Miksi lähestyisin naista, koska olen 170 senttiä pitkä?
Muuten olen ihan kunnon ihminen. 40-v, yo-koulutus ja asaintuntijatehtävissä, palkka alkaa kuutosella. Harrastan liikuntaa kuutena päivänä viikossa, mutta en sellaisia lajeja, missä kasvaa lihakset tai tulee ajokoiraksi. Olen vain palstalta huomannut, ettei lyhyiden miesten kannata nolata itseään tulemalla tyrkylle mammoille. Exä oli 155, mutta eihän sellaisia naisia tule vastaan kuin harvoin ja samoja 185+ miehiä nekin havittelee. Ilmeisesti MGTOW on pakostakin ainoa vaihtoehto.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen keskipituinen nainen, 166 cm. Mieheni on 172 pitkä, enkä ole koskaan pitänyt häntä erityisen lyhyenä. Yhden oikeasti lyhyen miehen tunnen, hän on selvästi minua lyhyempi, mutta ei hänelläkään ole ollut puutetta naisista.
Jokainen on jonkin kokoinen eikä kukaan sitä itse valitse, joten pituus on todella tylsä kriteeri kumppania etsittäessä. En varmastikaan ole ainoa näin ajatteleva.
Pituutta naiset kuitenkin arvostavat, sekä netissä että oikeassa maailmassa. Toiset sanovat suoraan, toiset kihertävät, että "mä olen ehkä turhamainen, mutta miehen pitää olla 190 koska rakastan pitää korkkareita ja miehen pitää olla pidempi" ja "pidempi tuo turvallisuudentuntoa". Naisen turvallisuudentunto on siis miehen vastuulla.
En itse ymmärrä, mitä turvallisuutta se miehen pituus tuo. Enemmän tarvitsee henkistä turvallisuutta hyvässä parisuhteessa. Luulen, että nuo ihmiset ovat vielä nuoria tai muuten hengeltään köyhiä, jotka laittavat parisuhteelle kovat ulkonäkövaatimukset. Mitä tahansahan voi elämässä sattua ja ne kauniit kasvot tai timmi vatsa menevät sen sileän tien. Itse haluaisin ainakin ihmisen, joka edelleen näkisi minut ihmisenä ja haluttavana kumppanina synnytyksen, rintasyövän tai auto-onnettomuuden jälkeen. On keinotekoista etsiä sellaista ihmistä, joka kelpaa ensisijaisesti ulkoisilta ominaisuuksiltaan, sillä ne nyt ovat jatkuvasti suurimmassa muutostilassa ja eniten alttiita muutokselle.
Viesti 21, ikä 27
Vierailija kirjoitti:
No ei pituus ole mikään syy lähestyä naista, on sitten 170 tai 190 senttiä pitkä. Lähestyä kannattaa, jos on naisesta kiinnostunut. Ja nainen kiinnostuu, jos se lähestyjä on kiinnostava ihminen.
No ihan höpöhöpö että kaikille naisille pituus ei oikeasti merkkaisi.
No voi parkaa. Itse seurustelen miehen, en sen pituuden, kanssa. Oon 160 cm ja elämä nyt vaan toi eteen melkein 2-metrisen körilään. Mutta en minä sen pituuden takia. Jos tuon körilään sisus (sydän, aivot jne.) olis ollut 170 cm miehen kuoressa, niin sitten seurustelisin 170 cm miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pituus ei ole syntisi vaan se, millä tavalla arvotat asioita:
"Muuten olen ihan kunnon ihminen. 40-v, yo-koulutus ja asaintuntijatehtävissä, palkka alkaa kuutosella. Harrastan liikuntaa kuutena päivänä viikossa, mutta en sellaisia lajeja, missä kasvaa lihakset tai tulee ajokoiraksi. Olen vain palstalta huomannut, ettei lyhyiden miesten kannata nolata itseään tulemalla tyrkylle mammoille. Exä oli 155, mutta eihän sellaisia naisia tule vastaan kuin harvoin ja samoja 185+ miehiä nekin havittelee. Ilmeisesti MGTOW on pakostakin ainoa vaihtoehto."
Eli tärkeysjärjestys: pituus ja sitten ne "kunnon ihmisen" määritelmät ikä, koulutus, työ, palkka. Mikään noista ei parin valinnassa ole minulle se tekijä, joka kiinnostuksen herättää. Haluan ihmisen, jonka seurassa on turvallista olla, koska tulee se olo, että rakastaa ja välittää. Edellinen mieheni oli 168cm pitkä ja ei mitenkään erityisen komea, mutten ymmärtänyt, mitä väliä sillä on, koska haluan olla sen ihmisen enkä ulkokuoren kanssa. (Olen 165cm btw). Ei haittaa vaikka mies olisi lyhyempi, vaikka se on epätodennäköistä, kunhan on sellainen, jolla riittää lempeyttä ja sydäntä. Olen aina pitänyt empaattisista ihmisistä, jotka tietävät omat rajansa. Tämän kirjoituksen perusteella sinä et vaikuta empaattiselta, joten pituutesi ei ole syy sille, ettet löydä ihmistä elämään. Tosin toivon, että olet siviilissä parempi versio tästä esittelytekstistä.
Mikä siinä on että joidenkin pitää aina väännellä miehen tekstiä joksikin muuksi. Ap:n teksistä ei tule sitä kuvaa että hän olisi empaattinen, totta. Mutta ei tule myöskään sitä kuvaa että hän ei olisi empaattinen. Tuossa ei ole mitään keinoa selvittää asiaa. Tulee mieleen että onko tällaiset viestit vaan tarkoituksellista mollaamista.
-sivustaseuraaja
No huh huh! Oma aviomieheni on APn pituinen, itse olen 165c. Tuo on ihan pieni takaisku, voisit olla juoppo, väkivaltainen, tosikko, ikävystättävä etc etc. On paljon naisia joille miehen pituus ei ole mitenkään tärkeä kriteeri.
Ihana, kultainen, ahkera manlet tekee vaikutuksen naiseen ennemmin kuin pitkä luuseri.
Mun lähipiirissä kolmella naisella on vähän alle 170 cm mies. Ja yks näistä naisista on itse vähän yli 170 cm. Että jollei naista löydy niin syytä mieluummin luonnettas.
Vierailija kirjoitti:
Muuten olen ihan kunnon ihminen. 40-v, yo-koulutus ja asaintuntijatehtävissä, palkka alkaa kuutosella. Harrastan liikuntaa kuutena päivänä viikossa, mutta en sellaisia lajeja, missä kasvaa lihakset tai tulee ajokoiraksi. Olen vain palstalta huomannut, ettei lyhyiden miesten kannata nolata itseään tulemalla tyrkylle mammoille. Exä oli 155, mutta eihän sellaisia naisia tule vastaan kuin harvoin ja samoja 185+ miehiä nekin havittelee. Ilmeisesti MGTOW on pakostakin ainoa vaihtoehto.
Sorry Mutta sä et ole, etkä koskaan tule olemaan MGTOW mies. MGTOW mieheksi eivät kuulu yhtään ne miehet jotka ovat sinkkuja vastoin omaa tahtoaan. Vaan sinä ja kaikki muut miehet jotka olette vastoin omaa tahtoanne sinkkuja, olette pelkkiä TFL=True Forced Loneliness="todellinen pakotettu yksinäisyys" joten kuten Suomennettuna. Teille TFL miehille on netissä ja redditissä omat osionne.
Suurimmassa osassa MGTOW sivuja teidät vastoin tahtoanne sinkkuina olevat miehet sivistyneesti torjutaan "MGTOW jäsenyydestä" vaikka teidän kirjoittelua ei mitenkään estetäkään MGTOW sivuilla.
Asaintuntija. Okei.
Ehkä tollaisen katkeran tyypin ei kannata lähestyä ketään.
Lyhyys ei häiritse yhtään niin paljon kuin tuollainen itsesääli-asenne!
Pituus ei ole syntisi vaan se, millä tavalla arvotat asioita:
"Muuten olen ihan kunnon ihminen. 40-v, yo-koulutus ja asaintuntijatehtävissä, palkka alkaa kuutosella. Harrastan liikuntaa kuutena päivänä viikossa, mutta en sellaisia lajeja, missä kasvaa lihakset tai tulee ajokoiraksi. Olen vain palstalta huomannut, ettei lyhyiden miesten kannata nolata itseään tulemalla tyrkylle mammoille. Exä oli 155, mutta eihän sellaisia naisia tule vastaan kuin harvoin ja samoja 185+ miehiä nekin havittelee. Ilmeisesti MGTOW on pakostakin ainoa vaihtoehto."
Eli tärkeysjärjestys: pituus ja sitten ne "kunnon ihmisen" määritelmät ikä, koulutus, työ, palkka. Mikään noista ei parin valinnassa ole minulle se tekijä, joka kiinnostuksen herättää. Haluan ihmisen, jonka seurassa on turvallista olla, koska tulee se olo, että rakastaa ja välittää. Edellinen mieheni oli 168cm pitkä ja ei mitenkään erityisen komea, mutten ymmärtänyt, mitä väliä sillä on, koska haluan olla sen ihmisen enkä ulkokuoren kanssa. (Olen 165cm btw). Ei haittaa vaikka mies olisi lyhyempi, vaikka se on epätodennäköistä, kunhan on sellainen, jolla riittää lempeyttä ja sydäntä. Olen aina pitänyt empaattisista ihmisistä, jotka tietävät omat rajansa. Tämän kirjoituksen perusteella sinä et vaikuta empaattiselta, joten pituutesi ei ole syy sille, ettet löydä ihmistä elämään. Tosin toivon, että olet siviilissä parempi versio tästä esittelytekstistä.