Meillä asuu nykyään uhmis

Lapsi 2,5-vuotias, joten osasihan tätä odottaa. Oma tahto on alkanut näkyä etenevissä määrin ja tänään sain todistaa ensimmäistä uhmiksen raivokohtausta. Olimme lähdössä bussilla liikenteeseen ja pissalla olisi pitänyt käydä ennen lähtöä. Lapsi ei halunnut mennä vessaan, vaikka sanoin useamman kerran hyvissä ajoin ennen lähtöä. Viime pissastakin oli jo 3 tuntia aikaa, joten hätä olisi aivan varmasti tullut heti kotiovesta poistuttua.

Lopulta kannoin lapsen pöntölle ja siitäkös riemu repesi. En ole ikinä nähnyt lasta siinä mielentilassa, en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Toinen itki, karjui, polki jalkaansa, huusi, valahti veteläksi spagetiksi ja kiljui välillä niin kovaa kuin suusta lähti. Yrittipä muutaman kerran lyödäkin. Pysyin rauhallisena ja toistelin, että ensin pissataan, sitten puetaan ja lähdetään ulos. Kävi mielessä pari kertaa luovuttaminen ja vaipankin laittaminen, mutta lapsi on ollut jo muutaman kuukauden päiväkuiva, niin eihän siinä olisi ollut mitään järkeä.

Vartti sitä kohtausta kesti, lopulta lapsi pissasi ja tuli vielä rauhoittumaan syliin ennen lähtöä. Toiminko oikein vai miten nämä kohtaukset on otettava vastaan? Helpottaako ajan kanssa, kun lapsi huomaa, että ei saa tiettyjä asioita periksi vaikka mikä olisi?