Lue keskustelun säännöt.
Masentuneen puolison jättäminen, itsekästäkö?
28.05.2016 |
Mies on ollut nyt kolmisen vuotta vaikeasti masentunut. Mitään muutosta parempaan (edes pieniä edistysaskeleita) ei ole tapahtunut. Miehelle on ehdotettu, että hoito voisi tapahtua muualla kun kotona, koska mun jaksaminen alkaa olla kortilla. Tähän mies ei ole suostunut. Terapeutti on sanonut, että voisi edes kerran päivässä olla lasten kanssa, käydä lenkillä tmv. pientä, ei ole toteutunut omatoimisesti eikä sillonkaan, vaikka olen yrittänyt miestä tähän tsempata. Mies käy siis terapiassa ja syö masennuslääkkeitä.
Miehen masennuksen hyvin todennäköisesti aiheutti työttömäksi jääminen ja tuon lisäksi tapahtui muutama ikävä asia, jotka kaikki varmasti yhdessä edesauttoivat masennuksen puhkeamista.
Keskusteluyhteyttä ei juuri ole, vastaus kaikkeen on melkeinpä, ettei jaksa tai väsyttää. Jos kysyy esim. välittääkö minusta tai lapsista niin tähän vastaa tyyliin, että varmaan joo.
Tein netissä masennustestin ja sen mukaan itselläni olisi lievää masennusta. Pelkään, että jos miehen tilanne ei parane, että oma masennukseni pahenee ja kuka sitten huolehtii lapsista, jos minä tai mies emme siihen kykene.
Olen niin totaalisen kyllästynyt tähän arjen pyöritykseen yksin ja yhden "lisälapsen" hoitamiseen. Sillon joskus, kun olen ollut poissa kotoa, niin olo on ollut aivan toisenlainen ja kotiinpaluu on ahdistanut todella paljon. Useimmiten koti tuntuu enemmänkin vankilalta kun kodilta.
Meillä on neljä lasta, 10v, 7v ja 5v kaksoset ja yhteiseloa on 20v takana. Oma ajatukseni on aina ollut, ettei puolisoa voi jättää ainakaan tämän ollessa sairas, mutta nyt tilanteen ollessa tämä on ero kuitenkin käynyt mielessä useasti. En yksinkertaisesti tiedä kauanko jaksan tätä tämänhetkistä elämää ja kuinka paljon miehen tilanne vaikuttaa lapsiin.
Olen muutamalle tutulle puhunut tästä tilanteesta ja siitä, että olen mm. ihan vakavissani harkinnut eroa ja saanut useammalta vastauksen, että enhän mä voi toista jättää tämän ollessa sairas. Periaatteessa tätä mieltä olen itsekin, mutta kuten sanottu oma jaksaminen alkaa olla kortilla.
Taloudellinen tilanne erotessa huononisi jonkin verran, muttei kuitenkaan mitenkään merkittävästi. Sen sijaan voisin varmasti henkisesti paljon paremmin mitä tällä hetkellä. Myös pelkkä asumusero on käynyt mielessä, mutten usko, että olisin valmis jatkamaan miehen kanssa muutoin kun siinä tapauksessa, että hän ei enää vaan olla möllötä päiviä vaan että vointinsa on oikeasti parempi.
Mitä enemmän tätä omaa oloa kuulostelen ja tätä tilannetta on pohtinut niin se ero (tai vähintään asumusero) tuntuu ainoalta vaihtoehdolta, etten itse pala loppuun.
Tännekin jo aiemmin tein tähän aiheeseen liittyen aloituksen, kyselin miten jaksaa masentuneen puolison kanssa masentumatta itse.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulle lapsen asemassa oli parempi vaihtoehto, että isäni jatkoi masentuneen äitini kanssa yhdessä. Pystyin luottamaan, että joku pitää äidistä huolen, eikä minun lapsena tarvitse huolehtia.
Ero olisi ollut minulle kauhea paikka.
Mä olen mennyt jo pitkään oman jaksamisen äärirajoilla ja jos tämä jatkuu vielä pitkään niin sitten ei meidän lapsilla ole vanhempaa, joka heistä pystyisi huolehtimaan. Tämän haluan välttää ja siksi ainakin väliaikaisesti muutetaan miehen kanssa eri osoitteisiin. Aika näyttää, miten mies toipuu ja palataanko jossain vaiheessa saman katon alle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle tiedoksi, että täällä osa kirjottajista on sellaisia, jotka eivät ymmärrä, että esim. teidän tapauksessa on tärkeintä, että edes toinen vanhempi pysyy ns. järjissään. Heille on turha kommentoida, koska jankkaavat vaan samaa.
Luin ketjun läpi eikä mulla oikeastaan mitään uutta sanottavaa ole, mutta samaa mieltä, että jos miehesi ei ala ottaa apua vastaan niin sitten erilleen asumaan. Kolme vuotta on niin pitkä aika, että siinä ajassa olis kyllä ehtinyt edes jonkin verran toipua, jos oma motivaatio olisi kohdallaan.
Voimia!
Jep, murrosikä voi tulla isompanakin...
Miehen pitäisi lähteä vaikka jonnekin kaverinsa nurkkiin vähäksi aikaa. Toivottavasti löytyy joku johon voi luottaa ja saada käytännön tukea. En tarkoita tällä irtiotolla kuukauden känniputkea.
Pääasia on että tunnustaa ne omat ongelmansa, etsii niihin yksinkertaiset ja käytännönläheiset ratkaisut ja alkaa vaan tekemään pieniä asioita, aluksi vaikka vastentahtoisesti. Ymmärtää että ei ole yksin tässä maailmassa, muillakin on elämänsä elettävänä. Sekin voisi auttaa jos pääsee itse auttamaan jotain muuta, silloin omat ongelmat pienenevät.
Voi olla että miehellä on tarpeen todella iso muutos työkuvioissa jos nykyinen työ ei maistu.
Mutta jos solmu ei ala kolmen vuoden jälkeen yhtään aueta niin ei siinä muu perhe voi jäädä odottelemaan.
Puolison on pakko tehdä miehelle selväksi etä nykytilanne ei voi jatkua koska siinä kärsivät silloin kaikki.
Ratkaisujen on löydyttävä.
Pois ahdingosta kirjoitti:
Jep, murrosikä voi tulla isompanakin...
Miehen pitäisi lähteä vaikka jonnekin kaverinsa nurkkiin vähäksi aikaa. Toivottavasti löytyy joku johon voi luottaa ja saada käytännön tukea. En tarkoita tällä irtiotolla kuukauden känniputkea.
Pääasia on että tunnustaa ne omat ongelmansa, etsii niihin yksinkertaiset ja käytännönläheiset ratkaisut ja alkaa vaan tekemään pieniä asioita, aluksi vaikka vastentahtoisesti. Ymmärtää että ei ole yksin tässä maailmassa, muillakin on elämänsä elettävänä. Sekin voisi auttaa jos pääsee itse auttamaan jotain muuta, silloin omat ongelmat pienenevät.
Voi olla että miehellä on tarpeen todella iso muutos työkuvioissa jos nykyinen työ ei maistu.
Mutta jos solmu ei ala kolmen vuoden jälkeen yhtään aueta niin ei siinä muu perhe voi jäädä odottelemaan.
Puolison on pakko tehdä miehelle selväksi etä nykytilanne ei voi jatkua koska siinä kärsivät silloin kaikki.
Ratkaisujen on löydyttävä.
Komppi tälle!
Onko paikkakunnallanne tai lähialueella mahdollista käydä psykiatrian poliklinikan järjestämissä vertaistukitapahtumissa, joissa on noin kymmenen samankaltaista potilasta samassa tilassa ja pari hoitajaa mukana . Usein myös tälläiset vertaisiensa näkeminen avartaa masentuneen maailmaa kun huomaa että kas kummaa, minähän en olekaan yksin vaan tämäntyyppisiä potilaita on muitakin. Nämä psykiatrian hoitajien vetämät vertaistukitilaisuudet ovat ainakin täälläpäin suomea hyvin kysyttyjä tapahtumia ja kun potilas niihin ilmoittautuu niin totta hitossa niihin pitää myös sitten jaksaa osallistua kun tälläisiä järjestetään.
Missä päin suomea ap perheinesi asustelette jos saan kysyä näin vaihvihkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi muuten kuulostaa poppamiesten jutuilta, mutta suoliston mikrobikannalla on todettu olevan yhteyttä ihmisen mielialaan. Itselläni tuo vaikutus on merkittävä... Eli syötäppäs ukollesi hapanmaito valmisteita ja maitohappobakteereita (esim. Lacto 7) 2 viikon ajan ja katsoppas onko tuolla vaikutusta.. Itselläni maitohappobakteerit vaikuttavat selvästi aloitekykyyn, jos olen kuukauden ilman niitä, niin tuntuu etten saa mitään tehtyä.... Tuolle kokeilulle tulee hintaa muutama kymppi, niin et sinä korkealta putoa...
Pois ahdingosta kirjoitti:
Jep, murrosikä voi tulla isompanakin...
Miehen pitäisi lähteä vaikka jonnekin kaverinsa nurkkiin vähäksi aikaa. Toivottavasti löytyy joku johon voi luottaa ja saada käytännön tukea. En tarkoita tällä irtiotolla kuukauden känniputkea.
Pääasia on että tunnustaa ne omat ongelmansa, etsii niihin yksinkertaiset ja käytännönläheiset ratkaisut ja alkaa vaan tekemään pieniä asioita, aluksi vaikka vastentahtoisesti. Ymmärtää että ei ole yksin tässä maailmassa, muillakin on elämänsä elettävänä. Sekin voisi auttaa jos pääsee itse auttamaan jotain muuta, silloin omat ongelmat pienenevät.
Voi olla että miehellä on tarpeen todella iso muutos työkuvioissa jos nykyinen työ ei maistu.
Mutta jos solmu ei ala kolmen vuoden jälkeen yhtään aueta niin ei siinä muu perhe voi jäädä odottelemaan.
Puolison on pakko tehdä miehelle selväksi etä nykytilanne ei voi jatkua koska siinä kärsivät silloin kaikki.
Ratkaisujen on löydyttävä.
Mies muuttaa vanhemmilleen mikäli loppuviikosta lääkärissä ei edelleenkään suostu ottamaan apua vastaan. Ajatuksena siis se, että mies etsisi oman asunnon sitten tuolla vanhemmilla ollessaan.
Mies ei ole tällä hetkellä missään töissä. Potkujen jälkeen ei siis ole ollut työelämässä. Oman alansa töitä olisi jonkin verran tällä hetkellä tarjolla, mutta ei mies pysty töitä tekemään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko paikkakunnallanne tai lähialueella mahdollista käydä psykiatrian poliklinikan järjestämissä vertaistukitapahtumissa, joissa on noin kymmenen samankaltaista potilasta samassa tilassa ja pari hoitajaa mukana . Usein myös tälläiset vertaisiensa näkeminen avartaa masentuneen maailmaa kun huomaa että kas kummaa, minähän en olekaan yksin vaan tämäntyyppisiä potilaita on muitakin. Nämä psykiatrian hoitajien vetämät vertaistukitilaisuudet ovat ainakin täälläpäin suomea hyvin kysyttyjä tapahtumia ja kun potilas niihin ilmoittautuu niin totta hitossa niihin pitää myös sitten jaksaa osallistua kun tälläisiä järjestetään.
Missä päin suomea ap perheinesi asustelette jos saan kysyä näin vaihvihkaa?
Terapeutti on kertonut, että lähikunnassa olisi tuota toimintaa ja ehdotti tätä myös miehelle, mutta miestä ei kiinnostanut.
Asutaan pienehköllä paikkakunnalla Keski-Suomessa.
ap
Miehesi tilanne näyttää ja tuntuu nyt todella hankalalta. Häneltä on loppunut virta ja elämänliekki pitää saada lepattamaan paremmin. Hänet täytyy saada innostumaan omasta kuntoutumisestaan. Itselläni kesti viisi vuotta hakea ensinnäkin hoitajaa jonka kanssa persoonat kohtasi, alettiin korva-akupunktiohoito, sitten hengitysharjoitukset, rentoutuminen, mukaan otettiin mangeettikuulat korvan taakse. Tuossa vaiheessa lääkkeet oli ajettu lääkärin valvonnassa alas ja siirryttiin pehmeämpiin hoitoihin.
Olen käynyt myös kuntoutumis ja vertaistukikursseja, meneillään nyt psykoterapia ja edellä mainitsemani hoidot ja taideterapia jossa teen mosaiikkitöitä kerran viikossa.
Oletko ap tietoinen onko miestäsi hoitava terapeutti kouluttautunut esim. psykofyysisen psykoterapian puolelle ja voisiko hän tätä kautta alkaa purkamaan miehesi tilannetta? Ja millainen lapsuus miehelläsi on ollut, onko siellä ollut traumaa aiheuttavia tekijöitä ja nyt esim. potkut töistä laukaisi tuollaisen tilanteen?
Jaksamista sinulle ap, parempia tulevia päiviä miehellesi ja koko perheellesi voimia taisteluun. Minä taistelen kroonisia kipuja, orastavaa masennusta ja unihäiriöitä vastaan täällä Kainuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi muuten kuulostaa poppamiesten jutuilta, mutta suoliston mikrobikannalla on todettu olevan yhteyttä ihmisen mielialaan. Itselläni tuo vaikutus on merkittävä... Eli syötäppäs ukollesi hapanmaito valmisteita ja maitohappobakteereita (esim. Lacto 7) 2 viikon ajan ja katsoppas onko tuolla vaikutusta.. Itselläni maitohappobakteerit vaikuttavat selvästi aloitekykyyn, jos olen kuukauden ilman niitä, niin tuntuu etten saa mitään tehtyä.... Tuolle kokeilulle tulee hintaa muutama kymppi, niin et sinä korkealta putoa...
Ei ole mitään poppamieheilyä, suolistohan on nykytiedon mukaan terveyden "lähde" ja toiset aivot. Maitohappovalmisteita on laidasta laitaan, joistain ei ole mitään hyötyä. Esim Solgarilla on tehokkaita tuotteita, eivät kovin halpoja mutta hintansa arvoisia.
Kehtaakin mies masentua ja aiheuttaa sinulle pään vaivaa. Elät vain yhden elämän ja ansaitset onnen!
P.S. Jos mies jättää vaimonsa mistä tahansa syystä niin hän on saastainen iljettävä lapsellinen narsisti sika pelle hyväksikäyttäjä urpopetteri kusipää inhokki.
t. Tasa-arvo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi tilanne näyttää ja tuntuu nyt todella hankalalta. Häneltä on loppunut virta ja elämänliekki pitää saada lepattamaan paremmin. Hänet täytyy saada innostumaan omasta kuntoutumisestaan. Itselläni kesti viisi vuotta hakea ensinnäkin hoitajaa jonka kanssa persoonat kohtasi, alettiin korva-akupunktiohoito, sitten hengitysharjoitukset, rentoutuminen, mukaan otettiin mangeettikuulat korvan taakse. Tuossa vaiheessa lääkkeet oli ajettu lääkärin valvonnassa alas ja siirryttiin pehmeämpiin hoitoihin.
Olen käynyt myös kuntoutumis ja vertaistukikursseja, meneillään nyt psykoterapia ja edellä mainitsemani hoidot ja taideterapia jossa teen mosaiikkitöitä kerran viikossa.
Oletko ap tietoinen onko miestäsi hoitava terapeutti kouluttautunut esim. psykofyysisen psykoterapian puolelle ja voisiko hän tätä kautta alkaa purkamaan miehesi tilannetta? Ja millainen lapsuus miehelläsi on ollut, onko siellä ollut traumaa aiheuttavia tekijöitä ja nyt esim. potkut töistä laukaisi tuollaisen tilanteen?
Jaksamista sinulle ap, parempia tulevia päiviä miehellesi ja koko perheellesi voimia taisteluun. Minä taistelen kroonisia kipuja, orastavaa masennusta ja unihäiriöitä vastaan täällä Kainuussa.
Siltä se todellakin tuntuu, että mies on kokonaan kadottanut elämänilonsa. Ja kuten jo monesti olen kirjottanut, niin minua eniten häiritsee se, että mies on kieltäytynyt monista hoidoista, joilla häntä on yritetty auttaa.
Miehen terapia on siis psykoterapiaa ja hänelle on ehdotettu myös mm. taideterapiaa, mutta tästä niin kun monesta muustakin hän on kieltäytynyt. Miehen lapsuus on ollut kaikin puolin hyvä, siellä ei siis mitään traumoja pitäisi olla. Noiden potkujen lisäksi samoihin aikoihin kuoli 2 läheistä ihmistä ja lisäks pari muuta ikävää juttua ja nämä ilmeisesti yhdessä laukaisivat miehen masennuksen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi muuten kuulostaa poppamiesten jutuilta, mutta suoliston mikrobikannalla on todettu olevan yhteyttä ihmisen mielialaan. Itselläni tuo vaikutus on merkittävä... Eli syötäppäs ukollesi hapanmaito valmisteita ja maitohappobakteereita (esim. Lacto 7) 2 viikon ajan ja katsoppas onko tuolla vaikutusta.. Itselläni maitohappobakteerit vaikuttavat selvästi aloitekykyyn, jos olen kuukauden ilman niitä, niin tuntuu etten saa mitään tehtyä.... Tuolle kokeilulle tulee hintaa muutama kymppi, niin et sinä korkealta putoa...
Ei ole mitään poppamieheilyä, suolistohan on nykytiedon mukaan terveyden "lähde" ja toiset aivot. Maitohappovalmisteita on laidasta laitaan, joistain ei ole mitään hyötyä. Esim Solgarilla on tehokkaita tuotteita, eivät kovin halpoja mutta hintansa arvoisia.
Kiitos tästä vinkistä, täytyy kokeilla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehtaakin mies masentua ja aiheuttaa sinulle pään vaivaa. Elät vain yhden elämän ja ansaitset onnen!
P.S. Jos mies jättää vaimonsa mistä tahansa syystä niin hän on saastainen iljettävä lapsellinen narsisti sika pelle hyväksikäyttäjä urpopetteri kusipää inhokki.
t. Tasa-arvo
Mikäköhän oli pointtisi? Meillä on kyse pikkasen suuremmasta asiasta kun pienestä päänvaivasta. Mies on käytännössä yksi lapsi lisää huollettavaksi, vaikka hänen pitäisi olla puolisoni. Ei masennusta tietenkään voi ennakoida, mutta niin kun olen aiemminkin sanonut niin eniten minua ihmetyttää se, että mies kieltäytyy monista ehdotetuista hoitovaihtoehdoista. Ja tämä tilanne vaikuttaa koko perheeseen ja mun jaksaminen alkaa olla kortilla, jos mies jatkaa tuolla linjalla, ettei mikään uusi hoitovaihtoehto käy hänelle.
P.s. Minä en kyllä allekirjoita tuota, että mies olisi sika, narsisti tmv. riippumatta siitä miksi jätti puolisonsa.
ap
Tuo minua ihmetyttää kun miehesi ei ota vastaan hoitajansa tarjoamia mahdollisuuksia uusiin hoitomuotoihin. Täällä päin eivät kovin monta kertaa tarjoa uutta jos potilaalla ei ole vaalean harmaan kukertavaakaan omaa halua, motivaatiota ja positiivisuutta edes yrittää jotain mitä terapeutti tarjoaa.
Jos se mitä kokeillaan, ei tunnu hyvältä, voi ja täytyy kokeilla seuraavaa eli niin kuin minun tapauksessani hoitajani sanoo, hän kattaa minulle pöydän eri mahdollisuuksista ja minä poimin pöydältä ne asiat joita haluan kokeilla jotta minulla olisi parempi olla ja hoitajani on tässä rinnalla kulkijana, tukemassa pitkää ja rankkaa toipumisprosessiani. Kuten olen sanonut, hoitava hoitajani on erittäin tärkeä osa kuntoutujan elämässä ja hän tuo oman ammattitaidon kuntoutumisprosessiin.
Veikkaanpa että osastohoitojakso on lähempänä nyt miehesi tapauksessa, ei hoitava taho kauaa katsele jos potilaalla ei ole omaa halua,tahtoa ja motivaatiota yrittää, joten miehesi pitää nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa yrittämään yhdessä hoitajansa ohjauksessa eeri vaihtoehtoja ja löytää niistä mahdollisuuksista ne asiat joiden avulla lähdetään eteenpäin. Tsemppiä taivaltamiseen!!
Ap, mitä kuuluu? Miten läääkärikäynti meni? Tsemppiä tilanteeseen!
Joku ehdottikin jo sähköhoitoa, se voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu. Ja toinen vaihtoehto on magneettipulssihoito, joka ei ole niin radikaali hoitomuoto kuin sähköshokit (vaikkakin vähän saman tapainen), mutta on auttanut monia, myös itseäni. On varmasti aika kuntakohtaista että kuinka helppo on päästä magneettipulssihoitoon, kun se ei ole psykiatrienkaan keskuudessa kovin hyvin tunnettu. Itse en päässyt sähköhoitoon (en täyttänyt lähetteitä tekevän lääkärin kriteerejä koska en ollut kovin itsetuhoinen), mutta magneettihoitoon kyllä pääsin tällaisena "lievempänä" tapauksena. Minullakin kyllä on keskivaikea masennus (sekä kilpirauhasen vajaatoiminta) rajoittanut elämääni todella paljon viimeiset 2,5 vuotta (jonka ajan olen ollut työkyvytön), mutta en ollut sillä lailla täysin pohjalla kuin nämä joille sähköhoito on ns. viimeinen keino. Sähköshokkihoito toimii tutkimuksien mukaan parhaiten niille, jotka ovat hyvin itsetuhoisia ja todella pohjalla muutenkin. Riippuu varmasti lääkäristä ja kunnasta, että kuinka helposti sähköhoitoon pääsee, meidän kunnassa pitää olla itsemurhan parhaalla sängynpohjakunnossa.
Sähköhoitoa on 2 x viikossa 4-6 viikon ajan, ja sinä aikana on mahdollista olla myös osastohoidossa kokonaan tai osan ajasta, jos on vaikka pitkä matka sairaalaan ja edestakaisin ramppaaminen väsyttäisi liikaa. Ellei ole koko aikaa sairaalahoidossa, niin osastolle otetaan jo edellisenä iltana (tarkkailuun), ja aamupäivällä annetaan sähköhoito, ja iltapäivällä pääsee kotiin sillä ehdolla että ei aja autoa samana päivänä. Sähköshokkien ajaksi siis nukutetaan kevyesti, niin siksi ei saa ajaa, ja voi myös olla että ei jälkeenpäin muista sen päivän tapahtumista mitään (niin käy myös leikkauspotilailla ym. jotka nukutetaan). Sähköhoidon vaikutuksen huomaa yleensä parin viikon jälkeen, ja muutos voi olla todella suuri. Jos vointi romahtaa myöhemmin, niin voi mennä ylläpitohoitoon eli saa uuden tuollaisen satsin.
^jatkuu...
Magneettihoitoa on 15 arkipäivän ajan kerran päivässä, ja sen vaikutus voi näkyä jo viikon jälkeen, mutta yleisimmin vasta viimeisellä viikolla tai hoitojakson jälkeen. Jos tuosta intensiivijaksosta on ollut hyötyä, niin kannattaa melko saman tien aloittaa ylläpitohoito, jota annetaan kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Magneettihoidossa siis annetaan magneettipulsseja tarkasti määriteltyyn pisteeseen kallossa (aivoissa) jotta tämän "masennuspisteen" ns. tukkiutunut aineenvaihdunta lähtisi liikkeelle ja toimisi normaalisti. Kun tätä magneettihoitoa annetaan tarpeeksi monta kertaa, niin jossain vaiheessa tämä "masennuspiste" alkaa pärjätä ilman apua. Magneettihoito on sikäli sähköhoitoa helpompi hoitomuoto, että siinä ei nukuteta, pitää vain istua tuolissa pää liikkumatta tunnin ajan, ja saa lähteä kotiin. Suurimmalla osalla magneettipulssit sattuvat aluksi, mutta se lievenee nopeasti.
Nämä ovat varmaankin kuntakohtaisia, että annetaanko magneettihoitoa pelkästään arkipäivinä, onko sähköhoitoa 2 x viikossa jne., mutta missään ei varmasti hirmu paljon poikkea tästä kertomastani.
Sitten yksi asia mikä olisi ehdottoman tärkeää tarkistaa, on kilpirauhasen vajaatoiminta! Todella usein ihmiset kärsivät masennuksen lisäksi vajaatoiminnasta, mutta kun oireet ovat niin päällekkäiset niin sitä ei hoksata. Vajaatoiminnan yksi oireista myös on masennus, ja on mahdollista sekin että koko tuo teidä kuvio johtuu pelkästään kilppariongelmasta. Varsinkin näillä jotka eivät ole hyötyneet masennuslääkkeistä (olen myös itse tällainen), on aika yleistä että taustalla onkin fyysinen sairaus (masennuksen lisäksi). Ja jos kilppariarvot ovat vähänkään viitearvojen ulkopuolella (ja T4V ei saisi olla edes lähellä alarajaa!), niin täytyy olla oikeasti tiukkana jotta saa tyroksiinlääkityksen, ja tarvittaessa käydä useammallakin lääkärillä.
^ja vielä jatkuu...
Vajaatoiminta on hirvittävän alidiagnosoitu sairaus, ja itsekin sain tapella vuoden ennen kuin löytyi lääkäri joka otti asiani tosissaan (suosittelen Ville Pöntystä Kuopiosta). Kun T4V oli minulla nipin napin viitearvojen sisällä ja TSH oli normaali (useimmiten se nousee jos on vajaatoiminta, mutta ei suinkaan aina), niin aiemmat lääkärit vain totesivat että se on ihan ok kun kerran on viitearvoissa.
Tsemppiä! Ja olen samaa mieltä kuin suurin osa vastaajista, muuttakaa erilleen ennen kuin sinä romahdat! Miehesi ei pidä tehdä väkisin sellaista mitä ei jaksa, mutta olisi kuitenkin hyvä ottaa nyt vastuu omasta voinnistaan, ja erilleen muutto varmasti auttaisi siinä. Koska kuulostaa siltä, että sinä kannattelet miestäsi niin paljon että miehesi saa olla "avuttomana vauvana" ilman vastuuta, ja varmaankin pitkittää tilannetta.
Omasta tilanteesta sen verran, että mieheni on nyt puoli vuotta asunut toisella paikkakunnalla töiden takia, sitä ennen hän oli jo melko uuvuksissa siitä että piti hoitaa kaikki kotityöt ym. asiat kun mä en pystynyt. Onhan tämä tietyllä tapaa ikävää asua erillään (koska välimatkaa on monta sataa kilometriä), mutta suhteesta on poistunut kaikki se negatiivinen mitä oli vielä syksyllä, eli mies ei enää kiukkuile väsymystään mulle (mikä puolestaan heikensi mun vointia entisestään), ei koe tilannetta epäreiluksi kun on vain ne omat sotkut ym. mitkä pitää huolehtia, ja mikä tärkeintä ei enää vaivu syvemmälle uupumukseen. Sen sijaan silloin kun nähdään, niin esillä on vain suhteen hyvät puolet, ja mies myös jaksaa auttaa mua eri lailla kuin ennen. Meillä menisi varmasti paljon huonommin, jos asuisimme edelleen yhdessä.
Joo, mutta on kieltäytynyt sairaalahoidosta, taideterapiasta ym. ja pääsääntöisesti joka toinen viikko peruu toisen terapia-aikansa, kun ei kuulemma jaksa. Eikä myöskään tee niitä asioita, joita tämä terapeutti on suositellut tekemään, vaikka niiden tekemisen aloitus tuntuisi ylitsepääsemättömältä, mutta ne auttaisivat sen toimintakyvyn palautumisessa.
ap