Lue keskustelun säännöt.
Lapsen jatkuva pusuttelu, koska teillä vähentynyt?
30.05.2016 |
Kun vauva syntyy niin sitä tulee pusuteltua jatkuvasti joka välissä. Aina kun vauvan ottaa syliin niin on pakkopusut, lasta tekee mieli puristella poskista, halata, "näykkiä huulilla" ja ja rakkautta on niin paljon että repeää..
Koska olette huomanneet tämän vaiheen loppuneen?
Minä huomasin n. 3v. Lapsen kohdalla ettei aina teekkään mieli napata syliin eikä lapsen kaikki tekeminen olekkaan enään söpöä. Tunne on kamala, ihan kuin rakkaus olisi vähentynyt (vaikka ei se tietenkään ole) tämä on kai se kuuluisa vaihe jolloin vanhempi ei enään pidäkään omaa lastaan täydellisenä.
Tuntuu surulliselta kun huomaa tämän vaikka onhan se lapsenkin paras että saa itsenäistyä..
Kommentit (15)
Hyi, olet sairas. Kuka muka haluaa näykkiä lasta huulilla. Halailut on eri asia, mutta tuollainen ei ole tervettä. Hyvä vaan jos et enää näyki sitä 3-vuotiastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näykkiä huulilla?
No teillä alapeukuttajilla ei kai ole lapsia.
Lähes kaikki äidit "näykkivät huulilla" vauvan varpaita, käsiä ja poskia.
Jos vaikka katsotte jotain realityohjelmia missä on vauvoja ja äitejä niin niissäkin usein näkee tätä. Ap
Ai, meinasin tulla vastaamaan, että meillä ainakin 6-vuotias tyttö vielä pusuttelee äitiä päivittäin, etenkin nukkumaankäydessä. Se on kiva tapa.
t.kivikissaäiti
Minäkin olen sitten varmaan sairas, kun en ymmärrä mistä ensimmäiset kommentoijat niin kauhistuivat. Näykkiminen on ehkä vähän huono sana kuvaamaan (ja siksi olikin lainausmerkeissä?), mutta itse ajattelin, että kyse oli kaikenlaisesta huulilla hipsuttelusta, esimerkiksi päälaesta sylissä ollessa.
Outoa on, jos äiti ei saa pitää lastaan hyvänä ilman, että sitä pidetään sairaana. Ajatteletteko, että se on jotenkin seksuaalissävytteistä vai mistä on kyse?
Itse aiheeseen, uskoisin että fyysiset hellyydenosoitukset vähenevät sitä mukaa, kun lapsi luontaisesti vierottautuu äidistään ja itsenäistyy. Turha tuntea huonoa omaatuntoa, varmasti rakkautta on aivan yhtä paljon, lapsikaan ei vaan enää kaipaa samanlaista sidettä kuin pienenä vauvana. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mä käyn vieläkin pussaamassa otsalle kun peittelen illalla ja sanon hyvät yöt. Ja joskus käyn lapsia silittämässä hiuksista, kun nukkuvat. On ne ihania. 10- ja 12 vuotta ovat :) Päivän aikana halaan ainakin kerran esim kun tulen töistä. Kun olivat vauvoja niin pusuttelin kans koko ajan ihan vauvahuurussa, mutten kyllä näykkinyt?! Täh?! Poskille pussasin tai otsalle.
Vierailija kirjoitti:
Hyi, olet sairas. Kuka muka haluaa näykkiä lasta huulilla. Halailut on eri asia, mutta tuollainen ei ole tervettä. Hyvä vaan jos et enää näyki sitä 3-vuotiastasi.
Sama kuin sanoisi että on sairasta puhaltaa lapsen vatsaan niin että tulee pieruääni.
Kolme vuotiaani nauraa hillittömästi, kiljuu ja pyytää lisää jos näykin vaikka kyljestä. Tämä näykkiminen on vähän kuin kutitusta ja pussaamista. Luontaista tuntoaistien stimulointintia äideiltä kai.. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nuorin nyt kohta 13v ja en välttämättä joka päivä anna pusua. Joskus iltaisin kun menen katsomaan, että nukkuuko kuopus jo. Silloinkin kysyn, että saako antaa suukon.
Vanhempia lapsiani (15-, 19- ja 20-vuotiaat) en kyllä enää pusuttele.
Kyllä se kouluun mennessä loppui.
Olen varmaan vähän kylmän puoleinen äiti. Jotenkin en itse kokenut tarvetta enää ja ei lapsikaan hakeutunut enää pussattavaksi.
Tuli kyllä usein viereen nukkumaan eli läheisyyttä oli tästä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pusuihmisiä. Ei miehenkään kanssa pusutella. En ole lapsiakaan pusutellutu edes vauvana. Sylissä ovat olleet ikätasoisesti ja muutenkin lähellä.
Ei vain ole minun tapaistani ja eikä aito äiti ole parempi kuin äiti, joka yrittää tehdä jotain niinkuin muut vain sen takia, että muut...?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen sitten varmaan sairas, kun en ymmärrä mistä ensimmäiset kommentoijat niin kauhistuivat. Näykkiminen on ehkä vähän huono sana kuvaamaan (ja siksi olikin lainausmerkeissä?), mutta itse ajattelin, että kyse oli kaikenlaisesta huulilla hipsuttelusta, esimerkiksi päälaesta sylissä ollessa.
Outoa on, jos äiti ei saa pitää lastaan hyvänä ilman, että sitä pidetään sairaana. Ajatteletteko, että se on jotenkin seksuaalissävytteistä vai mistä on kyse?Itse aiheeseen, uskoisin että fyysiset hellyydenosoitukset vähenevät sitä mukaa, kun lapsi luontaisesti vierottautuu äidistään ja itsenäistyy. Turha tuntea huonoa omaatuntoa, varmasti rakkautta on aivan yhtä paljon, lapsikaan ei vaan enää kaipaa samanlaista sidettä kuin pienenä vauvana. :)
Olen samaa mieltä että luontaisesti lapsi vierottautuu ja äiti myös. Minulla on ongelmana tuo huono omatunto, esikoinen vierottautui nopeasti enkä huomannut tapahtumaa kun vauva syntyi.
Monesti tuntuu että lapsi kaipaa enemmän haleja, pusuja, hellyyttä ja lepertelyä kuin annan, en enään osaa, eikä se tule enään luonnostaan. Se katosi. Tuo kuopus kun tulee viereen niin aika automaattisesti pussaan useamman pusun poskelle ja halin. Esikoisen tullessa viereen silittelen tukasta, esikoinen on pyytänyt samaa kohtelua ja yritänkin, mutta se on väkinäistä. Ja minulla on huono omatunto.
Nyt kauhistelen jo valmiiksi kun näen merkkejä kuopuksenkin kohdalla. Hän on ottanut etäisyyttä ja itse olen sopeutunut, eikä enään aina tule niin halailtua ja ihailtua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin myös "näykin" lapsiani. Ja välillä myös "syön" ne. :D tämä tarkoittaa, että otan sellaisen tärähtäneen ilmeen, ja sitten ilmoitan lapselle, että "näyttääpä herkulliselta tuo sinun korvasi, taidanpa maistaa!" Ja sitten kutittelen huulilla korvasta, pitäen sellaista syömisääntä. Lapsista ainakin ihan hullun hauskaa, joka kerta! Joskus saatan "haukata" myös kyljestä, kaulasta, varpaista, kainalosta.. no mistä tahansa kutiavasta paikasta. :)
Pojat on nyt n. 4,5- ja 3-vuotiaat.
Pussailen myös joka päivä, ja erityisesti pienempi ainakin vaatii joka ilta, ja myös aina kun lähden johonkin (töihin, kauppaan, tm ilman lapsia siis), että pitää saada hali ja pusu. Isompi ei enää niinkään, mutta kutituksia ja sen sellaista tulevat molemmat kyllä päivittäin vaatimaan. Molempia nappaan päivittäin pieneen pusutteluun/halimiseen. Vielä kun voi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole pusuihmisiä. Ei miehenkään kanssa pusutella. En ole lapsiakaan pusutellutu edes vauvana. Sylissä ovat olleet ikätasoisesti ja muutenkin lähellä.
Ei vain ole minun tapaistani ja eikä aito äiti ole parempi kuin äiti, joka yrittää tehdä jotain niinkuin muut vain sen takia, että muut...?
Ei pusuttelu ole äitiyden mittari :)
Oma äitini ei pusutellut eikä pitänyt muutoinkaan lähellä. Isäni sensijaan halaa ja pussaa vieläkin. Äitini ei ole lapsena saanut fyysistä läheisyyttä ja luulen sen johtuvan siitä. Äitini ei antanut sanoinkaan mitään mikä olisi viitannut välitykseen, silti sen aina on tiennyt että kyllä se rakastaa vaikka sillä on omia estojaan.
Näykkiä huulilla?