Kadutteko alavalintaanne?

Lääkikseen voit mennä esim. Viroon. Formula-kuskia sinusta ei enää tule. Rokkitähdeksikin epävarmaa.

Siinä ne unelma-alat kai ovat.

Lääkikseen tai oikikseen kyllä kannattaa vielä pyrkiä.

Kannatta kyllä todella tarkkaan miettiä tuo vaihto, että kannattaako, vai olisiko sittenkin vaan parempi sisulla rypistää ne nykyiset opinnot valmiiksi. Usein nimittäin tuossa iässä tulee vähän semmoinen pakokauhureaktio sitä kohtaan että tosiaan haahuilu loppuu ja kohta alkaa aikuisen arki, ja sen takia ihan oma nykyinen ala tuntuu ahdistavalta. Silloin on vaan parempi päättää että hoidan sisulla tämän loppuun, menen alan töihin, ja jos ne sitten oikeasti inhottaa, niin vaihdan sitten alaa. Yleensä ei inhota.

Mutta tietysti jos olet huomannut että ihan itsessään nykyinen alasi on täysin sopimaton ja esim. perusluonteesi vastainen, niin sitten on hyvä vaihtaa heti. Mutta ei minkään epämääräisen tyytymättömyyden ja arjen pelon takia.

Mielestäni 23 voi vielä nippa nappa vaihtaa alaa... Tuon jälkeen Se alkaa olemaan haahuilua. Asia erikseen jos on 15 20 vuotta työuraa takana ja on varma, että alanvaihto kiinnostaa..Minua puistattaa aina kun joku sanoo, että tämä ja tämä on mielenkiintoinen ala opiskella mutta en tiedä mitä haluan tehdä työkseni, ei. Koulu pitää valita sillä perusteella mitä haluaa tehdä työkseen..

Koen että en sovi alalle ollenkaan ja ajatus opintoihin palaamisesta vain ahdistaa. Tutkintoa ei kannata viedä loppuun uudistusten takia joita ajetaan jatkuvasti siihen suuntaan että toinen tutkinto on mahdotonta suorittaa.

Enemmän tämä pähkäily on sitä että yiedän mitä haluan mutta kun mistään ei voi olla varma että sitä saavuttaa kuitenkaan ja sitten on taas samassa pisteessä kuin tänä keväänä.

Mun mielestä 23 on vielä niin nuori, että todellakin panostat nyt satasella niihin pääsykokeisiin ja haet opiskelemaan sitä alaa, joka sua kiinnostaa. Tuut tekemään töitä kymmeniä vuosia ja heräämään miljoonia aamuja kellon soittoon. Haluatko herätä siihen kellon soittoon ajatellen, että voi vittu, aina tätä samaa paskaa (koska 23-vuotiaana ajattelin olevani liian vanha vaihtamaan alaa) vai ajatellen, että jes, kiva mennä työhön, josta tykkään. Tietystikään missään työssä ne työpäivät ei aina ole kivoja eikä töihin ole aina kiva mennä, mutta sen vaan sanon, että huomattavasti mielekkäämpi elämä sulla on, jos teet sellasta työtä, josta tykkäät kuin sellaista, joka ei nappaa yhtään. Olkoonkin niin, ettet välttämättä pääse, mutta missään nimessä älä jätä yrittämättä. Herran jestas. 23 v. Todellakin yrität!!

T. 1, joka katuu alaansa ja luuli nimenomaan 23-vuotiaana olevansa liian vanha vaihtamaan alaa, koska muut ikätoverit on sitä ja tätä.... (Hitot muiden vakiintumisista, tää on SUN ELÄMÄ!!!)

Kiitos =)

En ole katunut koskaan (DI, Tuotantotalous)

Työtä on riittänyt, ja se on ollut vaihtelevaa ja mielenkiintoista.

olen 39 v. ja kadun alavalintaani jonka tein parikymppisenä. nyt kouluttaudun kalliisti itse rahoittamalla uudelleen...paloin loppuun "väärällä" alalla ollesssani sen parikymmentä vuotta, loppuaika oli pakko olla taloudellisista syistä, mutta mitta tuli täyteen ja sairastuin lievään masennukseen, sit sairaslomalla aloin etsiä koulutuksia ja perehtyä uuteen alaan, ja nyt teen avoimessa kursseja ja haen yhtesihaussa niin monta vuotta että pääsen läpi...

ei se ollutkaan niin helppoa lähteä vaihtamaan alaa silloin kun se ekan kerran tuli mieleen....kymmenen vuotta sitten tajusin, etten voi tehdä sitä työtä hautaan asti. meni sit vielä 10 vuotta että oli vain tehtävä.

nyt uudet kuviot edessä ja tulevaisuus jännittää, perhettä on ja muutakin tässä ajanmittaan  kertynyt, niin valintoja tehtävä heidänkin kannaltaan, enää ei voi ajatella vain omasta vinkkelistä, esim. lähteä vaihtoon ulkomaille puoleksi vuodeksi tms.

tällainen on mun tilanteeni.

Elämässä pitää valmistautua siihen että vaihtaa alaa 4-5 kertaa elämässä ja opiskelee kokoajan.

54v, joka pohtii mitä alkaisi syksyllä opiskella avoimessa yossa.

Jos on enää vähän opintoja jäljellä, niin lukisin ammatin ns. turvaksi kuitenkin.

"Itseäni ihan ahdistaa tajuta että ei ole enää parikymppinen joka voi haahuilla, viettää välivuosia ja etsiä elämälleen suuntaa."

Lol.

Vierailija kirjoitti:

"Itseäni ihan ahdistaa tajuta että ei ole enää parikymppinen joka voi haahuilla, viettää välivuosia ja etsiä elämälleen suuntaa."

Lol.

Minuakin nauratti tämä :D Itse opiskelin ensin sen alan mikä kiinnosti, mutta ei työllistänyt ja heti perään sen, mikä työllisti ja kiinnosti. Haahuilu jatkuu edelleen näin 30-vuotiaana kuten myös kaikilla ystävillänikin. En tunne ketään, joka olisi mennyt naimisiin, hankkinut lapsia tai ostanut talon. Ja jollei mitään rajoitteita ole, niin miksei voisi "haahuilla"? Tunnen paljon ihmisiä, jotka vasta suunnilleen minun iässäni ymmärtävät mitä elämältään haluavat ja silloin ratkaisut (esim. että haluaa sairaanhoitajaksi) ovat paljon tiedostetumpia kuin nuorempana. Minua aina huvittaa kun kuulen jonkun 23-vuotiaan äidin puhuvan, että "nyt ollaan aikuisia" jne :D

Oletko oikeasti soveltumaton alalle? Jos olet, ei sellaiselle alalle kannata nykyisten säädösten aikana valmistua. Mutta varmista nyt, ettet vain panikoi valmistumisen lähestyessä. Valmistumisen ja työelämän pelko iskee moniin.

Juttele psykologille.

Miten niin et ole enää parikymppinen? Et ole edes 25-vuotias :D

Noh, vastaus kysymykseen: olen katunut. Tavallaan. Luen teknistä alaa, eikä tekniikka kiinnostakaan kovin paljoa. Teen kuitenkin tutkinnon loppuun ja katson, löydänkö paikkani työelämässä. En tiedä mitä muutakaan tekisin, joten järkevintä näin.

Jos minulla olisi nyt unelma-ammatti tiedossa, niin tekisin silti tutkintoni loppuun, koska olen jo loppusuoralla sen kanssa. Sitten vasta hakisin uudelleen opiskelemaan. 

N26

Lähinnä tarkoitin tuolla haahuilulla sitä että tuntuu kuin vasta nyt hahmottaisi miten nopeasti vuodet kuluu ja pelottaa että vielä muutaman vuoden päästäkin olen siinä tilanteessa etten ole saavuttanut mitään kun ajattelen että "onhan tässä aikaa". Lakin saannistakin on jo neljä vuotta, sen jälkeen vuodet on menneet tosi nopeasti. Toisaalta mietin sitä että jos en pääse ensi vuonnakaan opiskelemaan niin oikeasti opiskelen kohta 2000-luvulla syntyneiden kanssa. Opiskelijabileet sun muut ei enää kiinnosta mutta pelottaa sekin että näiden uudistusten takia enää harva minun ikäinen päätyy monivuotiseen koulutukseen 

Olen juuri samassa tilanteessa, olen vain vuoden nuorempi. Ajattelin tosin tehdä kandivaiheen nykyisestä opiskelupaikastani, mutta olisin samanikäinen kuin sinä kun vaihtaisin alaa. Ja ajattelin kyllä vaihtaa.

Tosin en ole varma mille alalle edes haluan. Yksi vaihtoehto on juuri tuollainen, ettei varmaa sisäänpääsyä ole.

Ahdistaa myös ajatus siitä, että vanhenen koko ajan, eikä ole juuri minkään järkevän alan työkokemusta. En halua tehdä ns. Hanttihommia koko ajan..

Mutta kannattaako sinun tehdä kandiin asti kun menetät ensikertalaisuuden siinä?

Up