Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut jaksavat kuulumisten vaihtelua ystävyyssuhteissa?
27.05.2016 |
Ymmärrän, että jos elämässä tapahtuu jotakin uutta tai mielenkiintoista, siitä voi haluta puhua. Mutta kun on oltu pidempään ystäviä, toisen elämäntilanne on jo aika tuttu. En jaksaisi millään sellaista tuntikausia kestävää jonninjoutavien kuulumisten vaihtamista. Minun ystäväni ovat ihmisiä, joilla on mielenkiintoisia ajatuksia, tietoja ja mielipiteitä erilaisista asioista. Niitä minä haluan kuulla, en mitään jollotusta siitä, miten S-marketissa oli jonoa ja isotädin selkä on taas huonona... Pahimmillaan ei päästä koskaan mihinkään oikeaan keskusteluun!
Tiedän, että tämä on persoonallisuuskysymys, ja osaan kyllä luovia nämä tilanteet ystävyyssuhteita vaarantamatta. Mutta en kyllä varmaan ikinä tule ymmärtämään, mikä kuulumisissa joitakuita kiehtoo.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että jos elämässä tapahtuu jotakin uutta tai mielenkiintoista, siitä voi haluta puhua. Mutta kun on oltu pidempään ystäviä, toisen elämäntilanne on jo aika tuttu. En jaksaisi millään sellaista tuntikausia kestävää jonninjoutavien kuulumisten vaihtamista. Minun ystäväni ovat ihmisiä, joilla on mielenkiintoisia ajatuksia, tietoja ja mielipiteitä erilaisista asioista. Niitä minä haluan kuulla, en mitään jollotusta siitä, miten S-marketissa oli jonoa ja isotädin selkä on taas huonona... Pahimmillaan ei päästä koskaan mihinkään oikeaan keskusteluun!
Tiedän, että tämä on persoonallisuuskysymys, ja osaan kyllä luovia nämä tilanteet ystävyyssuhteita vaarantamatta. Mutta en kyllä varmaan ikinä tule ymmärtämään, mikä kuulumisissa joitakuita kiehtoo.
Minä pidän kuulumisten kertomisena juuri niitä mielenkiintoisia ajatuksia ja näkemyksiäkin, en suinkaan sitä mitä S-marketissa ollessani ostin tms. Kuten myös miltä ystävästä tuntuu juuri sillä hetkellä tai siinä elämäntilanteessa yleisesti. Mikä ilahduttaa/surettaa/jne JOS hän itse haluaa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Joten sori, jos en koskaan kysy kuulumisiasi. Se ei johdu siitä, etten pitäisi sinusta. En vain ole yhtään kiinnostunut kuulumisista. -ap
Sinua ei siis kiinnosta jos ystäväsi on päässyt johonkin opiskelemaan, aloittaa uuden työn, on löytänyt elämänkumppanin, saamassa lapsen, menettänyt vanhempansa..? Kaikki tuo vaikuttaa siihen kuinka ystäväsi elämänsä kokee mutta sinua ei vain kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joten sori, jos en koskaan kysy kuulumisiasi. Se ei johdu siitä, etten pitäisi sinusta. En vain ole yhtään kiinnostunut kuulumisista. -ap
Sinua ei siis kiinnosta jos ystäväsi on päässyt johonkin opiskelemaan, aloittaa uuden työn, on löytänyt elämänkumppanin, saamassa lapsen, menettänyt vanhempansa..? Kaikki tuo vaikuttaa siihen kuinka ystäväsi elämänsä kokee mutta sinua ei vain kiinnosta.
Jätit sitten lukematta aloitukseni ensimmäisen virkkeen. -ap
Mielenkiintoinen näkymys. Silmiä aukaisevaa. Olen ollut jopa loukkaantunut siitä, miten ystäväni ei koskaan kysy KUULUMISIANI, mutta haluaa puhua ilmiöistä ja asioista kanssani. Hei, mä tajuan nyt, ettei mun "milloin on kesäloma ja miten töissä meni ja miten äidin jalat on kipeät"-pölinäni kiinnosta vähääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että jos elämässä tapahtuu jotakin uutta tai mielenkiintoista, siitä voi haluta puhua. Mutta kun on oltu pidempään ystäviä, toisen elämäntilanne on jo aika tuttu. En jaksaisi millään sellaista tuntikausia kestävää jonninjoutavien kuulumisten vaihtamista. Minun ystäväni ovat ihmisiä, joilla on mielenkiintoisia ajatuksia, tietoja ja mielipiteitä erilaisista asioista. Niitä minä haluan kuulla, en mitään jollotusta siitä, miten S-marketissa oli jonoa ja isotädin selkä on taas huonona... Pahimmillaan ei päästä koskaan mihinkään oikeaan keskusteluun!
Tiedän, että tämä on persoonallisuuskysymys, ja osaan kyllä luovia nämä tilanteet ystävyyssuhteita vaarantamatta. Mutta en kyllä varmaan ikinä tule ymmärtämään, mikä kuulumisissa joitakuita kiehtoo.
Minä pidän kuulumisten kertomisena juuri niitä mielenkiintoisia ajatuksia ja näkemyksiäkin, en suinkaan sitä mitä S-marketissa ollessani ostin tms.
No, hyvä että kuitenkin ymmärrät, mitä kuulumisilla tässä ketjussa tarkoitetaan. -ap
En kysy kuulumia senkään vuoksi, että läheskään kaikki eivät tuosta kysymyksestä pidä ja osaa siihen kunnolla vastata. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo samaa mieltä. Tai ainakin ne kuulumiset voi kuitata tosi nopeasti, jos nyt jotain polttavaa just on mielessä, että päästään oikeisiin asioihin. Ei todellakaan kiinnosta jauhaa mistään arkipäivän tapahtumista. Mutta toisena ääripäänä on sitten ihmistyyppi, joka haluaa jauhaa vain asioista, siis niin ettei sitä keskustelua höystä millään persoonallisella. Sekin on ihan hirveän rasittavaa, jopa vielä rasittavampaa kuin jostain työpäivästä satuilu.
En minäkään kuulumisia kysele enkä muutenkaan tykkää kysellä juuri mitään. Hyvä keskustelu ei ole sitä, että tentataan puolin ja toisin. Voi kysyä jos jotain jää epäselväksi tai vaatii tarkennusta, mutta jos keskustelu pitää hoitaa kysymys-vastaus-menetelmällä, niin ei vaan olla ihan samalla aaltopituudella.
Small talkia saa harrastaa töissä ihan tarpeeksi, vapaa-ajalla haluan ihmissuhteiltani jotain ihan muuta. Hyviä ystäviä onkin onneksi elämän mittaan kertynyt useampiakin.
Vierailija kirjoitti:
Joo samaa mieltä. Tai ainakin ne kuulumiset voi kuitata tosi nopeasti, jos nyt jotain polttavaa just on mielessä, että päästään oikeisiin asioihin. Ei todellakaan kiinnosta jauhaa mistään arkipäivän tapahtumista. Mutta toisena ääripäänä on sitten ihmistyyppi, joka haluaa jauhaa vain asioista, siis niin ettei sitä keskustelua höystä millään persoonallisella. Sekin on ihan hirveän rasittavaa, jopa vielä rasittavampaa kuin jostain työpäivästä satuilu.
En ole välttämättä samaa mieltä siitä, että ei-persoonallinen tiukka asiakeskeisyys olisi vielä rasittavampaa, mutta on ihan totta, että keskusteluilta kaipaa inhimillistä perspektiiviä. Kun toista haluaa oppia tuntemaan paremmin, kaikkein antoisinta on kuulla, mitkä seikat ovat saaneet hänet ajattelemaan tietyllä tavalla. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo samaa mieltä. Tai ainakin ne kuulumiset voi kuitata tosi nopeasti, jos nyt jotain polttavaa just on mielessä, että päästään oikeisiin asioihin. Ei todellakaan kiinnosta jauhaa mistään arkipäivän tapahtumista. Mutta toisena ääripäänä on sitten ihmistyyppi, joka haluaa jauhaa vain asioista, siis niin ettei sitä keskustelua höystä millään persoonallisella. Sekin on ihan hirveän rasittavaa, jopa vielä rasittavampaa kuin jostain työpäivästä satuilu.
En ole välttämättä samaa mieltä siitä, että ei-persoonallinen tiukka asiakeskeisyys olisi vielä rasittavampaa, mutta on ihan totta, että keskusteluilta kaipaa inhimillistä perspektiiviä. Kun toista haluaa oppia tuntemaan paremmin, kaikkein antoisinta on kuulla, mitkä seikat ovat saaneet hänet ajattelemaan tietyllä tavalla. -ap
Pelkästä asiasta puhuvia olen itse kohdannut niin paljon vähemmän kuin näitä ns. paskanjauhajia, että en osaa samanlaisella rutiinilla hoitaa noita tilanteita. Siksi minulle ne tuntuvat vielä raskaammilta. Tietysti voi olla, että asiaihmiset ovat oikeasti minua todella paljon älykkäämpiä, ainakin yksi tuntemani tällainen henkilö on ehdottomasti. Varmaan saavat hyviä keskusteluja aikaan kaltaistensa kanssa. En vain ymmärrä, tutustuvatko he koskaan tunnetasolla kunnolla toisiin ihmisiin... Mutta ehkäpä he eivät sellaista kaipaakaan. Taidan itse olla enemmän tunneihminen.
Tuo lihavoitu kohta oli hyvä kiteytys.
Joo, kyllä minustakin Rivelinon kulmapotkun jälkitilanteen analysointi "Mitä jos" -optioineen on mielenkiintoisempaa, kuin isoäidin selkäjumi. Tosin, voin itse sanoa empaattisesti sen "Voi kuinka ikävää" -selkäkivulle ja sen jälkeen johdattaa keskustelun vaivihkaa Rivelinon pelitapaan verrattuna nykyfutiksen huippuihin, oliko ennen paremmin? Millä tavalla esim. Messin pelidominointi vaikuttaa tulevien junioreiden harjoittelumetodeihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo samaa mieltä. Tai ainakin ne kuulumiset voi kuitata tosi nopeasti, jos nyt jotain polttavaa just on mielessä, että päästään oikeisiin asioihin. Ei todellakaan kiinnosta jauhaa mistään arkipäivän tapahtumista. Mutta toisena ääripäänä on sitten ihmistyyppi, joka haluaa jauhaa vain asioista, siis niin ettei sitä keskustelua höystä millään persoonallisella. Sekin on ihan hirveän rasittavaa, jopa vielä rasittavampaa kuin jostain työpäivästä satuilu.
En ole välttämättä samaa mieltä siitä, että ei-persoonallinen tiukka asiakeskeisyys olisi vielä rasittavampaa, mutta on ihan totta, että keskusteluilta kaipaa inhimillistä perspektiiviä. Kun toista haluaa oppia tuntemaan paremmin, kaikkein antoisinta on kuulla, mitkä seikat ovat saaneet hänet ajattelemaan tietyllä tavalla. -ap
Pelkästä asiasta puhuvia olen itse kohdannut niin paljon vähemmän kuin näitä ns. paskanjauhajia, että en osaa samanlaisella rutiinilla hoitaa noita tilanteita. Siksi minulle ne tuntuvat vielä raskaammilta. Tietysti voi olla, että asiaihmiset ovat oikeasti minua todella paljon älykkäämpiä, ainakin yksi tuntemani tällainen henkilö on ehdottomasti. Varmaan saavat hyviä keskusteluja aikaan kaltaistensa kanssa. En vain ymmärrä, tutustuvatko he koskaan tunnetasolla kunnolla toisiin ihmisiin... Mutta ehkäpä he eivät sellaista kaipaakaan. Taidan itse olla enemmän tunneihminen.
Tuo lihavoitu kohta oli hyvä kiteytys.
Varmistan nyt vielä ennen kuin kommentoin: siis lihavoitu kohta on hyvä kiteytys siitä, mihin et pääse itse sisälle, vai siitä, mitä itse pidät antoisana? -ap
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä minustakin Rivelinon kulmapotkun jälkitilanteen analysointi "Mitä jos" -optioineen on mielenkiintoisempaa, kuin isoäidin selkäjumi. Tosin, voin itse sanoa empaattisesti sen "Voi kuinka ikävää" -selkäkivulle ja sen jälkeen johdattaa keskustelun vaivihkaa Rivelinon pelitapaan verrattuna nykyfutiksen huippuihin, oliko ennen paremmin? Millä tavalla esim. Messin pelidominointi vaikuttaa tulevien junioreiden harjoittelumetodeihin?
Tää on just tätä asiajauhantaa, jota itse en jaksaisi ollenkaan, hyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo samaa mieltä. Tai ainakin ne kuulumiset voi kuitata tosi nopeasti, jos nyt jotain polttavaa just on mielessä, että päästään oikeisiin asioihin. Ei todellakaan kiinnosta jauhaa mistään arkipäivän tapahtumista. Mutta toisena ääripäänä on sitten ihmistyyppi, joka haluaa jauhaa vain asioista, siis niin ettei sitä keskustelua höystä millään persoonallisella. Sekin on ihan hirveän rasittavaa, jopa vielä rasittavampaa kuin jostain työpäivästä satuilu.
En ole välttämättä samaa mieltä siitä, että ei-persoonallinen tiukka asiakeskeisyys olisi vielä rasittavampaa, mutta on ihan totta, että keskusteluilta kaipaa inhimillistä perspektiiviä. Kun toista haluaa oppia tuntemaan paremmin, kaikkein antoisinta on kuulla, mitkä seikat ovat saaneet hänet ajattelemaan tietyllä tavalla. -ap
Pelkästä asiasta puhuvia olen itse kohdannut niin paljon vähemmän kuin näitä ns. paskanjauhajia, että en osaa samanlaisella rutiinilla hoitaa noita tilanteita. Siksi minulle ne tuntuvat vielä raskaammilta. Tietysti voi olla, että asiaihmiset ovat oikeasti minua todella paljon älykkäämpiä, ainakin yksi tuntemani tällainen henkilö on ehdottomasti. Varmaan saavat hyviä keskusteluja aikaan kaltaistensa kanssa. En vain ymmärrä, tutustuvatko he koskaan tunnetasolla kunnolla toisiin ihmisiin... Mutta ehkäpä he eivät sellaista kaipaakaan. Taidan itse olla enemmän tunneihminen.
Tuo lihavoitu kohta oli hyvä kiteytys.
Varmistan nyt vielä ennen kuin kommentoin: siis lihavoitu kohta on hyvä kiteytys siitä, mihin et pääse itse sisälle, vai siitä, mitä itse pidät antoisana? -ap
Siis olen siitä samaa mieltä, pidän antoisana.
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä minustakin Rivelinon kulmapotkun jälkitilanteen analysointi "Mitä jos" -optioineen on mielenkiintoisempaa, kuin isoäidin selkäjumi. Tosin, voin itse sanoa empaattisesti sen "Voi kuinka ikävää" -selkäkivulle ja sen jälkeen johdattaa keskustelun vaivihkaa Rivelinon pelitapaan verrattuna nykyfutiksen huippuihin, oliko ennen paremmin? Millä tavalla esim. Messin pelidominointi vaikuttaa tulevien junioreiden harjoittelumetodeihin?
Just samaa mieltä. Lisäksi nää samat ihmiset jakaa sen KAIKEN Facebookissa. Enkä jaksais kuunnella tuntikaupalla juttua ihmisistä joita en oo ikinä edes tavannut tai en muuten tunne. Kiviäkin...
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä minustakin Rivelinon kulmapotkun jälkitilanteen analysointi "Mitä jos" -optioineen on mielenkiintoisempaa, kuin isoäidin selkäjumi. Tosin, voin itse sanoa empaattisesti sen "Voi kuinka ikävää" -selkäkivulle ja sen jälkeen johdattaa keskustelun vaivihkaa Rivelinon pelitapaan verrattuna nykyfutiksen huippuihin, oliko ennen paremmin? Millä tavalla esim. Messin pelidominointi vaikuttaa tulevien junioreiden harjoittelumetodeihin?
Montako tällaista aihetta on ennenkuin ne on yhtä kaluttu loppuun kuin ne kuulumisetkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo samaa mieltä. Tai ainakin ne kuulumiset voi kuitata tosi nopeasti, jos nyt jotain polttavaa just on mielessä, että päästään oikeisiin asioihin. Ei todellakaan kiinnosta jauhaa mistään arkipäivän tapahtumista. Mutta toisena ääripäänä on sitten ihmistyyppi, joka haluaa jauhaa vain asioista, siis niin ettei sitä keskustelua höystä millään persoonallisella. Sekin on ihan hirveän rasittavaa, jopa vielä rasittavampaa kuin jostain työpäivästä satuilu.
En ole välttämättä samaa mieltä siitä, että ei-persoonallinen tiukka asiakeskeisyys olisi vielä rasittavampaa, mutta on ihan totta, että keskusteluilta kaipaa inhimillistä perspektiiviä. Kun toista haluaa oppia tuntemaan paremmin, kaikkein antoisinta on kuulla, mitkä seikat ovat saaneet hänet ajattelemaan tietyllä tavalla. -ap
Pelkästä asiasta puhuvia olen itse kohdannut niin paljon vähemmän kuin näitä ns. paskanjauhajia, että en osaa samanlaisella rutiinilla hoitaa noita tilanteita. Siksi minulle ne tuntuvat vielä raskaammilta. Tietysti voi olla, että asiaihmiset ovat oikeasti minua todella paljon älykkäämpiä, ainakin yksi tuntemani tällainen henkilö on ehdottomasti. Varmaan saavat hyviä keskusteluja aikaan kaltaistensa kanssa. En vain ymmärrä, tutustuvatko he koskaan tunnetasolla kunnolla toisiin ihmisiin... Mutta ehkäpä he eivät sellaista kaipaakaan. Taidan itse olla enemmän tunneihminen.
Tuo lihavoitu kohta oli hyvä kiteytys.
Varmistan nyt vielä ennen kuin kommentoin: siis lihavoitu kohta on hyvä kiteytys siitä, mihin et pääse itse sisälle, vai siitä, mitä itse pidät antoisana? -ap
Siis olen siitä samaa mieltä, pidän antoisana.
Joo, näin ajattelinkin. Varmistin vain, koska itse pidän itseäni nimenomaan älyllisyyteen taipuvaisena ei-tunneihmisenä, jonka mielestä asiat ovat kiinnostavampia kuin ihmiset. Ihmisten välisissä keskusteluissa ei kuitenkaan voi unohtaa psykologista elementtiä. Kukaan ei keskustelussa tule esitämään todella laajaa ja vaikuttavaa argumenttia kasvissyönnin puolesta (ja sellaisen kuunteleminen olisi hirveää), mutta keskustelussa voi hyvin saada välitettyä sen, mitkä seikat vovat tehneet jostakusta kasvissyöjän. Tämä on arvokasta ja mielenkiintoista tietoa, jota ei muualta saa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä minustakin Rivelinon kulmapotkun jälkitilanteen analysointi "Mitä jos" -optioineen on mielenkiintoisempaa, kuin isoäidin selkäjumi. Tosin, voin itse sanoa empaattisesti sen "Voi kuinka ikävää" -selkäkivulle ja sen jälkeen johdattaa keskustelun vaivihkaa Rivelinon pelitapaan verrattuna nykyfutiksen huippuihin, oliko ennen paremmin? Millä tavalla esim. Messin pelidominointi vaikuttaa tulevien junioreiden harjoittelumetodeihin?
Montako tällaista aihetta on ennenkuin ne on yhtä kaluttu loppuun kuin ne kuulumisetkin?
Onko tämä vitsi? Maailmassa on loputtomasti kiinnostavia aiheita, joista voi oppia ja vaihtaa ajatuksia. Kirjaimellisesti loputtomasti. -ap
Aapee, oletko mun ystävä ehkä?
Mulla on muutama ystävä joka ei ikinä kysy mitä mulle kuuluu. Näin ollen aina kun me nähdään me jutellaan vain ystävän asioita. Jolloin annan oman mielipiteeni hänen asioihin vaikka joskus kaipaisin neuvoa omaankin elämään mutta on jotenkin kamalan vaikeeta ruveta yht äkkiä kertomaan mitä itselle on tapahtunut kun toinen ei osoita minkäänlaista mielenkiintoa asiaan.
Joten sori, jos en koskaan kysy kuulumisiasi. Se ei johdu siitä, etten pitäisi sinusta. En vain ole yhtään kiinnostunut kuulumisista. -ap