Meneekö kellään muulla pinna 2-vuotiaan kanssa?
En yhtään jaksaisi lapsen pelleilyjä. Kaikkein pahimpia on tempaukset, jotka tehdään iloisella naamalla, vanhempia tahallaan ärsyttäen. Juostaan karkuun, kun pitäisi mennä ihan toiseen suuntaan jne. Raivoaminen olisi jotenkin helpompi kestää.
Huutamisesta ja välillä liian kovista otteista tulee todella huono omatunto. Mutta kun ei pysty hillitsemään itseään... Mikä siinä oikein ärsyttääkään niin paljon?
Kommentit (39)
Ei niin pahasti tosin että sitä lapselle näyttäisin. Olen kuvitellut, että liittyy ikään eikä huutamisesta parane.
Mutta siis kun ensin protestoidaan sitä kun pitää mennä ulos ja sitten sitä kun tullaan sisälle.... huoh...
on ollut hyvä olemassa.
Kiva tietää että muillakin menee joskus hermot. Ihmisiähän me äiditkin vaan ollaan, koittakaa muutkin jaksaa!
vielä pahemmaksi muuttuu... kun tulee murkkuikä
vähän väliä makaa maas kiukkuilemas. Ei voi kovinkaan kauan kotoa lähteä ilman rattaita, ku pikku-ukko voi tehdä temput koska ja missä vaan.
Kakkavaipanvaihdon joutuu siis myös väkisin tekemään ja aina saa varoa niitten kakkojen kanssa, ettei ole pitkin poikin.
Sen sijaan pienet, toistuvat tihutyöt saavat höyryn nousemaan korvista:
- kaivaa roskiksesta margariinirasian ja levittää rasvaa sohville
- vetää vessapaperia vessasta ympäri kämppää
- kiipeää kirjahyllyyn
- tyhjentää keittiön laatikostot pitkin lattioita
- piilottelee tavaroita
- repii lehdet
- rämppää dvd:n ja muiden vehkeiden nappuloita niin että ovat pian sekaisin
- hakkaa kirjahyllyn lasiovia
- herättää siskonsa tahallaan
- kiipeää pinnasänkyyn
- nukkumaan käydessä huijaa että kakka tulee ja pääsee näin ollen potalle, mihin ei kuitenkaan koskaan mitään tee
jne.
2
Omat reaktiot ihmetyttää. Olen pitänyt itseäni rauhallisena ihmisenä. ap
jotka täällä palstalla valitatte lapsenhoidon rankkuutta. Sitten vielä haette täältä hyväksymistä huutamisellenne ja koville otteillenne.
Se on joka tapauksessa erilaista kuin etukäteen kuvittelee.
Aika kauanhan tuohon kommenttiin menikin :)
Vierailija:
Sen sijaan pienet, toistuvat tihutyöt saavat höyryn nousemaan korvista:
- kaivaa roskiksesta margariinirasian ja levittää rasvaa sohville
- vetää vessapaperia vessasta ympäri kämppää
- kiipeää kirjahyllyyn
- tyhjentää keittiön laatikostot pitkin lattioita
- piilottelee tavaroita
- repii lehdet
- rämppää dvd:n ja muiden vehkeiden nappuloita niin että ovat pian sekaisin
- hakkaa kirjahyllyn lasiovia
- herättää siskonsa tahallaan
- kiipeää pinnasänkyyn
- nukkumaan käydessä huijaa että kakka tulee ja pääsee näin ollen potalle, mihin ei kuitenkaan koskaan mitään tee
jne.2
Oiskohan nyt jo korkea aika alkaa opettamaan lapselle TAPOJA?!?! Oletko selaisista koskaan kuullut kuin käytöstavat? Lapsesi ei ainakaan ole..Et jospa nyt sitten, ennen kuin todella on liian myöhäistä!
T.2-vuotiaan pojan äiti, jonka lapsi ei kuuna päivänä tekisi tuollaisia temppuja!
yhtään lapsen kiukuttelua ja se on aina minun syyni. Onneksi 4v esikoisella on jo pahin uhma takana....
meille tulossa vauva kahden kuukauden sisään.. tyttö vielä enimmäkseen " kuin enkeli" vaikka temperamentti alkaa nostaa päätään.. ei itke onneksi ns. turhasta.. katsotaan miten kohta.. Itse en tod. ole rauhallinen ja jo nyt oon " paniikissa" miten saan pidettyä hermot. Välillä auttaa se perinteinen " yksi, kaksi, kolme.. ja huokaisu syvään.." Ja sit ollaan otettu se telkusta tuttu " riiviöperheiden kakarat " tai jotain kasvatusneuvoja käyttöön.. sanon että " ei saa" , sit jos ei usko sanon että " meneekö tyttö kohta miettimään?" ja jos ei vieläkään tottele vien tytön rauhallisesti omaan huoneeseen " miettimään" (tosin tässä vaiheessa tyttö huutaa kurkku suorana).. Annan huutaa sen 1 min. noin ja sitten menen lohduttamaan.. eikä enää tee sitä mitä teki aikaisemmin.. toimii kyllä.
On siis pelkkää kiusantekoa kun TIETÄÄ mikä on kiellettyä.
2
Mulla tällä hetkellä niin iso maha, että just saan kengät itselleni jalkaan. Kiva siinä sit pukea tota riehuvaa ja rimpuilevaa lasta :-/
Tulis jo kevät!!!
Minulla on aina ollut esikoisemme kanssa todella pitkä pinna: kaikkiin tempauksiin olen käsittämättömällä rauhallisuudella käyttänyt kaikkien lastentarhaopettajien hyväksymää kasvatuksellista lähestymistapaa.
Nyt kun kuopuksemme syntyi pinnani esikoisen suhteen saattaa napsahtaa ihan yllättäen - erityisesti kun vauva itkee tai on tilanne päällä. On aivan kamala olo pienelle esikoiselle räytessä ja ihmetellessä minne se " esimerkillinen" äiti katoaa (noin kerran päivässä). Ilmeisesti äitiyshormoneilla on jotain tekemistä asian kanssa. Olen nyt yrittänyt aivan järjestelmällisesti kitkeä sellaisia tilanteita pois jo päivästämme milloin kriisi saattaa alkaa. Esim. jos lähdemme jonnekin lähdemme todella hyvissä ajoin että saa rauhassa hoitaa pukemiset, syötän vauvan kun esikoinen on päiväunilla tai rauhallisessa leikkitilanteessa, järjestän rauhallista kahden oloaikaa esikoisen kanssa, että suhde häneen pysyy läheisenä. Niin, ja muistan syödä hyvin, ettei alhainen verensokeri yhdistettynä pienen uhmaan saa tilannetta räjähdysalttiiksi...
Tuo on totta, jos vauva itkee, niin pinna palaa helpommin. Jos saa taas hetkisen omaa aikaa, niin kummasti alkaa elämä hymyillä uudelleen. Onneksi ovat vain hetkittäisiä nämä " pimahtamiset" .
Vierailija:
Vierailija:
Sen sijaan pienet, toistuvat tihutyöt saavat höyryn nousemaan korvista:
- kaivaa roskiksesta margariinirasian ja levittää rasvaa sohville
- vetää vessapaperia vessasta ympäri kämppää
- kiipeää kirjahyllyyn
- tyhjentää keittiön laatikostot pitkin lattioita
- piilottelee tavaroita
- repii lehdet
- rämppää dvd:n ja muiden vehkeiden nappuloita niin että ovat pian sekaisin
- hakkaa kirjahyllyn lasiovia
- herättää siskonsa tahallaan
- kiipeää pinnasänkyyn
- nukkumaan käydessä huijaa että kakka tulee ja pääsee näin ollen potalle, mihin ei kuitenkaan koskaan mitään tee
jne.2
Oiskohan nyt jo korkea aika alkaa opettamaan lapselle TAPOJA?!?! Oletko selaisista koskaan kuullut kuin käytöstavat? Lapsesi ei ainakaan ole..Et jospa nyt sitten, ennen kuin todella on liian myöhäistä!
T.2-vuotiaan pojan äiti, jonka lapsi ei kuuna päivänä tekisi tuollaisia temppuja!
Meillä ainakin keittiön laatikostot on heti tyhjänä jos en valvo ettei sinne mene, herättää taatusti pikkusiskonsa jos sattuu sille tuulelle,
yrittää taatusti kaataa itse mehua jos en heti jouda kaatamaan,
pillastuu pihalla kun ei jaksaisi kävellä,
suuttuu jos ei kykenekään kävelemään äidin suurilla kengillä pitkin olohuonetta, vaikka se on taatusti kiellettyä puuhaa...
Nukkumaan menee onneksi suosiolla,
kakat saan helposti vaihdettua,
vaatteet puettua.
Mutta kaikkea muuta kerkeää ja tekee ihan vaan kiusallaan,
silmät vain vilkkasee kun on ilkeydenteossa.
Eikä tämmöstä pidäkään aina jaksaa, eikä se vähennä sun rakkautta lapseen.
Itellä meinaa lähinnä pettää pokka kun yrittää ojentaa tyhmyyden teosta, en voi sille mitään mutta tahtoo naurattaa hänen kekseliäisyys.. :)
Tsemppiä kaikille kaksivuotiaitten uhmis-lasten vanhemmille! :)
On se hyvä että lapsesi on fiksu,toivottavasti teillekin tulee uhma tai murkkuikä tuplana...
Kamala olo kun " joutuu" huutamaan ja ottamaan kovastikin kiinni, mutta muuten hajoittaisi paikat ja itsensä :/ Meillä kyllä osaksi on ihan huomionhakua, kun perheessä on 2-kuinen pikkusiskokin, parhaamme tehdään että esikoinen saisi tarvitsemansa huomion ja myös sitä positiivista palautetta eikä aina pelkkää EI!:tä. Väsyttävää mutta jokseenkin sitä mitä odotettiinkin, on noita 2-vuotiaita nähty...