, ettei paremmasta väliä.
Esim. hän vie kerran roskat -> "aina saa olla viemässä roskia, olispa kiva kun sinunkin käsiisi se pussi joskus tarttuisi, kun sinulla kerran sellaiset on".
Tai kun vauva syö koko yön ja en saa unta, lisäksi kuuntelen hänen kuorsaustaan, ja kun pyydän häntä olemaan vauvan kanssa aamulla, että saisin edes puoli tuntia unta ->"en tässä minäkään ole hyvin nukkunut, ja tuliko sulle yllätyksenä, että aina ei saa unta!"
Hän sepittää ihan toisenlaista totuutta itselleen ja muille, kuin millaisena se minulle näyttäytyy.
Samaa täällä! Lisäksi ottanut asenteen, että saa määrätä kaikesta kotona, koska hänellä paljon isompi palkka :(
Kun nuorin oli vauva, ei ikinä hoitanut yöllä, syy: sinä saat nukkua milloin haluat kun olet kotona!
Jos pyydän tekemään kotona jotain, alkaa v-tuilu: etkö itse jaksa tehdä? Sinulla kun on paljon enemmän vapaa-aikaa! (totuus: teen kotoa käsin töitä + kaikki kotityöt ja lasten asiat päälle, yksin!!)
Erehdyn sanomaan, että olipas rankka päivä ja hieman sattuu niskaan. Hänellä on ollut vielä rankempi päivä jne... Koskaan, ei siis koskaan saa häneltä mitään myötätuntoa tai myötäelämistä (paitsi negatiivista). Ahdistavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olette tuollaisten kumppaneiden kanssa?
Tämän ketjun kirjoittajat, on tärkeää ymmärtää että ihmiset eivät muutu. Jokaisen pitää vaan itse omalta kohdaltaan pohtia mitä kaikkea on valmis sietämään ja mitä ei. Ja jos ei siedä pitää äänestää jaloillaan.
Ajatelkaa myös sitä miten lapset kärsivät kun altistuvat tuollaiselle käytökselle.
Nämä huonosti käyttäytyvät puolisot uhkailevat erotilanteessa kaikenlaisella et enää näe lapsiasi -tyyppisellä. Oikeasti eivät halua kantaa vastuuta ja löhihuoltaja saa hakea elatusapumaksut Kelasta.
Kauheapuoliso ja isä. Pelasta edes lapset eroamalla.
Eikö mitään ajatuksia??
Ap