Lue keskustelun säännöt.
Lapsi häpeää harrastusta :/
27.05.2016 |
Kipeästi kaipaisin neuvoja ja mielipiteitä miten ihmeessä saisin lapsen pääsemään yli siitä, että hän häpeää harrastustaan.
Hän nauttii harrastamisesta ja on hyvä siinä, mutta ei missään nimessä halua että luokkakaverit tai kaverit kuulee harrastuksesta. Aina jos tulee jotain menestystä ja se tulee maininta esim paikallislehteen niin häntä pelottaa jos joku kuulee tai lukee...
Niin haluaisin, että hän voisi olla ylpeä osaamisestaan ja voisi nauttia ihan 100% mieleisestä harrastuksesta :/
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvistamalla hänen itsetuntoaan ja itseluottamustaan, kehumalla ja kiittelemällä. Muistan yläasteelta pari poikaa, jotka harrastivat tanhuamista, ihan kansainvälisellä tasolla menestyivät. Voi että heitä pilkattiin ja ivattiin, varsinkin muut pojat! Mutta kappas vain, olivat kovasti tyttöjen suosiossa tanssitaitoisina.
Mylöhemmin kummastakin kasvoi ihan karskeja äijänköriläitä, ei kukkaishippejä :D :D
Tanssitaidolla tyttöjen suosioon yläaasteella? Vitsailetko?
Naiset haluavat ajatella, että tytöt arvostaisivat tuollaista. Miehet tietävät, että naisten tunteet roihahtavat lopulta ihan muunlaisia poikia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisilta oppivat häpeämään, tälläkin palstalla hävetään milloin mitäkin kun ei ole "normaalia".
Mä teen eläinsuojelutyötä. En todellakaan mainosta sitä kellekään, vaan pysyn taustalla tekemässä niitä likaisia ja vähemmän mediaseksittäitä töitä. En halua edes työkavereiden tietävän siitä, varsinkin kun eivät ole eläinrakkaita. Meitä on vain muutama, joten tiedän siitä kaikkien kannan.
Vierailija kirjoitti:
Minkäs sille mahtaa. Muistan hävenneeni silmälaseja, jotka sain 11-vuotiaana. Niitä piti pitää vain tunnilla ja koitin varoa, etteeivät muut kuin luokkalaiseni saisi tietää minulla olevan silmälasit. Vain aika auttoi asiaan.
Oliko sinulla oikeasti aihetta hävetä, eli olisiko sinulle naurettu jos asiasta olisi saatu tietää? Se nolous voi olla vain häpeäjän korvien välissä. Olen törmännyt siihenkin, että aikuinen häpeää omaa ammattiaan, jos on vaikkapa kuljetusalalla. Muut eivät näe asiassa kuitenkaan mitään noloa.
Itse harrastin harmonikansoittoa, ja jossain vaiheessa esimurrosiässä se oli jotenkin noloa. En puhunut asiasta oma-aloitteisesti. Olin sitten ihmeissäni, kun ikätoverini jotka tiesivät asiasta tai olivat vasta saaneet tietää, kyselivät siitä uteliaasti kaikenlaista tai jopa pyysivät esiintymään heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvinhän siinä pysyy kunnossa ja pojat vaan tykkää ku tyttö pystyy laittamaan hanttiin fyysisesti.
Ja ihan nätti judon naisten eurooppamestari tjsp melkein naapurna. Ei pilaa mitään.
Mut sinäänsä kyl muistan miten voi olla noloa olla ainoa hyväkuntoinen kun kaikki muut luokalla on makkaravatsoja. Ja rupeaa häpeämään näkyviä lihaksiaan.
Tes mitä on keksiny tekosyyksi että poikkeaa..
Judossa mitään vikaa.
Juuri eilen dojolla katselin kun 12-vuotias vihreän vyön omaava tyttö myllytti samanlaista vähän isompaa poikajudokaa eikä tasa-arvon perään huudeltu. oli aika hurjaa pysty- ja mattopainia jossa jo haettiin selkeästi kunnon kyynär-jalkaristilukkoa vaikka virallisesti niitä opetetaan vasta 15-16 vuotiaille.
Vieressäni alempien vöiden pojat aidosti kunnioittaen: "emmä halua tota vastaan, heti olisi itte nipussa".