Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kun nyt olen tällainen "no emmää mitään tarvii, ei mikään kannata"-ihminen. Aina ollut. Olen viime aikoina alkanut kadehtia ihmisiä, jotka tuhlaavat kaikki rahansa "turhuuksiin". Kuulostaa typerältä, tiedän! Mutta haluaisin itsekin surutta käydä laittamassa vaikka ripsipidennykset, käydä kampaajalla, ostaa uusia vaatteita, käydä ulkona syömässä, omistaa se uusin ja kallein puhelin. Mulla on tällä hetkellä ensimmäinen ostamani älypuhelin, maksoi vajaa 200euroa. Katselin uusia puhelimia, mutta en vaan pysty ostamaan, koska "toimiihan tää vielä".

Ihailen sellaisia toimeliaita vaativia ihmisiä. En jotenkin jaksa itse ikinä taistella mistään, mukaudun tilanteisiin ja totun epämukavuuteen. En osaa oikein selittää tätä,mutta ymmärtääköhän kukaan?

Kommentit (2)

Vierailija

No elä nyt tuhlaamista ainakaan ihannoi. 

Maailman rikkaimmat ihmiset ovat miehiä, koska he pitävät järjen päässä vaikka rahaa olisi takkaan lapioitavaksi. Rikkailla naisilla on päällään sen verran mitä Kamprad käyttää ruokaan vuodessa. 

Vierailija

Heh, mä ymmärrän! Olen samanlainen ja välillä iskee juurikin tuollainen kateus näitä "arvonsa tietäviä" kohtaan. Hassua, typerää, outoa. En tajua tätä itsekään. Raha ei sinänsä olisi ongelma, mutta lapsesta asti olen vain oppinut tyytymään kohtuuteen. En osaa ajatella, että minä ansaitsisin jotain hienoa ja kallista. Voin kyllä ostaa "parasta" esim. lapsilleni tai miehelle lahjaksi, mutta itselleni en vain osaa. Toisaalta kai se on vain hyvä talouden kannalta, mutta toisaalta taas lipsahdan helposti tilanteeseen, jossa ostan jotain, mitä en oikeasti edes haluaisi, koska se on "järkevämpi" ja "kohtuullisempi" ratkaisu kuin se, minkä oikeasti haluaisin. Ja silloin iskee harmitus ja kateus niitä kohtaan, jotka automaattisesti ajattelevat olevansa "vain parhaan" arvoisia. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla