Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus puskee esiin tahtomattani..
27.05.2016 |
Isäni uudesta liitosta olevan lapsen synttärit ovat taas alkukesästä. Minut on toki kutsuttu, sisarpuoli kun olen.
Minulle ei koskaan järjestetty syntymäpäiväjuhlia, ei edes pikkulapsena. Jotenkin kyrpii ostaa jotain lahjaa.
Kommentit (39)
Ymmärrän minäkin, että tuntuu pahalta. Taitaa olla niin, että juhlien varsinaisena järjestäjänä on tuon lapsen äiti, eikä yhteinen isänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miul tuli tuosta puskemisesta mielee meiä mummolassa aikoinaan oli sellaen pien pässi, joka puski ku riivattu kun työnsi nyrkin aidanraosta sen otsikkoa kohti. Hauska tappaus kaakekaakkiaa.
Ihminen aiheuttaa itse omat tunteensa.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen aiheuttaa itse omat tunteensa.
No olipa kerrassaan syvällistä.
Vierailija kirjoitti:
Isäni uudesta liitosta olevan lapsen synttärit ovat taas alkukesästä. Minut on toki kutsuttu, sisarpuoli kun olen.
Minulle ei koskaan järjestetty syntymäpäiväjuhlia, ei edes pikkulapsena. Jotenkin kyrpii ostaa jotain lahjaa.
Hyvä että olet päässyt asiasta reippasti yli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin mietin, että äitipuolesi ehkä haluaa järjestää juhlat?
Ymmärrän kyllä katkeruudentunteet, mutta pikkusisarus kuitenkin on syytön. Varmaan sen ymmärrätkin, tsemppiä!
No kutsu heidät ensi kerralla juhliisi! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän minäkin, että tuntuu pahalta. Taitaa olla niin, että juhlien varsinaisena järjestäjänä on tuon lapsen äiti, eikä yhteinen isänne?
Joo.. varmasti. Kuitenkin ajatus siitä, että isäni on tällä hetkellä osana perhekulttuuria, jota meillä ei totisesti ollut, on ikävä.
Kutsu tuli kuitenkin tekstarina häneltä, ei tytöltä tai äidiltä. Eli on siinä mielessä mukana kyllä "järjestämässä" ja maksumiehenä nyt tietysti ainakin.
Ikäeron kysyjälle: ikäeromme on 15 vuotta. Olen nyt kolmikymppinen, tyttö täyttää 16 vuotta.
Kun nyt oikein veistä kääntelen haavassani, niin minulle ei järjestetty edes rippijuhlia eikä ylioppilasjuhlia :( Mutta kai tästä enemmän äitiä pitäisi "syyttää" kuin isääni. Naiset kai enemmän näitä juhlapuuhia järkkäävät?
Vierailija kirjoitti:
No kutsu heidät ensi kerralla juhliisi! ;)
En järjestä mitään juhlia koskaan. Kun siihen ei ole oppinut, niin ei tunnut luontevalta. Kolmikymppiset järjesti kyllä ystävä ja se oli tosi hieno juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen aiheuttaa itse omat tunteensa.
No olipa kerrassaan syvällistä.
Niin ja tunteet ovat keksittyjä jne - mindfulness
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen aiheuttaa itse omat tunteensa.
No olipa kerrassaan syvällistä.
En tiedä, onko se syvällistä, mutta totta se on. Muiden ajatukset eivät voi vaikuttaa minuun. Ainoastaan minun omat ajatukseni voivat. Kun tämän oivaltaa, on ison askeleen lähempänä mielenrauhaa ja kauempana sellaisista tunne-elämän kriiseistä, joihin aloittaja ajautuu tämän tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni uudesta liitosta olevan lapsen synttärit ovat taas alkukesästä. Minut on toki kutsuttu, sisarpuoli kun olen.
Minulle ei koskaan järjestetty syntymäpäiväjuhlia, ei edes pikkulapsena. Jotenkin kyrpii ostaa jotain lahjaa.
Hyvä että olet päässyt asiasta reippasti yli
:D Älä nyt kettuile!
En kehtaisikaan tästä puhua muuten kuin täällä anonyymina. Ja en tietenkään aio näyttää veemäistä naamaa itse juhlissa.
Tuli vain mieleen tällainen ja rupesin kieriskelemään itsesäälissä. Tiedostan kyllä, että se on a, turhaa, b, tyhmää ja syö vain minun voimavarojani.
Mjaa. Kyllähän tuossa voi alitajuntaisesti tuntea itsensä jotenkin arvottomammaksi ja vähemmän tärkeäksi kuin pikkusisaruksensa. Eikä siinä mitään pahaa ole että voi jopa tuntea aikuisenakin omista vanhemmista noin. Parempi niin kuin asian kieltäminen ja peittely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelet sisarpuoltasi tietenkin, mutta mikään pakko ei lahjaa ole viedä jos et halua. Tuskin sinua lahjan takia on paikalle kutsuttu, vaan siksi, että sinut halutaan mukaan perhejuhlaan. Vai?
Voithan ottaa asian puheeksi isäsi kanssa. Kysyä ihan suoraan, miksi sinulle ei tällaisia mukavia juhlia järjestetty koskaan. Ehkäpä vanhemmillasi on jokin selitys antaa tähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen aiheuttaa itse omat tunteensa.
No olipa kerrassaan syvällistä.
En tiedä, onko se syvällistä, mutta totta se on. Muiden ajatukset eivät voi vaikuttaa minuun. Ainoastaan minun omat ajatukseni voivat. Kun tämän oivaltaa, on ison askeleen lähempänä mielenrauhaa ja kauempana sellaisista tunne-elämän kriiseistä, joihin aloittaja ajautuu tämän tästä.
Kyllä tuli tutuksi stoalaisuus yliopiston filosofian kurssilla aikoinaan.
Ja miten niin "ajaudun tunne-elämän kriisein tämän tästä"? Aika jyrkkiä johtopäätöksiä lyhyen nettikeskustelun jälkeen?
Pidän itseäni jopa tasapainoisena ihmisenä siihen nähden, mitä kotioloni olivat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen aiheuttaa itse omat tunteensa.
No olipa kerrassaan syvällistä.
Niin ja tunteet ovat keksittyjä jne - mindfulness
Tunteet ovat "keksittyjä" siinä mielessä, että ne ovat mielen tuotteita.
16-vuotisjuhlilla voi ohimennen sanoa että kun olin lapsi niin minulle ei koskaan pidetty juhlai, itseasiassa ei edes rippijuhlia eikä yo-juhliakaan.
Ihan vain toteamalla, mutta kaikkien kuullen tietty. Isäsi tulisi tässä kohtaa hetkeksi hiljentyä ja antaa selitys. Siis minun mielstäni.
ja hei ymmärrän tunteesi ja senkin että tuntemuksiin on olemassa selvä syy.
Vierailija kirjoitti:
Onnittelet sisarpuoltasi tietenkin, mutta mikään pakko ei lahjaa ole viedä jos et halua. Tuskin sinua lahjan takia on paikalle kutsuttu, vaan siksi, että sinut halutaan mukaan perhejuhlaan. Vai?
Voithan ottaa asian puheeksi isäsi kanssa. Kysyä ihan suoraan, miksi sinulle ei tällaisia mukavia juhlia järjestetty koskaan. Ehkäpä vanhemmillasi on jokin selitys antaa tähän?
Ajattelen jotenkin, että "sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee". Isänikin on jo kohta 70-vuotias.
Mitä hyötyä yleensäkään on ottaa esiin asioita, joille ei enää mitään voi.
ap
Sinulle ei ole järjestetty mitään juhlia? Tulee paha mieli puolestasi. Voisiko olla, että tuommoinen välinpitämättömyys olisi osasyy isäsi ja äitisi erossa?
Tiedätkö, nyt lakkaat kieriskelemästä itsesäälissä ja lähestyt isän uutta. Häneltä varmaan riittää normaalia perhe-elämää myös sinulle. Kerro hänelle, ettei sinulle ole koskaan järjestetty mitään kivaa. Olen varma, että häneltä riittää tarmoa hoitaa sinunkin tarpeitasi. Ota iloa sieltä, mistä saat. Älä jää miettimään vanhoja.
Eihän se lapsi ole syyllinen siihen, muista se. Mutta ymmärrän pointin.
Onko teillä suurikin ikäero?