Yksinäisyys tuntuu tällaisina hienoina kesäpäivinä välillä tosi musertavalta

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan joo. Mutta sitten huomaan kaipaavani enemmän poikaystävää kuin jotain tyttökaveria. Nytkin ois ihanaa mennä vaikka yöllä uimaan järveen, mikä ei taas naisfrendin kanssa ois läheskään sama!

Olen ajatellut olevani outo, mutta muutkin ajattelevat näin. Tosin ei se parisuhdekaan ole ihanaa kuin max 2 kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan joo. Mutta sitten huomaan kaipaavani enemmän poikaystävää kuin jotain tyttökaveria. Nytkin ois ihanaa mennä vaikka yöllä uimaan järveen, mikä ei taas naisfrendin kanssa ois läheskään sama!

Olen ajatellut olevani outo, mutta näköjään jotkut muutkin ajattelevat näin. Tosin ei se parisuhdekaan ole ihanaa kuin max 2 kk.

Edit

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan joo. Mutta sitten huomaan kaipaavani enemmän poikaystävää kuin jotain tyttökaveria. Nytkin ois ihanaa mennä vaikka yöllä uimaan järveen, mikä ei taas naisfrendin kanssa ois läheskään sama!

Voisin lähteä sun kanssa rantsuun ja uimaan, mutta mitä sitten kun näet mun kaljamahan vaikka en kaljaa juokaan ja olemattomiin kylmän hävittämän pienen pippelin? Vai senkö takia haluat yö uinnille.

Sulla on kuitenkin pitkät päällä vaikka olisi pienet tisut.

Ol

Vierailija kirjoitti:

Minulla yksinäisyys on pilannut elämäni. Pärjäsin koulussa hyvin, mutta sairastuin  masennukseen kun en vaan selviytynyt jatkuvan yksinäisyyden kanssa. Aikuisikä on mennyt haahuillessa ja sairastaessa. Korkeakouluopinnot roikkuvat. Olen toki itsekin heikko ihminen, kun en ole onnistunut täältä omin voimin nousemaan. Sosiaalisissa taidoissa ainakin on vakavia puutteita, siksihän olenkin yksinäinen.

Aikaisemmin ajattelin että elämäni on mahdollista muuttua, mutta enää en usko siihen.

Juuri sinunlaista kaveria kaipailisin. Et satu olemaan Seinäjoen seudulta?

Vierailija kirjoitti:

Ei yksinäisyyden tarvitse olla mikään elinkautistuomio. Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta omalla aktiivisuudella on merkitystä. Lähde ulos ja rohkaistu juttelemaan tuntemattomille. Netissä on yksinäisten ryhmiä ja ystävänhakusivustoja. Liian usein yksinäiset tyytyvät jotenkin kohtaloonsa ja eristäytyvät entisestään.

Vai niin. Mulla on ollut aikuis-iällä 12 ystävää jotka olen omalla aktiivisuudella hankkinut. Näin monta siksi, että jokainen on jossain vaiheessa lopettanut yhteydenpidon eikä enää vastannut puheluihin/viesteihin ja olen "joutunut" ystävystymään uuden ihmisen kanssa. Jostain syystä tämä sama kuvio on toistunut kerta toisensa jälkeen, että yhteydenpito muhun on loppunut kun kaveri on pariutunut/perustanut perheen. Siihen asti mä olen kelvannut ja ollut ilmeisesti joku hätävara, mutta oikeasti en ollut minkään arvoinen.

Mä en ole ollut kertaakaan kaaso enkä edes häissä, koska mua ole ikinä kutsuttu. Mä en ole yhdenkään lapsen kummi, ei mua ole pyydetty edes ristiäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ol

Vierailija kirjoitti:

Minulla yksinäisyys on pilannut elämäni. Pärjäsin koulussa hyvin, mutta sairastuin  masennukseen kun en vaan selviytynyt jatkuvan yksinäisyyden kanssa. Aikuisikä on mennyt haahuillessa ja sairastaessa. Korkeakouluopinnot roikkuvat. Olen toki itsekin heikko ihminen, kun en ole onnistunut täältä omin voimin nousemaan. Sosiaalisissa taidoissa ainakin on vakavia puutteita, siksihän olenkin yksinäinen.

Aikaisemmin ajattelin että elämäni on mahdollista muuttua, mutta enää en usko siihen.

Juuri sinunlaista kaveria kaipailisin. Et satu olemaan Seinäjoen seudulta?

En valitettavasti :/

Miten olisi vapaaehtoistyö?

Minusta ensimmäinen keino, jota kannattaa yrittää, on hankkia koira: 1. Koira on itsessään hyvä kaveri. 2. Koiran kanssa kulkiessa tulee aina puhuttua monien ihmisten kanssa ja tutustuttua toisiin koiranomistajiin ainakin pintapuolisesti. 3. Koiran kanssa voi harrastaa lajeja, joista voisi löytyä sitten ihan oikeita ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Musta sen sijaan on ihanaa, koska en nauti helteestä. Tuuletin pyörii, lueskelen, maalaan, rentoudun, kuuntelen musiikkia, katson leffoja... 💕

En mitenkään jaksaisi lähteä minnekään mellastamaan. (Kavereita on, mutta introverttina en jaksa niitä kovin usein.)

Mä en käsitä miksi sinunlaisten täytyy tulla näihin ketjuihin kertomaan kuinka ihanaa susta on olla yksin. Se on täysin eri asia koska sulle yksinäisyys on oma valinta ja sulla on niitä kavereita joiden kanssa tehdä jotain silloin kun sua ei yksin oleminen enää hotsitakaan. Tottakai mikä tahansa on ihanaa kun itse saa valita, vain idiootti valitsee silloin sen vaihtoehdon mistä ei tykkää enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ensimmäinen keino, jota kannattaa yrittää, on hankkia koira: 1. Koira on itsessään hyvä kaveri. 2. Koiran kanssa kulkiessa tulee aina puhuttua monien ihmisten kanssa ja tutustuttua toisiin koiranomistajiin ainakin pintapuolisesti. 3. Koiran kanssa voi harrastaa lajeja, joista voisi löytyä sitten ihan oikeita ystäviä.

Mä olen oikeasti miettinyt tätä. On ollut koira aikaisemminkin, joten on tuttua tuo että ihmisiin tutustuu sitä kautta hyvin. Silloin tosin oli parisuhdekin, niin ei ollut niin väliä sillä muihin tutustumisella.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ensimmäinen keino, jota kannattaa yrittää, on hankkia koira: 1. Koira on itsessään hyvä kaveri. 2. Koiran kanssa kulkiessa tulee aina puhuttua monien ihmisten kanssa ja tutustuttua toisiin koiranomistajiin ainakin pintapuolisesti. 3. Koiran kanssa voi harrastaa lajeja, joista voisi löytyä sitten ihan oikeita ystäviä.

Siis aina tämä sama laulu. Näistä ei pidä paikkansa kuin tuo kohta yksi, tuo juttuseuran/kaverien saaminen koiran avulla on pelkkää paskapuhetta.

Ja todellakin tiedän mistä puhun, koira ollut 10 vuotta eikä sitä parempaa kaveria voi ihmisellä olla.

Vierailija kirjoitti:

Netissä on useita ystävänhakusivuja, erilaisia keskustelupalstoja yms., googleta vaikka "uusia ystäviä" niin löytyy heti. :) Myöskin kirjekavereita (myös sähköpostikaverit) voi etsiä yksinäisyyden tunnetta lieventämään. Toivotaan, että löydät uusia ystäviä ja kavereita elämääsi. Ei pidä luovuttaa liian helpolla! Nyt, menepäs jonnekin istuskelemaan ja kävelemään, on niin mahtava keli. Katsele perhosia ja lintusia. Koskaan et ole täysin yksin. Ajattele, että yksinäisyytesi on vain tilapäistä. Ole kiitollinen niistä asioista mitkä ovat elämässäsi hyvin.  Jaksamista sinulle <3

Ei itseään voi loputtomiin asti huijata. Mä alan pikkuhiljaa tajuta, että ei tämä tästä enää muuksi muutu vaikka yritän vielä jotenkin pitää toivoa yllä. Mä en oikeastaan edes uskalla (ainakaan vielä) myöntää itselleni että en mä ikinä saa elää sellaista elämää mitä haluan. Mua pelottaa mitä sitten? Miten mä pystyn hyväksymään sen ettei mun elämään tule kuulumaan puoliso, lapset ja perhe. Ei ystävät joiden kanssa mennä kahville tai kävelylle tai vaikka höpistä puhelimessa. Tai pyytää vaikka kotiini kahville, olisi ihana keittää edes joskus kahvia toisellekin. Ja leipoa vaikka raparperipiirakka.

N40

Voisitteko yksinäiset laittaa paikkakunnan missä mökötätte?

Vierailija kirjoitti:

Jonnekin vain täytyy sanoa tämä "ääneen".

Niinpä. Kauhukseni olen huomannut että olen alkanut puhua itselleni ääneen. Tänne "puhuminen" on varmasti parempi vaikkei täälläkään tule kuulluksi.

Poikaystävän kanssa kuutamouinnille meneminen olisi ihanaa. Samoin soutelu tai kalliolla istukelu tai pyöräily. 

Paitsi että en pystyisi. Olen ollut leikkauksessa, tämä on hirmu kivulias, toivon todella että pääsisin loppukesästä edes uimaan. pitäkää peukkuja. Joskus kuulee että tästä vaivasta eivät jotkut meinaa parantua edes kuukausissa.

Minulle yksinäisyyttä korostaa tällä hetkellä selviytyä yksin arjesta toipilaana. oli pakko hakea itse kaupasta ruokaa ja apteekista lääkkeitä, olisi niin ihanaa jos olisi joku apuna. Sairaalassakin olin yksin "eristyssellissä". Välillä joku kävi tuikkaamassa lääkettä suoneen tai räpeltämässä leikkaushaavaa kivuliaasti. oli inhottavaa olla sen tuskan ja pelon kanssa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ensimmäinen keino, jota kannattaa yrittää, on hankkia koira: 1. Koira on itsessään hyvä kaveri. 2. Koiran kanssa kulkiessa tulee aina puhuttua monien ihmisten kanssa ja tutustuttua toisiin koiranomistajiin ainakin pintapuolisesti. 3. Koiran kanssa voi harrastaa lajeja, joista voisi löytyä sitten ihan oikeita ystäviä.

Jos haluaa koiran niin mikäs siinä. Onhan siitä sinänsä seuraa. Mutta on se myös päätös sitoutua huolehtimaan toisesta elävästä olennosta. Että kannattaa harkita ensin kunnolla. Ja toiset on allergisia. Eläin voi myös estää kaveria tulemasta kylään ikinä.

Tänään on tosiaan ollut jotenkin tosi vaikeaa olla yksin ja jotenkin olo on ollut tosi surkea. Ehkä se jotenkin taas konkretisoitui että niin sitä vaan kesä on taas ja taas sitä on kesän ihan yksin. Jotenkin se oma surkeus korostuu kun näkee ihmisiä pitämässä hauskaa ja viettämässä aikaa yhdessä ulkona. Lenkillä kävin yksin ja siihen en välttämättä seuraa kaipaisikaan ellei sitten sattuisi vauhdit yksiin, mutta ihan kaikki muu on ankeaa yksin tehdä. Ainakin aina. Tylsää mennä yksin piknikille kun ei ole juttuseuraa ja pahimmassa tapauksessa siihen lyöttäytyy joku haiseva juoppo. Terassilla sama homma, yksin siellä taatusti saa riesakseen jonkun jankkaavan umpihumalaisen. Frisbeetäkään ei oikein yksin voi heitellä. Eikä pelata minigolfia.

Täällä yksi yksinäinen tyttö Turusta. Ikä 27. Kavereita olisi kiva saada..

Vierailija kirjoitti:

Tänään on tosiaan ollut jotenkin tosi vaikeaa olla yksin ja jotenkin olo on ollut tosi surkea. Ehkä se jotenkin taas konkretisoitui että niin sitä vaan kesä on taas ja taas sitä on kesän ihan yksin. Jotenkin se oma surkeus korostuu kun näkee ihmisiä pitämässä hauskaa ja viettämässä aikaa yhdessä ulkona. Lenkillä kävin yksin ja siihen en välttämättä seuraa kaipaisikaan ellei sitten sattuisi vauhdit yksiin, mutta ihan kaikki muu on ankeaa yksin tehdä. Ainakin aina. Tylsää mennä yksin piknikille kun ei ole juttuseuraa ja pahimmassa tapauksessa siihen lyöttäytyy joku haiseva juoppo. Terassilla sama homma, yksin siellä taatusti saa riesakseen jonkun jankkaavan umpihumalaisen. Frisbeetäkään ei oikein yksin voi heitellä. Eikä pelata minigolfia.

Mulla on juuri tämä ongelmana kesäisin  yksinäisenä. Olen muinakin vuodenaikoina joku juoppo/hörhömagneetti, turha haaveilla siitä, että voisi kesällä mennä ulos nauttimaan auringosta tai lukemaan vaikka kirjaa :(

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet ystävystyä eri-ikäisten kanssa? Itse en oikein saa ystäviä omanikäisistäni mutta vanhemmat rouvat (50+) ovat usein mielissään juttukaverista ja ovat aika nopeasti kutsumassa kahville jne. Yksi ystävistäni on 94-vuotias!

Tämä on hauska:D Hädintuskin tässä ehtii omia ystäviäänkään tavata, saati kutsua tuntemattomia kahville.

Terveisin ruuhkavuosia elävä "vanhempi rouva"