Naapurin teinityttö lihonut valtaviin mittoihin

Upp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n alotus oli ihan asiallinen. Taitaa olla kova pala monelle vastauksista päätellen. Sääli on kun nuori tyttö on lihava, tottahan se on.

Juoruilu ja toisten asioiden puiminen ei ole asiallista. Rakentava ongelman pohtiminen on fiksua, yleisellä tasolla.

Rakentavaa keskustelua ja pohtimista yleisellä tasolla juuri toivoinkin.

Kukaan ei tästä tyttöä tunnista. Sellaisia koordinaatteja en aio antaa. Juoruilu on pahantahtoista toisten ihmisten asioiden levittelyä, siitä nyt ei ole kyse. 

Kukaan ei liho sairauden takia eikä lääkitysten. Mielenterveydellisistä seikoista johtuen kyllä. Mutta lihavuus aiheuttaa mielenterveysongelmia. 

Eli muna ja kana -dilemma tämä tietysti. 

Lihavuus aiheuttaa mielenterveysongelmia?

Eikö vaikuttaisi mitään pääkoppaan sinulla, jos joutuisit elämään 150-kiloisena?

Jos ei, niin poikkeus olet. 

Mul vaikuttaa positiivisesti ku oon sit ihanan läski ja kaunis ja poikkis tykkää viel enemmä. Oon gainer, lihotan itteeni tarkotuksella.

Teidän kahden mielestä olet kaunis mutta muut ei oo sitä mieltä XD lihota vaa. Sitte sitä lopulta ei elimistö enää kestä

Oon muidenki fat admirerien mielest, mul on paljo fanei netis 😘 ja muutenki lihavuus on Jumalan siunaus ja tahto et ei sillee kiinosta ihmiste mielipiteet

Sä olet tosi nuori, ja veikkaan että tulet vielä katumaan sitä, kun lihotat itsesi tahallaan, ja pahempaa:annat toisen ihmisen lihottaa sinua fetissinsä takia! Se ei ole oikeaa rakkautta, vaan oman intressin toteuttamista toisen elämän ja terveyden kustannuksella. Mitäs sitten, kun oikeasti alkaakin terveys prakaamaan jo nuorena? Ihmiset on yksilöitä, vaikka jollekin Rakel Lignelille olisi "luvattu" tiettyä ikää, niin sinä aloit lihoa jo noin nuorena, hyvin todennäköistä on sairastua 2-tyypin diabetekseen, verenpainetautiin, rasvamaksaan, refluksiin, ja esim. Lapsettomuus tai lisääntymisvaikeudet ovat hyvin todennäköisesti edessä. Sitäkö sinä nuori ihminen haluat? Tiedän mistä puhun, mulla oli nuo kaikki muut, paitsi verenpainetauti, kun painoin sen minkä sinä, ja ikää oli 23v! Olisin ehkä viisikymppisenä ollut samaa tahtia haudassa, hyvä jos elänyt sinnekään asti. Esim. Diabetes vie herkästi huonossa tasapainossa mm. Näön ja vaurioittaa hermoja ja verisuonia jne.

Mieti nyt äärimmäisen tarkkaan, onko joittenkin äijien ihailu ja sun poikaystävän mielihalujen toteuttaminen se, mitä elämältä haluat. Voi tuntua nyt helpolta, saa syödä mitä vaan ja lihoa ihan rauhassa, mutta mitäs sitten kun se poikkis löytääkin uuden kohteen, tai tosiaan mitä jos haluaisit lapsia? Haluatko saman kohtalon lapsillesikin, jos edes pystyt lapsia saamaan? Älä hyvä ihminen heitä arvokkaintasi, elämääsi tuolla tavoin hukkaan. :(

Oon ollu lihava jo pienest pitäen, ku tapasin mun poikkiksen olin jo 120 kg. Ei se oo mikää feeder, ei lihota mua, vaa tykkää ku oon lihava ja jos lihon _vähän_ lisää. Mun elämäntavat on jatkunu samanlaisina myös meijä suhtees, ja pari viime vuot oon itseasias lihonu hitaammin samaa aikaa ku oon ollu suhtees siihe ja 150 kg on se yläraja.

Läskifetissii ei oo olemaskaa, se on vaa hatereiden tapaa yrittää leimaa lihavuudest tykkäävii. Meil on tosi hyvä suhde ja aito rakkaus, meit yhdistää monet asiat. Viel kerra mun poikkis ei oo feeder joka lihottaa muijii vaa tykkää jo valmiiks lihavist. Se inhoo feederismii. En usko et se "vaihtais" mua kehenkää ku matchaan 100% sen kauneusihannetta. Tottakai haluun lapsii sit joskus :) kyl mun tyttäret vois mielellää olla lihavii jos niit on :)

Ihan vaan mielenkiinnosta, mitä sun vanhemmat ajattelee tuosta kaikesta? Yrittääkö puhua, että jos vähän laihduttaisit tms? Siinä ei paljoa kauneusihanteiden mätsääminen ikävä kyllä auta, kun elämän realiteetit puskee edelle, ja ne elintapasairaudet myös. Kai diabeteksen aiheuttaman neuropatian runtelemat säärihaavaiset jalat tai sokeus mätsää sitten myös ihanteisiin? Sydänkohtaus? Veritulppa?

Ei yritä. Mun äiti ja pikkusisko on kans tosi lihavii ja mun isän kotimaan kulttuurissa on erilaine suhtautumine lihavuutee. Onha noi sairaudet joo inhottavii, mut eiks esim diabetes liity muuhunki ku painoo esim sokerin saantii? Ja onha terveit lihavii tutkimustenki mukaa ja sit on HAES, eks usko siihe yhtää? Eiks se auta et liikkuu ja lihottaa enemmä ei nii epäterveellisillä ruuilla?

Diabetes ei liity sokerinsaantiin, vaan siihen vaikuttavat elintavat ylipäätään, ja ylipaino muun muassa aiheuttaa jo nuorella iällä herkemmin insuliiniresistenssiä. Tottakai se auttaa vähän, jos lihoo terveellisemmällä ruualla ja liikkuu, mutta miksi lihoa, jos voi pyrkiä järkevään painonhallintaan ja terveempään elämään? Kyllä lihavakin voi olla terve, mutta kyllähän se aika tuuripeliä on, riippuu geeneistä ja sukurasitteistakin. Esim. Diabetes tosiaan aiheuttaa melko helpostikin mm. Hermovaurioita ja muutoksia silmänpohjiin, ja 2-tyypin diabetestä todetaan nykyään elintapojen vuoksi jopa lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos hän hyväksyy ja jopa pitää itsestään sen painoisena? Toki jos paino oikeasti on 150 kg hujakoilla niin siinä alkaa olla jo terveysriskejä.

Alkaa? Tuohan painaa kolmen aikuisen naisen verran!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n alotus oli ihan asiallinen. Taitaa olla kova pala monelle vastauksista päätellen. Sääli on kun nuori tyttö on lihava, tottahan se on.

Juoruilu ja toisten asioiden puiminen ei ole asiallista. Rakentava ongelman pohtiminen on fiksua, yleisellä tasolla.

Rakentavaa keskustelua ja pohtimista yleisellä tasolla juuri toivoinkin.

Kukaan ei tästä tyttöä tunnista. Sellaisia koordinaatteja en aio antaa. Juoruilu on pahantahtoista toisten ihmisten asioiden levittelyä, siitä nyt ei ole kyse. 

Kukaan ei liho sairauden takia eikä lääkitysten. Mielenterveydellisistä seikoista johtuen kyllä. Mutta lihavuus aiheuttaa mielenterveysongelmia. 

Eli muna ja kana -dilemma tämä tietysti. 

Lihavuus aiheuttaa mielenterveysongelmia?

Eikö vaikuttaisi mitään pääkoppaan sinulla, jos joutuisit elämään 150-kiloisena?

Jos ei, niin poikkeus olet. 

Mul vaikuttaa positiivisesti ku oon sit ihanan läski ja kaunis ja poikkis tykkää viel enemmä. Oon gainer, lihotan itteeni tarkotuksella.

Teidän kahden mielestä olet kaunis mutta muut ei oo sitä mieltä XD lihota vaa. Sitte sitä lopulta ei elimistö enää kestä

Oon muidenki fat admirerien mielest, mul on paljo fanei netis 😘 ja muutenki lihavuus on Jumalan siunaus ja tahto et ei sillee kiinosta ihmiste mielipiteet

Sä olet tosi nuori, ja veikkaan että tulet vielä katumaan sitä, kun lihotat itsesi tahallaan, ja pahempaa:annat toisen ihmisen lihottaa sinua fetissinsä takia! Se ei ole oikeaa rakkautta, vaan oman intressin toteuttamista toisen elämän ja terveyden kustannuksella. Mitäs sitten, kun oikeasti alkaakin terveys prakaamaan jo nuorena? Ihmiset on yksilöitä, vaikka jollekin Rakel Lignelille olisi "luvattu" tiettyä ikää, niin sinä aloit lihoa jo noin nuorena, hyvin todennäköistä on sairastua 2-tyypin diabetekseen, verenpainetautiin, rasvamaksaan, refluksiin, ja esim. Lapsettomuus tai lisääntymisvaikeudet ovat hyvin todennäköisesti edessä. Sitäkö sinä nuori ihminen haluat? Tiedän mistä puhun, mulla oli nuo kaikki muut, paitsi verenpainetauti, kun painoin sen minkä sinä, ja ikää oli 23v! Olisin ehkä viisikymppisenä ollut samaa tahtia haudassa, hyvä jos elänyt sinnekään asti. Esim. Diabetes vie herkästi huonossa tasapainossa mm. Näön ja vaurioittaa hermoja ja verisuonia jne.

Mieti nyt äärimmäisen tarkkaan, onko joittenkin äijien ihailu ja sun poikaystävän mielihalujen toteuttaminen se, mitä elämältä haluat. Voi tuntua nyt helpolta, saa syödä mitä vaan ja lihoa ihan rauhassa, mutta mitäs sitten kun se poikkis löytääkin uuden kohteen, tai tosiaan mitä jos haluaisit lapsia? Haluatko saman kohtalon lapsillesikin, jos edes pystyt lapsia saamaan? Älä hyvä ihminen heitä arvokkaintasi, elämääsi tuolla tavoin hukkaan. :(

Oon ollu lihava jo pienest pitäen, ku tapasin mun poikkiksen olin jo 120 kg. Ei se oo mikää feeder, ei lihota mua, vaa tykkää ku oon lihava ja jos lihon _vähän_ lisää. Mun elämäntavat on jatkunu samanlaisina myös meijä suhtees, ja pari viime vuot oon itseasias lihonu hitaammin samaa aikaa ku oon ollu suhtees siihe ja 150 kg on se yläraja.

Läskifetissii ei oo olemaskaa, se on vaa hatereiden tapaa yrittää leimaa lihavuudest tykkäävii. Meil on tosi hyvä suhde ja aito rakkaus, meit yhdistää monet asiat. Viel kerra mun poikkis ei oo feeder joka lihottaa muijii vaa tykkää jo valmiiks lihavist. Se inhoo feederismii. En usko et se "vaihtais" mua kehenkää ku matchaan 100% sen kauneusihannetta. Tottakai haluun lapsii sit joskus :) kyl mun tyttäret vois mielellää olla lihavii jos niit on :)

Ihan vaan mielenkiinnosta, mitä sun vanhemmat ajattelee tuosta kaikesta? Yrittääkö puhua, että jos vähän laihduttaisit tms? Siinä ei paljoa kauneusihanteiden mätsääminen ikävä kyllä auta, kun elämän realiteetit puskee edelle, ja ne elintapasairaudet myös. Kai diabeteksen aiheuttaman neuropatian runtelemat säärihaavaiset jalat tai sokeus mätsää sitten myös ihanteisiin? Sydänkohtaus? Veritulppa?

Ei yritä. Mun äiti ja pikkusisko on kans tosi lihavii ja mun isän kotimaan kulttuurissa on erilaine suhtautumine lihavuutee. Onha noi sairaudet joo inhottavii, mut eiks esim diabetes liity muuhunki ku painoo esim sokerin saantii? Ja onha terveit lihavii tutkimustenki mukaa ja sit on HAES, eks usko siihe yhtää? Eiks se auta et liikkuu ja lihottaa enemmä ei nii epäterveellisillä ruuilla?

Diabetes ei liity sokerinsaantiin, vaan siihen vaikuttavat elintavat ylipäätään, ja ylipaino muun muassa aiheuttaa jo nuorella iällä herkemmin insuliiniresistenssiä. Tottakai se auttaa vähän, jos lihoo terveellisemmällä ruualla ja liikkuu, mutta miksi lihoa, jos voi pyrkiä järkevään painonhallintaan ja terveempään elämään? Kyllä lihavakin voi olla terve, mutta kyllähän se aika tuuripeliä on, riippuu geeneistä ja sukurasitteistakin. Esim. Diabetes tosiaan aiheuttaa melko helpostikin mm. Hermovaurioita ja muutoksia silmänpohjiin, ja 2-tyypin diabetestä todetaan nykyään elintapojen vuoksi jopa lapsilla.

En pyri "järkevään painonhallintaan" jos tarkotat laihuutta. Pyrin toki siihe et en liho 150+ kg. Siks lihoa, et se on hyvännäköst ja tuntuu hyvält. Terveesee elämää tietty pyrin.

Siis HAES=health at every size

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n alotus oli ihan asiallinen. Taitaa olla kova pala monelle vastauksista päätellen. Sääli on kun nuori tyttö on lihava, tottahan se on.

Juoruilu ja toisten asioiden puiminen ei ole asiallista. Rakentava ongelman pohtiminen on fiksua, yleisellä tasolla.

Rakentavaa keskustelua ja pohtimista yleisellä tasolla juuri toivoinkin.

Kukaan ei tästä tyttöä tunnista. Sellaisia koordinaatteja en aio antaa. Juoruilu on pahantahtoista toisten ihmisten asioiden levittelyä, siitä nyt ei ole kyse. 

Kukaan ei liho sairauden takia eikä lääkitysten. Mielenterveydellisistä seikoista johtuen kyllä. Mutta lihavuus aiheuttaa mielenterveysongelmia. 

Eli muna ja kana -dilemma tämä tietysti. 

Lihavuus aiheuttaa mielenterveysongelmia?

Eikö vaikuttaisi mitään pääkoppaan sinulla, jos joutuisit elämään 150-kiloisena?

Jos ei, niin poikkeus olet. 

Mul vaikuttaa positiivisesti ku oon sit ihanan läski ja kaunis ja poikkis tykkää viel enemmä. Oon gainer, lihotan itteeni tarkotuksella.

Teidän kahden mielestä olet kaunis mutta muut ei oo sitä mieltä XD lihota vaa. Sitte sitä lopulta ei elimistö enää kestä

Oon muidenki fat admirerien mielest, mul on paljo fanei netis 😘 ja muutenki lihavuus on Jumalan siunaus ja tahto et ei sillee kiinosta ihmiste mielipiteet

Sä olet tosi nuori, ja veikkaan että tulet vielä katumaan sitä, kun lihotat itsesi tahallaan, ja pahempaa:annat toisen ihmisen lihottaa sinua fetissinsä takia! Se ei ole oikeaa rakkautta, vaan oman intressin toteuttamista toisen elämän ja terveyden kustannuksella. Mitäs sitten, kun oikeasti alkaakin terveys prakaamaan jo nuorena? Ihmiset on yksilöitä, vaikka jollekin Rakel Lignelille olisi "luvattu" tiettyä ikää, niin sinä aloit lihoa jo noin nuorena, hyvin todennäköistä on sairastua 2-tyypin diabetekseen, verenpainetautiin, rasvamaksaan, refluksiin, ja esim. Lapsettomuus tai lisääntymisvaikeudet ovat hyvin todennäköisesti edessä. Sitäkö sinä nuori ihminen haluat? Tiedän mistä puhun, mulla oli nuo kaikki muut, paitsi verenpainetauti, kun painoin sen minkä sinä, ja ikää oli 23v! Olisin ehkä viisikymppisenä ollut samaa tahtia haudassa, hyvä jos elänyt sinnekään asti. Esim. Diabetes vie herkästi huonossa tasapainossa mm. Näön ja vaurioittaa hermoja ja verisuonia jne.

Mieti nyt äärimmäisen tarkkaan, onko joittenkin äijien ihailu ja sun poikaystävän mielihalujen toteuttaminen se, mitä elämältä haluat. Voi tuntua nyt helpolta, saa syödä mitä vaan ja lihoa ihan rauhassa, mutta mitäs sitten kun se poikkis löytääkin uuden kohteen, tai tosiaan mitä jos haluaisit lapsia? Haluatko saman kohtalon lapsillesikin, jos edes pystyt lapsia saamaan? Älä hyvä ihminen heitä arvokkaintasi, elämääsi tuolla tavoin hukkaan. :(

Oon ollu lihava jo pienest pitäen, ku tapasin mun poikkiksen olin jo 120 kg. Ei se oo mikää feeder, ei lihota mua, vaa tykkää ku oon lihava ja jos lihon _vähän_ lisää. Mun elämäntavat on jatkunu samanlaisina myös meijä suhtees, ja pari viime vuot oon itseasias lihonu hitaammin samaa aikaa ku oon ollu suhtees siihe ja 150 kg on se yläraja.

Läskifetissii ei oo olemaskaa, se on vaa hatereiden tapaa yrittää leimaa lihavuudest tykkäävii. Meil on tosi hyvä suhde ja aito rakkaus, meit yhdistää monet asiat. Viel kerra mun poikkis ei oo feeder joka lihottaa muijii vaa tykkää jo valmiiks lihavist. Se inhoo feederismii. En usko et se "vaihtais" mua kehenkää ku matchaan 100% sen kauneusihannetta. Tottakai haluun lapsii sit joskus :) kyl mun tyttäret vois mielellää olla lihavii jos niit on :)

Ihan vaan mielenkiinnosta, mitä sun vanhemmat ajattelee tuosta kaikesta? Yrittääkö puhua, että jos vähän laihduttaisit tms? Siinä ei paljoa kauneusihanteiden mätsääminen ikävä kyllä auta, kun elämän realiteetit puskee edelle, ja ne elintapasairaudet myös. Kai diabeteksen aiheuttaman neuropatian runtelemat säärihaavaiset jalat tai sokeus mätsää sitten myös ihanteisiin? Sydänkohtaus? Veritulppa?

Ei yritä. Mun äiti ja pikkusisko on kans tosi lihavii ja mun isän kotimaan kulttuurissa on erilaine suhtautumine lihavuutee. Onha noi sairaudet joo inhottavii, mut eiks esim diabetes liity muuhunki ku painoo esim sokerin saantii? Ja onha terveit lihavii tutkimustenki mukaa ja sit on HAES, eks usko siihe yhtää? Eiks se auta et liikkuu ja lihottaa enemmä ei nii epäterveellisillä ruuilla?

Diabetes ei liity sokerinsaantiin, vaan siihen vaikuttavat elintavat ylipäätään, ja ylipaino muun muassa aiheuttaa jo nuorella iällä herkemmin insuliiniresistenssiä. Tottakai se auttaa vähän, jos lihoo terveellisemmällä ruualla ja liikkuu, mutta miksi lihoa, jos voi pyrkiä järkevään painonhallintaan ja terveempään elämään? Kyllä lihavakin voi olla terve, mutta kyllähän se aika tuuripeliä on, riippuu geeneistä ja sukurasitteistakin. Esim. Diabetes tosiaan aiheuttaa melko helpostikin mm. Hermovaurioita ja muutoksia silmänpohjiin, ja 2-tyypin diabetestä todetaan nykyään elintapojen vuoksi jopa lapsilla.

En pyri "järkevään painonhallintaan" jos tarkotat laihuutta. Pyrin toki siihe et en liho 150+ kg. Siks lihoa, et se on hyvännäköst ja tuntuu hyvält. Terveesee elämää tietty pyrin.

Tarkoitan järkevällä painonhallinnalla sitä, että pyrkisi laihduttamaan vaikka sataan kiloon ja pyrkii sitten liikkumaan ja pitämään painon niissä lukemissa, syö terveellisesti, jolloinka riskit pienenevät jo huomattavasti verrattuna tuohon 150kg painoon. En minäkään ole hoikka, mutta en sairaalloisen ylipainoinenkaan, ja terveydentila on dramaattisesti parempi kuin sairaalloisen lihavana. Ei hoikkuus ole ainoa tavoiteltava tila, mutta 150kg paino on mielestäni todella epäterve tavoite nuorelle naiselle. Se on oikeasti kolmisen kertaa normaalipainon verran!

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n alotus oli ihan asiallinen. Taitaa olla kova pala monelle vastauksista päätellen. Sääli on kun nuori tyttö on lihava, tottahan se on.

Juoruilu ja toisten asioiden puiminen ei ole asiallista. Rakentava ongelman pohtiminen on fiksua, yleisellä tasolla.

Rakentavaa keskustelua ja pohtimista yleisellä tasolla juuri toivoinkin.

Kukaan ei tästä tyttöä tunnista. Sellaisia koordinaatteja en aio antaa. Juoruilu on pahantahtoista toisten ihmisten asioiden levittelyä, siitä nyt ei ole kyse. 

Kukaan ei liho sairauden takia eikä lääkitysten. Mielenterveydellisistä seikoista johtuen kyllä. Mutta lihavuus aiheuttaa mielenterveysongelmia. 

Eli muna ja kana -dilemma tämä tietysti. 

Lihavuus aiheuttaa mielenterveysongelmia?

Eikö vaikuttaisi mitään pääkoppaan sinulla, jos joutuisit elämään 150-kiloisena?

Jos ei, niin poikkeus olet. 

Mul vaikuttaa positiivisesti ku oon sit ihanan läski ja kaunis ja poikkis tykkää viel enemmä. Oon gainer, lihotan itteeni tarkotuksella.

Teidän kahden mielestä olet kaunis mutta muut ei oo sitä mieltä XD lihota vaa. Sitte sitä lopulta ei elimistö enää kestä

Oon muidenki fat admirerien mielest, mul on paljo fanei netis 😘 ja muutenki lihavuus on Jumalan siunaus ja tahto et ei sillee kiinosta ihmiste mielipiteet

Sä olet tosi nuori, ja veikkaan että tulet vielä katumaan sitä, kun lihotat itsesi tahallaan, ja pahempaa:annat toisen ihmisen lihottaa sinua fetissinsä takia! Se ei ole oikeaa rakkautta, vaan oman intressin toteuttamista toisen elämän ja terveyden kustannuksella. Mitäs sitten, kun oikeasti alkaakin terveys prakaamaan jo nuorena? Ihmiset on yksilöitä, vaikka jollekin Rakel Lignelille olisi "luvattu" tiettyä ikää, niin sinä aloit lihoa jo noin nuorena, hyvin todennäköistä on sairastua 2-tyypin diabetekseen, verenpainetautiin, rasvamaksaan, refluksiin, ja esim. Lapsettomuus tai lisääntymisvaikeudet ovat hyvin todennäköisesti edessä. Sitäkö sinä nuori ihminen haluat? Tiedän mistä puhun, mulla oli nuo kaikki muut, paitsi verenpainetauti, kun painoin sen minkä sinä, ja ikää oli 23v! Olisin ehkä viisikymppisenä ollut samaa tahtia haudassa, hyvä jos elänyt sinnekään asti. Esim. Diabetes vie herkästi huonossa tasapainossa mm. Näön ja vaurioittaa hermoja ja verisuonia jne.

Mieti nyt äärimmäisen tarkkaan, onko joittenkin äijien ihailu ja sun poikaystävän mielihalujen toteuttaminen se, mitä elämältä haluat. Voi tuntua nyt helpolta, saa syödä mitä vaan ja lihoa ihan rauhassa, mutta mitäs sitten kun se poikkis löytääkin uuden kohteen, tai tosiaan mitä jos haluaisit lapsia? Haluatko saman kohtalon lapsillesikin, jos edes pystyt lapsia saamaan? Älä hyvä ihminen heitä arvokkaintasi, elämääsi tuolla tavoin hukkaan. :(

Oon ollu lihava jo pienest pitäen, ku tapasin mun poikkiksen olin jo 120 kg. Ei se oo mikää feeder, ei lihota mua, vaa tykkää ku oon lihava ja jos lihon _vähän_ lisää. Mun elämäntavat on jatkunu samanlaisina myös meijä suhtees, ja pari viime vuot oon itseasias lihonu hitaammin samaa aikaa ku oon ollu suhtees siihe ja 150 kg on se yläraja.

Läskifetissii ei oo olemaskaa, se on vaa hatereiden tapaa yrittää leimaa lihavuudest tykkäävii. Meil on tosi hyvä suhde ja aito rakkaus, meit yhdistää monet asiat. Viel kerra mun poikkis ei oo feeder joka lihottaa muijii vaa tykkää jo valmiiks lihavist. Se inhoo feederismii. En usko et se "vaihtais" mua kehenkää ku matchaan 100% sen kauneusihannetta. Tottakai haluun lapsii sit joskus :) kyl mun tyttäret vois mielellää olla lihavii jos niit on :)

Ihan vaan mielenkiinnosta, mitä sun vanhemmat ajattelee tuosta kaikesta? Yrittääkö puhua, että jos vähän laihduttaisit tms? Siinä ei paljoa kauneusihanteiden mätsääminen ikävä kyllä auta, kun elämän realiteetit puskee edelle, ja ne elintapasairaudet myös. Kai diabeteksen aiheuttaman neuropatian runtelemat säärihaavaiset jalat tai sokeus mätsää sitten myös ihanteisiin? Sydänkohtaus? Veritulppa?

Ei yritä. Mun äiti ja pikkusisko on kans tosi lihavii ja mun isän kotimaan kulttuurissa on erilaine suhtautumine lihavuutee. Onha noi sairaudet joo inhottavii, mut eiks esim diabetes liity muuhunki ku painoo esim sokerin saantii? Ja onha terveit lihavii tutkimustenki mukaa ja sit on HAES, eks usko siihe yhtää? Eiks se auta et liikkuu ja lihottaa enemmä ei nii epäterveellisillä ruuilla?

Diabetes ei liity sokerinsaantiin, vaan siihen vaikuttavat elintavat ylipäätään, ja ylipaino muun muassa aiheuttaa jo nuorella iällä herkemmin insuliiniresistenssiä. Tottakai se auttaa vähän, jos lihoo terveellisemmällä ruualla ja liikkuu, mutta miksi lihoa, jos voi pyrkiä järkevään painonhallintaan ja terveempään elämään? Kyllä lihavakin voi olla terve, mutta kyllähän se aika tuuripeliä on, riippuu geeneistä ja sukurasitteistakin. Esim. Diabetes tosiaan aiheuttaa melko helpostikin mm. Hermovaurioita ja muutoksia silmänpohjiin, ja 2-tyypin diabetestä todetaan nykyään elintapojen vuoksi jopa lapsilla.

En pyri "järkevään painonhallintaan" jos tarkotat laihuutta. Pyrin toki siihe et en liho 150+ kg. Siks lihoa, et se on hyvännäköst ja tuntuu hyvält. Terveesee elämää tietty pyrin.

Tarkoitan järkevällä painonhallinnalla sitä, että pyrkisi laihduttamaan vaikka sataan kiloon ja pyrkii sitten liikkumaan ja pitämään painon niissä lukemissa, syö terveellisesti, jolloinka riskit pienenevät jo huomattavasti verrattuna tuohon 150kg painoon. En minäkään ole hoikka, mutta en sairaalloisen ylipainoinenkaan, ja terveydentila on dramaattisesti parempi kuin sairaalloisen lihavana. Ei hoikkuus ole ainoa tavoiteltava tila, mutta 150kg paino on mielestäni todella epäterve tavoite nuorelle naiselle. Se on oikeasti kolmisen kertaa normaalipainon verran!

Jos oot se joka kerto mitä kaikkii terveys ongelmii sil oli 150-kilosena 23v nii ok jätän ton et lihottaisin 150 kg, ja yritän pysyy tän kokosen tai korkeintaa 5 kg lihoo. En kyl haluis olla alle 120 kg kuitenkaa. Mun poikkis tykkää must jo nyt nii tuskin sitä haittaa jos en juurikaa täst enää liho

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n alotus oli ihan asiallinen. Taitaa olla kova pala monelle vastauksista päätellen. Sääli on kun nuori tyttö on lihava, tottahan se on.

Juoruilu ja toisten asioiden puiminen ei ole asiallista. Rakentava ongelman pohtiminen on fiksua, yleisellä tasolla.

Rakentavaa keskustelua ja pohtimista yleisellä tasolla juuri toivoinkin.

Kukaan ei tästä tyttöä tunnista. Sellaisia koordinaatteja en aio antaa. Juoruilu on pahantahtoista toisten ihmisten asioiden levittelyä, siitä nyt ei ole kyse. 

Kukaan ei liho sairauden takia eikä lääkitysten. Mielenterveydellisistä seikoista johtuen kyllä. Mutta lihavuus aiheuttaa mielenterveysongelmia. 

Eli muna ja kana -dilemma tämä tietysti. 

Lihavuus aiheuttaa mielenterveysongelmia?

Eikö vaikuttaisi mitään pääkoppaan sinulla, jos joutuisit elämään 150-kiloisena?

Jos ei, niin poikkeus olet. 

Mul vaikuttaa positiivisesti ku oon sit ihanan läski ja kaunis ja poikkis tykkää viel enemmä. Oon gainer, lihotan itteeni tarkotuksella.

Teidän kahden mielestä olet kaunis mutta muut ei oo sitä mieltä XD lihota vaa. Sitte sitä lopulta ei elimistö enää kestä

Oon muidenki fat admirerien mielest, mul on paljo fanei netis 😘 ja muutenki lihavuus on Jumalan siunaus ja tahto et ei sillee kiinosta ihmiste mielipiteet

Sä olet tosi nuori, ja veikkaan että tulet vielä katumaan sitä, kun lihotat itsesi tahallaan, ja pahempaa:annat toisen ihmisen lihottaa sinua fetissinsä takia! Se ei ole oikeaa rakkautta, vaan oman intressin toteuttamista toisen elämän ja terveyden kustannuksella. Mitäs sitten, kun oikeasti alkaakin terveys prakaamaan jo nuorena? Ihmiset on yksilöitä, vaikka jollekin Rakel Lignelille olisi "luvattu" tiettyä ikää, niin sinä aloit lihoa jo noin nuorena, hyvin todennäköistä on sairastua 2-tyypin diabetekseen, verenpainetautiin, rasvamaksaan, refluksiin, ja esim. Lapsettomuus tai lisääntymisvaikeudet ovat hyvin todennäköisesti edessä. Sitäkö sinä nuori ihminen haluat? Tiedän mistä puhun, mulla oli nuo kaikki muut, paitsi verenpainetauti, kun painoin sen minkä sinä, ja ikää oli 23v! Olisin ehkä viisikymppisenä ollut samaa tahtia haudassa, hyvä jos elänyt sinnekään asti. Esim. Diabetes vie herkästi huonossa tasapainossa mm. Näön ja vaurioittaa hermoja ja verisuonia jne.

Mieti nyt äärimmäisen tarkkaan, onko joittenkin äijien ihailu ja sun poikaystävän mielihalujen toteuttaminen se, mitä elämältä haluat. Voi tuntua nyt helpolta, saa syödä mitä vaan ja lihoa ihan rauhassa, mutta mitäs sitten kun se poikkis löytääkin uuden kohteen, tai tosiaan mitä jos haluaisit lapsia? Haluatko saman kohtalon lapsillesikin, jos edes pystyt lapsia saamaan? Älä hyvä ihminen heitä arvokkaintasi, elämääsi tuolla tavoin hukkaan. :(

Oon ollu lihava jo pienest pitäen, ku tapasin mun poikkiksen olin jo 120 kg. Ei se oo mikää feeder, ei lihota mua, vaa tykkää ku oon lihava ja jos lihon _vähän_ lisää. Mun elämäntavat on jatkunu samanlaisina myös meijä suhtees, ja pari viime vuot oon itseasias lihonu hitaammin samaa aikaa ku oon ollu suhtees siihe ja 150 kg on se yläraja.

Läskifetissii ei oo olemaskaa, se on vaa hatereiden tapaa yrittää leimaa lihavuudest tykkäävii. Meil on tosi hyvä suhde ja aito rakkaus, meit yhdistää monet asiat. Viel kerra mun poikkis ei oo feeder joka lihottaa muijii vaa tykkää jo valmiiks lihavist. Se inhoo feederismii. En usko et se "vaihtais" mua kehenkää ku matchaan 100% sen kauneusihannetta. Tottakai haluun lapsii sit joskus :) kyl mun tyttäret vois mielellää olla lihavii jos niit on :)

Ihan vaan mielenkiinnosta, mitä sun vanhemmat ajattelee tuosta kaikesta? Yrittääkö puhua, että jos vähän laihduttaisit tms? Siinä ei paljoa kauneusihanteiden mätsääminen ikävä kyllä auta, kun elämän realiteetit puskee edelle, ja ne elintapasairaudet myös. Kai diabeteksen aiheuttaman neuropatian runtelemat säärihaavaiset jalat tai sokeus mätsää sitten myös ihanteisiin? Sydänkohtaus? Veritulppa?

Ei yritä. Mun äiti ja pikkusisko on kans tosi lihavii ja mun isän kotimaan kulttuurissa on erilaine suhtautumine lihavuutee. Onha noi sairaudet joo inhottavii, mut eiks esim diabetes liity muuhunki ku painoo esim sokerin saantii? Ja onha terveit lihavii tutkimustenki mukaa ja sit on HAES, eks usko siihe yhtää? Eiks se auta et liikkuu ja lihottaa enemmä ei nii epäterveellisillä ruuilla?

Diabetes ei liity sokerinsaantiin, vaan siihen vaikuttavat elintavat ylipäätään, ja ylipaino muun muassa aiheuttaa jo nuorella iällä herkemmin insuliiniresistenssiä. Tottakai se auttaa vähän, jos lihoo terveellisemmällä ruualla ja liikkuu, mutta miksi lihoa, jos voi pyrkiä järkevään painonhallintaan ja terveempään elämään? Kyllä lihavakin voi olla terve, mutta kyllähän se aika tuuripeliä on, riippuu geeneistä ja sukurasitteistakin. Esim. Diabetes tosiaan aiheuttaa melko helpostikin mm. Hermovaurioita ja muutoksia silmänpohjiin, ja 2-tyypin diabetestä todetaan nykyään elintapojen vuoksi jopa lapsilla.

En pyri "järkevään painonhallintaan" jos tarkotat laihuutta. Pyrin toki siihe et en liho 150+ kg. Siks lihoa, et se on hyvännäköst ja tuntuu hyvält. Terveesee elämää tietty pyrin.

Tarkoitan järkevällä painonhallinnalla sitä, että pyrkisi laihduttamaan vaikka sataan kiloon ja pyrkii sitten liikkumaan ja pitämään painon niissä lukemissa, syö terveellisesti, jolloinka riskit pienenevät jo huomattavasti verrattuna tuohon 150kg painoon. En minäkään ole hoikka, mutta en sairaalloisen ylipainoinenkaan, ja terveydentila on dramaattisesti parempi kuin sairaalloisen lihavana. Ei hoikkuus ole ainoa tavoiteltava tila, mutta 150kg paino on mielestäni todella epäterve tavoite nuorelle naiselle. Se on oikeasti kolmisen kertaa normaalipainon verran!

Jos oot se joka kerto mitä kaikkii terveys ongelmii sil oli 150-kilosena 23v nii ok jätän ton et lihottaisin 150 kg, ja yritän pysyy tän kokosen tai korkeintaa 5 kg lihoo. En kyl haluis olla alle 120 kg kuitenkaa. Mun poikkis tykkää must jo nyt nii tuskin sitä haittaa jos en juurikaa täst enää liho

Juu olen, tai en painanut "kuin" vajaat 140, mutta tiedän, mistä puhun, enkä toivo sinulle samaa. Toivon että saat pitää sun terveyden ja saat hyvän elämän, ja siksi tässä kirjoitan karuistakin seurauksista. :) Laihduta tosiaan mieluummin hitusen, on todennäköisempää olla terve ja lihava edes 120-kiloisenakin, kuin 150-kiloisena, jo kymmenenkin kiloa merkitsee terveydentilassa paljon.

Upp

Ai alkaa olla terveysriskejä? ehkä 15 kg ylipainon kohdalla voisi sanoa noin, mutta 150kg painoisella riskejä on jo aivan helvetisti. Hienoa jos on tyytyväinen kehoonsa, mutta silti erittäin epäterveellistä.

Kyllä minä ymmärrän että surettaa.

Sairaalloinen lihavuus on yhtä karmeaa ja vaarallista kuin sairaalloinen laihuus, ja kyllä se lähes kaikilla rajoittaa sosiaalista ja fyysistä vointia ja normaalia nuoruuden kehitystä.

Siis jos todella puhutaan sairaalloisesta lihavuudesta, eli kymmenien kilojen ylipainosta

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n alotus oli ihan asiallinen. Taitaa olla kova pala monelle vastauksista päätellen. Sääli on kun nuori tyttö on lihava, tottahan se on.

Juoruilu ja toisten asioiden puiminen ei ole asiallista. Rakentava ongelman pohtiminen on fiksua, yleisellä tasolla.

Rakentavaa keskustelua ja pohtimista yleisellä tasolla juuri toivoinkin.

Kukaan ei tästä tyttöä tunnista. Sellaisia koordinaatteja en aio antaa. Juoruilu on pahantahtoista toisten ihmisten asioiden levittelyä, siitä nyt ei ole kyse. 

Kukaan ei liho sairauden takia eikä lääkitysten. Mielenterveydellisistä seikoista johtuen kyllä. Mutta lihavuus aiheuttaa mielenterveysongelmia. 

Eli muna ja kana -dilemma tämä tietysti. 

Lihavuus aiheuttaa mielenterveysongelmia?

Eikö vaikuttaisi mitään pääkoppaan sinulla, jos joutuisit elämään 150-kiloisena?

Jos ei, niin poikkeus olet. 

Mul vaikuttaa positiivisesti ku oon sit ihanan läski ja kaunis ja poikkis tykkää viel enemmä. Oon gainer, lihotan itteeni tarkotuksella.

Teidän kahden mielestä olet kaunis mutta muut ei oo sitä mieltä XD lihota vaa. Sitte sitä lopulta ei elimistö enää kestä

Oon muidenki fat admirerien mielest, mul on paljo fanei netis 😘 ja muutenki lihavuus on Jumalan siunaus ja tahto et ei sillee kiinosta ihmiste mielipiteet

Sä olet tosi nuori, ja veikkaan että tulet vielä katumaan sitä, kun lihotat itsesi tahallaan, ja pahempaa:annat toisen ihmisen lihottaa sinua fetissinsä takia! Se ei ole oikeaa rakkautta, vaan oman intressin toteuttamista toisen elämän ja terveyden kustannuksella. Mitäs sitten, kun oikeasti alkaakin terveys prakaamaan jo nuorena? Ihmiset on yksilöitä, vaikka jollekin Rakel Lignelille olisi "luvattu" tiettyä ikää, niin sinä aloit lihoa jo noin nuorena, hyvin todennäköistä on sairastua 2-tyypin diabetekseen, verenpainetautiin, rasvamaksaan, refluksiin, ja esim. Lapsettomuus tai lisääntymisvaikeudet ovat hyvin todennäköisesti edessä. Sitäkö sinä nuori ihminen haluat? Tiedän mistä puhun, mulla oli nuo kaikki muut, paitsi verenpainetauti, kun painoin sen minkä sinä, ja ikää oli 23v! Olisin ehkä viisikymppisenä ollut samaa tahtia haudassa, hyvä jos elänyt sinnekään asti. Esim. Diabetes vie herkästi huonossa tasapainossa mm. Näön ja vaurioittaa hermoja ja verisuonia jne.

Mieti nyt äärimmäisen tarkkaan, onko joittenkin äijien ihailu ja sun poikaystävän mielihalujen toteuttaminen se, mitä elämältä haluat. Voi tuntua nyt helpolta, saa syödä mitä vaan ja lihoa ihan rauhassa, mutta mitäs sitten kun se poikkis löytääkin uuden kohteen, tai tosiaan mitä jos haluaisit lapsia? Haluatko saman kohtalon lapsillesikin, jos edes pystyt lapsia saamaan? Älä hyvä ihminen heitä arvokkaintasi, elämääsi tuolla tavoin hukkaan. :(

Oon ollu lihava jo pienest pitäen, ku tapasin mun poikkiksen olin jo 120 kg. Ei se oo mikää feeder, ei lihota mua, vaa tykkää ku oon lihava ja jos lihon _vähän_ lisää. Mun elämäntavat on jatkunu samanlaisina myös meijä suhtees, ja pari viime vuot oon itseasias lihonu hitaammin samaa aikaa ku oon ollu suhtees siihe ja 150 kg on se yläraja.

Läskifetissii ei oo olemaskaa, se on vaa hatereiden tapaa yrittää leimaa lihavuudest tykkäävii. Meil on tosi hyvä suhde ja aito rakkaus, meit yhdistää monet asiat. Viel kerra mun poikkis ei oo feeder joka lihottaa muijii vaa tykkää jo valmiiks lihavist. Se inhoo feederismii. En usko et se "vaihtais" mua kehenkää ku matchaan 100% sen kauneusihannetta. Tottakai haluun lapsii sit joskus :) kyl mun tyttäret vois mielellää olla lihavii jos niit on :)

Ihan vaan mielenkiinnosta, mitä sun vanhemmat ajattelee tuosta kaikesta? Yrittääkö puhua, että jos vähän laihduttaisit tms? Siinä ei paljoa kauneusihanteiden mätsääminen ikävä kyllä auta, kun elämän realiteetit puskee edelle, ja ne elintapasairaudet myös. Kai diabeteksen aiheuttaman neuropatian runtelemat säärihaavaiset jalat tai sokeus mätsää sitten myös ihanteisiin? Sydänkohtaus? Veritulppa?

Ei yritä. Mun äiti ja pikkusisko on kans tosi lihavii ja mun isän kotimaan kulttuurissa on erilaine suhtautumine lihavuutee. Onha noi sairaudet joo inhottavii, mut eiks esim diabetes liity muuhunki ku painoo esim sokerin saantii? Ja onha terveit lihavii tutkimustenki mukaa ja sit on HAES, eks usko siihe yhtää? Eiks se auta et liikkuu ja lihottaa enemmä ei nii epäterveellisillä ruuilla?

Diabetes ei liity sokerinsaantiin, vaan siihen vaikuttavat elintavat ylipäätään, ja ylipaino muun muassa aiheuttaa jo nuorella iällä herkemmin insuliiniresistenssiä. Tottakai se auttaa vähän, jos lihoo terveellisemmällä ruualla ja liikkuu, mutta miksi lihoa, jos voi pyrkiä järkevään painonhallintaan ja terveempään elämään? Kyllä lihavakin voi olla terve, mutta kyllähän se aika tuuripeliä on, riippuu geeneistä ja sukurasitteistakin. Esim. Diabetes tosiaan aiheuttaa melko helpostikin mm. Hermovaurioita ja muutoksia silmänpohjiin, ja 2-tyypin diabetestä todetaan nykyään elintapojen vuoksi jopa lapsilla.

En pyri "järkevään painonhallintaan" jos tarkotat laihuutta. Pyrin toki siihe et en liho 150+ kg. Siks lihoa, et se on hyvännäköst ja tuntuu hyvält. Terveesee elämää tietty pyrin.

Tarkoitan järkevällä painonhallinnalla sitä, että pyrkisi laihduttamaan vaikka sataan kiloon ja pyrkii sitten liikkumaan ja pitämään painon niissä lukemissa, syö terveellisesti, jolloinka riskit pienenevät jo huomattavasti verrattuna tuohon 150kg painoon. En minäkään ole hoikka, mutta en sairaalloisen ylipainoinenkaan, ja terveydentila on dramaattisesti parempi kuin sairaalloisen lihavana. Ei hoikkuus ole ainoa tavoiteltava tila, mutta 150kg paino on mielestäni todella epäterve tavoite nuorelle naiselle. Se on oikeasti kolmisen kertaa normaalipainon verran!

Jos oot se joka kerto mitä kaikkii terveys ongelmii sil oli 150-kilosena 23v nii ok jätän ton et lihottaisin 150 kg, ja yritän pysyy tän kokosen tai korkeintaa 5 kg lihoo. En kyl haluis olla alle 120 kg kuitenkaa. Mun poikkis tykkää must jo nyt nii tuskin sitä haittaa jos en juurikaa täst enää liho

Juu olen, tai en painanut "kuin" vajaat 140, mutta tiedän, mistä puhun, enkä toivo sinulle samaa. Toivon että saat pitää sun terveyden ja saat hyvän elämän, ja siksi tässä kirjoitan karuistakin seurauksista. :) Laihduta tosiaan mieluummin hitusen, on todennäköisempää olla terve ja lihava edes 120-kiloisenakin, kuin 150-kiloisena, jo kymmenenkin kiloa merkitsee terveydentilassa paljon.

Olit siis about mun painone ja sul oli kaikkee? :o Mite oikee söit ja liikuit sillo, poltiks röökii, joiks kui paljo? let'see, on mul paino vaihdellu ja laskenu joskus 5-10 kiloo ilman laihduttamistaki

Minä aloin lihoa 15-vuotiaana ja sen taustalla oli veljeni jatkuva kiusaaminen ja haukkuminen ja vsnhempieni osoittama vähättely. Veljeni kertoi aina miten ruma ja läski olen ja miten minun kuuluisi tappaa itseni. En silloin nähnyt itseäni rumana ja läskinä, mutta varmastihan olin kun veljeni niin sanoi. Söin suruuni. Oksensin herkkuja ulos ja söin lisää.

Vanhempani sanoivat aina milloin mistäkin "pitäisköhän sun mennä lenkille" ja "jos syöt pullan niin kohta on perse niin leveä että halkeat". Kouluarvosanoista kelpasi vain 9 ja 10 ja kaikki muu oli huonouttani ja laiskuuttani. Veljeni harrasti jääkiekkoa ja jalkapalloa, ja itsekin halusin nuorempana aloittaa jalkapallon. Pääsin kaksiin harrastuksiin, kun äitini sanoi että eiköhän ole parasta että jätän jalkapallon, kun veljen harrastukset tulevat päälle ja että itkisit varmasti kuitenkin jos kaatuisit tms. Että ethän sinä halua että sulle nauretaan.

Pieninä meidät ilmoitettiin aina juoksukilpailuihin. Vihasin pitkän matkan juoksuja, olin parempi (=nopeampi) lyhyissä matkoissa, mutta kestävyyteni oli huono. Ja aina olimme kilpailemassa pitkän matkan juoksussa. Veljeni huusi minulle juoksuradan varrelta "Vauhtia kun sä jäät jälkeen! Älä oo nolo, kaikki nauraa sulle!". En lopulta jaksanut juosta loppusuoralla täysiä (olin kuitenkin ihan normaalikokoinen ja -kuntoinen lapsi) ja veljeni huusi minulle entisestään. Aloin itkeä ja pysähdyin. Veljeni suuttui.

Kumma kyllä suhtautumiseni liikuntaan on ollut kaiken tämän jälkeen negatiivinen. En saa siitä juurikaan iloa, mutta pakko tehdä joskus jotain. Nyt olen satakiloinen ja onneton ja opettelen pois tunnesyömisestä ja pyrin löytämään iloa liikunnasta. Ei muuten mikään helppo homma näin myöhemmin. Ja aina kun koen riittämättömyyden tunnetta, ensireaktioni on syödä, ja se on vaikeaa kitkeä.

Semmonen tarina. Et voi Ap tietää, mitä sen tytön elämässä on meneillään. Ei kukaan lotkauttanut korviaan ikinä kun kerroin pahasta mielestä veljen takia. "Oot varmasti vaan liian herkkä" ja "Tuskin se sun veli sitä oikeasti tarkoitti" olivat vakiolauseita. Kukaan ei siis nähnyt sitä pahaa mieltä mitä kannoin sisälläni ja jota "hoidin" syömällä. Nyt maksan siitä ja koetan hoitaa kroppaa ja päätä kuntoon. Koettakaa auttaa ja tukea sitä tyttöä, puhua vanhempien kanssa ja älkää syyllistäkö sitä tyttöä, vaan etsikää syy ja mieluusti ratkaisu. Pelkkä negatiivinen "oletpa lihava, liikuisit" ei auta yhtään niin paljon kuin ystävällinen ja positiivinen "lähdetäänkö vaikka yhdessä lenkille?".

Upp

Upp

Läskit saa kyytiä kun syö kotiruokaa, herkut juhlahetkiin. liikuntaa, siinä se on. 

Vierailija kirjoitti:

On aina ollut lihava, jo pikkulapsena.

Niin fiksu tyttö (oman tyttäreni kaveri) ja olen hänestä pitänyt kovasti. Kovasti harmittaa tämän nuoren puolesta. Se on varmasti kauhea olotila. Se on kauhea olotila, missä ikävaiheessa tahansa. Pahinta kuitenkin varmasti nyt.

Ja en puhu mistään jenkkakahvoista, vaan ehkä sellaisesta 150 kg:n tapauksesta.

Kyllä se niin vaan on, että kyllä nuoren ihmisen elämä on mukavampaa hoikkana. Ja tämän lausuminen aiheuttaa taas valtavasti mielipahaa, mutta näin se vaan on. Ja itse olen ex-pläski, tosin jonka lihavuus aiheutui kroonisesta tulehdustilasta elimistössä, ja kun tosiaan tuo tulehtunut sappirakko poistettiin, niin paino putosi itsestään. Eli kirjoittajat, jotka epäilevät sairautta, esim. kilpirauhas, tai lääkitystä (esim. kortisoni), niin voivat olla vallan oikeassa.

Toinen asia, mihin olen kiinnittänyt huomiota, niin nykyään ei tahdo enää nähdä hyväkuntoisen/lihaksikkaan/ryhdikkään oloisia ihmisiä. Joko ovat vain laihoja, tai sitten glukoosisiirapin/situkan turvottamia... ja elintarvitketeollisuus siis myös osasyyllisenä tähän + että ei kiinnosta liikkuminen vaan somessa roikkuminen...

Erään kaverini vanhan kaverin teinitytär on turvonnut järkyttäviin mittoihin.

Arvatkaapa mitä tuo sen äiti ostelee sille lahjaksi?

Hattarakonetta, jäätelökonetta, suklaafondue-lähdettä, muffinssirautaa, vohvelirautaa ja osti viimeisimpänä popcornikoneen jossa ne popparit paistetaan voissa.

Tuosta julmuudesta pitäisi jo tehdä jokin ilmoitus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N17 135 kg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n alotus oli ihan asiallinen. Taitaa olla kova pala monelle vastauksista päätellen. Sääli on kun nuori tyttö on lihava, tottahan se on.

Juoruilu ja toisten asioiden puiminen ei ole asiallista. Rakentava ongelman pohtiminen on fiksua, yleisellä tasolla.

Rakentavaa keskustelua ja pohtimista yleisellä tasolla juuri toivoinkin.

Kukaan ei tästä tyttöä tunnista. Sellaisia koordinaatteja en aio antaa. Juoruilu on pahantahtoista toisten ihmisten asioiden levittelyä, siitä nyt ei ole kyse. 

Kukaan ei liho sairauden takia eikä lääkitysten. Mielenterveydellisistä seikoista johtuen kyllä. Mutta lihavuus aiheuttaa mielenterveysongelmia. 

Eli muna ja kana -dilemma tämä tietysti. 

Lihavuus aiheuttaa mielenterveysongelmia?

Eikö vaikuttaisi mitään pääkoppaan sinulla, jos joutuisit elämään 150-kiloisena?

Jos ei, niin poikkeus olet. 

Mul vaikuttaa positiivisesti ku oon sit ihanan läski ja kaunis ja poikkis tykkää viel enemmä. Oon gainer, lihotan itteeni tarkotuksella.

Teidän kahden mielestä olet kaunis mutta muut ei oo sitä mieltä XD lihota vaa. Sitte sitä lopulta ei elimistö enää kestä

Oon muidenki fat admirerien mielest, mul on paljo fanei netis 😘 ja muutenki lihavuus on Jumalan siunaus ja tahto et ei sillee kiinosta ihmiste mielipiteet

Sä olet tosi nuori, ja veikkaan että tulet vielä katumaan sitä, kun lihotat itsesi tahallaan, ja pahempaa:annat toisen ihmisen lihottaa sinua fetissinsä takia! Se ei ole oikeaa rakkautta, vaan oman intressin toteuttamista toisen elämän ja terveyden kustannuksella. Mitäs sitten, kun oikeasti alkaakin terveys prakaamaan jo nuorena? Ihmiset on yksilöitä, vaikka jollekin Rakel Lignelille olisi "luvattu" tiettyä ikää, niin sinä aloit lihoa jo noin nuorena, hyvin todennäköistä on sairastua 2-tyypin diabetekseen, verenpainetautiin, rasvamaksaan, refluksiin, ja esim. Lapsettomuus tai lisääntymisvaikeudet ovat hyvin todennäköisesti edessä. Sitäkö sinä nuori ihminen haluat? Tiedän mistä puhun, mulla oli nuo kaikki muut, paitsi verenpainetauti, kun painoin sen minkä sinä, ja ikää oli 23v! Olisin ehkä viisikymppisenä ollut samaa tahtia haudassa, hyvä jos elänyt sinnekään asti. Esim. Diabetes vie herkästi huonossa tasapainossa mm. Näön ja vaurioittaa hermoja ja verisuonia jne.

Mieti nyt äärimmäisen tarkkaan, onko joittenkin äijien ihailu ja sun poikaystävän mielihalujen toteuttaminen se, mitä elämältä haluat. Voi tuntua nyt helpolta, saa syödä mitä vaan ja lihoa ihan rauhassa, mutta mitäs sitten kun se poikkis löytääkin uuden kohteen, tai tosiaan mitä jos haluaisit lapsia? Haluatko saman kohtalon lapsillesikin, jos edes pystyt lapsia saamaan? Älä hyvä ihminen heitä arvokkaintasi, elämääsi tuolla tavoin hukkaan. :(

Oon ollu lihava jo pienest pitäen, ku tapasin mun poikkiksen olin jo 120 kg. Ei se oo mikää feeder, ei lihota mua, vaa tykkää ku oon lihava ja jos lihon _vähän_ lisää. Mun elämäntavat on jatkunu samanlaisina myös meijä suhtees, ja pari viime vuot oon itseasias lihonu hitaammin samaa aikaa ku oon ollu suhtees siihe ja 150 kg on se yläraja.

Läskifetissii ei oo olemaskaa, se on vaa hatereiden tapaa yrittää leimaa lihavuudest tykkäävii. Meil on tosi hyvä suhde ja aito rakkaus, meit yhdistää monet asiat. Viel kerra mun poikkis ei oo feeder joka lihottaa muijii vaa tykkää jo valmiiks lihavist. Se inhoo feederismii. En usko et se "vaihtais" mua kehenkää ku matchaan 100% sen kauneusihannetta. Tottakai haluun lapsii sit joskus :) kyl mun tyttäret vois mielellää olla lihavii jos niit on :)

Ihan vaan mielenkiinnosta, mitä sun vanhemmat ajattelee tuosta kaikesta? Yrittääkö puhua, että jos vähän laihduttaisit tms? Siinä ei paljoa kauneusihanteiden mätsääminen ikävä kyllä auta, kun elämän realiteetit puskee edelle, ja ne elintapasairaudet myös. Kai diabeteksen aiheuttaman neuropatian runtelemat säärihaavaiset jalat tai sokeus mätsää sitten myös ihanteisiin? Sydänkohtaus? Veritulppa?

Ei yritä. Mun äiti ja pikkusisko on kans tosi lihavii ja mun isän kotimaan kulttuurissa on erilaine suhtautumine lihavuutee. Onha noi sairaudet joo inhottavii, mut eiks esim diabetes liity muuhunki ku painoo esim sokerin saantii? Ja onha terveit lihavii tutkimustenki mukaa ja sit on HAES, eks usko siihe yhtää? Eiks se auta et liikkuu ja lihottaa enemmä ei nii epäterveellisillä ruuilla?

Mistä maasta isäsi on lähtöisin? Turkista tai jostain Afrikan/arabimaasta? Kysyn uteliaisuudesta kun viittasit siihen että hänen kotimaassaan erilainen suhtautuminen lihavuuteen, niin turkkilaisten miestenhän puhutaan aina ihannoivan lihavuutta, ja Afrikan maissa myös ihaillaan, kuten Mauritaniassa ja Nigeriassa.

N17 135 kg kirjoitti:

Harrastan liikuntaa ja oon ain harrastanu, lapsen ratsastust, lentist ja nykyää esim tanssii.

Miksi ihmeessä ratsastat lapsella?