Lue keskustelun säännöt.
Tulisitko surulliseksi, jos 20-vuotias tyttäresi kertoisi olevansa raskaana?
Kommentit (14)
En! Päinvastoin olisin iloinen.
Lapset tehdään turhan vanhoina nykyään. Kyllä elämä kantaa ja minäkin näin nuorena jaksaisin auttaa viimeisen päälle.
Mutta en sitä varsinaisesti toivo, se pois. Missään nimessä en kuitenkaan olisi pahoillani tuossa tilanteessa, jos pari vaikuttaa vakiintuneelta.
Itse olen lapset saanut 26-36 -haarukassa. Eli mikään teiniäiti en siis ole, eikä ole 20-vuotiaskaan. On vain nykymaailmassa nuori äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En! Miksi tulisin? Lapsen saaminen on yksi elämän hienoimmista asioista. Ja jos lapsi on haluttu ja tulevilla vanhemmilla kaikki hyvin, olisin vain iloinen heidän puolestaan.
Minäkin tulisin surulliseksi. Eihän se mikään maailmanloppu hänelle olisi, ei 20 v enää lapsi ole, mutta koulutus, ura ja aika poikaystävän kanssa jäisivät turhaa sivuun. Hän on juuri aloittanut yliopistossa hyvällä alalla, joten kyllä harmittaisi.
Jos tytär itse olisi iloinen raskaudesta, niin olisin minäkin. Tulin itsekin 20-vuotiaana ekaa kertaa raskaaksi.
En todellakaan. Olen itse saanut lapseni 19- ja 21-vuotiaana, ja olen edelleen naimisissa lasten isän kanssa, minulla on akateeminen loppututkinto ja hyvä työpaikka. Tiedän siis, että lapsen saaminen nuorena ei nykymaailmassa estä yhtään minkään saavuttamista elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin todella iloinen :) Itselläni meni 6v ennen kuin sain lapsen vaikka aloitimme yrityksen miehen kanssa kun olin 26v. Joten olisin tosiaan iloinen.
Olisin todella surullinen. Tyttärelläni ovat vielä opiskelut kesken. En haluaisi että hän pilaisi elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni tuli raskaaksi 20-vuotiaana, äitini saman ikäisen ja minä myös saman ikäisenä. Jos äitini tai isäni raskaudestani surulliseksi tuli niin eivät ainakaan näyttäneet sitä. Tukea lupasivat sekä henkisesti että rahallisesti. Äitini sanoi vähän aavistaneen ja olikin aivan innoissaan.
Ja jos tällä on mitään väliä niin kaikki meistä kolmesta on lapsien jälkeen kouluttautunut ja rakentanut uran
Harmittaisi kyllä. Aika harva parisuhde on tuossa iässä vakaa. Edessä on opiskelu, monilla vaihto-opiskelu ulkomailla, intti ja usein teini-iän seurustelu siinä vaiheessa loppuu. Omilla lapsillani ei vielä tuossa iässä edes ollut parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini ainakin tanssisi ripaskaa, jos saisi kuulla minun olevan raskaana. Samoin anoppi. T:N20
En olisi surullinen, paitsi jos tyttäreni olisi hulttio ja miesystävä mulkku.
Jos tytär olisi fiksu ja vastuuntuntoinen hyvässä parisuhteessa niin olisin onnellinen. Ei lapsen saanti itsestäänselvyyskään ole ja mielelläni saisin lapsenlapsia joskus. Tosin oma tytär on vasta 6v. Ja itse olen 30v.
Sitähän ei koskaan tiedä mikä on hyvä juttu lopulta ja mikä ei vaikka lähtökohdat olisi mitkä.
Minulla ei silloin 24 vuotiaana kun esikoista odotin ollut vakaata parisuhdetta, ei työtä, ei suuntaa elämässä, baareilua joka vkloppu. Raskaus muutti kaiken. Nyt olen naimisissa, työelämässä, opiskelen ja kasvatan perhettä entuudestaan. Voisi sanoa että elämäni alkoi vasta sinä päivänä kun tein raskaustestin, siitä lähti ylämäki ja onnellisuus. Olisin kuitenkin huolissani jos oma tyttäreni tulisi raskaaksi samoissa olosuhteissa, kaikki eivät kasva aikuisiksi yhdessä yössä kuten minä ja mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytärtä minulla ei ole, mutta olisin iloinen, jos lapsi olisi itse iloinen lapsestaan. Itsellä tuli vauvakuume 20 vuotiaana ja esikoinen syntyi, kun olin 21v. Sain vielä toisen ja kolmannen lapsen ja lähdin opiskelemaan ammattikorkeakouluun haaveammattia. Valmistuin ja työelämää takana vuosia. Elämä on mennyt hyvin. Miten ihmeessä lapsi estää haaveet ja suunitelmat? Lapsen kanssa voi opiskella, matkustaa, käydä töissä ja elää elämää. Asenne ratkaisee ja omat halut ja toiveet. Miksi ihmeessä pitäisi olla surullinen, jos lapsella on omat haaveet elämästä ja niitä toteuttaa.
Lähtökohtaisesti en olisi. Vain siinä tapauksessa olisin surullinen, jos lapseni asenne, odotukset tai tilanne yms. eivät olisi mielestäni hyvät.
En näe että lapsen saanti estää esim. omassa elämässäni mitään, tosin elämäntyylini on rauhallinen. Luonnollista on, että opintoihin tulee tauko, mutta sama pätee myös myöhemmin työelämässä. Opinnot ovat kuitenkin monilla aloilla joustavia, toisin kuin työt. Ja 20-vuotias voi kyllä olla jo ammattikoulusta valmistunut, uran luonut ihminen.
T. Työssäkäyvä, avioliitossa elävä yliopisto-opiskelija, rv 36.
Ps. Yritän ottaa äitiysloman sen kannalta että saan tilaisuuden viimeistellä opintoni. :)
Tulisin surulliseksi. Tokikaan en hänelle sitä näyttäisi.
Koska tyttärelläni olisi rahkeita luoda uraa, kokea seikkailuita, elää täysillä jne. En tahtoisi, että hän tekisi lapsia nuorena. Mieluiten vasta 30 vuotta täytettyään. Jos ollenkaan.