Lapsi häpeää harrastusta :/
Kipeästi kaipaisin neuvoja ja mielipiteitä miten ihmeessä saisin lapsen pääsemään yli siitä, että hän häpeää harrastustaan.
Hän nauttii harrastamisesta ja on hyvä siinä, mutta ei missään nimessä halua että luokkakaverit tai kaverit kuulee harrastuksesta. Aina jos tulee jotain menestystä ja se tulee maininta esim paikallislehteen niin häntä pelottaa jos joku kuulee tai lukee...
Niin haluaisin, että hän voisi olla ylpeä osaamisestaan ja voisi nauttia ihan 100% mieleisestä harrastuksesta :/
Kommentit (27)
Auttaisi jos tietäisi harrastuksen.
Siis ei edes mikään erikoinen - kyseessä on judo ja harrastajana tyttö.
ap
Vahvistamalla hänen itsetuntoaan ja itseluottamustaan, kehumalla ja kiittelemällä. Muistan yläasteelta pari poikaa, jotka harrastivat tanhuamista, ihan kansainvälisellä tasolla menestyivät. Voi että heitä pilkattiin ja ivattiin, varsinkin muut pojat! Mutta kappas vain, olivat kovasti tyttöjen suosiossa tanssitaitoisina.
Mylöhemmin kummastakin kasvoi ihan karskeja äijänköriläitä, ei kukkaishippejä :D :D
Postimerkkejen keräily, shakki-kerho?
Sellaista se on, kun harrastaa pitsinnypläystä ja sumopainia mutapainiareenalla samanaikaisesti. Liittyisi mieluummin vaikka karjalaiseen itkuvirsikuoroon, niin olisi kavereiden suosiossa.
MInkä ikäinen tyttö ja kuinka kauan harrastanut?
No sitä en juuri ymmärrä mikä judossa nolottaa. Mietin jopa, että onko se nyt tällä hetkellä lasten/nuorten puheissa vähän kuin just joku pitsinnypläys siis että onko siitä tehty nolo harrastus ilman että on välttämättä itse edes kokeiltu. Mun mielestä se on varsinkin tytöille tosi hyvä harrastus.
ap
Koulussa taitaa olla joku kingi mikä saa morkkaamisen alulle.
Kehut vaan osaamista ja kannustat .
Käsket olla välittämättä, ja sanot ettei taida haukkujolla olla mitään harrastusta kun on aikaa ja voimia kiusata toisia.
Minkäs sille mahtaa. Muistan hävenneeni silmälaseja, jotka sain 11-vuotiaana. Niitä piti pitää vain tunnilla ja koitin varoa, etteeivät muut kuin luokkalaiseni saisi tietää minulla olevan silmälasit. Vain aika auttoi asiaan.
Taitaa olla sama mitä tyttös harrastaa , aina haukutaan .
Hän on koulussa tod. Näk. Hyvä.
Kannusta ja vahvista itsetuntoa ni lakkaa välittämästä haukuista.
Jaksamisia teille koko perheelle.
Oma tyttäreni oli aikanaan hyvinkin ylpeä judon harrastaja ja kareisessä silloin myös muitakin tyttöjä jotka ajattelivat samoin. Kisamenestystäkin tuli paljon eikä haitannut ollenkaan. Eihän judossa ole mitään hävettävää tytöille ja kyseessä varsin perinteinen naistenkin laji jo, joka kyllä tunnetaan. Painin kanssa ymmärrän että ne trikoot eivät ehkä kaikki tyttöjä innosta.
otsikon lukiessa ajattelin heti että kyseessä on balettitanssija/tanssija poika... näin se stereotypia mielessä heti syntyy.
Nyt tyttö on on murrosikäinen ja hyvä jalkapalloilja ja panostaa siihen todella paljon aikaa. Ihmetteli vain kun joku mamma päivitteli kentälle katsoessaan että "ai tytötkin voivat pelata jalkapallo - aika hassua!"
Vierailija kirjoitti:
Vahvistamalla hänen itsetuntoaan ja itseluottamustaan, kehumalla ja kiittelemällä. Muistan yläasteelta pari poikaa, jotka harrastivat tanhuamista, ihan kansainvälisellä tasolla menestyivät. Voi että heitä pilkattiin ja ivattiin, varsinkin muut pojat! Mutta kappas vain, olivat kovasti tyttöjen suosiossa tanssitaitoisina.
Mylöhemmin kummastakin kasvoi ihan karskeja äijänköriläitä, ei kukkaishippejä :D :D
Tanssitaidolla tyttöjen suosioon yläaasteella? Vitsailetko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvistamalla hänen itsetuntoaan ja itseluottamustaan, kehumalla ja kiittelemällä. Muistan yläasteelta pari poikaa, jotka harrastivat tanhuamista, ihan kansainvälisellä tasolla menestyivät. Voi että heitä pilkattiin ja ivattiin, varsinkin muut pojat! Mutta kappas vain, olivat kovasti tyttöjen suosiossa tanssitaitoisina.
Mylöhemmin kummastakin kasvoi ihan karskeja äijänköriläitä, ei kukkaishippejä :D :D
Tanssitaidolla tyttöjen suosioon yläaasteella? Vitsailetko?
En vitsaile. Mutta ehkä aikakausi selittää eron nykypäivään. Heidän tanssitaitonsa oli vetoava ominaisuus 80-luvulla. Kummasti oli kysyntää, kun liikunnassakin oli pakolliset tanssitunnit. Erikseen sitten se sakki, joka veti röökiä roskisten takana ja kännit jo 12-13-vuotiaana. Heistä en nyt puhu.
Ei kavereille ole pakko leveillä judomenestyksellään. Kaveripiirissä on ilmeisesti jotain ongelmia ja parhaan työn teet, kun pyrit vahvistamaan tyttösi itsetuntoa yleisesti.
Vierailija kirjoitti:
No sitä en juuri ymmärrä mikä judossa nolottaa. Mietin jopa, että onko se nyt tällä hetkellä lasten/nuorten puheissa vähän kuin just joku pitsinnypläys siis että onko siitä tehty nolo harrastus ilman että on välttämättä itse edes kokeiltu. Mun mielestä se on varsinkin tytöille tosi hyvä harrastus.
ap
Itse lähtisin siitä että yrittäisin selvittää lapselta mikä häntä nolottaa tai mikä olisi pahinta mitä hän pelkää tapahtuvan jos kaverit saisivat tietää hänen harrastuksestaan.
Mun tytöllä on tietyllä tavalla leimaava ja marginaaliryhmän harrastus, mutta ei tuota kukaan ole koulussa ainakaan ääneen haukkunut. Ennemminkin harrastus on herättänyt kysymyksiä, kun moni ei ole lajista kuullut.
Mutta vaikka koulussa tytön harrastus on kaikille ok, tuntemattomat aikuiset hänelle huutelevat kadulla asiattomuuksia, kun treenaa vapaa-ajallaan. Haukutaan lesboksi, kysellään onko tatuointeja herkissä paikoissa jne. Sanavalmis tyttöni on tosin pistänyt näille haukkujille luun kurkkuun.
Ja se harrastus on roller derby.
Itsetunto kohilleen ja ylpeästi vain harrastamaan. :)
Itsekkin ajattelin, että kyseessä olisi balettia harrastava poika. Oma tyttö tanssii ja tunnen hyvin kaksi poikaa, jotka tanssivat balettia. Baletissahan on hyvin selkeä sukupuolierottelu. Pojat ja tytöt eivät tanssi samanlailla, mutta siitä huolimatta balettia tanssiva poika hymyilyttää monia aikuisiakin.
Lapsella myös judoa harrastava kaveri (tyttö) ja hän on ylpeä harrastuksestaan. En oikein ymmärrä mikä judossa nolostuttaa?
Jäi nyt kertomatta, että mistä harrastuksesta on kyse. Pitsinnypläys? Kokkikerho? Ampuminen?