Isovanhemmatkin väsyvät lastenlasten hoitoon - heilläkin on oikeus sanoa ei

Vierailija kirjoitti:

Lastenhankintaan pitäisi olla ajokortti tai jonkunlainen simulaattori, että ihmiset ymmärtäisi että kun olet saanut lapsen, se on sun vastuulla 24/7 seuraavat 18 vuotta. Keskellä yötä, kipeänä ja silloinkin kun sulla on töissä joku tosi tärkee projekti meneillään.

Ehkä niiden isovanhempienkin olisi kannattanut harkita sitä lastenhankkimista niin ei olisi lapsenlapsia vaivoina.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan sitä vasta laitettiinkin lapset mummolaan. Oma isäni oli vauvana ja taaperona kuukausitolkulla isovanhemmillaan, ja äitini mummo muutti niille kun äiti syntyi. Itsekin oli lapsena puolet kesästä mummoni hoidossa kesämökillä.

Nykyajan isovanhemmat pääsee siis hyvin vähällä entisaikoihin nähden.

Ennenvanhaan niin lapset kuin lapsenlapset ja naapurin kakarat pyörivät aikuisten helmoissa ja hoituivat siinä sivussa. Nykyään pitää olla kaiken maailman virikkeitä ja jatkuvaa paapomista. Lasten vanhemmat ohjeistavat ruokailut, ruokavaliot, päiväunet, millintarkasti ja minuutilleen. On erilaisia ruoka-aine- ym. allergioita. Vanhemmista ihmisistä tämä saattaa tuntua liian vaativalta vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa joku valitti sitä, että ovat tervetulleita isovanhemmille koko perheenä, koska nämä haluavat noukkia rusinat pullasta! Mistä lähtien eri sukupolvien yhdessäolosta on tullut sama asia kuin parhaiden hetkien valikoiminen?

Ymmärrän hoitoavun silloin, kun lapsenlapset tai vanhemmat sairastavat, mutta että isovanhempien pitäisi sitoutua ottamaan lapsenlapset hoitoon vain siksi, että vanhemmat pääsevät työpäivän jälkeen salille - sitä en ymmärrä! Nykylapset ovat ensimmäinen lähes kokonainen sukupolvi, joka näkee enemmän vaihtuvia vieraita hoitajia kuin vanhempansa aikoinaan.

Niinhän tämä joku kertoi että elämässä oli ollut todella rankka elämänvaihe, eikä silloinkaan isovanhemmat halunneet auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta nykyisovanhemmat ovat usein saaneet paljon tukea omilta vanhemmiltaan. Pidän tämän päivän itsekästä elämänmenoa osatekijänä Tässä: Mummot ja papat istuu baareissa, matkustelee, shoppailee, golffailee, eikä siinä sinänsä mitään, mutta sukupolvien tulisi auttaa toisiaan ja joskus luopua omista menoista. Kohtuudella.

Minä ja 4 sisarusta olemme syntyneet 60 ja 70-luvuilla ja koskaan ei isovanhemmat meitä hoitaneet eikä myöskään yhdenkään kaverin kotona.

Isovanhempien ei tarvitse hoitaa lapsenlapsia.

Sama juttu. Isovanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä. 

Minäkin ihmettelen näitä, jotka väittävät isovanhempien hoitaneen heitä. Omat ja naapureiden vanhemmat olivat muuttaneet maalta kaupunkiin. Mummolat olivat kaukana Savossa tai Kainuussa. Siellä käytiin kuplavolkkarilla kerran kesässä auttelemassa.

Oon monta kertaa nähnyt miten 60-70- vuotias mummo tai pappa on työntänyt lastenvaunuja könyten eteenpäin. Siinäkin lapset taas lykätty vanhuksille hoitoon.

Jotenkin säälittävän näköisiä ne vanhukset selkä kyyryssä vaunuja työntämässä. 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta nykyisovanhemmat ovat usein saaneet paljon tukea omilta vanhemmiltaan. Pidän tämän päivän itsekästä elämänmenoa osatekijänä Tässä: Mummot ja papat istuu baareissa, matkustelee, shoppailee, golffailee, eikä siinä sinänsä mitään, mutta sukupolvien tulisi auttaa toisiaan ja joskus luopua omista menoista. Kohtuudella.

Minä ja 4 sisarusta olemme syntyneet 60 ja 70-luvuilla ja koskaan ei isovanhemmat meitä hoitaneet eikä myöskään yhdenkään kaverin kotona.

Isovanhempien ei tarvitse hoitaa lapsenlapsia.

Ei meitäkään, 70-luvulla syntyneitä sisaruksia isovanhemmat hoitaneet. Mutta anoppini on kyllä hoitanut meidän lapsia, samoin itse aion kyllä hoitaa omia mahdollisia lastenlapsiani, oman jaksamisen mukaan tietysti. Rikkaushan ne lastenlapset on.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan sitä vasta laitettiinkin lapset mummolaan. Oma isäni oli vauvana ja taaperona kuukausitolkulla isovanhemmillaan, ja äitini mummo muutti niille kun äiti syntyi. Itsekin oli lapsena puolet kesästä mummoni hoidossa kesämökillä.

Nykyajan isovanhemmat pääsee siis hyvin vähällä entisaikoihin nähden.

Ennen mummot olivat harvoin työelämässä mukana ja naisten työssäkäynti yleistyi vasta 60-70-luvulla.

Myös tämän päivän mummot ovat yhä vanhempia, kun äitien synnytysikä on koko ajan noussut. Ennen mummot olivat40-50-vuotiaita, kun useimmat nykyisin on yli 60v.

Tehkää ne lapset parikymppisenä, niin kuin ennen, mummotkin jaksavat hoitaa.

Ja myös lastenhoito on muuttunut, ennen lapset leikkivät keskenään ja mummot pitivät huolen ruokahuollosta, mutta nyt lapsi on koko ajan valvonnan alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan sitä vasta laitettiinkin lapset mummolaan. Oma isäni oli vauvana ja taaperona kuukausitolkulla isovanhemmillaan, ja äitini mummo muutti niille kun äiti syntyi. Itsekin oli lapsena puolet kesästä mummoni hoidossa kesämökillä.

Nykyajan isovanhemmat pääsee siis hyvin vähällä entisaikoihin nähden.

Ennenvanhaan niin lapset kuin lapsenlapset ja naapurin kakarat pyörivät aikuisten helmoissa ja hoituivat siinä sivussa. Nykyään pitää olla kaiken maailman virikkeitä ja jatkuvaa paapomista. Lasten vanhemmat ohjeistavat ruokailut, ruokavaliot, päiväunet, millintarkasti ja minuutilleen. On erilaisia ruoka-aine- ym. allergioita. Vanhemmista ihmisistä tämä saattaa tuntua liian vaativalta vastuuta.

Tästähän oli täällä vasta ketjukin. "Onko lasten hoitamisesta tehty liian vaikeaa" tjs. Ei ihmekään, että lasten vanhemmat väsyvät jos lapsi on opetettu jatkuvasti viihdytettäväksi. Ja sitten lykätään lapset isovanhemmille että saa omaa aikaa.

Me onneksi itse asumme omakotitalossa ja pidetään ulko-ovi koko päivän auki. Siinä se lapsi touhottaa omiaan juosten välillä sisään välillä ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan sitä vasta laitettiinkin lapset mummolaan. Oma isäni oli vauvana ja taaperona kuukausitolkulla isovanhemmillaan, ja äitini mummo muutti niille kun äiti syntyi. Itsekin oli lapsena puolet kesästä mummoni hoidossa kesämökillä.

Nykyajan isovanhemmat pääsee siis hyvin vähällä entisaikoihin nähden.

Ennenvanhaan niin lapset kuin lapsenlapset ja naapurin kakarat pyörivät aikuisten helmoissa ja hoituivat siinä sivussa. Nykyään pitää olla kaiken maailman virikkeitä ja jatkuvaa paapomista. Lasten vanhemmat ohjeistavat ruokailut, ruokavaliot, päiväunet, millintarkasti ja minuutilleen. On erilaisia ruoka-aine- ym. allergioita. Vanhemmista ihmisistä tämä saattaa tuntua liian vaativalta vastuuta.

Niin ennen sai diabetesta sairastavan lykätä sairaalaan tai antaa kuolla. Nyt on helpommin 'hoidettavissa' muuta liian vaikeaa meidän mummille. Olisikohan vaan nykyään vanhukset laiskempia, tyhmempiä ja muuten vaan ääliömpiä kuin ennen.

T.katkera

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan sitä vasta laitettiinkin lapset mummolaan. Oma isäni oli vauvana ja taaperona kuukausitolkulla isovanhemmillaan, ja äitini mummo muutti niille kun äiti syntyi. Itsekin oli lapsena puolet kesästä mummoni hoidossa kesämökillä.

Nykyajan isovanhemmat pääsee siis hyvin vähällä entisaikoihin nähden.

Ennenvanhaan niin lapset kuin lapsenlapset ja naapurin kakarat pyörivät aikuisten helmoissa ja hoituivat siinä sivussa. Nykyään pitää olla kaiken maailman virikkeitä ja jatkuvaa paapomista. Lasten vanhemmat ohjeistavat ruokailut, ruokavaliot, päiväunet, millintarkasti ja minuutilleen. On erilaisia ruoka-aine- ym. allergioita. Vanhemmista ihmisistä tämä saattaa tuntua liian vaativalta vastuuta.

Tästähän oli täällä vasta ketjukin. "Onko lasten hoitamisesta tehty liian vaikeaa" tjs. Ei ihmekään, että lasten vanhemmat väsyvät jos lapsi on opetettu jatkuvasti viihdytettäväksi. Ja sitten lykätään lapset isovanhemmille että saa omaa aikaa.

Me onneksi itse asumme omakotitalossa ja pidetään ulko-ovi koko päivän auki. Siinä se lapsi touhottaa omiaan juosten välillä sisään välillä ulos.

Ei ole nuorison vika että vanhukset ovat tyhmiä ja laiskoja

T.katkera

Vierailija kirjoitti:

Oon monta kertaa nähnyt miten 60-70- vuotias mummo tai pappa on työntänyt lastenvaunuja könyten eteenpäin. Siinäkin lapset taas lykätty vanhuksille hoitoon.

Jotenkin säälittävän näköisiä ne vanhukset selkä kyyryssä vaunuja työntämässä. 😳

No huhhuh..minun vanhemmat ovat 65-vuotiaita, eivätkä todellakaan ole mitään vanhuksia, kyyryselkäisiä mummoja ja pappoja, vaikka lasteni mummo ja pappa ovatkin. Ovat nuorekkaita, meneviä, elämästä nauttivia aikuisia. 80-vuotiasta voinee nykyaikana jo ehkä sanoa vanhukseksi. Tosin isoisäni on kohta 90, eikä hänkään ole omasta mielestään vanhus..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan sitä vasta laitettiinkin lapset mummolaan. Oma isäni oli vauvana ja taaperona kuukausitolkulla isovanhemmillaan, ja äitini mummo muutti niille kun äiti syntyi. Itsekin oli lapsena puolet kesästä mummoni hoidossa kesämökillä.

Nykyajan isovanhemmat pääsee siis hyvin vähällä entisaikoihin nähden.

Ennen mummot olivat harvoin työelämässä mukana ja naisten työssäkäynti yleistyi vasta 60-70-luvulla.

Myös tämän päivän mummot ovat yhä vanhempia, kun äitien synnytysikä on koko ajan noussut. Ennen mummot olivat40-50-vuotiaita, kun useimmat nykyisin on yli 60v.

Tehkää ne lapset parikymppisenä, niin kuin ennen, mummotkin jaksavat hoitaa.

Ja myös lastenhoito on muuttunut, ennen lapset leikkivät keskenään ja mummot pitivät huolen ruokahuollosta, mutta nyt lapsi on koko ajan valvonnan alla.

Johan on mutuilua 😁

Suomessa ei ole koskaan ollut kotiäitikulttuuria ja lapsia on aina saatu monen ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan sitä vasta laitettiinkin lapset mummolaan. Oma isäni oli vauvana ja taaperona kuukausitolkulla isovanhemmillaan, ja äitini mummo muutti niille kun äiti syntyi. Itsekin oli lapsena puolet kesästä mummoni hoidossa kesämökillä.

Nykyajan isovanhemmat pääsee siis hyvin vähällä entisaikoihin nähden.

Ennen mummot olivat harvoin työelämässä mukana ja naisten työssäkäynti yleistyi vasta 60-70-luvulla.

Myös tämän päivän mummot ovat yhä vanhempia, kun äitien synnytysikä on koko ajan noussut. Ennen mummot olivat40-50-vuotiaita, kun useimmat nykyisin on yli 60v.

Tehkää ne lapset parikymppisenä, niin kuin ennen, mummotkin jaksavat hoitaa.

Ja myös lastenhoito on muuttunut, ennen lapset leikkivät keskenään ja mummot pitivät huolen ruokahuollosta, mutta nyt lapsi on koko ajan valvonnan alla.

Täällä juuri joissain ketjussa oli kaksikymppinen jonka vanhemmat haukkuivat pystyyn kun on raskaana. Kun ne mummot jotka ovat nuoria ja jaksaisivat hoitaa lapsenlapsia eivät missään nimessä vielä halua. He haluavat elää ja mennä jne

Vierailija kirjoitti:

Jos isovanhempi-iässä ei uskalla/viitsi/kehtaa sanoa OMALLE lapselle, että olen sopinut muuta menoa, on vähän flunssaa tulossa tai en vaan muuten jaksa, niin siinä on kyllä peiliin katsomisen paikka. Jos on kasvattanut häikäilemättömän hyväksikäyttäjän, tai nössön joka suostuu sellaisen puolisoksi, niin sitten varmaan pitää vaan kärsiä seuraukset. 

Huomaan toki omasta äidistäni, että toisinaan lastenhoitopyynnöt eivät ehkä osuneet sopivaan hetkeen, ja yritän aina sanoa, että muukin ratkaisu varmasti löytyy. 

Täsmälleen samaa mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Oon monta kertaa nähnyt miten 60-70- vuotias mummo tai pappa on työntänyt lastenvaunuja könyten eteenpäin. Siinäkin lapset taas lykätty vanhuksille hoitoon.

Jotenkin säälittävän näköisiä ne vanhukset selkä kyyryssä vaunuja työntämässä. 😳

Tuossa iässähän moni on ihan normaalisti vielä työelämässä! Ei mitään ikäloppuja vanhuksia könyämässä selkä kyyryssä. 60-vuotiaana mun vanhempieni nuorin lapsi tuli vasta täysikäiseksi ja nyt 70-vuotiaana äitini on paremmassa fyysisessä kunnossa kuin minä, vaikken minäkään aivan raihnainen ole. Hiihtää monta sataa kilometriä talvessa, käy monta kertaa viikossa kuntosalilla jne. Ei tarvitse kovin säälien katsoa, kun hän tuuppii vaunuja. (Eikä lapset ole heillä jatkuvasti hoidossa, eihän tuolla harrastustahdilla ehtisikään jatkuvasti lapsenlapsia vahtia.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon monta kertaa nähnyt miten 60-70- vuotias mummo tai pappa on työntänyt lastenvaunuja könyten eteenpäin. Siinäkin lapset taas lykätty vanhuksille hoitoon.

Jotenkin säälittävän näköisiä ne vanhukset selkä kyyryssä vaunuja työntämässä. 😳

No huhhuh..minun vanhemmat ovat 65-vuotiaita, eivätkä todellakaan ole mitään vanhuksia, kyyryselkäisiä mummoja ja pappoja, vaikka lasteni mummo ja pappa ovatkin. Ovat nuorekkaita, meneviä, elämästä nauttivia aikuisia. 80-vuotiasta voinee nykyaikana jo ehkä sanoa vanhukseksi. Tosin isoisäni on kohta 90, eikä hänkään ole omasta mielestään vanhus..

Ovat vanhuksia. Ei heiltä mielipidettä tässä asiassa edes kysytä.

Nykyvanhemmat näkevät nyt ihan selkeästi tuon kultaisen "ennenvanhaan" liian ruusunpunaisten lasien läpi. Kuvittelevat, että heidän vanhempansa lekottelivat jossain rantalomilla ja istuskelivat bareissa, vapaana kuin taivaan linnut.

Ei pidä yhtä todellisuuden kanssa. Silloin joskus äitiysloman pituus oli 3 kk, ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, kotihoidon tuesta kukaan kuullutkaan. Työpaikkoja kyllä oli ja töitä tehtiin. Ei kukaan jäänyt kotiin lorvailemaan tukien varassa. Niitä tukia ei juurikaan ollut. Useimmiten kävi niin, että jouduttiin hakemaan, aika usein joku epämääräinen hoitaja, jonka puuhia ei kukaan valvonut.

Sen ajan isovanhemmat hyvin usein asuivat maalla. Sinne saatettiin saada lapset kesäaikaan, kunnes vanhempien kesäloma alkoi. Sehän oli tietenkin myös kaupunkilaislasten onni.

Edelliseen kommenttiini vielä jatkoa. Suosittelen lukemaan Alpo Ruuthin kirjan Kotimaa, joka kertoo elämästä 60-luvun Suomessa.

Meillä miehen vanhemmat käyvät noin kerran vuodessa, ja viipyvät 2-3 viikkoa kerrallaan. Ja mitä he odottavatkaan näiltä visiiteiltä? Sitä, että heitä viedään ympäri kaupunkia, viedään shoppailemaan jne., ja että minä täällä kotona sillä välin hoidan 1- ja 2-vuotiaat lapset, ja samalla laitan pöydän koreaksi juhlaruokaa. He sitten istuvat valmiiseen pöytään ja kaiken lisäksi arvostelevat valmistamani ruoat. Ruoka täytyy laittaa nenän eteen viisi kertaa päivässä - eivät voi esimerkiksi itse laittaa ruokaa lautasillensa, vaan minun on se tehtävä emäntänä.

Niin, ja mites ne lapsenlapset? Sellainen puolen tunnin leikkihetki päivässä sekä minun ja mieheni kasvatustaitojen jatkuva arvostelu sekä lapsen yskimisen kauhistelu on heidän mielestään ruhtinaallinen apu, josta meidän tulisi olla kiitollisia. Sitten kun sen kahden-kolmen viikon visiitti on ohi, niin soittavat meille ja haukkuvat MINUT kiittämättömäksi, ovathan he NIIN paljon MINUA auttaneet lastenhoidossa ja rahallisestikin, kun ostivat pari paitaa lapsille! Asenne on siis jotenkin se, että he tässä MINUA auttavat, onhan kyse MINUN lapsistani. Eli jotenkin naisena ja äitinä lapset ovat MINUN, mutta eivät mieheni? Sairas ajattelutapa, ja voin sanoa, etten nyt ihan mitenkään innolla odota seuraavia vierailukertoja, koska minulla on työmäärä silloin normaaliin verrattuna valehtelematta kymmenkertainen ja henkinen stressi varmasti monikymmenkertainen.

Voi että, antaisin mitä vaan, jos meidän lapsillamme olisi välittävät ja osallistuvat isovanhemmat. Te, jotka saatte isovanhemmilta apua: olkaa onnellisia ja kiitollisia siitä! Muistakaa kiittää isovanhempia kultaakin arvokkaammasta avusta sekä ennen kaikkea SITEESTÄ ja SUHTEESTA lapsenlapsiin. Ette ymmärräkään kuinka onnekkaita olette. On mahtava asia, kun lapsilla on isovanhemmat, jotka välittävät! Meidän 3-vuotias ei edes muista isovanhempiansa.

Kun olin lapsi, äidin äiti oli meillä talvikaudet - kesäkaudet vastaavasti toisen tyttärensä kotona. 

Mumma oli ankara, häntä piti teititellä, eikä häntä saanut häiritä. Hän luki ensimmäisenä kaikki lehdet ja teippasi maalarinteipillä Hymy-lehden paljastavimpien kuvien strategiset kohdat. Hän ei ikinä leikkinyt mitään meidän lasten kanssa, ei ollut vahtina, ei tehnyt ruokaa, hän oli meillä vieraana. Illalla piti kaikkien olla hiljaa, kun mumma nukkui, samoin päivänokosten aikaan. Oli aika helpotus kaikille, kun mumma alkoi viettää talvet vuorostaan vanhimman tyttärensä luona. 

Omat vanhempani eivät koskaan ole halunneet meidän lapsia itselleen ilman että me vanhemmatkin ollaan oltu siellä, äidin vakiolause oli "koska jotain voi sattua". Appivanhempia taas kiinnosti enemmän matkailu ja harrastukset.