Nyt riittää tapailut ja turhat toiveet miesten suhteen
Onko täällä naisia, jotka ovat päätyneet samaan valintaan ja elämä menee paremmin niin? Olen eronnut vuosi sitten ja tavannut ihan mukavia miehiä (3) ja yhden kanssa oli seksiäkin. Kiinnostuin, mutta mies halusi vain seksiä. Nuo kaksi muuta jäivät kaveri- ja harrastusasteelle. Olen väsynyt tapaamaan enää yhtään miestä, keskityn jatkossa entistä enemmän teineihini ja haasteelliseen työhöni. Ja etenkin satsaan itseeni aiempaa enemmän. Miesten luritukset tyyliin olet niin kaunis, mukavaa seuraa jne, mutta se jokun vain puuttuu. Aikaani on mennyt hukkaan heidän kanssaan, toisaalta miesten kusipäisyys on tullut varmistettua myös omalla kohdallani ja täältä luettuna en tod. ole ainoa.
Kommentit (28)
Lopetin myös. Totesin, että turhaan minä yritän itselleni uskotella olevani miesten silmissä parisuhdekelpoinen, koska en sitä selvästikään ole. En ole "perinteinen naisellinen nainen" mutten myöskään halua "perinteista miehekästä miestä" itselleni. En sitten tiedä, että etsiikö jokainen (hetero)mies kuitenkin jotain perinteistä äitihahmoa... Ehkä olen liian kylmä tai karski. Lisäksi, en ole tarpeeksi hyvännäköinen. Voihan se olla, etten ole hyvä sängyssäkään, kehuja olen kyllä saanut mutta olen minä niitä saanut monesta muustakin asiasta, jossa tiedän olevani enintään keskiverto tai jopa sen alle.
Long story short: lopetin etsimisen ja nyt yritän tyytyä yksinäisyyteeni. Eipä tarvitse miehiä miettiä liikaa.
Ai kun baarista pokatut alfat ei jääneetkään aamupalalle niin kaikki miehet on paskoja? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Ai kun baarista pokatut alfat ei jääneetkään aamupalalle niin kaikki miehet on paskoja? Ok.
Minulla ei ainakaan ole yksikään ollut mikään baarista pokattu alfa.
t. viestin 22 kirjoittaja
En ole yhtään miestä tavannut baarista. Yksi on nettideitistä, toinen oli tuttava pitkän ajan takaa työn puolesta ja kolmannen tapasin harrastuksessa. Jokaista tapailin reilun kuukauden, yhden kanssa harrastettiin seksiä. Tulin lopputulokseen, ettei mun ole mahdollista löytää miestä, jonka kanssa olisi hyvä henkinen suhde ja seksiä. Nämä olivat siis joko tai.
Kyllä, mieluummin olen yksin.
Minulla oli ihan sama juttu. Mikään tapailu ei edennyt vakavaksi ja miehet sanoivat, että "se jokin" puuttuu. Ei ikinä ole selvinnyt, mikä "se jokin" puuttuva oli. Olin siis ikisinkku, kunnes nelikymppisenä yksi mies alkoi aktiiviststi rakentaa suhdetta kanssani eikä kadonnut mihinkään. Olin ihan ihmeissäni, kun en tiedä miksi tämä suhde eteni.
Menin sitten naimisiin miehen kanssa ja häiden jälkeen hän alkoi harjoittaa parisuhdeväkivaltaa, lähinnä henkistä. Että silleen kävi. Luulen että jos eroaisin, olisin yksin koko loppuikäni, koska tämä on todella ainoa mies, joka ei kokenut minusta puuttivan "sitä jotakin". En käsitä, miten muut ihmiset luovat parisuhteita.
Varmaankin ,jos tyytyisi ihan keneen tahansa, saisi suhteen aikaan. Mutta ei, olen mieluummin yksin.
Siis mitä ihmettä. Jäädä suhteeseen, jossa on väkivaltaa (henkistä tai ruumiillista) vaan sen takia, ettei tarvii olla yksin. Voi hyvät naiset sentään.Arvostakaa itseänne hiukan enemmän.
Voisi olla kirjoittamani. Tapaamani miehet ovat olleet hyvää juttuseuraa ja aika kulunut mainiosti. En lähtisi toisille treffeille, ellei kiinnostusta olisi ilmassa. Kolme tapailua vuoden aikana on kyllä mielestäni aika paljon ja etenkin jos on tunteilla ollut mukana. Niinhän se ei tietysti pitäisi olla, vaan suhtautua kevyesti. Siihen en pysty, joten voin paremmin omissa oloissani.