Tyttö kertoi kotona käräjäoikeusvierailusta, aika jäätävä tapaus
Tytär oli käynyt lukiokurssin kanssa vierailulla paikkakuntamme käräjäoikeudessa seuraamassa yhtä oikeudenkäyntiä.
Syytetty oli noin ~50v (etnisesti suomalainen) nainen joka oli yli vuoden ajan varastellut yhdestä ja samasta ruokakaupasta aina niin, että osa kamoista menee ostoskärryyn ja osa suoraan laukkuun. Käräjäoikeudessa päiväsakkoa tuomittaessa tuli esiin naisen kuukausipalkka, mikä on aivan tavallinen, eli nälkäänsä varastelemisesta ei voi olla kyse.
Mikä saa ihmisen tekemään jotain tuollaista? Päihde- tai mielenterveysongelma?
Kommentit (43)
Itse olen kerran kaupasta varastanut yhden ripsivärin tahallani. Olin itse täysin kauhuissani että miksi.
Elämäntilanteeni: tienasin hyvin, tein töitä paljon. Elätin itseni lisäksi kahta lasta ja miestä josta ei ikinä näyttänyt tulevan mitään (eikä tullutkaan, vaikka opiskeli kuinka paljon). Kaikki aikani, rahani ja energiani meni johonkin muuhun kuin itseeni. Jälkeenpäin mietin että kai halusin jotain anastaa elämästäni itselleni, kun en kerran osannut oikealla tavalla ottaa...
Kerran olen myös varastanut ripsivärin vahingossa. Tämä tapahtui monta vuotta em. tapausta myöhemmin. Olin pari kertaa yrittänyt ostaa ripsaria tavaratalosta normaalilla tavalla, mutta ripsari oli aina tipahtanut kärryn rei'istä. Niinpä pistin älykkäästi ripsarin taskuuni. Jonne sen sitten unohdin, kun kassasta menin läpi. Kotona kauhistuin ja oli palaamassa jo kauppaan, kun mies sitten sanoi että hei oikeesti, kesälomapaikkakunnallemme on 400 km matkaa (tultiin mökiltä ihmisten ilmoille) että josko nyt kestät tämän jutun kumminkin.
Tän jälkimmäisen jutun mies on muuten eri kuin ekan jutun mies. Ite olen periaatteessa kai sama... (?)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kerran kaupasta varastanut yhden ripsivärin tahallani. Olin itse täysin kauhuissani että miksi.
Elämäntilanteeni: tienasin hyvin, tein töitä paljon. Elätin itseni lisäksi kahta lasta ja miestä josta ei ikinä näyttänyt tulevan mitään (eikä tullutkaan, vaikka opiskeli kuinka paljon). Kaikki aikani, rahani ja energiani meni johonkin muuhun kuin itseeni. Jälkeenpäin mietin että kai halusin jotain anastaa elämästäni itselleni, kun en kerran osannut oikealla tavalla ottaa...
Kerran olen myös varastanut ripsivärin vahingossa. Tämä tapahtui monta vuotta em. tapausta myöhemmin. Olin pari kertaa yrittänyt ostaa ripsaria tavaratalosta normaalilla tavalla, mutta ripsari oli aina tipahtanut kärryn rei'istä. Niinpä pistin älykkäästi ripsarin taskuuni. Jonne sen sitten unohdin, kun kassasta menin läpi. Kotona kauhistuin ja oli palaamassa jo kauppaan, kun mies sitten sanoi että hei oikeesti, kesälomapaikkakunnallemme on 400 km matkaa (tultiin mökiltä ihmisten ilmoille) että josko nyt kestät tämän jutun kumminkin.
Tän jälkimmäisen jutun mies on muuten eri kuin ekan jutun mies. Ite olen periaatteessa kai sama... (?)
Voit maksaa sen vahingossa varastamasi ripsivärin seuraavalla käynnillänne kesälomapaikkakunnallanne. Hämmästyttävää, että miehesikin hyväksyi teon. Olet ainakin löytänyt kaltaisesi puolison.
Olen aikanaan sairastanut bulimiaa, jonka vuoksi rahat loppu, hampaat rikki, luottotiedot mennet, näin nälkää ja tein jopa abortin, koska rahaa ehkäisyyn ei ollut. Kyllä, olin huono ja rikkinäinen ihminen. Varastaminen ei silti tullut koskaan edes mieleen!