" Olisin ottanut mieluusti kaksi kerrallaan, kun raskausaika niin kamalaa"
jutustelua ihan vaan kevyeksi keskusteluksi...
Pitää laittaa tänne tämä kommentti, minkä olen muutamilta tahoilta kuullut. Eli esimerkiksi yksi serkkuni, jolla neljä lasta, sanoi minulle tuplistamme kuultuaan, että olisi mielellään halunnut kaksi kerrallaan, kun raskausaika ei ollut mitään juhlaa.
Tämmöisen kommentin heittäjät eivät välttämättä tule ajatelleeksi, että monikkoraskaus on yleensä monin verroin raskaampaa kuin yksösen odottaminen. Jos on pahoinvoiva tai muutenkin huonossa kunnossa yksösraskauden ajan, niin kuka oikeesti toivoisi, että seuraavassa rakaudessa vaivat olisivat tuplakamalat, vaikka sitten saisikin kaksi vauvaa kerrallaan?!
Itse olen ollut onnekas, eikä pahoinvointia ole juuri ollut. Toki väsymys oli aluksi tuplakovaa ja nyt alkaa sitten loppuraskauden vaivat koettelemaan (vaikka viikkoja " vasta" 24+5).
Ennen tuplaodotusta ajattelin myös, että onpa monikoista saatava äitiysavaustuksen kertaantuminen tosi hyvä juttu. Nyt kun on tutustunut kaksosuuteen ja sen tuomiin taloudellisiin satsauksiin, niin tuo 140 euron lisäavustus tuntuu aika mitättömältä. Monet asiat pitää hankkia tuplana verrattuna siihen, että sisaruksen syntyisivät esim 2 vuoden ikäerolla: pinnasängyt, sitterit, auton turvakaukalot ja -istuimet, syöttötuolit ja vanhempana urehiluvälineet (pyörät, sukset, luistimet, etc) sekä tietenkin vaatteet (etenkin kalliimmat ulkoiluhaalarit ym). Toki on hienoa, että monikkoyhdistys(?) on saanut tuon avustuksen kertaantumisen ja lisä vanhempainlomat järjestettyä etuuksiin!
No ehkä hyöty-puolelle voi sitten laskea esim sen että sitä saa yhden äitiysloman aikana hoidettua kaksi lasta maailmaan (esim ura-naiselle hyvä juttu :D). Kertokaa nyt kokeneemmat, mitä muuta taloudellista hyötyä on kaksosista eri-ikäisiin sisaruksiin verrattuna? Olisko se, että tuplarattaille on todellista käyttöä eikä vain hetkellistä, kunnes vanhempi sisar jaksaa jo kävellä enemmän.
..joo näitä juttuja ei tartte ottaa sitten liian vakavasti.. ..paljon on tärkeämpiäkin asioita keskuteluiksi, mutta tämä nyt tämmöistä ajanvietettä tässä tuplia odotellessa. Ja tietty me otamme ilolla vastaan sen mitä saamme ja taloudellisestikin pärjäämme kun hankimme paljon tavaraa käytettynä.
t. kaiken näkösiä ajatuksia päähänsä saava marguerite
Kommentit (7)
vaikka en minäkään aina saa suutani pidettyä kiinni.
Kerran olin eräissä urheilukisoissa kaksosvauvojen kanssa, mieheni kun kilpaili. No, siinä odotellessa vauvoille tuli huonot housuun ja piti päästä vaihtamaan vaippoja. Menin kyselemään, pääsisikö sisätiloihin (paikkana oli vanha kansakoulu) ja siellä oli tietysti kilpailutoimisto. No, sain luvan ja lätkäisin vauvan kerrallaan pulpetin päälle ja aloin vaihtamaan vaippaa. Yksi nainen tuli viereen katsomaan ja töksäytti: " En minä olisi kyllä kaksosia halunnut"
Silloin sanoin: " Ei näitä kaikki saakaan" ja nainen läksi pois.
Ihan oikeasti, eikö ihmisillä ole yhtään tapoja?
Samaten pahoitin kyllä mieleni, kun kaksosten synnyttyä (ja meidän tuplat olivat todellakin toivottuja, kun hoidoilla ovat tehdyt) eräs " kaveri" soitti ja sanoi " Otan osaa" . Mielestäni tökeröä sanoa osanotto kuten läheisen kuollessa. Miksi yhden lapsen syntymästä onnitellaan mutta kahden lapsen syntymä on osanoton arvoinen asia?
kuin että oltaisiin sellaisia kuin minun rakkaat sukulaiset.... Meille syntyi kaksoset esikoisina ja voisi kai sanoa että meille tuli tuplavahinko kun ei vauvaa oltu varsinaisesti suunniteltu. Vauvat syntyivät rv 33+ ja 2kk syntymän jälkeen heillä todettiin vakava sairaus molemilla. Reilu puolivuotta seilattiin kodin ja sairaalan väliä joka viikko useampi kerta ja senkin jälkeen kontrolleissa vuosia. Lapset eivät kasvaneet, sairauden takia suoli ei toiminut kunnolla ja vauvat huusivat yötä päivää. Minä väsyin ja masennuin totaalisesti mutta sukulaisten, myös vanhempieni, mielestä minä olin säälittävän huono äiti. Nytkin kun lapset ovat jo ekaluokkalaisia oli isäni kertonut uudelle miehelleni kuinka " se oli niin kamalaa aikaa kun kaksoset oli vauvoja ja *** oli niin avuton hoitamaan niitä. Mummonkin piti käydä muutama kerta oikein iltaisin nukutusavussa" . Exäni teki vuoro töitä ja teki niin iltaa kuin yövuoroakin. Itse olen ollut ainoa lapsi...
Minusta on kivaa kun ihmiset taivastelee että kuinka olen jaksanut ja saan sanoa että " niinpä, mutta hegissä selvittiin kaikki" . Täytyy sanoa että on ollut ihan yhtä leikkiä hoitaa 2 nuorimmasta vaikka heillä ei ole ikäeroa kuin 1v4kk.
nooh, meillä eräs tuttava päräytti, etä miltäs se nyt tuntuu tuplavahinkojen kanssa?
Meillä kaksoset on hoitojen tulosta eli monta vuotta olimme hoidoissa ennen kuin tärppäsi, joten nämä eivät todellakana ole mitään vahinkoja!
Todellakin ihmiset osaa olla välillä aika tökis kaksosten kanssa ja kun kuulevat, että odottaakin kaksosia. Typeriä neuvoja sataa!
aika usein heitän jonkun nasevan letkautuksen takaisin.
siperoinen+rakkaista rakkaimmat Ronja ja Samu 4 kk
Tuo oli kyllä aika hyvä, että kätevää saada samalla raskaudella kaksi...
Mua kyllä henkilökohtaisesti ärsyttää myöskin enemmän ne päivittelijät, että " voi kauheaa, miten nyt oikein pärjäät?" . Ihan niin kuin olisi kauheakin kohtalo saada kaksi ihanaa lasta, ja vielä samalla kertaa. Nykyään tulee jo aika automaattisesti vastattua, että " tämä on paljon helpompaa kuin mitä luulin, oikea siunaus, vähintään tuplasti iloa" jne.
Mutta mitä tulee noihin taloudellisiin hyötyihin; eipä tulee mitään mieleen. Tai ehkä se, että sukulaiset tarjoavan auliimmin apuaan, kun " on niin järkyttävä tilanne" . ;)
ajateltiin, että tuplauutinen ilahdutaa erityisesti suvun asioista huolta kantavaa isomummua, niin eikös mitä: " Voi voi sentään, pitikö se nyt kaksoset sitten ne ensimmäiset olla, voi voi sentään, mitenhän ne nyt jaksaa kahden vauvan kanssa..." Termi " tuplavahinko" on myös valitettavan yleinen... Itse yritän suhtautua huumorilla, mutta tuollainen voi todella loukatakin.
Taloudellista hyötyä... S-ryhmän bonuksia kertyy nykyään ihan mukavasti =D.
Nyt niihin osaa jo suhtautua huumorilla, mutta muistan raskausaikana myös loukkaantuneeni ' tuplavahinko' -termistä (nuoresta iästä huolimatta yritystä melkein vuosi takana, mutta koska tätä ei huutanut koko kaupungille, oli kyseessä tuplavahinko). Yksi tökeröimpiä kommentteja tuli mun pomolta, joka tiedusteli ennen ultraa, että mitäs jos siellä on kaksi? Ja kun vastasin, että sitten siellä on kaksi, sanoi pomo voivotellen että niin, ei sitä toista sieltä vissiin poiskaan saa??
Taloudellistahyötyä tuplista ei varmasti ole, mutta täytyy myöntää, että olo on kyllä aivan älyttömän onnekas. Mä voin rehellisesti sanoa nauttineeni tästä tupla-arjesta (jopa raskaudesta) enkä todellakaan voisi toivoa enempää. Mulle koko vauva-arki oli uutta, joten luulen, että opettelu ois tuottanu ihan yhtä paljon ongelmia yhdenkin kanssa. Tätähän nyt tietenkään täällä ei saisi sanoa ääneen, mutta kun joskus asiat voivat mennä hyvin.
Ja noista kaksosten ' hyödyistä' vielä: Mä veikkaan, että ainakinmeidän kohdalla tuplat esti äidin loppuunpalamisen (annoin jo raskausaikana itselleni ' luvan' ottaa apua), Rattaissa, vaatteissa, kaukaloissa ja muissa tarvikkeissa ei tällä hetkellä olla todennäköisesti tuhlattu sen enempää rahaa kuin yhden kanssa oltais, sillä lapset on ekoja lapsen lapsia molemmilla puolilla ja heitä hetkittäin jopa hemmotellaan (olisimme varmaan jotain apuja saaneet yhdenkin lapsen kanssa, mutta ei yhtä paljon). Mitähän muuta noista sanoisi? Hmm.. Lapsilla on leikkikaverit ja tuki ja turva toisessa. Niin ja vanhemmista äiti ei pääse yhtä helposti ' omimaan' lasta kuin yhden lapsen kanssa vaan isi periaatteessa pakotetaan mukaan..:)
Taisi mennä aiheen vierestä, mutta kuitenkin..:)
*Dummy + touhutoopet (9,5kk)*
on loppunut päivittelyt sukulaisten osalta kyllä hyvin lyhyeen kun ovat nähneet miten hyvin pärjätään. Enkä varmasti anna yhtään aihetta päivittelyyn, se on niiin ärsyttävää. Onneksi olen myös suht hyvä suustani, kuitenkin olematta ilkeä. Oma mummoni on ainoa ihminen joka on sanonut mulle koko raskauden ajan ja vieläkin että kyllä sä pärjäät jne. Tosin hän tietää niin hyvin nää jutut koska itselläänkin kaksoset. Kaikki muut on epäröinyt, tosi kannustavaa, mutta...