Lue keskustelun säännöt.
Miten autottomissa perheissä kuskataan lapset harrastuksiin?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset on valittu niin, että niihin pääsee julkisillakin.
Meillä harrastukset valitaan sen mukaan, mitä lapsi haluaa harrastaa. Harrastukset voi olla lapselle tosi tärkeä juttu. Aika harmi, jos ne pitää valita sen mukaan, minne on helppo mennä eikä sen mukaan mitä lapsi haluaa harrastaa. Autottomuutta kyllä itsekin kannatan ja pärjäsimmekin lapsen kahdeksan ensimmäistä vuotta ilman autoa vallan mainiosti.
T. Se, jolla on auton osto edessä lapsen maastopyöräilyharrastuksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti olemassa autottomia perheitä vielä nykyäänkin?
No on todellakin. Esimerkiks me. Asutaan Etu-Töölössä, ei tarvita autoa mihinkään. Siitä olisi enemmän kustannuksia ja vaivaa kuin ilman olemisesta. Koulut, työpaikat, harrastuspaikat jne maksimissaan 25 minuutin matkan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset on valittu niin, että niihin pääsee julkisillakin.
Eikö tämä ole lapsen kannalta aika surkeaa? Jos vaikka haluaisi alppihiihtoa harrastaa niin pyörälläkö menee sitten sukset paksilla, vai miten? Aika pitkä matka harrastuspaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset on valittu niin, että niihin pääsee julkisillakin.
Eikö tämä ole lapsen kannalta aika surkeaa? Jos vaikka haluaisi alppihiihtoa harrastaa niin pyörälläkö menee sitten sukset paksilla, vai miten? Aika pitkä matka harrastuspaikalle.
Eiköhän se ole ihan realismia, että harvalla lapsella on oikeasti mahdollisuus täysin vapaasti valita harrastuksensa. Kullakin perheellä on omat taloudelliset ja käytännölliset reunaehtonsa, ja kyllä, niihin sisältyy myös arvovalintoja.
Keskustelusta huomaa kuitenkin, että ilman autoa elämään tottuneelle on ihan mahdollista kulkea julkisilla tai kävellen paljon useampaan harrastukseen kuin miltä autoilijasta ehkä ensi ajattelemalta tuntuu.
Kiitos myös jokaiselle autoilijalle, joka joukkuelajeissa osallistuu joukkueen kuljetuksiin esim. pelimatkoilla. Se on yksi monista, tärkeistä tavoista mahdollistaa harrastaminen etenkin silloin, kun kunnat ovat rakentaneet urheilupaikkojaan julkisen liikenteen tavoittamattomiin. Kaikkien ei tarvitse olla valmentajia, huoltajia, rahastonhoitajia tai mokkapalojen leipojia ja buffetin pyörittäjiä. Kuskin rooli on myös tärkeä eikä sitä aina muisteta rinnastaa muihin vapaaehtoistyötä tekeviin.
Vierailija kirjoitti:
Asuinpaikka valittu niin, ettei autoa tarvita kuskauksiin. Kävellen, pyörällä tai julkisilla liikkuvat koululaiset itse ja pienempiä saatellaan vastaavilla kulkupeleillä.
Eli harrastuksessa ei ole kuin kotimatseja? Ei turnauksia, ei vieraspelejä, ei esityksiä eikä näytöksiä? Kaikki kilpailut kotinurkilla? Kertokaa yksikin tällainen urheilulaji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset on valittu niin, että niihin pääsee julkisillakin.
Eikö tämä ole lapsen kannalta aika surkeaa? Jos vaikka haluaisi alppihiihtoa harrastaa niin pyörälläkö menee sitten sukset paksilla, vai miten? Aika pitkä matka harrastuspaikalle.
Jos kuvittelee jälkikasvustaan seuraavaa Kalle Palanderia, niin sitten tietysti täytyy tehdä uhrauksia sen eteen.
Tosiasia kuitenkin on, että lapset harrastavat aika pitkälle sitä, mitä resurssit sanelevat. Fiksut lapset myös ymmärtävät tämän itse eivätkä esitä järjettömiä vaatimuksia harrastusten suhteen.
Hyvin pärjätään ilman autoa. Lapsi kulkee harrastuksiin julkisilla ja pyörällä ja kisamatkat hoidetaan muutaman perheen kanssa vuorokyydein. Kun meidän vuoro tulee, niin joko vuokraamme auton tuota päivää varten tai lainaamme sukulaiselta pientä korvausta vastaan.
Kun asuu ihan Helsingin keskustassa, niin auto on todellakin täysin tarpeeton. Enemmän siitä olisi vaivaa kuin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuinpaikka valittu niin, ettei autoa tarvita kuskauksiin. Kävellen, pyörällä tai julkisilla liikkuvat koululaiset itse ja pienempiä saatellaan vastaavilla kulkupeleillä.
Eli harrastuksessa ei ole kuin kotimatseja? Ei turnauksia, ei vieraspelejä, ei esityksiä eikä näytöksiä? Kaikki kilpailut kotinurkilla? Kertokaa yksikin tällainen urheilulaji.
Miksi juuri urheilulaji?
Ilmeisesti suppeassa ympäristössäsi ei harrasteta esim. musiikkia tai taiteita? Harrastus on sinulle ilman muuta jotain turnauksisa juoksemista pallon perässä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin pärjätään ilman autoa. Lapsi kulkee harrastuksiin julkisilla ja pyörällä ja kisamatkat hoidetaan muutaman perheen kanssa vuorokyydein. Kun meidän vuoro tulee, niin joko vuokraamme auton tuota päivää varten tai lainaamme sukulaiselta pientä korvausta vastaan.
Kun asuu ihan Helsingin keskustassa, niin auto on todellakin täysin tarpeeton. Enemmän siitä olisi vaivaa kuin hyötyä.
Eikä tarvitse missään keskustan ytimessä asua. Ihan riittää, että asuu kehä ykkösen sisäpuolella. Esim. Munkkiniemessä olemme varsin mainiosti pärjänneet listaamisillasi periaatteilla.
Jopa Vantaalta tunnen vastaavia perheitä. Myyrmäen juna-aseman vierestä. Siitä suhahtaa Pasilaan ja pääsee ihan kaikkialle, jos tarve on lähialueita kauemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuinpaikka valittu niin, ettei autoa tarvita kuskauksiin. Kävellen, pyörällä tai julkisilla liikkuvat koululaiset itse ja pienempiä saatellaan vastaavilla kulkupeleillä.
Eli harrastuksessa ei ole kuin kotimatseja? Ei turnauksia, ei vieraspelejä, ei esityksiä eikä näytöksiä? Kaikki kilpailut kotinurkilla? Kertokaa yksikin tällainen urheilulaji.
Harrastejudo, kerroin jo. Eli ei harrasta kilpailumielessä, vaan koordinaatiokyvyn parantamiseksi yms. Soittotuntejakin voi ottaa yksityisopettajalta ilman, että tarvitsee osallistua mihinkään. Oma poika kävi viisi vuotta kansalaisopistossa, eikä tarvinnut esiintyä - se oli täysin vapaaehtoista. Viisi vuotta oli yläraja, minkä saa kansalaisopiston piikkiin ottaa yksityistunteja meidän silloisessaa asuinkunnassa. Harrastus ei ole pelkkää urheilua, vaan harrasta voi vaikka mitä urheilun ja musiikin ulkopuolelta. Esim. kuvataidekoulussa harvemmiin kai lähdetää mihinkään kauemmas.
Autottomat uuvelot on aina pummaamassa kyytejä, "kun teillä on se auto ja matkakin on sama".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asumme Tapiolassa ja meillä on auto, mutta emme kyllä ole koskaan kuskanneet lapsia harrastuksiin. Ihan itse kävelevät Tanssiopistoon, soittotunnille ja partioon.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä noissa tapauksissa sossu maksaa perheelle auton. Ei lapsi pärjää ilman harrastusta.
No ei maksa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuinpaikka valittu niin, ettei autoa tarvita kuskauksiin. Kävellen, pyörällä tai julkisilla liikkuvat koululaiset itse ja pienempiä saatellaan vastaavilla kulkupeleillä.
Eli harrastuksessa ei ole kuin kotimatseja? Ei turnauksia, ei vieraspelejä, ei esityksiä eikä näytöksiä? Kaikki kilpailut kotinurkilla? Kertokaa yksikin tällainen urheilulaji.
Miksi ihmeessä harrastuksen pitäisi olla joku, jossa kilpaillaan tai esitetään yleisölle jotain? Harvemmin aikuisetkaan käyvät missään kilpailuissa (sikäli kun ylipäätään harrastavat ohjatusti mitään), vaan tyytyvät vaan nauttimaan itse toiminnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä noissa tapauksissa sossu maksaa perheelle auton. Ei lapsi pärjää ilman harrastusta.
No ei maksa :D
Jep. Sossu käski siskoa meinaan myymään autonsa kun haki rahaa sossusta itselleen ja lapsilleen. Sossusta ei saa rahaa jos on omaisuutta.
Maalaisen näkökulma :)
Meitä on Helsingissä vaikka kuinka paljon. 60 prosenttia talouksista täällä on autottomia. Toki autottomuus painottuu yksineläviin, mutta perheellisiäkin riittää.
Kyseessä on usein arvovalinta. Harvalla nyt ei varaa johonkin kolsaan ole.
Me liikumme kävellen, pyörillä ja julkisilla. Jos autoa jostain syystä välttämättä tarvitaan, se vuokrataan. Taksillakin ajelee aika kivasti tarpeen tullen sillä rahalla, mikä meneisi auton jatkuvaan pitoon.