Yksinäisyys tuntuu tällaisina hienoina kesäpäivinä välillä tosi musertavalta

Tuttu tunne.

Minusta tuntuu vähemmän yksinäiseltä tällaisena kauniina päivänä kun voi nauttia luonnosta joka on täynnä surinaa, pörinää, lintujen viserrusta ja kaikenlaista kuhinaa.

Ei yksinäisyyden tarvitse olla mikään elinkautistuomio. Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta omalla aktiivisuudella on merkitystä. Lähde ulos ja rohkaistu juttelemaan tuntemattomille. Netissä on yksinäisten ryhmiä ja ystävänhakusivustoja. Liian usein yksinäiset tyytyvät jotenkin kohtaloonsa ja eristäytyvät entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Ei yksinäisyyden tarvitse olla mikään elinkautistuomio. Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta omalla aktiivisuudella on merkitystä. Lähde ulos ja rohkaistu juttelemaan tuntemattomille. Netissä on yksinäisten ryhmiä ja ystävänhakusivustoja. Liian usein yksinäiset tyytyvät jotenkin kohtaloonsa ja eristäytyvät entisestään.

Usein yksinäisyys johtuu siitä, että yksinäinen on kykenemätön hankkimaan seuraa. Ei siinä ulos lähteminen tai ystävänhakusivustot silloin auta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei yksinäisyyden tarvitse olla mikään elinkautistuomio. Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta omalla aktiivisuudella on merkitystä. Lähde ulos ja rohkaistu juttelemaan tuntemattomille. Netissä on yksinäisten ryhmiä ja ystävänhakusivustoja. Liian usein yksinäiset tyytyvät jotenkin kohtaloonsa ja eristäytyvät entisestään.

Olen itse yksinäinen ja nuorempana olin erittäin aktiivinen, mutta persoonani on paska ja yksinäisyys ei lievittynyt toimistani huolimatta. Nykyisin kesätkään eivät enää haittaa, koska olen niin tottunut tähän jo.

Tavallaan joo. Mutta sitten huomaan kaipaavani enemmän poikaystävää kuin jotain tyttökaveria. Nytkin ois ihanaa mennä vaikka yöllä uimaan järveen, mikä ei taas naisfrendin kanssa ois läheskään sama!

Voisiko joku vinkata jonkun yksinäisten ryhmän tai ystävänhakusivuston :) en oo tuommoisista kuullutkaan.

Minulla yksinäisyys on pilannut elämäni. Pärjäsin koulussa hyvin, mutta sairastuin  masennukseen kun en vaan selviytynyt jatkuvan yksinäisyyden kanssa. Aikuisikä on mennyt haahuillessa ja sairastaessa. Korkeakouluopinnot roikkuvat. Olen toki itsekin heikko ihminen, kun en ole onnistunut täältä omin voimin nousemaan. Sosiaalisissa taidoissa ainakin on vakavia puutteita, siksihän olenkin yksinäinen.

Aikaisemmin ajattelin että elämäni on mahdollista muuttua, mutta enää en usko siihen.

Vierailija kirjoitti:

Ei yksinäisyyden tarvitse olla mikään elinkautistuomio. Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta omalla aktiivisuudella on merkitystä. Lähde ulos ja rohkaistu juttelemaan tuntemattomille. Netissä on yksinäisten ryhmiä ja ystävänhakusivustoja. Liian usein yksinäiset tyytyvät jotenkin kohtaloonsa ja eristäytyvät entisestään.

Eihän tuosta voinut päätellä ettenkö esimerkiksi minä olisi yrittänyt tehdä tilanteelle aika paljonkin. Olen kaikenlaista yrittäessäni saanut hiljattain parit uskomattoman ilkeät hylkäämiset (siis hylätä saa tietenkin, mutta sen voisi tehdä vähän kiltimmin eikä musertaa toista maan rakoon), joten ei se tietenkään varsinaisesti rohkaise uusiin tutustumisyrityksiin rohkein mielin.

Nykyään iso syy siihen miksen yritä lähestyä kiinnostavaa ihmistä, on se kun tunnen itseni kaikesta siististä ja huoletusta ulkonäöstä huolimatta todella rumaksi. Olen siis normaalipainoinen ja itsestäni huolta pitävä yms. mutta sain kuulla niin monin tavoin kuinka vastenmielinen ja ruma olen, tuli oikein kohta kohdalta huomioita fyysisistä piirteistänikin, joille en mitään voi ja syntymässä ovat tulleet. Nykyään se kaikki takoo päässäni alitajuisesti, kun vaan olen tekemisissä jonkun uuden ihmisen kanssa, tai jos on yritystä siihen. Kuinka huono, ruma ja epämiellyttävä minä olen. :( Siis järjellä yritän selittää pois mielestä, mutta tulee takautumina mieleen kaikki ne sanat. :(

Netissä on useita ystävänhakusivuja, erilaisia keskustelupalstoja yms., googleta vaikka "uusia ystäviä" niin löytyy heti. :) Myöskin kirjekavereita (myös sähköpostikaverit) voi etsiä yksinäisyyden tunnetta lieventämään. Toivotaan, että löydät uusia ystäviä ja kavereita elämääsi. Ei pidä luovuttaa liian helpolla! Nyt, menepäs jonnekin istuskelemaan ja kävelemään, on niin mahtava keli. Katsele perhosia ja lintusia. Koskaan et ole täysin yksin. Ajattele, että yksinäisyytesi on vain tilapäistä. Ole kiitollinen niistä asioista mitkä ovat elämässäsi hyvin.  Jaksamista sinulle <3

Itsellä on sentään puoliso, mutta ei se aina ystävien puutetta paikkaa. Välillä yrittänyt tutustua miehen kavereiden naisiin, mutta ei oikein ole tullut mitään klikkiä. Itseni kaltaisia ihmisiä on sit kai vaan kovin vaikea löytää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yksinäisyyden tarvitse olla mikään elinkautistuomio. Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta omalla aktiivisuudella on merkitystä. Lähde ulos ja rohkaistu juttelemaan tuntemattomille. Netissä on yksinäisten ryhmiä ja ystävänhakusivustoja. Liian usein yksinäiset tyytyvät jotenkin kohtaloonsa ja eristäytyvät entisestään.

Eihän tuosta voinut päätellä ettenkö esimerkiksi minä olisi yrittänyt tehdä tilanteelle aika paljonkin. Olen kaikenlaista yrittäessäni saanut hiljattain parit uskomattoman ilkeät hylkäämiset (siis hylätä saa tietenkin, mutta sen voisi tehdä vähän kiltimmin eikä musertaa toista maan rakoon), joten ei se tietenkään varsinaisesti rohkaise uusiin tutustumisyrityksiin rohkein mielin.

Nykyään iso syy siihen miksen yritä lähestyä kiinnostavaa ihmistä, on se kun tunnen itseni kaikesta siististä ja huoletusta ulkonäöstä huolimatta todella rumaksi. Olen siis normaalipainoinen ja itsestäni huolta pitävä yms. mutta sain kuulla niin monin tavoin kuinka vastenmielinen ja ruma olen, tuli oikein kohta kohdalta huomioita fyysisistä piirteistänikin, joille en mitään voi ja syntymässä ovat tulleet. Nykyään se kaikki takoo päässäni alitajuisesti, kun vaan olen tekemisissä jonkun uuden ihmisen kanssa, tai jos on yritystä siihen. Kuinka huono, ruma ja epämiellyttävä minä olen. :( Siis järjellä yritän selittää pois mielestä, mutta tulee takautumina mieleen kaikki ne sanat. :(

Minulla aivan sama. Jokainen ihminen, jonka kanssa olen ollut tekemisissä enemmän ja yrittänyt tutustua on jossain vaiheessa huomautellut ulkonäöstäni. Vuosikausien yrittämisen jälkeen on lannistunut tähän ja olen kiitollinen, että ainakin yksin liikkuessani olen ihmisille näkymätön. Läheisissä ihmissuhteissa vain nuo kritiikit tulevat pintaan ja saan kuulla eri versioilla mitkä asiat ovat minussa väärin. Olen myös tullut hylätyksi useaan otteeseen, etenkin nuorempana.

Sosiaaliset taidot ovat ok, pärjään työelämässä ja aiemmin opiskeluissa keskiverrosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yksinäisyyden tarvitse olla mikään elinkautistuomio. Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta omalla aktiivisuudella on merkitystä. Lähde ulos ja rohkaistu juttelemaan tuntemattomille. Netissä on yksinäisten ryhmiä ja ystävänhakusivustoja. Liian usein yksinäiset tyytyvät jotenkin kohtaloonsa ja eristäytyvät entisestään.

Eihän tuosta voinut päätellä ettenkö esimerkiksi minä olisi yrittänyt tehdä tilanteelle aika paljonkin. Olen kaikenlaista yrittäessäni saanut hiljattain parit uskomattoman ilkeät hylkäämiset (siis hylätä saa tietenkin, mutta sen voisi tehdä vähän kiltimmin eikä musertaa toista maan rakoon), joten ei se tietenkään varsinaisesti rohkaise uusiin tutustumisyrityksiin rohkein mielin.

Nykyään iso syy siihen miksen yritä lähestyä kiinnostavaa ihmistä, on se kun tunnen itseni kaikesta siististä ja huoletusta ulkonäöstä huolimatta todella rumaksi. Olen siis normaalipainoinen ja itsestäni huolta pitävä yms. mutta sain kuulla niin monin tavoin kuinka vastenmielinen ja ruma olen, tuli oikein kohta kohdalta huomioita fyysisistä piirteistänikin, joille en mitään voi ja syntymässä ovat tulleet. Nykyään se kaikki takoo päässäni alitajuisesti, kun vaan olen tekemisissä jonkun uuden ihmisen kanssa, tai jos on yritystä siihen. Kuinka huono, ruma ja epämiellyttävä minä olen. :( Siis järjellä yritän selittää pois mielestä, mutta tulee takautumina mieleen kaikki ne sanat. :(

Minulla aivan sama. Jokainen ihminen, jonka kanssa olen ollut tekemisissä enemmän ja yrittänyt tutustua on jossain vaiheessa huomautellut ulkonäöstäni. Vuosikausien yrittämisen jälkeen on lannistunut tähän ja olen kiitollinen, että ainakin yksin liikkuessani olen ihmisille näkymätön. Läheisissä ihmissuhteissa vain nuo kritiikit tulevat pintaan ja saan kuulla eri versioilla mitkä asiat ovat minussa väärin. Olen myös tullut hylätyksi useaan otteeseen, etenkin nuorempana.

Sosiaaliset taidot ovat ok, pärjään työelämässä ja aiemmin opiskeluissa keskiverrosti.

Mistä nuo haukkumiset johtuivat? Voitteko sanoa mitä erityisesti haukuttiin? Voitteko laittaa kuvan jakoon?

Itse olen ollut todella huono naisten kanssa aina ja joskus ihmetellyt mistä joidenkin kiusaaminen ja haukkuminen on johtunut kun itse en ole nähnyt mitään syytä siihen?

Erään tuttava perheen tyttöä kiusattiin koulussa todella raskaalla kädellä, talvitakkikin oli saksilla leikelty ym. Ja tuo silloin teini tyttö oli mun mielestä ihan nätti ja mukava, en tiedä mitä sille sitten tapahtui kun muutettiin toiselle paikkakunnalle aika kauas enkä ole nähnyt tai kuullut siitä ja nimeäkään en muista, tämä joskus 80-90 luvun taitteessa, samoin tuolla uudessa koulussa pöndellä erästä tyttöä kiusattiin ja mun mielestä ihan täysin syyttä? En tiedä oliko jotain vanhoja pohjia?

Mulla on aina välillä sellainen olo, että hankinpa uusia kavereita ja hengaan jo entuudestaan tuttujen kanssa. Ongelma on, että mulla on seurassakin yksinäinen ja sinne kuulumaton olo.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku vinkata jonkun yksinäisten ryhmän tai ystävänhakusivuston :) en oo tuommoisista kuullutkaan.

Kun alat kirjoittaa FB:n hakuun yksin... niin se ehdottaa monia eri ryhmiä (Yksinäiset yhteen, Yksinäiset aikuiset, Yksinäisyys ei leviä, yksinasuvat)

M40v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yksinäisyyden tarvitse olla mikään elinkautistuomio. Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta omalla aktiivisuudella on merkitystä. Lähde ulos ja rohkaistu juttelemaan tuntemattomille. Netissä on yksinäisten ryhmiä ja ystävänhakusivustoja. Liian usein yksinäiset tyytyvät jotenkin kohtaloonsa ja eristäytyvät entisestään.

Eihän tuosta voinut päätellä ettenkö esimerkiksi minä olisi yrittänyt tehdä tilanteelle aika paljonkin. Olen kaikenlaista yrittäessäni saanut hiljattain parit uskomattoman ilkeät hylkäämiset (siis hylätä saa tietenkin, mutta sen voisi tehdä vähän kiltimmin eikä musertaa toista maan rakoon), joten ei se tietenkään varsinaisesti rohkaise uusiin tutustumisyrityksiin rohkein mielin.

Nykyään iso syy siihen miksen yritä lähestyä kiinnostavaa ihmistä, on se kun tunnen itseni kaikesta siististä ja huoletusta ulkonäöstä huolimatta todella rumaksi. Olen siis normaalipainoinen ja itsestäni huolta pitävä yms. mutta sain kuulla niin monin tavoin kuinka vastenmielinen ja ruma olen, tuli oikein kohta kohdalta huomioita fyysisistä piirteistänikin, joille en mitään voi ja syntymässä ovat tulleet. Nykyään se kaikki takoo päässäni alitajuisesti, kun vaan olen tekemisissä jonkun uuden ihmisen kanssa, tai jos on yritystä siihen. Kuinka huono, ruma ja epämiellyttävä minä olen. :( Siis järjellä yritän selittää pois mielestä, mutta tulee takautumina mieleen kaikki ne sanat. :(

Minulla aivan sama. Jokainen ihminen, jonka kanssa olen ollut tekemisissä enemmän ja yrittänyt tutustua on jossain vaiheessa huomautellut ulkonäöstäni. Vuosikausien yrittämisen jälkeen on lannistunut tähän ja olen kiitollinen, että ainakin yksin liikkuessani olen ihmisille näkymätön. Läheisissä ihmissuhteissa vain nuo kritiikit tulevat pintaan ja saan kuulla eri versioilla mitkä asiat ovat minussa väärin. Olen myös tullut hylätyksi useaan otteeseen, etenkin nuorempana.

Sosiaaliset taidot ovat ok, pärjään työelämässä ja aiemmin opiskeluissa keskiverrosti.

Mistä nuo haukkumiset johtuivat? Voitteko sanoa mitä erityisesti haukuttiin? Voitteko laittaa kuvan jakoon?

Itse olen ollut todella huono naisten kanssa aina ja joskus ihmetellyt mistä joidenkin kiusaaminen ja haukkuminen on johtunut kun itse en ole nähnyt mitään syytä siihen?

Erään tuttava perheen tyttöä kiusattiin koulussa todella raskaalla kädellä, talvitakkikin oli saksilla leikelty ym. Ja tuo silloin teini tyttö oli mun mielestä ihan nätti ja mukava, en tiedä mitä sille sitten tapahtui kun muutettiin toiselle paikkakunnalle aika kauas enkä ole nähnyt tai kuullut siitä ja nimeäkään en muista, tämä joskus 80-90 luvun taitteessa, samoin tuolla uudessa koulussa pöndellä erästä tyttöä kiusattiin ja mun mielestä ihan täysin syyttä? En tiedä oliko jotain vanhoja pohjia?

Eihän kiusaamiseen mitään ns. järkevää syytä tarvita. Mua alettiin kiusata ihan puskista, eikä koskaan tullut ilmi miksi.

Minullakaan ei ole yhtään kaveria, mutta silti en koe olevani yksinäinen, koska minulla on kissa, koira, akvaario sekä yksi virtuaaliystävä netissä. Olemme kirjoitelleet jo vuoden pelkillä nikeillä, ja se riittää minulle.

Musta sen sijaan on ihanaa, koska en nauti helteestä. Tuuletin pyörii, lueskelen, maalaan, rentoudun, kuuntelen musiikkia, katson leffoja... 💕

En mitenkään jaksaisi lähteä minnekään mellastamaan. (Kavereita on, mutta introverttina en jaksa niitä kovin usein.)

Vierailija kirjoitti:

Netissä on useita ystävänhakusivuja, erilaisia keskustelupalstoja yms., googleta vaikka "uusia ystäviä" niin löytyy heti. :) Myöskin kirjekavereita (myös sähköpostikaverit) voi etsiä yksinäisyyden tunnetta lieventämään. Toivotaan, että löydät uusia ystäviä ja kavereita elämääsi. Ei pidä luovuttaa liian helpolla! Nyt, menepäs jonnekin istuskelemaan ja kävelemään, on niin mahtava keli. Katsele perhosia ja lintusia. Koskaan et ole täysin yksin. Ajattele, että yksinäisyytesi on vain tilapäistä. Ole kiitollinen niistä asioista mitkä ovat elämässäsi hyvin.  Jaksamista sinulle <3

Linnut ja perhoset on tosi kivoja, mutta ihan ihmiskontaktia tässä on moni vailla :) ymmärrän kyllä että yrität vaan auttaa.

Oletteko kokeilleet ystävystyä eri-ikäisten kanssa? Itse en oikein saa ystäviä omanikäisistäni mutta vanhemmat rouvat (50+) ovat usein mielissään juttukaverista ja ovat aika nopeasti kutsumassa kahville jne. Yksi ystävistäni on 94-vuotias!