Naisten tulisi ymmärtää vapautensa paremmin
Nainen on merkittävän osan maailman historiasta ollut miehen omaisuutta ja miehen pompoteltava räsynukke sekä vauvakone. Nykyään nainen on vapaa ja silti otetaan miehen nimi, kyhnätään miehessä ja joissain tapauksissa miehen rahoissa. Tuntuu hullulta että länsimaalainen nainen on saavuttanut vapauden, muttei silti ymmärrä sen erityisyyttä.
Itse käytän elämäni kaikkeen muuhun kuin mieheen ja lapsiin, kaikkeen sellaiseen mistä menneiden sukupolvien naiset pystyivät vain haaveilemaan.
En pidä perhearvoja huonoina, tuntuu vaan ettei moni ymmärrä tai käytä omia oikeuksiaan. Miehen nimen otto esimerkiksi symboloi miehen sukuun ja omistukseen siirtymistä, aivan sama miten kaukaiselta se tuntuu. Oman äitini on ollut pakko lain mukaan ottaa miehen nimi aviossa, hän poisti nimen heti kun lakiuudistus tuli voimaan.
Muita jotka tahtovat elää vapaina erakkonaisina?
Kommentit (7)
Kaikki naiset ei tajua seksuaalista valtaansa joka heillä on tässä yhteiskunnassa ja miten he voivat pompotella miehiä tahtonsa mukaan.
Kyllä oon ymmärtänyt vapauteni ja se tuntuu hyvältä : ) En kuitenkaan pois sulje sitä, jos joskus rakastun ja voin olla suhteessa miehen kanssa, mutta pompoteltavaksi en suostu. Naimisiin en myöskään menisi, en näe sen kuin paperi sopimuksena.
Olen aivan liian sosiaalinen halutakseni elää erakkoelämää. Parisuhdetta en ole koskaan kaivannut, mutta lapsen halusin. Mulla on rekisteröidyssä parisuhteessa elävä miespuolinen lapsuudenystävä, jonka kanssa meillä on yhteinen lapsi. Kolme vanhempaa sopii minulle aivan yhtä hyvin kuin kaksikin, jopa paremmin, koska voin halutessani lähteä vaikka pariksi kuukaudeksi ulkomaille ilman, että tarvitsee miettiä lastenhoito-ongelmia. Olen hyvässä työpaikassa, kotini on omani, mulla on paljon ystäviä ja läheiset suhteet myös sukulaisiin. Lapseni isät asuvat lähellä, joten lapsen päiväkoti ja nyttemmin koulu ei muutu, vaikka lapsi asuu välillä isiensä luonakin. Viikko-viikko -systeemi normaalisti, mutta muutoin ihan sopimuksen mukaan joustamme puolin ja toisin.
Olen jo keski-ikäinen nainen, elänyt niin lapsivapaassa suhteessa, yksin kuin perheenäkin. Voin kertoa, että itse vapaasti valitsen viimeksi mainitun version jopa niin tyytyväisenä, että otin sen miehen sukunimen. Nainen voi ymmärtää vapautensa ja silti valita perinteisen elämän.
No voi jeesus taas, ei voi edes naimisiin mennä rakastamansa ihmisen kanssa koska vihdoin naiset ovat vapaita? No siinähän elätte yksinänne.
Kai vastustat islamia?