Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ekaluokkalainen poikani saa jatkuvasti koulusta viestejä huonosta käytöksestä, valehtelusta, läksyjen unohtelusta, oppituntien häirinnästä... Tänään jäi meille vanhemmille kiinni siitä, että oli väittänyt kaverinsa aloittaneen tunnin häirinnän, vaikka häiritsijä oli ollut hän itse. Ei ollut kuulemma halunnut rangaistusta huonosta käytöksestään.

Kotona toimii epäluotettavasti. Varastaa herkkuja kaapista. Kävi salaa kaupasta karkkia ja valehteli asiasta. Huijaa, ettei läksyjä olisi, mutta tarkemmin asiaa selviteltyä käykin ilmi, että kaikki tehtävät ovat tekemättä.

Olemme keränneet tarroja, kun hankalat pojalle asiat sujuvat peremmin. Rankaisuna olemme käytäneet pelikieltoa (ruutuaika meillä muutenkin max 2h/pv - yksi pelitön päivä viikossa) tai karkkipäivän menetystä.

Sama meno senkun jatkuu vain. Nyt kiitos asiallisia vinkkejä otertaan vastaan...

Sivut

Kommentit (56)

Vierailija

Vaankun on puhuteltu. Pistää korvat lukkoon, ei kuuntele, ei muista, mitä on sovittu. Puhuttelut menee, kuin vesi hanhen selässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Olette laiminlyöneet varhaiskasvatuksen ja tämän takia poika ei kuulu perhe nimiseen tiimiin, tai semmoista tiimiä ei ole olemassakaan missään muodossa.. Olette kasvattaneet rankaisemalla ja poika kokee olevansa eri puolella kuin te siksi sanomisellanne ei ole hänelle mitään vaikutusta. Häntä on varmaan rangaistu niin paljon että ymmärtää että saa joka tapauksessa rankaisun teki miten teki koska ei pysty virheettömään suoritukseen.

Valehtelemalla hän ehkä pakenee tilanteeseen miten haluaisi asian olevan.

Vierailija

Vietämme lapsen kanssa aikaa. Hän on todella temperamenttinen, hermostuu helposti, joten kieltämistä on saanut tehdä paljonkin. Luemme paljon yhdessä ja poika tykkää olla kainalossa. Iltaisin saa myös paljon läheisyyttä nukkumaan mennessä. Pienempänä halusi katsoa yhdessä telkkaria sylissä, mutta n. eskari-ikäisestä lähtien spontaanit läheisyydenhakemiset ovat jääneet tyystin. Ei siis osoita hellyyttä itse.

ap

Vierailija

Mulla on keskimmäinen kolmesta "hankala". Käyttäytyy kodin ulkopuolella kyllä fiksusti, mutta kotiintuloajat, läksyjenteko ym on jatkuvasti tapetilla.

Meillä poika on äärimmäisen herkkä. Menee komentamisesta täysin lukkoon, ei suostu katsekontaktiin, ei kuuntele, ja jos tilanne on lapsen kannalta liian "kova", alkaa ovien paiskominen ja tavaroiden heittely.

Rangaistukset ei toimi tämän lapsen kohdalla. Mikään ei haittaa, ja ainoa efekti niillä on pojan vetäytyminen kuoreen. Kotiaresti tai pelikielto on täysin turhia, koska niiden seurauksena poika etääntyy koko perheestä.

Jokainen rangaistus tuntuu pojalle tarkoittavan, että häntä vihataan ja kukaan ei rakasta. Tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa.

Meillä on tälä hetkellä käytössä pelkkä keskustelu. Ei koskaan syytellen, vaan oikeastaan kerrataan miksi pitää tehdä jotakin ja miksi jokin on kiellettyä.

Hiljalleen tilanne on rauhoittunut. Uskon, että vuoden päästä, kun poika kolmannelle luokalle menee, on ikää ja kokemusta tullut ja elämä helpottaa. Koulun aloitus on pienelle kriisi, ja kotoa tarvitsee tukea ja rakkautta. Rajoja kokeillaan, mutta tarvitseeko rajalla olla tosiaan betoniaita? Voisiko se raja olla verkkoaita?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Enemmän valvontaa! 

Menette vaikka tarvittaessa sinne kouluun lapsen perässä.

Herkut pois kaapista. Mistä hän on karkkirahaa saanut?

Pidätte itsestään selvänä, että tulee läksyjä ja teette ne yhdessä! Läksyjä ei vielä jätetä yksin ekaluokkaisen vastuulla.

Teette ruokaa yhdessä, siivoatte yhdessä, pesette pyykkiä yhdessä. Menette puistoon yhdessä. Olet joka asiassa perskärpänen. 

Huomiota!

Vierailija

Ei auta muu kuin päämäärätietoinen läksyjen teko yhdessä. Poina ei sitä sanomalla näemmä opi joten siitä ptää tehdä rutiini yhdessä. Puratte siis repun yhdessä ja katsotte mitä tuli tänään, ja tarkistetaan että ne tulevat tehdyiksi. Tämä takaa sen että kundi ei pääse luistamaan niistä ja tietää että ne ovat pakollinen rasti ennen muita juttuja.

Vierailija

Eikös se joku psykologi vai mikä olikaan juuri hetki sitten sanonut, ettei lapsen huonoon käytökseen saa puuttua? Että se tuhoaa minäkuvan lapselta tai jotakin muuta yhtä typerää. Tässä näette nyt sitten elävän esimerkin siitä, miten käy kun noudattaa tuota kasvatusmetodia.

No mutta tosissaan, voisiko olla, että kaverit yllyttävät? Ryhmäpaine voi olla valtava jo ala-asteella. Onko tapahtunut elämässä jotakin, mitä oireilisi? Sukulaisen kuolema, kiusaamista yms?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla on keskimmäinen kolmesta "hankala". Käyttäytyy kodin ulkopuolella kyllä fiksusti, mutta kotiintuloajat, läksyjenteko ym on jatkuvasti tapetilla.

Meillä poika on äärimmäisen herkkä. Menee komentamisesta täysin lukkoon, ei suostu katsekontaktiin, ei kuuntele, ja jos tilanne on lapsen kannalta liian "kova", alkaa ovien paiskominen ja tavaroiden heittely.

Rangaistukset ei toimi tämän lapsen kohdalla. Mikään ei haittaa, ja ainoa efekti niillä on pojan vetäytyminen kuoreen. Kotiaresti tai pelikielto on täysin turhia, koska niiden seurauksena poika etääntyy koko perheestä.

Jokainen rangaistus tuntuu pojalle tarkoittavan, että häntä vihataan ja kukaan ei rakasta. Tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa.

Meillä on tälä hetkellä käytössä pelkkä keskustelu. Ei koskaan syytellen, vaan oikeastaan kerrataan miksi pitää tehdä jotakin ja miksi jokin on kiellettyä.

Hiljalleen tilanne on rauhoittunut. Uskon, että vuoden päästä, kun poika kolmannelle luokalle menee, on ikää ja kokemusta tullut ja elämä helpottaa. Koulun aloitus on pienelle kriisi, ja kotoa tarvitsee tukea ja rakkautta. Rajoja kokeillaan, mutta tarvitseeko rajalla olla tosiaan betoniaita? Voisiko se raja olla verkkoaita?

Sydämestäni toivon, että teille menisi asiat parempaan päin, mutta ikävä kyllä kertomuksesi saa minut vahvasti epäilemään sitä. Minusta tuntuu päinvastoin, että teillä lapsi on ottamassa niskalenkin vanhemmistaan. Vahvistatte uhmakkaan lapsen huonoja käyttäytymismalleja nykyisellä kasvatuksellanne ja ongelmat vaan kasautuvat kohti murrosikää mentäessä.

Vierailija

Kannatta hakea asiantuntija-apua ennemmin eikä myöhemmin. Ei tarvitse odottaa katastrofia. Esim. perheneuvola ja koulupsykologi on tarkoitettu juuri tällaisia tilanteita varten. Uskoisin ammattilaisilta saavan parempia neuvoja kuin av:lta, jossa suurimmassa osassa viestejä haukutaan ongelmista kärsivä perhe (vanhemmat) lyttyyn ja kehuskellaan omalla "hyvällä vanhemmuudella".

Ammattilaiset osaavat myös ohjata jatkoselvityksiin, mikäli herää epäilys esim. adhd:sta tai vastaavasta.

Vierailija

Milloin tuollainen käytös on alkanut? Mitä opettaja on mieltä? Miten sujuu kavereitten kanssa? Millainen on kotitilanne? Onko sisaruksia? Miten heidän kanssaan sujuu? Entä kaverit? 

Ulkopuolisen kanssa pohtiminen lapsen käytöksessä voisi auttaa, olette enemmän kohta pulassa pojan kanssa, jos ette saa tilanteesta kiinni. Perheneuvolaan? 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on keskimmäinen kolmesta "hankala". Käyttäytyy kodin ulkopuolella kyllä fiksusti, mutta kotiintuloajat, läksyjenteko ym on jatkuvasti tapetilla.

Meillä poika on äärimmäisen herkkä. Menee komentamisesta täysin lukkoon, ei suostu katsekontaktiin, ei kuuntele, ja jos tilanne on lapsen kannalta liian "kova", alkaa ovien paiskominen ja tavaroiden heittely.

Rangaistukset ei toimi tämän lapsen kohdalla. Mikään ei haittaa, ja ainoa efekti niillä on pojan vetäytyminen kuoreen. Kotiaresti tai pelikielto on täysin turhia, koska niiden seurauksena poika etääntyy koko perheestä.

Jokainen rangaistus tuntuu pojalle tarkoittavan, että häntä vihataan ja kukaan ei rakasta. Tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa.

Meillä on tälä hetkellä käytössä pelkkä keskustelu. Ei koskaan syytellen, vaan oikeastaan kerrataan miksi pitää tehdä jotakin ja miksi jokin on kiellettyä.

Hiljalleen tilanne on rauhoittunut. Uskon, että vuoden päästä, kun poika kolmannelle luokalle menee, on ikää ja kokemusta tullut ja elämä helpottaa. Koulun aloitus on pienelle kriisi, ja kotoa tarvitsee tukea ja rakkautta. Rajoja kokeillaan, mutta tarvitseeko rajalla olla tosiaan betoniaita? Voisiko se raja olla verkkoaita?

Sydämestäni toivon, että teille menisi asiat parempaan päin, mutta ikävä kyllä kertomuksesi saa minut vahvasti epäilemään sitä. Minusta tuntuu päinvastoin, että teillä lapsi on ottamassa niskalenkin vanhemmistaan. Vahvistatte uhmakkaan lapsen huonoja käyttäytymismalleja nykyisellä kasvatuksellanne ja ongelmat vaan kasautuvat kohti murrosikää mentäessä.


Uskon, että murrosiässä avoin keskusteluyhteys on tärkeämpää, kuin rangaistukset, jotka nostavat uhmaa ja etäännyttävät.

Itse huomasin, kun kotiintuloajoista lipeäminen aiheutti arestia, niin poika aloitti päivien kyräilyn, jonka lopputuloksena lapsi ei edes muistanut miksi arestin sai. Lapsi jäi jumiin rangaistukseen, eikä kertakaikkiaan osannut yhdistää omaa toimintaa siihen.

Nyt kun kotiintuloajoista keskustellaan, on poika oppinut, että jos lisäaikaa kysyy ja kertoo missä menee, sitä saa. Ymmärtää, miksi kotiin pitää tulla ajoissa ja ymmärtää, miksi haluan tietää missä lapsi menee.

Musta tämä on vain hedelmällisempää.

Vierailija

Ei helvetti. Nykyään on aina jotain ADHD ACDC paskaa. Kunnon puhuttelu riittävällä äänellä tehoaa, ja pelit pois niin pitkäksi aikaa että riehuminen/sekoilu loppuu.

Itse otin lapselta puhelimen pois niin pitkäksi aikaa, kunnes toiminta korjaantui. Kuukausi ilman unohduksia (tai ehkä 1-2) ja puhelin takaisin. Hyvin tehosi.

Nykyään kai pitäisi silittää päätä, vaikka 10v vääntäisi paskat lattialle. Ei ihme että Suomi on kusessa, ja tulee olemaan.

Vierailija

Meidän pojasta kasvoi koululainen vasta kolmannella luokalla. On loppuvuodesta syntynyt.

Pojalla on paha olo, onko siitä keskusteltu?

Kokeeko itsensä taidoiltaan huonoksi, sen takia häiriköi?

Onko suorituspaineita?

Keskittyminen vaikeaa?

Miten opettaja suhtautuu tilanteeseen?

Vierailija

Meillä ekaluokkalaisen uhma on taltutettu liikennevaloilla. Jos on mennyt huonosti, tulee punainen, jos vähän jotain temppuilua niin keltainen ja vihreä jo on hyvä päivä. Kun on riitävän monta vihreää, niin lapsi saa valita mieleisistä vaihtoehdoista, mitä tehdään yhdessä. Yleensä on jotain retkiä, kalastelua, frisbeegolffia jne.. Jos tulee punainen päivä, niin tulee sanktiota. Pelikielto tai pari päivää kotona, ilman lupaa mennä kavereille.

Voi kuulostaa ronskilta, mutta on karsinut uhmailua ja tottelemattomuutta tehokkaasti. Pelipäiviä ei ole kun 2-3/vko, joten niistä luopuminen on iso juttu. Kaikkilla muksuilla ei ehkä toimi, mutta meillä ollaan tytyväisiä.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla