Lue keskustelun säännöt.
sisustuslehti-ahdistus, miten ihmeessä jotkut saa pidettyä kotinsa niin
26.05.2016 |
siisteinä ja tilavan tuntuisina? Selasin tänään kirjastossa uusimpia sisustuslehtiä ja tuli ihan voimaton olo kun tulin kotiin. Meillä on ihan kohtalaisen siistiä, mutta kun perheessä kaikkiaan neljä vähän epäsiistiä tyyppiä niin aina jossakin kohtaa pino vaatteita tai lehtiä, koululaisten kirjoja, miehen urheilujuttuja, ja olen luovuttanut että jaksaisin koko ajan joko käskyttää muita tai siivota kaiken yksin paikoilleen. Tietenkin nuo sisustuslehtien jutut on tehty juuri siivotuista kodeista, mutta kuitenkin niissä vaikuttaa olevan hyvin tarkka järjestys kaikille tavaroille. Miten voisin päästä askeleen kohti järjestelmällisempää huushollia ja käyttää vähäiset säilytystilani järkevästi?
Kommentit (24)
Noissa lehtijutuissa kodit näyttävät avarammilta mitä ne ovat, koska kuvissa käytetään laajakulmaobjektiivia, joka "suurentaa" tilavaikutelmaa - ahdaskin tila näyttää avarammalta, esineet kauempana toisistaan. Kodit näyttävät mys valoisammilta, koska niitä keinovalaistaan tehokkailla lisävaloilla ja käytetään heijastavia apuvälineitä, jotka hajottavat valon tasaisesti tilaan. Yksi tuttavani siivosi ja karsi (väliaikaisesti) kotiaan kaksi kuukautta, ennenkuin lehtijuttu kuvattiin. Toki ihan varmasti on avaria ja selkeitä koteja, jotka pysyvät hyvin siisteinä. Nythän on konmaritus pinnalla, eli siitä inspiraatiota, jos haluaa ideoita karsintaan ja vähempiesineiseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain VauvaPerheKaksplussassa on sellaisia "Meidän koti" -juttuja, joissa perhe esittelee ihanaa asuntoaan. Sitten lopussa on kuva aiheesta "Tätä emme näytä muille" ja siinä se totuus kiteytyy. :) Yleensä kaikilla näillä kiiltokuvaperheillä on joku romuhuone, oli se sitten yksi makkari, kodinhoitohuone, varasto tai autotalli, jonne tungetaan kaikki silmiä särkevä sekasotku. Hupaisin oli se yksi perhe, joilla koti oli sisustettu mustalla ja valkoisella, ja sitten oli jossain rappusten alla piilossa iso tila, jonne oli tungettu lasten pelit, lelut ja muut ns. värilliset tavarat. Luultavasti ovat kuitenkin ihan arkikäytössä, eli jos tuohon kotiin tupsahtaisi yllättäen keskellä iltaa, niin tuskin ne lapset istuisivat siellä portaiden alla romun keskellä leikkimässä, vaan oikeasti sekalaista kamaa olisi siellä täällä.
Kyllä mekin voisimme vetää roinan määrän minimiin, mutta yllättäviä juttuja sitä kaipaa kun on ilman. Meillä on ollut vuoden verran kaikki kirjat varastossa laatikoissa ja aina kun näkee lehdessä kodin jossa on iso seinän kokoinen kirjahylly, niin itken verta. En minä niitä kaikkia kirjoja päivittäin, viikottain tai edes vuosittain lue, mutta niiden läsnäololla taitaa olla aika suuri merkitys minulle. Perhe-elämän sekasortoon olen tottunut, sillä meillä on lapsia isolla ikähaitarilla ja kyllä jokainen ikäkausi tuo mukanaan kaaosta, mutta aina eri tavalla. Pikkuvauvan lelut keskellä lattiaa riepovat, mutta toisaalta on ihanaa katsoa miten vauva oppii ryömimään kohti lelujaan ja hänellä on tietyt lempilelut. Koululaisen tussit ja paperisilput ja sotkuinen työpöytä ovat karmeaa katsottavaa, mutta kun lapsi tuo kesäretken jälkeen piirustuksen johon on piirtänyt pomppulinnan ja kirjoittanut "oli kiva pompulinna ihana äiti", niin tekisi mieli hakea sille kaupasta kassillinen kyniä lisää. Teinin haisevat sukat ovat ihan järkkyjä, enkä käsitä miksi sen pitää hillota huoneessaan tyhjiä mehupurkkeja ja muuta roskaa, mutta kun miettii että parin vuoden sisään se on teini-ikäinen ja maailma kutsuu, niin tekisi mieli liimata se sukistaan kodin lattiaan kiinni ja sanoa, että ole vielä hetki.
Jostakin syystä tämä kosketti minua. Kirjoitit niin kauniin elävästi lapsistasi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai entä jos muuttaisi ajatustaan, katsoisi kotiaan juuri oikeana ja sopivana siellä asuville ihmisille, kaikille neljälle. Miksi omaa kotia täytyy arvostella kuin sisustuslehtien huoneistoja, eikö kodin juuri tee omaksi ne lapsen koulukirjat ja miehen kuntosalikamat?
Vaikka miten yrittäisi lakaista ongelmat maton alle ja kertoa itselleen että täähän on ihan kodikas, niin ei se sillä häviä. Ap:n viestistä välittyy ettei hän ole tyytyväinen kotiinsa ja sille on jokin syy. Let's face it, epäjärjestys hankaloittaa arkea ja pahimmillaan voi jopa myrkyttää kodin ilmapiiriin. Ap:lla on ideaali siitä miten ja millaisessa ympäristössä haluaisi elää. Hän kaipaa järjestystä ja haluaa käyttää aikansa muuhun kuin muiden käskyttämiseen ja ikisiivoamiseen. Se on tarpeeksi suuri syy muuttaa jotain kotonaan.
Koti pitäisi olla kotoisa myös niille muille. Aika usesti nainen tekee siitä oman projektinsa, mies saa "sisustaa" autotallin. Miehen urheilukamppeilekaan ei löydy sijaa. Entä lapset, pitääkö heidänkin varia koko ajan sotkemasta? Sen totaalikaaoksen ja täysin siistin lisäksi voi olla harmaa alue, kotoinen ja kompromissi siisteysintoiljan unelman ja elämiseen keskittyvien muiden perheenjäsenten välillä? Tai tietenkin nainen voi itsepintaisesti pitää kiinni periaatteestaan mutta onko tuo oikein muita perheenjäseniä kohtaan?
Puhutaanko nyt sisustamisesta vaiko siistinä pitämisestä? Kodin pitää olla kotoisa kaikille asukkaille, mutta sotkuisuus ei ole kodikkuutta saati muiden huomioon ottamista. Jokaisella saa olla oma tila ja tavaransa, eikä ne mihinkään katoa vaikka ne olisi varastoitu järkevästi, yhteisiä sääntöjä noudattaen.
Sotkua voi tulla silloin kun tehdään jotain, se kuuluu elämään. Mutta tärkeintä on että ne jäljet siivotaan sitten sen jälkeen (koskee myös lapsia).
Kodit näyttävät tilavilta, kun ne kuvataan laajakulmalla :).
Kannattaa kokeilla, ap.