Lue keskustelun säännöt.
Lapsi haluaisi että koko perhe olisi vegaani
Kommentit (107)
Täytyy olla hyvin asioista perillä , jos kasvava nuori ryhtyy vegaaniksi. Proteiinin saaminen vaatii vaivannäköä ja tietoa. Ettei tule puutoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei toimisi eikä vegaanius edes ole kovin ympäristöystävällistä. Vegaaniuden sijaan kannattaisi panostaa asioihin joilla on oikeasti merkitystä, kuten hävikin ja muovin käytön vähentämiseen, pyöräilyn ja julkisien suosimiseen sekä kaiken turhan shoppailun lopettamiseen. Syön itse paljon kasvisruokia mutta täysi vegaanius on hyvin luonnosta vieraantunutta.
Olen itse kasvissyöjä, ja perheeseen kuuluu myös vegaaneja. Ihmetytti tuo kommentti, että veganismi ei ole ympäristöystävällistä. Ei kai tuollaista voi mistään ruokavaliosta noin vain sanoa. Eiköhän se riipu siitä, mitä sattuu syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen elämäni aikana tavannut tasan yhden "minä olen maailman napa" ääliövegaanin. Lähes kaikki ovat oikeasti fiksua porukkaa, jotka kykenevät hyväksymään myös toisenlaisen valinnan. Teini-ikään toki kuuluu myös ehdottomuus, joten siinä ikäryhmässä varmaan isompi osa näitä syyllistäjiä/paasaajia jne.
Mä oon tavannut aika monta 30 - 40 vuotiaasta julistajavegaania. Näistä valtaosa naisia. Hyvä etteivät itkua väännä, kun lounaalla ei valitse vegaanivaihtoehtoa, vaan lihaa! Mua ei kiinnosta mitä he syövät, mutta heillä on äänekkäitä ja syyllistäviä mielipiteitä mun valinnoista.
Sellainen sepitys tänään.
Vierailija kirjoitti:
Huutonaurua joillekin lasten "ideologioille". Noita tulee ja menee, parin viikon päästä voi olla uusi juttu, jonka joku Amaliina koulussa keksii, ja jota pitää matkia.
Tietty osa on aina sellaisia muoti-ilmiön seuraajia tai muita tuuliviirejä, mutta en minä lähtisi silti lapsen ideologiaa pilkkaamaan. Meillä jos jompikumpi lapsista vegaaniksi haluaa niin tottakai niin saa tehdä. Luonnollisesti edellytän, että myös perehtyy uuteen ruokavalioonsa ja osallistuu ruuanlaittoon (toki niin tekevät välillä nytkin).
Ehdota, että ihan ensin lapselta kaikki turha elektroniikka ja älylaitteet pois. Kun on ollut viisi vuotta ilman saastuttavaa elektroniikkaa, voitte alkaa keskustella ruoka-asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen elämäni aikana tavannut tasan yhden "minä olen maailman napa" ääliövegaanin. Lähes kaikki ovat oikeasti fiksua porukkaa, jotka kykenevät hyväksymään myös toisenlaisen valinnan. Teini-ikään toki kuuluu myös ehdottomuus, joten siinä ikäryhmässä varmaan isompi osa näitä syyllistäjiä/paasaajia jne.
Mä oon tavannut aika monta 30 - 40 vuotiaasta julistajavegaania. Näistä valtaosa naisia. Hyvä etteivät itkua väännä, kun lounaalla ei valitse vegaanivaihtoehtoa, vaan lihaa! Mua ei kiinnosta mitä he syövät, mutta heillä on äänekkäitä ja syyllistäviä mielipiteitä mun valinnoista.
Jotkut vegaanit tekevät sekaruuan syöjistä pilkkaa ja lähettävät jopa tappouhkauksia sekaruuan syöjille. Minne katosi veganismin salliva asenne toisten elämää kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Öö... minkä ikäinen lapsi? Joka tapauksessa, ei lapsi voi päättää yksinään koko perheen ruokavaliosta. Edes Porvoossa.
Onnistuu itseasiassa Porvoossa oikein hyvin.
Meillä ei ole Grankullan estoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vegaanien lapsi haluaisi sekasyöjäksi? Jos roolit käännetään toisin päin, niin silloin suoraan sanoen vaaditaan lapsen tahdon kunnioittamista, mutta vegaaniperheissä tämä sääntö ei päde.
Kyllä minä tiedän kaksikin perhettä, joissa vanhemmat ovat vegaaneja, mutta lapset sekasyöjiä. Ei niille lapsille toki pihviä joka aterialle paisteta, mutta koulussa, mummoilla ja joskus kotonakin syövät kyllä myös lihaa/kalaa. Maitotuotteita taitaa kotona olla lähes aina.
On näitä kotivegaanejakin olemassa, mutta sitten on niitä, joissa vanhemmat eivät katso hyvällä, jos lapsi ostaisi omilla viikkorahoilla jotain lihaa sisältävää tai epävegaanista suklaata ja söisi kaverin luona jotain epävegaanista.
Itse koulun ruokalassa töissä kohtasin tapauksen, jossa vegaanilapsi söi salaa sekaruokaa. Oli sitten vanhemmiltakin kysynyt, että voisiko heilläkin kokeilla lihapyöryköitä ja lohikeittoa, kun koulussakin oli. Tästähän nousi hirveä äläkkä vanhemman osalta ja sain jopa vihat niskaani, kun annoin vegaanilapsen syödä sekaruokaa. Koitin ihan asiallisesti sanoa, etten mitenkään voi tofua ja soijanakkeja tunkea lapsen suuhun. Kyseessä ei ollut vakavasta allergiasta kyse, ja raivoamisen olisin ymmärtänyt, jos kyseessä olisi ollut toisten allergioilla leikkiminen.
Ei ole varmasti ensimmäinen ja ainoa tapaus maailmalla. Jotkut vegaaniperheissä elävät lapset syövät salaa "sopimatonta" ruokaa, koska muuten vanhemmat olisivat raivoissaan, jos paljastuisi mitä tuli tehtyä. Tuossa on ihan samanlaisia yhtäläisyyksiä kuin lapsuuden aikaisessa kaverissa, joka olisi saanut suoraan sanoen selkään tiettyjen elokuvien katselusta tai rockin kuuntelusta uskonnon takia. Sen takia tämä ystävä oli suoraan sanoen kaapissa musiikkimaun ja pukeutumisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vegaanien lapsi haluaisi sekasyöjäksi? Jos roolit käännetään toisin päin, niin silloin suoraan sanoen vaaditaan lapsen tahdon kunnioittamista, mutta vegaaniperheissä tämä sääntö ei päde.
Kyllä minä tiedän kaksikin perhettä, joissa vanhemmat ovat vegaaneja, mutta lapset sekasyöjiä. Ei niille lapsille toki pihviä joka aterialle paisteta, mutta koulussa, mummoilla ja joskus kotonakin syövät kyllä myös lihaa/kalaa. Maitotuotteita taitaa kotona olla lähes aina.
On näitä kotivegaanejakin olemassa, mutta sitten on niitä, joissa vanhemmat eivät katso hyvällä, jos lapsi ostaisi omilla viikkorahoilla jotain lihaa sisältävää tai epävegaanista suklaata ja söisi kaverin luona jotain epävegaanista.
Itse koulun ruokalassa töissä kohtasin tapauksen, jossa vegaanilapsi söi salaa sekaruokaa. Oli sitten vanhemmiltakin kysynyt, että voisiko heilläkin kokeilla lihapyöryköitä ja lohikeittoa, kun koulussakin oli. Tästähän nousi hirveä äläkkä vanhemman osalta ja sain jopa vihat niskaani, kun annoin vegaanilapsen syödä sekaruokaa. Koitin ihan asiallisesti sanoa, etten mitenkään voi tofua ja soijanakkeja tunkea lapsen suuhun. Kyseessä ei ollut vakavasta allergiasta kyse, ja raivoamisen olisin ymmärtänyt, jos kyseessä olisi ollut toisten allergioilla leikkiminen.
Ei ole varmasti ensimmäinen ja ainoa tapaus maailmalla. Jotkut vegaaniperheissä elävät lapset syövät salaa "sopimatonta" ruokaa, koska muuten vanhemmat olisivat raivoissaan, jos paljastuisi mitä tuli tehtyä. Tuossa on ihan samanlaisia yhtäläisyyksiä kuin lapsuuden aikaisessa kaverissa, joka olisi saanut suoraan sanoen selkään tiettyjen elokuvien katselusta tai rockin kuuntelusta uskonnon takia. Sen takia tämä ystävä oli suoraan sanoen kaapissa musiikkimaun ja pukeutumisen takia.
Joo meitä on joka junaan ja osa jää asemalle.
Varmasti vanhempien suhtautuminen riippuu todella paljon siitä miksi/miten itse ovat päätyneet vegaaneiksi. Osalla syyt ovat paljon "kevyempiä" ja silloin suhtautuminen muihinkin paljon vapaamielisempää. Osalla taas vegaanius on aivan ehdoton osa elämää ja kaikki muu on yksiselitteisesti väärin. Ihmiset joilla vakaumus (ihan mihin asiaan tahasta liittyen) on elämän tarkoitus ovat kyllä muutenkin todella ahdistavaa seuraa ja vaikeita lähimmäisilleen (vaikka olisi suurelta osalta heidän kanssaan samaa mieltä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla hyvin asioista perillä , jos kasvava nuori ryhtyy vegaaniksi. Proteiinin saaminen vaatii vaivannäköä ja tietoa. Ettei tule puutoksia.
Siis mikä ihme siinä on, että aina tulee tätä mukahuolestuneita kommentteja proteiinin saannista. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä siitä proteiinista vouhotetaan joka tuutissa sen verran, että kaikki tietävät sen saannin osana monipuolista ruokavaliota. Mitään proteiininpuutostiloja en ole kuullutkaan kenelläkään olevan, paitsi vanhuksilla ja syömishäiriöisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutonaurua joillekin lasten "ideologioille". Noita tulee ja menee, parin viikon päästä voi olla uusi juttu, jonka joku Amaliina koulussa keksii, ja jota pitää matkia.
Tietty osa on aina sellaisia muoti-ilmiön seuraajia tai muita tuuliviirejä, mutta en minä lähtisi silti lapsen ideologiaa pilkkaamaan. Meillä jos jompikumpi lapsista vegaaniksi haluaa niin tottakai niin saa tehdä. Luonnollisesti edellytän, että myös perehtyy uuteen ruokavalioonsa ja osallistuu ruuanlaittoon (toki niin tekevät välillä nytkin).
Niinpä! Ja jos ei jaksa ruokavaliota jatkaa vaan mieli muuttuu parin kuukauden jälkeen niin eipä siitäkään mitään haittaa ole. Tulipahan kokeiltua ja toivottavasti kokeilujaksolta löytyi muutama uusi kiva kasvisresepti käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla hyvin asioista perillä , jos kasvava nuori ryhtyy vegaaniksi. Proteiinin saaminen vaatii vaivannäköä ja tietoa. Ettei tule puutoksia.
Siis mikä ihme siinä on, että aina tulee tätä mukahuolestuneita kommentteja proteiinin saannista. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä siitä proteiinista vouhotetaan joka tuutissa sen verran, että kaikki tietävät sen saannin osana monipuolista ruokavaliota. Mitään proteiininpuutostiloja en ole kuullutkaan kenelläkään olevan, paitsi vanhuksilla ja syömishäiriöisillä.
Entä raudanpuute? Rauta ei kasviksista hyvin imeydy. Eniten sitä on veriletuissa ja naudanlihassa.
Teini-ikäisen antaisin valita itselleen vege ruokavalion, varmasti on jo ehtinyt perehtyä sen hyötyihin, osaa jo itse valmistaa ruokaa ja luo omaa identiteettiä. Mutta koko perheen ruuasta hän ei voi päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla hyvin asioista perillä , jos kasvava nuori ryhtyy vegaaniksi. Proteiinin saaminen vaatii vaivannäköä ja tietoa. Ettei tule puutoksia.
Siis mikä ihme siinä on, että aina tulee tätä mukahuolestuneita kommentteja proteiinin saannista. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä siitä proteiinista vouhotetaan joka tuutissa sen verran, että kaikki tietävät sen saannin osana monipuolista ruokavaliota. Mitään proteiininpuutostiloja en ole kuullutkaan kenelläkään olevan, paitsi vanhuksilla ja syömishäiriöisillä.
Suomalainen saa yleensä liikaa proteiinia...
Lapsi tai teini ei tätä perheessä päätä. Minä en aio ryhtyä vegaaniksi, enkä usko että miehenikään ryhtyisi. Kuitenkaan en tahtoisi täysin tyrmätä lapsen ideaa, vaan hän saisi tulla aktiivisesti mukaan perheen ateriasuunnitteluun. Niinä päivinä kun hän suunnittelisi ja kokkaisi, voisimme kaikki syödä vegaanista ruokaa ja opettelisin itsekin mielelläni uusia luottoreseptejä. Voisin myös tukea häntä suunnittelussa ja varmistaa, että meiltä löytyy vegaanista syötävää niille päiville, kun me muut syömme eläinperäisiä tuotteita.
Kaksia ruokia en alkaisi valmistaa.
Typerä lapsi. Erittäin epärealistista muutenkin siirtyä sekaanista vegaaniksi. Minne on kadonnut vanha kunnon kasvissyönti? Riittää, kun jättää pois lihan/punaisen lihan/kasvatetun lihan/tms. Sillä on jo merkitystä, eikä tarvitse alkaa puputtaa lihan sijasta soijaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan tukahduta lapsesi empaattisuutta ja halua parantaa maailmaa. Juuri tuollaisia ihmisiä maailma tarvitsee.
Kiitos, kun sanoit tuon ääneen. Suhde vanhempiini on edelleen vähän vinoutunut sen takia, että asuessani vielä lapsuudenkodissani kaikkea huoltani ympäristöä kohtaan vähäteltiin ja kaikki huoleni leimattiin haluksi pompotella koko perhettä. Mielestäni vähän eri tilanne kuin se, että opetettaisiin lapselle, että joka päivä voi syödä karkkia tai muuten tanssia lapsen pillin mukaan. Jos koskaan aion hankkia lapsia, toivoisin voivani olla vanhempi kenen ego kestää lapsen altruismin ja toisenlaiset valinnat. Moni vanhempi ei ymmärrä miten paljon tuollainen käytös voi rikkoa lapsen ja aikuisen välistä suhdetta. Ei se ole välttämättä mikään teinivaihe, mikä menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla hyvin asioista perillä , jos kasvava nuori ryhtyy vegaaniksi. Proteiinin saaminen vaatii vaivannäköä ja tietoa. Ettei tule puutoksia.
Siis mikä ihme siinä on, että aina tulee tätä mukahuolestuneita kommentteja proteiinin saannista. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä siitä proteiinista vouhotetaan joka tuutissa sen verran, että kaikki tietävät sen saannin osana monipuolista ruokavaliota. Mitään proteiininpuutostiloja en ole kuullutkaan kenelläkään olevan, paitsi vanhuksilla ja syömishäiriöisillä.
Entä raudanpuute? Rauta ei kasviksista hyvin imeydy. Eniten sitä on veriletuissa ja naudanlihassa.
Sekasyöjätkin kärsivät raudanpuutteesta. Varastorauta ja ferritiinihän on ollut puheenaiheena jo muutamia vuosia, vai ovatko nämäkin sitten vain kasvissyöjiä ja vegaaneja? Joku siinä sekasyöjän ruokavaliossa mättää, kun se rauta ei näköjään imeydykkään niin hyvin. Itse saan rautani ihan perus ruoasta, ja säännöllisen verenluovutuksen jälkeen otan lyhyen rautakuurin. Voit käyttää kvg:tä, jos kiinnostaa tietää tarkemmin, mistä kasvissyöjät saavat rautansa.
Vierailija kirjoitti:
Ehdota, että ihan ensin lapselta kaikki turha elektroniikka ja älylaitteet pois. Kun on ollut viisi vuotta ilman saastuttavaa elektroniikkaa, voitte alkaa keskustella ruoka-asioista.
Jos lapsi ei halua myöskään käyttää turkiksia, niin olisiko sinusta hyvää vanhemmuutta riisua lapsi kaikista vaatteista jotta oppii olemaan. Kannattaako joku tällaista kasvatustyyliä oikeasti?
Mä oon tavannut aika monta 30 - 40 vuotiaasta julistajavegaania. Näistä valtaosa naisia. Hyvä etteivät itkua väännä, kun lounaalla ei valitse vegaanivaihtoehtoa, vaan lihaa! Mua ei kiinnosta mitä he syövät, mutta heillä on äänekkäitä ja syyllistäviä mielipiteitä mun valinnoista.