Mikä on perimmäinen syy, miksi halutaan työmatkoille viikkotolkulla

AP voisi miettiä, miksi yksikään yritys maksaisi hotellit, lennot, päivärahat ja muut kulut, jos työmatkoilla vain juhlittaisiin.

Itse olin nuorena vähän kateellinen miehen työmatkoista, kunnes "pääsin" itse hommiin, jossa piti säännöllisesti matkustaa yrityksen toimistolle Jenkkeihin. Useimmiten reissut menivät niin, että ensin herätään viikonloppuna aamuyöstä mannerten väliselle lennolle, jetlagissä herätään kuuden aikaan matkustamaan hotellilta toimistolle, jossa koko päivä palavereita. Hotellilla takaisin iltaseitsemältä, nopea illallinen jossain ja sitten vielä sähköpostien lukua ja raportointia pari tuntia. Sama rumba koko viikon tai kaksi ja takaisin kotiin tietenkin omalla ajalla viikonloppuna ja taas jetlägit päälle.

Ainoa positiivinen puoli ovat päivärahat ja tax free -ostokset. Ja harvoin yksin matkatessa se, että lennon ajan saa yleensä olla rauhassa.

Teollisuuden toimitusprojekteissa tehdään pitkää päivää. Viikkotuntimäärä voi mennä yli sadan. Projektit sijaitsevat suurten kaupunkien ulkopuolella maaseudulla. Ei siellä käydä dinnereillä. Hyvä jos paikallista ruokaa edes pystyy jotenkuten syömään sairastumatta. Työturvallisuuspuutteet, pöly, kemikaalit, asbesti, malaria, denque-kuume, käärmeet, myrkkyhämähäkit, apinat, kuumuus, kosteus, trooppiset myrskyt, tsunamit, maanjäristykset, ryöstelijät, paikalliset sissi- ja rikollisjoukot ja liikenneonnettomuudet tulevat bonuksena.

Vierailija kirjoitti:

Saako niistä kuinka paljon enemmän palkkaa?

Ainakin, mitä olen kuullut, niin niissä juhlitaan eikä suinkaan tehdä töitä.

Jos siis puoliso kärttää työmatkalle, pitäisikl vilpityömästi uskoa, että ei haeta pettämismahdollisuutta tai juhlintamahdollisuutta? Mikä on sopiva työmatkojen määrä?

En tiedä, miltä vuosikymmeneltä tai alalta kuulemasi on, mutta olen itse tehnyt konsulttina matkatöitä yli sata pv/vuosi tahtia, samoin mieheni on asunut pari kertaa puolen vuoden jakson toisella mantereella ilman perhettä, ja kyllä niillä matkoilla nimen omaan tehdään töitä: pitkää päivää asiakkaalla ja vielä illat hotellilla. Syömässä saatetaan käydä työkaverien/asiakkaan kanssa tai joskus jossain nähtävyyksiä katsomassa, jos on vaikka kaukomailla pidemmän jakson, mutta ei tosiaankaan mitään viinalla läträämisiä tai pettämisiä. 

Kun matkustamista tekee työkseen, se tosiaan on työtä. Ehkä jotkut kerran vuodessa virkistyspäivät Tallinnaan villiinnyttävät kotona normaalisti jurnuttavat konttorihiiret.

Itsellä tällä hetkellä kuudes vuosi menossa aikalailla yhtäjaksoisesti reissuhommissa ja kyllä, itse ainakin tein sopimuksen matkoista, palkoista, matka-ajoista, majoituksista yms. Matkapäiviä vuodessa 250-300(30%kotimaa) riippuen siitä paljonko haluan pitää vapaita. Työnantaja haluaisi pitää töissä ja komennuksella vaikka läpi vuoden, mutta ei vaan pysty ja jaksa. Ja olen sellaisissa hommissa, että juhliminen ja bilettäminen onnistuisi, mutta jokainen voi omalta kohdaltaan sen kokeilla, edes puolen vuoden komennukselta ensimmäisen kuukauden verran. Esim kahden viikon yllättävästä/suunnittelemattomasta komennuksesta pelkät matkat voivat helposti viedä jopa 48h/suunta, eli työpäiviä on jäljellä enää kahdeksan ja ainakin menopäivänä on yleensä lepopäivä, koska en pysty nukkumaan lentokoneessa, joten tehokkaat päivät vaan vähenee. Ja sitten monesti kaiken kruunaa paikallisliikenteessä istuminen, vuorokaudesta pahimmillaan ruuhkat ottavat 6-8h. Aina vaan ei ole aikaa juhlia jos töitäkin pitää tehdä. Asia on ehkä toinen niille, jotka "pääsevät"/hakeutuvat kotoaan pois kerran vuoteen noin viikon komennukselle ja perillä töitä on maks 8h/päivä, suorat lennot ja hotelli työmaan vieressä.

Ja majoitus ei ole enää mikään hotelli yli kahden viikon reissuilla, joskus kuulosti ja tuntui kovinkin ruusuiselta ajatus hotellireissaamisesta, mutta ei enää, niitäkin on tullut kokeiltua tähdettömästä viiteen tähteen, loppujen lopuksi kaikki samaa kuraa.

Yhden ainoan reissun olen saanut tehdä siten, että tiesin siitä noin 6kk etukäteen ja sain järjestettyä vapaata reilun viikon verran ennen ja jälkeen töiden ja sinne saatoin ottaa muijan mukaan. Muuten on ollut aika hankala suunnitella muijaa mukaan, koska hänkin käy töissä kotipaikkakunnalla.

Syy miksi tätä teen on vaan ja ainoastaan raha, kotipaikkakunnalla en mitenkään pääse ansiotuloissa samaan, päälle tietysti verottomat korvaukset.

Jokainen voi ja saa vapaasti kokeilla kuinka antoisaa ja hienoa se reppuelämä on Terveisin: asuisin ne muutamat yöt vuosittain halvemmalla kotipaikkakuntani hotellissa kuin talossani jota maksan.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli lapsen ensimmäisenä vuonna yli 200 pv työmatkoilla. Lopulta kerroin ottavani avioeron, jos matkat ei vähene. Nyt niitä on ihan maltillinen n. 30 pv/vuosi. Työntekoon kyllä uskon, niissä olosuhteissa on hankala pettää tai juhlia.

Sehän on lähes vuoden päivät, en oikein ymmärrä , mikä työ vaatii tuollaisia matkoja. Mitä järkeä on olla yhdessä jos ei olla yhdessä. Antaako mies suosiolla puolet palkastaan sinulle , jos rahaan vetoaa? Minä ainakin siinä tapauksessa sanoisin, että rahat tilille sitten , jos itse rilluttelee maailmalla. Aina voi valita työn, jossa ei tarvitse olla työmatkoilla.

itse olen kuullut, että on jos jonkinlaista kriisiä.miehillä perheissä, niillä jotka työmatkoille pyrkivät.

Vierailija kirjoitti:

AP voisi miettiä, miksi yksikään yritys maksaisi hotellit, lennot, päivärahat ja muut kulut, jos työmatkoilla vain juhlittaisiin.

Itse olin nuorena vähän kateellinen miehen työmatkoista, kunnes "pääsin" itse hommiin, jossa piti säännöllisesti matkustaa yrityksen toimistolle Jenkkeihin. Useimmiten reissut menivät niin, että ensin herätään viikonloppuna aamuyöstä mannerten väliselle lennolle, jetlagissä herätään kuuden aikaan matkustamaan hotellilta toimistolle, jossa koko päivä palavereita. Hotellilla takaisin iltaseitsemältä, nopea illallinen jossain ja sitten vielä sähköpostien lukua ja raportointia pari tuntia. Sama rumba koko viikon tai kaksi ja takaisin kotiin tietenkin omalla ajalla viikonloppuna ja taas jetlägit päälle.

Ainoa positiivinen puoli ovat päivärahat ja tax free -ostokset. Ja harvoin yksin matkatessa se, että lennon ajan saa yleensä olla rauhassa.

No ehkä sitten saan väärän kuvan facebook kuvista, kun siellä lukee että työmatkalla ja edessä pöytä drinksuineen tai baarin valot taustalla. Ja tosiaan noita pettämisjuttuja kuulen ihan niiltä, jotka ovat reissanneet, että useat miehet, varatutkin kysyvät lähdetkös..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli lapsen ensimmäisenä vuonna yli 200 pv työmatkoilla. Lopulta kerroin ottavani avioeron, jos matkat ei vähene. Nyt niitä on ihan maltillinen n. 30 pv/vuosi. Työntekoon kyllä uskon, niissä olosuhteissa on hankala pettää tai juhlia.

Sehän on lähes vuoden päivät, en oikein ymmärrä , mikä työ vaatii tuollaisia matkoja. Mitä järkeä on olla yhdessä jos ei olla yhdessä. Antaako mies suosiolla puolet palkastaan sinulle , jos rahaan vetoaa? Minä ainakin siinä tapauksessa sanoisin, että rahat tilille sitten , jos itse rilluttelee maailmalla. Aina voi valita työn, jossa ei tarvitse olla työmatkoilla.

itse olen kuullut, että on jos jonkinlaista kriisiä.miehillä perheissä, niillä jotka työmatkoille pyrkivät.

Meidän yhtiön myynti ja tekninen asiakaspalvelu matkustavat noin paljon, ei niille matkoille pyritä ne ovat sitä työtä mitä tehdään. Osalla on matkakohtet Euroopassa, osalla Kaukoidässä ja osalla Venäjällä jne... Töitä voi vaihtaa, jos muita töitä on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli lapsen ensimmäisenä vuonna yli 200 pv työmatkoilla. Lopulta kerroin ottavani avioeron, jos matkat ei vähene. Nyt niitä on ihan maltillinen n. 30 pv/vuosi. Työntekoon kyllä uskon, niissä olosuhteissa on hankala pettää tai juhlia.

Sehän on lähes vuoden päivät, en oikein ymmärrä , mikä työ vaatii tuollaisia matkoja. Mitä järkeä on olla yhdessä jos ei olla yhdessä. Antaako mies suosiolla puolet palkastaan sinulle , jos rahaan vetoaa? Minä ainakin siinä tapauksessa sanoisin, että rahat tilille sitten , jos itse rilluttelee maailmalla. Aina voi valita työn, jossa ei tarvitse olla työmatkoilla.

itse olen kuullut, että on jos jonkinlaista kriisiä.miehillä perheissä, niillä jotka työmatkoille pyrkivät.

Vientiyrityksessä ei aina voi valita kotimaan työtä. Lisäksi joissakin ammateissa matkustaminen kuuluu työnkuvaan. Maailmalla on tälläkin hetkellä tuhansia suomalaisia työkomennuksella. Suuri osa heistä on tavallisia tunnollisia insinöörejä. Jotkut heistä kiertävät maasta toiseen projektien mukana. Suomessa käydään lomalla. Siellä yritetään viettää niin normaalia elämää kuin pystytään. Joillakin on perhe kotimaassa tai mukana jos lasten koulunkäynti järjestyy. Moni poikamies löytää morsiamen reissusta. Työtahti on senverran kova, että rilluttelijat kyllä palautetaan tänä päivänä nopeasti kotimaahan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP voisi miettiä, miksi yksikään yritys maksaisi hotellit, lennot, päivärahat ja muut kulut, jos työmatkoilla vain juhlittaisiin.

Itse olin nuorena vähän kateellinen miehen työmatkoista, kunnes "pääsin" itse hommiin, jossa piti säännöllisesti matkustaa yrityksen toimistolle Jenkkeihin. Useimmiten reissut menivät niin, että ensin herätään viikonloppuna aamuyöstä mannerten väliselle lennolle, jetlagissä herätään kuuden aikaan matkustamaan hotellilta toimistolle, jossa koko päivä palavereita. Hotellilla takaisin iltaseitsemältä, nopea illallinen jossain ja sitten vielä sähköpostien lukua ja raportointia pari tuntia. Sama rumba koko viikon tai kaksi ja takaisin kotiin tietenkin omalla ajalla viikonloppuna ja taas jetlägit päälle.

Ainoa positiivinen puoli ovat päivärahat ja tax free -ostokset. Ja harvoin yksin matkatessa se, että lennon ajan saa yleensä olla rauhassa.

No ehkä sitten saan väärän kuvan facebook kuvista, kun siellä lukee että työmatkalla ja edessä pöytä drinksuineen tai baarin valot taustalla. Ja tosiaan noita pettämisjuttuja kuulen ihan niiltä, jotka ovat reissanneet, että useat miehet, varatutkin kysyvät lähdetkös..

Itsekin olen laittanut palmuja ja hiekkarantoja faceen sen kerran kun yhdellä reissulla pääsin rannan näkemään. Todellisuus voi olla aika ankea jossain hikipajaslummissa. Ei sieltä kuvia viitsi lähetellä. Kotiväki huolestuisi suotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli lapsen ensimmäisenä vuonna yli 200 pv työmatkoilla. Lopulta kerroin ottavani avioeron, jos matkat ei vähene. Nyt niitä on ihan maltillinen n. 30 pv/vuosi. Työntekoon kyllä uskon, niissä olosuhteissa on hankala pettää tai juhlia.

Sehän on lähes vuoden päivät, en oikein ymmärrä , mikä työ vaatii tuollaisia matkoja. Mitä järkeä on olla yhdessä jos ei olla yhdessä. Antaako mies suosiolla puolet palkastaan sinulle , jos rahaan vetoaa? Minä ainakin siinä tapauksessa sanoisin, että rahat tilille sitten , jos itse rilluttelee maailmalla. Aina voi valita työn, jossa ei tarvitse olla työmatkoilla.

itse olen kuullut, että on jos jonkinlaista kriisiä.miehillä perheissä, niillä jotka työmatkoille pyrkivät.

Jos kotona on ongelmia ne kärjistyvät ulkomailla. En ainakaan itse pystyisi tekemään matkatyötä jos päällä olisi huoli kotiasioista.

Monilla reissumiehillä tulee sopeutumisvaikeuksia sitten myöhemmin kotona Suomessa kun on vuosikaudet tottunut olemaan tien päällä ja hoitamaan omat asiansa.

Vastaus jonka ap haluaa kuulla: vittumainen muija kotona, mukava vapaa nainen työmatkan aikana.

Todellisuus on se, että siitä saa aika hyvin ylimääräistä rahaa, pv-rahoista ei makseta veroa. Joten jospa nyt vaan laittaisit sen lärppäsi kiinni, kotiäiti, ja olisit tyytyväinen että mies tuo rahaa pöytään ni voit jatkaa kaikenmaailman turhanpäiväisten sisustusesineitten tilailuja.