Lue keskustelun säännöt.
Meneekö kellään muulla pinna 2-vuotiaan kanssa?
24.02.2006 |
En yhtään jaksaisi lapsen pelleilyjä. Kaikkein pahimpia on tempaukset, jotka tehdään iloisella naamalla, vanhempia tahallaan ärsyttäen. Juostaan karkuun, kun pitäisi mennä ihan toiseen suuntaan jne. Raivoaminen olisi jotenkin helpompi kestää.
Huutamisesta ja välillä liian kovista otteista tulee todella huono omatunto. Mutta kun ei pysty hillitsemään itseään... Mikä siinä oikein ärsyttääkään niin paljon?
Kommentit (39)
2
[/quote]
Oiskohan nyt jo korkea aika alkaa opettamaan lapselle TAPOJA?!?! Oletko selaisista koskaan kuullut kuin käytöstavat? Lapsesi ei ainakaan ole..Et jospa nyt sitten, ennen kuin todella on liian myöhäistä!
T.2-vuotiaan pojan äiti, jonka lapsi ei kuuna päivänä tekisi tuollaisia temppuja!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Oiskohan nyt jo korkea aika alkaa opettamaan lapselle TAPOJA?!?! Oletko selaisista koskaan kuullut kuin käytöstavat? Lapsesi ei ainakaan ole..Et jospa nyt sitten, ennen kuin todella on liian myöhäistä!T.2-vuotiaan pojan äiti, jonka lapsi ei kuuna päivänä tekisi tuollaisia temppuja!
niinkin tärkeä itsenäistymisen ja oman tahdon löytämisen vaihe kuin uhma pois? Uhma ei ole sama kuin ei tapoja. Uhma on se kun niitä tapoja koetellaan ja ne joilta tämä puuttuu on siihen joku syy, sairaus yleensä.
Ehkä vasta sit 50-vuotiaana?
Kysyisinkin sinulta pikemminkin, MIKSEI TEILLÄ OLE TILAA ANTAA LAPSELLESI UHMAA TULLA? Onko jokin kriisi tai luurankoja kaapissa? Lapsi vaistoaa kaikenlaiset ongelmat taustalla ja ymmärtää, ettei tässä ajassa ja tilanteessa ole hänen omalle uhmalleen ja kasvulleen tilaa. Eikö hän luota vanhempiensa ehdottomaan rakkauteen, kun ei uskalla uhmata?
Vierailija:
Vierailija:
Oiskohan nyt jo korkea aika alkaa opettamaan lapselle TAPOJA?!?! Oletko selaisista koskaan kuullut kuin käytöstavat? Lapsesi ei ainakaan ole..Et jospa nyt sitten, ennen kuin todella on liian myöhäistä!T.2-vuotiaan pojan äiti, jonka lapsi ei kuuna päivänä tekisi tuollaisia temppuja!
niinkin tärkeä itsenäistymisen ja oman tahdon löytämisen vaihe kuin uhma pois? Uhma ei ole sama kuin ei tapoja. Uhma on se kun niitä tapoja koetellaan ja ne joilta tämä puuttuu on siihen joku syy, sairaus yleensä.
Vierailija:
Juostaan karkuun, kun pitäisi mennä ihan toiseen suuntaan jne. Raivoaminen olisi jotenkin helpompi kestää.
Ei hän sitä ärsyttääkseen tee, vaan siksi että se on hauskaa ja sillä saa äidin huomion. Minä annan hänen yleensä hetken pelleillä ja sanon sitten hieman matalammalla äänellä, että " noniin, nyt on leikitty ja täytyy lähteä" . Samalla otan hänet kiinni ja puen hänet. Kaksivuotias on niin pieni vielä, että hänet saa helposti syliin ja siirrettyä juuri sinne minne kuuluukin.
Vierailija:
Vierailija:
Juostaan karkuun, kun pitäisi mennä ihan toiseen suuntaan jne. Raivoaminen olisi jotenkin helpompi kestää.Ei hän sitä ärsyttääkseen tee, vaan siksi että se on hauskaa ja sillä saa äidin huomion. Minä annan hänen yleensä hetken pelleillä ja sanon sitten hieman matalammalla äänellä, että " noniin, nyt on leikitty ja täytyy lähteä" . Samalla otan hänet kiinni ja puen hänet. Kaksivuotias on niin pieni vielä, että hänet saa helposti syliin ja siirrettyä juuri sinne minne kuuluukin.
Mutta mulla ei kyl siihen mene hermot, naurattaa vaan. Sen sijaan moneen muuhun asiaan kyllä todellakin menee hermot, kuten kuikutteluun sekä vaipanvaihto- ja pukemistappeluun.
Mä en ala peittelemään tunteitani - silloin kun suututtaa, raivoa, ja kun lepyn, pyydän anteeksi ja halin ja pidän hyvänä. En ole koskaan tajunnut tätä " äidit ei saa hermostua" - metodia. Jokainen hermostuu joskus - toiset helpommin ja toiset harvemmin.
Ja on sekin tärkeetä et lapsi huomaa jos vanhempi on vihainen. Oppii näin käsittelemään omiakin negatiivisia tunteitaaan. Elämää tää vaan on, eikä kukaan meistä oo yli-ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä ollaan kaikki, joo. Saa sitä äitikin joskus suuttua, sitten taas halitaan.
Vierailija:
Vierailija:
Sen sijaan pienet, toistuvat tihutyöt saavat höyryn nousemaan korvista:
- kaivaa roskiksesta margariinirasian ja levittää rasvaa sohville
- vetää vessapaperia vessasta ympäri kämppää
- kiipeää kirjahyllyyn
- tyhjentää keittiön laatikostot pitkin lattioita
- piilottelee tavaroita
- repii lehdet
- rämppää dvd:n ja muiden vehkeiden nappuloita niin että ovat pian sekaisin
- hakkaa kirjahyllyn lasiovia
- herättää siskonsa tahallaan
- kiipeää pinnasänkyyn
- nukkumaan käydessä huijaa että kakka tulee ja pääsee näin ollen potalle, mihin ei kuitenkaan koskaan mitään tee
jne.2
Oiskohan nyt jo korkea aika alkaa opettamaan lapselle TAPOJA?!?! Oletko selaisista koskaan kuullut kuin käytöstavat? Lapsesi ei ainakaan ole..Et jospa nyt sitten, ennen kuin todella on liian myöhäistä!
T.2-vuotiaan pojan äiti, jonka lapsi ei kuuna päivänä tekisi tuollaisia temppuja!
Kyllä meilläkin esikoinen tekee tihutöitä, vaikka varmasti on sata kertaa opetettu mitä ei saa tehdä!!
Just tuo laatikoiden tyhjennys on tuttua, samoin pikkukakkosen sänkyyn meno ja sisaren herättäminen...
Ja yleensä silloin tekee tihutöitä, kun äiti ei kerkee valvomaan.. ja silmistä näkee, että tekee " ilkeyttään" (kaippaa huomiota). Vaikka kyllä sitä huomiotakin annetaan. Ja järjestän esikoisen kans kahdenkeskeisiä juttujakin...
Meillä ei poika kyllä temppuile puettaessa tai vaipan vaihdossa. Yleensä hyvin kiltti lapsi. Aina kehuttu lääkärissä, neuvolassa, kerhoissa yms, että on kiltti ja hyväkäytöksinen, mutta kotona välillä sitten tekee " tihutöitä" - se on sitä huomion hakemista eikä mitään käytöstapojen puutetta.
Sinä 2-vuotiaan pojan äiti, jonka lapsi ei kuuna päivänä tekisi tuollaisia temppuja! olet tainut kurittaa poikasi niin pelokkaaksi, ettei uskalla tehdä mitään!!! Mee hoitoon!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miten kestää lapsen kaikki temppuilut. Meillä on eloisa 1,5 vuotias tyttö, joka on yhtä aikaa puussa ja maassa =)
Välillä kun itse on väsyneempi/hermostuneempi, kaikki lapsen temppuilut ärsyttää ja sitten tulee helposti korotettua ääntä.
(Mieskin välillä huomauttaa mulle, että ei tarvi huutaa...)
Mutta on se vaan rasittavaa, jos samasta asiasta saa kieltää kymmeniä kertoja päivän - tai siis minuutin sisällä =)
Meidän neiti ymmärtää kyllä kaikki muuta sanat, paitsi EI:n.
Miten voikin olla niin hauskaa kaivella roskista tai kiipeillä pöydällä?
Vierailija:
Ja on sekin tärkeetä et lapsi huomaa jos vanhempi on vihainen. Oppii näin käsittelemään omiakin negatiivisia tunteitaaan. Elämää tää vaan on, eikä kukaan meistä oo yli-ihminen.
Minä näytän (harvoin, olen lehmänhermo) että olen vihainen, jos lapsi on tehnyt jotain jonka olen ihan pari sekuntia sitten kieltänyt. Kun lapsi huutaa tai raivoaa, yritän pitää itseni aikuisena ja antaa lapsen purkaa omia tunteitaan. Olen myös kertonut mitä tunteita hän (todennäköisesti) juuri sillä hetkellä tuntee esimerkiksi sanomalla, että " taidatkin olla todella vihainen pieni mies juuri nyt, kylläpä sinua suututtaa" . Jotenkin tuntuisi oudolta suhtautua suuttumalla toisen tunteitten opetteluun.
Mutta joo, kaksivuotias onkin meidän vauvamme, eli meille hän on pieni =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiusaa jatkuvasti ylikilttiä 2v pikkusiskoaan :(
Vanhin ja kuopus omaa sellaisen temperamentin ettei tosikaan. Vanhin on nyt murrosiässä ja se " uhmaikä" tuli taas esiin. Välillä käy sääliksi keskimmäistä kun on joutunut rauhallisena tapauksena syntymään tämmöiseen kiljusten perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 2-vuotiaan tytön yh-äiti ja välillä meinaa ihan itku päästä kun niin kiukuttaa lapsen käytös. Meillä ei tehdä pahaa, että saataisiin huomiota tai muuten, mutta muuten käytös onkin sitten aivan järkyttävää.
Meilläkin voi tyttö saada ihan yhtäkkiä hirveät raivarit vaikka kesken kirjan lukemisen. Ja ne raivarit tulee kyllä ihan tyhjästä..
Pukeminen (oli kyse sitten sisävaatteista tai ulkovaatteista) on todella vaivalloista. Tyttö rimpuilee, huutaa, potkii ja lyö sekä heittäytyy joko ihan veltoksi tai puupökkelöksi. Vaipan vaihto on myös ihan mahdotonta sen paikallaan pysymättömyyden ja noiden edellä mainitsemieni syiden takia. Tavaroita heitellään myös noiden uhmiksien aikana, mikäli tyttö sattuu sellaisen saamaan käteensä.
Uusin uhman aihe on rasvaus. Tytöllä on ihan selkeästi talvikuiva iho eli vain talvisin iho kuivuu, mutta silloin sitäkin enemmän. Rasvauksesta on tullut ihan mahdotonta, koska tyttö jälleen rimpuilee, huutaa, potkii, lyö ja tekee temput. Hampaiden pesusta on myös tullut ihan ihme peikko tytölle..
Minä olen todella temperamenttinen luonne ja on äärimmäisen vaikeaa hillitä itsensä ja olla se aikuinen noiden uhmakohtausten aikana. Häveten myönnän, että sorrun huutamiseen aivan liian usein.. Pyydän kyllä käytöstäni myöhemmin anteeksi ja sitten halitellaan, mutta itsellä silti paha mieli huutamisesta. Joka kerran jälkeen ajattelen, että nyt en enää huuda, mutta kun suutun, niin enhän minä tuota lupausta muista. Joskus pääsee kyllä itkukin (onneksi todella harvoin) ja sitten itketään tytön kanssa rinnatusten.
Olen välillä ihan hukassa ja avuton uhmaikäiseni kanssa, mutta onneksi tiedän, etten ole ainoa.
Minulla ei ole oikeastaan mennyt hermot koskaan 2-vuotiaan kanssa (tai sitten aika kuultaa muistot). Sen ikäisen kun voi vain kaapata kainaloon ja sitä tietää, ettei kaikki vielä yläpäässä pelaa.
Mutta 4-5-vuotiaana kansssa sitä vasta hermot meneekin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokus jaksan paremmin ja joskus huonommin. Jos olen kovin väsynyt ja vauva itkee ja esikoinen huutaa niin sillon meinaa kiehahtaa jos 2-vuotias rupeaa rääkymään kesken minkä tahansa toimen ja heittäytyy maahan. Yleensä kestän ihan hyvin. Harmittaa vaan toisten reaktiot. Eilen kaupungilla poika ei osannut päättää haluuko rattaisiin vai ei. Päädyttiin tietysti siihen että meni keskelle katua makaamaan ja heittäytyi " spagetiksi" eikä olisi suostunut yhteistyöhön ollenkaan. Minulla olis mennyt ihan hyvin mutta asiaa pahensi kun jokainen ohikulkija pysähtyi kohdalle ja tunki naamansa siihen 20 cm:n päähän kysellen että mikä vikana ja mitä sille on käynyt. Lopussa en enää edes huomioinut kysyjiä kun tuntu että mun kaikki se aika meni muille selittelyyn minkä olisin käyttänyt tilanteen ratkaisuksi. Mutta asianvierestä tämä...
Haikailen vauva-aikaa, joka oli erittäin rankka, mutta lapset olivat silti kiltisti, eivätkä jatkuvasti toistensa kurkussa kiinni. Hohhoijaa!
Vuorotellen saamme mieheni kanssa toisiamme muistuttaa siitä, että kaksivuotias ei jaksa totella sääntöjä aina eikä hän ymmärrä kaikkia asioita. Juomamuki kaatuu useita kertoja päivässä (ei halua nokkamukia kun muillakaan ei ole). On tutkimassa kaikkea ja välillä pistää suunsa ties mitä roskaa. Tällaista tämä on. Nuo uhmakohtaukset ei pahemmin ärsytä, koska ne olen sisäistänyt osaksi kasvamista. Tai sitten niitä ei ole vielä pahemmi ollut ;) Pukeminen sujuu, koska lapsi yleensä haluaa lähteä ulos ja hän tietää, että kun hän on sylissä puettavana niin siitä ei pääse enää karkaamaan.
Niinkun joku jo mainitsikin, ei se pelkkä uhma vaan yleisellä paikalla ne pällistelevät ihmiset!!
Onneks kukaan ei ole tullut vielä lässyttämään mitään enempiä....voi olla että sais kokea se pällistelijäkin pikkuset uhmat......äidiltä.
Nyt pojat 5v ja 3v ja jälkimmäisen uhmailut lähinnä naurattivat. Kyllä sitä uhmaa vieläkin on mutta jotenkin siis rennompi ote koko hommaan kun tietää, että kyllä se siitä ohi menee, menihän se sillä ensimmäiselläkin.
Uhma on joku sellainen pakko, ihan kuin joku ääni käskisi lasta. Meillä lapsi saattaa nimittäin alkaa uhman silloinkin kun saa kaiken huomion, luetaan yhdessä kirjaa tai tehdään muuta mukavaa. Yht äkkiä tulee vain joku ja lapsi haluaakin tehdä asian ihan toisella tavalla, ihan vaan huvikseen. Sitten on myös tuo kiusanteko, silmät kiiluen mennään juuri sinne mikä on kiellettyä. Ja kyse ei ole todellakaan siitä ettei osaisi tapoja, päinvastoin, koko idea menee piloille jos kukaan ei huomaa (lapsi varmistaa sen kyllä ;-).