Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Introvertti narsismi
24.05.2016 |
Olen pidemmän aikaa ajatellut, että ystävälläni on jokin vakavasti pielessä. Miettinyt, että hänellä on kenties epävakaa persoonallisuushäiriö tai narsismi (tiedostan, että tällä palstalla tuntuu joka toisella olevan narsisismi) mutta narsismin määritelmä ei tähän asti ole kuitenkaan istunut täysin häneen, koska hän ei ole mikään ulospäin egoa pullisteleva, itsevarma nainen, vaan hänellä on enemmänkin huono itsetunto ja hän pitää itseään aina uhrina. Törmäsin sitten " covert narcissismiin" eli introvertti narsismiin, mielestäni todella outo suomennos. Eli käytännössä kyseessä energiasyöppö, jonka keskiössä on vain ja ainoastaan omat asiat ja ongelmat. Toki määritelmään liittyy vielä paljon muutakin. Tuli jotenkin kamala olo, kun tajuan vasta monen vuoden jälkeen, että tätä henkilöä ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa minun kuulumiseni tai oikeastaan kenenkään muunkaan kuulumiset. (paitsi jos niistä löytyy kritisoitavaa)
Minkälaisia kokemuksia teillä on tämäntyyppisistä ihmisistä ja oletteko vain kylmästi lopulta katkaisseet välit?
Kommentit (39)
Joooo.... josko jätettäis ne psykodiagnoosien tekemiset psykiatreille. Teillä kun ei ole pätevyyttä niitä arvioida.
Sillä se, että jättää kanttipalan leipäpussiin ei tarkoita sitä että on narsistipsykopaattialistajamessias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kukaan ei odota empatiaa muita ihmisiä kohtaan saati näiden ongelmien kuuntelua ihmiseltä jolla on sääriluu katki ja kauheat tuskat. Henkisiä ongelmia ei osata nähdä tästä näkökulmasta, että sillä ihmisellä saattaa olla järkyttävän paha olo ja sen takia se on itsekäs. Toki aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää vähän tarkkailla omaa käytöstään myös, eli ei nyt aivan yksi yhteen voi vetää. Mutta mieti kohdallesi joku tilanne jossa tunnet että et pysty ja et kestä ja mieluimmin kuolisit kuin tekisit jotain, ja mieti mimmosta on kun tuollainen olo on ihan koko ajan 24/7 ja pitäisi jaksaa elää normaalia elämää.
Jokaisella varmasti on joskus elämässään vaikeita hetkiä, ja silloin henkilö on ymmärettävästi itsekäs. Vaikea ottaa muita huomioon, kun kaikki energia menee oman elämän kasassa pitämiseen. Mutta tässä ei nyt ole kyse siitä, vaan systemaattisesta häikäilevästä käytöksestä läheisiä kohtaan. Itsellä tuntuu, että menetän oman identiteetin tai persoonani tämän henkilön seurassa, kun ainoa tehtäväni on kuunnella ja myötäillä. Eri mieltä ei saa olla, koska muuten tämä henkilö suuttuu. Minun asioistani ei olla kiinnostuttu. Tutustuimme niihin aikoihin, kun ystävälläni oli avioero meneillään ajattelin vuosia, että hänen käytöksensä johtuu siitä. Mutta uusia "kriisejä" ilmaantuu viikoittain. Ap
Kirjoitat itsekin että epäilet tällä henkilöllä olevan tunne elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö ja tämä on juurikin se pahin tuskainen persoonallisuushäiriö. Sitä on osuvasta kuvattu "henkiseksi avohaavaksi". Sepä se että et terveenä pysty kuvittelemaan millaista hänen elämänsä on, yhtä vähän kuin hän pystyy sairaana kuvittelemaan tervettä mieltä. Itselläni ei ole diagnosoitu epävakaata, mutta kaikki pershäiriöiset kyllä tunnistaa piirteitä itsessään vähän sieltä sun täältä pershäiriöiden kirjoissa. Esimerkki omasta elämästä, kun mulle tuli avioero se tuntui hyvältä, koska sai kerrankin kokea "normaaleja tunteita" joilla oli joku järkevä ja ymmärrettävä lähde. Suru ja pettymys esim. tuntuivat suorastaan hyvältä sen normaalin olotilan sijaan joka oli käytännössä jatkuva lievä paniikki. En osaa sanoa mikä ystävääsi vaivaa, mutta sun tehtävä on suojella itseäsi ja asettaa rajoja ja jos haluat, voit keskustella hänen kanssaan asiasta rakentavassa hengessä. Todennäköisesti suuttuu mutta leppyy aikanaan jos on leppyäkseen.
En vaan tiedä oikein miten tollasta pystyy ottamaan esille. Hän on kuitenkin käynyt aikanaan terapiassa niin ihme ettei siellä ole huomattu mitään. Eikä hänen kanssaan oikein pysty "rakentavassa hengessä" keskustelemaan, hän ottaa pienetkin sanomiset henkilökohtaisena loukkauksina. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kukaan ei odota empatiaa muita ihmisiä kohtaan saati näiden ongelmien kuuntelua ihmiseltä jolla on sääriluu katki ja kauheat tuskat. Henkisiä ongelmia ei osata nähdä tästä näkökulmasta, että sillä ihmisellä saattaa olla järkyttävän paha olo ja sen takia se on itsekäs. Toki aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää vähän tarkkailla omaa käytöstään myös, eli ei nyt aivan yksi yhteen voi vetää. Mutta mieti kohdallesi joku tilanne jossa tunnet että et pysty ja et kestä ja mieluimmin kuolisit kuin tekisit jotain, ja mieti mimmosta on kun tuollainen olo on ihan koko ajan 24/7 ja pitäisi jaksaa elää normaalia elämää.
Jokaisella varmasti on joskus elämässään vaikeita hetkiä, ja silloin henkilö on ymmärettävästi itsekäs. Vaikea ottaa muita huomioon, kun kaikki energia menee oman elämän kasassa pitämiseen. Mutta tässä ei nyt ole kyse siitä, vaan systemaattisesta häikäilevästä käytöksestä läheisiä kohtaan. Itsellä tuntuu, että menetän oman identiteetin tai persoonani tämän henkilön seurassa, kun ainoa tehtäväni on kuunnella ja myötäillä. Eri mieltä ei saa olla, koska muuten tämä henkilö suuttuu. Minun asioistani ei olla kiinnostuttu. Tutustuimme niihin aikoihin, kun ystävälläni oli avioero meneillään ajattelin vuosia, että hänen käytöksensä johtuu siitä. Mutta uusia "kriisejä" ilmaantuu viikoittain. Ap
Mikä tahansa ystävääsi vaivaakin, niin todennäköistä on ettei hänellä itsellään ole aidosti käsitystä siitä että jotain on pielessä. Saattaa olla ettei hänellä ole edes mitään edellytyksiä ymmärtää omaa tilaansa. Jos hänellä on tuuria ymmärrys syntyy jossain vaiheessa elämää, usein tämä vaatii melko äärimmäisen pohjalla käymisen jolloin on pakko kohdata mielen kipupisteet jotka on niin tuskallisia että niitä vältellään viimeiseen asti. Näin kävi itselleni ja olenkin sitä mieltä että tällä lailla ongelmalliselle ihmiselle paras lahja on jokin äärimmäinen ongelma/katastrofi elämässä. Ilman sitä ei koskaan tule oikeasti tuntemaan itseään, näin kävi esim. toiselle vanhemmalleni kun väistöliikkeitä on mahdollista tehdä lopun elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kukaan ei odota empatiaa muita ihmisiä kohtaan saati näiden ongelmien kuuntelua ihmiseltä jolla on sääriluu katki ja kauheat tuskat. Henkisiä ongelmia ei osata nähdä tästä näkökulmasta, että sillä ihmisellä saattaa olla järkyttävän paha olo ja sen takia se on itsekäs. Toki aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää vähän tarkkailla omaa käytöstään myös, eli ei nyt aivan yksi yhteen voi vetää. Mutta mieti kohdallesi joku tilanne jossa tunnet että et pysty ja et kestä ja mieluimmin kuolisit kuin tekisit jotain, ja mieti mimmosta on kun tuollainen olo on ihan koko ajan 24/7 ja pitäisi jaksaa elää normaalia elämää.
Jokaisella varmasti on joskus elämässään vaikeita hetkiä, ja silloin henkilö on ymmärettävästi itsekäs. Vaikea ottaa muita huomioon, kun kaikki energia menee oman elämän kasassa pitämiseen. Mutta tässä ei nyt ole kyse siitä, vaan systemaattisesta häikäilevästä käytöksestä läheisiä kohtaan. Itsellä tuntuu, että menetän oman identiteetin tai persoonani tämän henkilön seurassa, kun ainoa tehtäväni on kuunnella ja myötäillä. Eri mieltä ei saa olla, koska muuten tämä henkilö suuttuu. Minun asioistani ei olla kiinnostuttu. Tutustuimme niihin aikoihin, kun ystävälläni oli avioero meneillään ajattelin vuosia, että hänen käytöksensä johtuu siitä. Mutta uusia "kriisejä" ilmaantuu viikoittain. Ap
Kirjoitat itsekin että epäilet tällä henkilöllä olevan tunne elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö ja tämä on juurikin se pahin tuskainen persoonallisuushäiriö. Sitä on osuvasta kuvattu "henkiseksi avohaavaksi". Sepä se että et terveenä pysty kuvittelemaan millaista hänen elämänsä on, yhtä vähän kuin hän pystyy sairaana kuvittelemaan tervettä mieltä. Itselläni ei ole diagnosoitu epävakaata, mutta kaikki pershäiriöiset kyllä tunnistaa piirteitä itsessään vähän sieltä sun täältä pershäiriöiden kirjoissa. Esimerkki omasta elämästä, kun mulle tuli avioero se tuntui hyvältä, koska sai kerrankin kokea "normaaleja tunteita" joilla oli joku järkevä ja ymmärrettävä lähde. Suru ja pettymys esim. tuntuivat suorastaan hyvältä sen normaalin olotilan sijaan joka oli käytännössä jatkuva lievä paniikki. En osaa sanoa mikä ystävääsi vaivaa, mutta sun tehtävä on suojella itseäsi ja asettaa rajoja ja jos haluat, voit keskustella hänen kanssaan asiasta rakentavassa hengessä. Todennäköisesti suuttuu mutta leppyy aikanaan jos on leppyäkseen.
En vaan tiedä oikein miten tollasta pystyy ottamaan esille. Hän on kuitenkin käynyt aikanaan terapiassa niin ihme ettei siellä ole huomattu mitään. Eikä hänen kanssaan oikein pysty "rakentavassa hengessä" keskustelemaan, hän ottaa pienetkin sanomiset henkilökohtaisena loukkauksina. Ap
Eli terapiassa on todettu ettei häntä vaivaa mikään? Jos hän ottaa kaikki sanomiset henkilökohtaisena loukkauksena niin sitten sun on tehtävä päätös siedätkö sitä vai ei. Jos hänessä on jotain niin isoja hyviä puolia että siedät myötäilyn, jatka ystävyyttänne. Jos ei, on varmasti aika hiipua takavasemmalle. Ystävyyden ei pitäisi olla kenellekään rasitus. Voit etäisyyttä ottamalla myös tehdä palveluksen kaverillesi, joka joutuu ehkä miettimään omia toimintatapojaan jos hänellä on edellytyksiä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmiset ovat sitten ap:mukaan lukien kusipäitä. Olen useinkin miettinyt vikaa itsestäni, mutta tällaiset keskustelupalstat ja sisarpuolen sukulaiskuviot palauttavat taas maan pinnalla, kuka sitä energiaa imee.
Ei ihmekkään, että ystäväpiirissäni on huumekuvioisia, vammaisia, masentuneita, autistisia, elämän yksinäisiä, Yksinäisiä vanhuksia jne paljon "ihanan "ällöttäviä", kuten hiljainen tieto antaa heistä puhuvan pahan suun kuulla ja lukea".
tämän ketjun ihmistyyppi on sitä, jonka puheet menevät toisesta korvasta ulos ja "vuorovaikutus" on lähinnä havainnoinin esittämistä.
En koe olevani mikään jeesus, vaan he antavat energia olemalla itsensä. Minä olen enemmän kuulija ja pohtija tyyppiä, mutta en siinä "joka päivän juoru ja media- löpinöissä".
T:mies29v.
Jospa lukisit vaikka kommenttini niin pääsisit edes jyvälle mitä tarkoitan. Kyllä itsellänikin on lähipiirissä (lisäksi) mielenterveysongelmaisia ja sairaita ihmisiä. Silti koen, että nämä ihmissuhteet eivät ole mitenkään yksipuolisia, vaan ainakin toivon että he saavat minulta yhtä paljon kuin minä saan heiltä. Vuosikausia olen ollut heidän tukenaan ja koittanut ymmärtää. Tämä ystävä nyt vain on aivan eri tapaus niin kuin mainitsin aiemmin niin suurin ongelma ei muutenkaan ole se negatiivinen höpöttely. Ap
Nyt sitten demonisoit kuitenkin epävakauden kaikista häiriöistä. Tunnen minäkin epävakaita, mutta he ovat kyllä kaikki kiinnostuneita muiden ihmisten tunteista, ajatuksista ja asioista. Etkö ymmärrä, että olet yhden kokemuksen vuoksi tuomitsemassa ystäväsi narsistiksi. Sinuna panisin välit poikki hänen vuokseen. Hän ei tarvitse läheistä, joka haukkuu häntä selän takana.
Mun narsistiksi haukkuva ystäväni puhui itsestään tuntikausia, oli jatkuvasti negatiivinen, joi, viilteli itseään ja söi kuin porsas. Minä olin sitten kuitenkin narsisti kun yritin ymmärtää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmiset ovat sitten ap:mukaan lukien kusipäitä. Olen useinkin miettinyt vikaa itsestäni, mutta tällaiset keskustelupalstat ja sisarpuolen sukulaiskuviot palauttavat taas maan pinnalla, kuka sitä energiaa imee.
Ei ihmekkään, että ystäväpiirissäni on huumekuvioisia, vammaisia, masentuneita, autistisia, elämän yksinäisiä, Yksinäisiä vanhuksia jne paljon "ihanan "ällöttäviä", kuten hiljainen tieto antaa heistä puhuvan pahan suun kuulla ja lukea".
tämän ketjun ihmistyyppi on sitä, jonka puheet menevät toisesta korvasta ulos ja "vuorovaikutus" on lähinnä havainnoinin esittämistä.
En koe olevani mikään jeesus, vaan he antavat energia olemalla itsensä. Minä olen enemmän kuulija ja pohtija tyyppiä, mutta en siinä "joka päivän juoru ja media- löpinöissä".
T:mies29v.
Jospa lukisit vaikka kommenttini niin pääsisit edes jyvälle mitä tarkoitan. Kyllä itsellänikin on lähipiirissä (lisäksi) mielenterveysongelmaisia ja sairaita ihmisiä. Silti koen, että nämä ihmissuhteet eivät ole mitenkään yksipuolisia, vaan ainakin toivon että he saavat minulta yhtä paljon kuin minä saan heiltä. Vuosikausia olen ollut heidän tukenaan ja koittanut ymmärtää. Tämä ystävä nyt vain on aivan eri tapaus niin kuin mainitsin aiemmin niin suurin ongelma ei muutenkaan ole se negatiivinen höpöttely. Ap
Okei, anteeksi! Mutta minun mielestä ei pitäisi puhua narsisteista eikä narsistisista persoonallisuushäiriöisistä samaan aikaan. Sikäli kun nykypäivä edes tiedostaa, milloin persoona on häiriytynyt, eikä esim uskossa johonkin kulttuuriin.
"Energiankin imemistä" on monta sorttia. Esim joillakin autistisilla tämä on erisuuntaista ja mistä tietää, vaikka hän olisi assi.
Ehkä hän on älykäs, kuin se narkkari kaveri (jota en kotiini kumminkaan vie). Uskon että äly on ammentanut ilman autismia eritavalla ja huumeet ovat vain sivuoire muinaisesta kärsimyksistä, jotka imivät hänet jakamaan energiaa "pimeään seuraan".
Eikä tarvitse olla autisti tai nisti, ollakseen samassa jamassa. Vallitseva kulttuuri on niin limainen että etäännyttää ja voi kääntää nihilismiin vääjäämättä, jos mailma kohtelee yksilöä ja hänen seurapiiriään ja ympäristöä huonosti ja hyökkäävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kukaan ei odota empatiaa muita ihmisiä kohtaan saati näiden ongelmien kuuntelua ihmiseltä jolla on sääriluu katki ja kauheat tuskat. Henkisiä ongelmia ei osata nähdä tästä näkökulmasta, että sillä ihmisellä saattaa olla järkyttävän paha olo ja sen takia se on itsekäs. Toki aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää vähän tarkkailla omaa käytöstään myös, eli ei nyt aivan yksi yhteen voi vetää. Mutta mieti kohdallesi joku tilanne jossa tunnet että et pysty ja et kestä ja mieluimmin kuolisit kuin tekisit jotain, ja mieti mimmosta on kun tuollainen olo on ihan koko ajan 24/7 ja pitäisi jaksaa elää normaalia elämää.
Jokaisella varmasti on joskus elämässään vaikeita hetkiä, ja silloin henkilö on ymmärettävästi itsekäs. Vaikea ottaa muita huomioon, kun kaikki energia menee oman elämän kasassa pitämiseen. Mutta tässä ei nyt ole kyse siitä, vaan systemaattisesta häikäilevästä käytöksestä läheisiä kohtaan. Itsellä tuntuu, että menetän oman identiteetin tai persoonani tämän henkilön seurassa, kun ainoa tehtäväni on kuunnella ja myötäillä. Eri mieltä ei saa olla, koska muuten tämä henkilö suuttuu. Minun asioistani ei olla kiinnostuttu. Tutustuimme niihin aikoihin, kun ystävälläni oli avioero meneillään ajattelin vuosia, että hänen käytöksensä johtuu siitä. Mutta uusia "kriisejä" ilmaantuu viikoittain. Ap
Mikä tahansa ystävääsi vaivaakin, niin todennäköistä on ettei hänellä itsellään ole aidosti käsitystä siitä että jotain on pielessä. Saattaa olla ettei hänellä ole edes mitään edellytyksiä ymmärtää omaa tilaansa. Jos hänellä on tuuria ymmärrys syntyy jossain vaiheessa elämää, usein tämä vaatii melko äärimmäisen pohjalla käymisen jolloin on pakko kohdata mielen kipupisteet jotka on niin tuskallisia että niitä vältellään viimeiseen asti. Näin kävi itselleni ja olenkin sitä mieltä että tällä lailla ongelmalliselle ihmiselle paras lahja on jokin äärimmäinen ongelma/katastrofi elämässä. Ilman sitä ei koskaan tule oikeasti tuntemaan itseään, näin kävi esim. toiselle vanhemmalleni kun väistöliikkeitä on mahdollista tehdä lopun elämäänsä.
En myöskään usko, että ystäväni tietoisesti käyttäytyy niin kuin käyttäytyy tai ei ehkä osaa arvioida oman käyttäytymisen vaikutusta muihin. Siksi tuntuukin aika karulta, että pitäisi tapahtua jokin katastrofi elämässä ennen kuin hän on kykeneväinen tarkastelemaan omaa käyttäytymistään, se tuntuu kyllä aika absurdilta ajatukselta. Se miten hän puhuukin itsestään ja omasta käyttäytymisestään on täysin ristiriidassa sen kanssa miten hän oikeasti käyttäytyy. Ihan kuin hän ei lähempänä neljääkymmentä vielä tuntisi ollenkaan itseään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele psykologiksi niin saat mielin määrin ronkkia ihmisten mieliä vaikuttamatta hysteeriseltä idiootilta. Voit samalla tienata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kukaan ei odota empatiaa muita ihmisiä kohtaan saati näiden ongelmien kuuntelua ihmiseltä jolla on sääriluu katki ja kauheat tuskat. Henkisiä ongelmia ei osata nähdä tästä näkökulmasta, että sillä ihmisellä saattaa olla järkyttävän paha olo ja sen takia se on itsekäs. Toki aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää vähän tarkkailla omaa käytöstään myös, eli ei nyt aivan yksi yhteen voi vetää. Mutta mieti kohdallesi joku tilanne jossa tunnet että et pysty ja et kestä ja mieluimmin kuolisit kuin tekisit jotain, ja mieti mimmosta on kun tuollainen olo on ihan koko ajan 24/7 ja pitäisi jaksaa elää normaalia elämää.
Jokaisella varmasti on joskus elämässään vaikeita hetkiä, ja silloin henkilö on ymmärettävästi itsekäs. Vaikea ottaa muita huomioon, kun kaikki energia menee oman elämän kasassa pitämiseen. Mutta tässä ei nyt ole kyse siitä, vaan systemaattisesta häikäilevästä käytöksestä läheisiä kohtaan. Itsellä tuntuu, että menetän oman identiteetin tai persoonani tämän henkilön seurassa, kun ainoa tehtäväni on kuunnella ja myötäillä. Eri mieltä ei saa olla, koska muuten tämä henkilö suuttuu. Minun asioistani ei olla kiinnostuttu. Tutustuimme niihin aikoihin, kun ystävälläni oli avioero meneillään ajattelin vuosia, että hänen käytöksensä johtuu siitä. Mutta uusia "kriisejä" ilmaantuu viikoittain. Ap
Huomaa, että täällä ei monikaan ymmärrä yhtään, mistä ap puhuu. Olen vitonen, jolla samanlainen sukulainen ja tiedän todellakin, mistä ja millaisesta käytöksestä ap puhuu. Ei sitä oikein voi selittääkään ulkopuoliselle, koska ne jutut kuulostaa toisinaan niin absurdeilta. Ei sitä voi ymmärtää, ellei itse ole ollut mukana siinä pyörityksessä. On niin helppo sanoa, että heivatkaa energiasyöpöt elämästä. Ei se ole niin yksinkertaista. Itse, ja muutkin sukulaiset ovat ratkaisseet asian niin, että välillä, kun tulee joku isompi "kohtaus" tai muu, otetaan etäisyyttä, vedetään henkeä. Häntä ei kerta kaikkiaan saa ymmärtämään omaa käytöstään ja omaa osuuttaan siihen, miksi hänen asiansa aina menevät solmuun, ihmissuhteet katkeavat jne. Kerran yritimme yhden sukulaisen kanssa puhua hänelle rauhallisesti, provosoimatta järkeä. Tuloksena hirveä raivokohtaus, jossa huonekalut lentelivät. Ja kaikki oli meidän syytä, koska emme ymmärrä häntä ja sitä, miten hänellä on niin vaikea elämä ja meillä helppoa.
Mietin jopa, että onko meillä ap sama ihminen lähellä, mutta kaipa näitä samanlaisia tähän maahan mahtuu useampikin. Todellakin itse koen myös noin, että tuon henkilön seura imee oman indentiteettini, en pysty olemaan oma itseni hänen seurassaan. Sille ei vain ole tilaa. Tilaa on vain hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika erikoista oli nähdä tälläinen aloitus asiasta mitä juuri mietin itsekin. Minulla on ystävä jonka kanssa olemme tunteneet vuosikausia. Hän on erittäin voimakastahtoinen ja ns. "jyrää" muut alleen. Olen yleensä myötäilyt häntä ja toiminut aika paljon hänen ajatustensa mukaan. Viikonloppuna hän sitten teki minulle sellaisen tempun, että sain tarpeekseni. Olen kyllästynyt olemaan joku hiton kynnysmatto ja aion kyllä nyt pitään välimatkaa vähän aikaa. Hän ei myöskään koskaan huomaa tai tajua tekevänsä itse mitään väärin. Saattaa olla, että myöhemmin otan yhteyttä tai sitten en. Aikalisän kuitenkin tarvitsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kukaan ei odota empatiaa muita ihmisiä kohtaan saati näiden ongelmien kuuntelua ihmiseltä jolla on sääriluu katki ja kauheat tuskat. Henkisiä ongelmia ei osata nähdä tästä näkökulmasta, että sillä ihmisellä saattaa olla järkyttävän paha olo ja sen takia se on itsekäs. Toki aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää vähän tarkkailla omaa käytöstään myös, eli ei nyt aivan yksi yhteen voi vetää. Mutta mieti kohdallesi joku tilanne jossa tunnet että et pysty ja et kestä ja mieluimmin kuolisit kuin tekisit jotain, ja mieti mimmosta on kun tuollainen olo on ihan koko ajan 24/7 ja pitäisi jaksaa elää normaalia elämää.
Jokaisella varmasti on joskus elämässään vaikeita hetkiä, ja silloin henkilö on ymmärettävästi itsekäs. Vaikea ottaa muita huomioon, kun kaikki energia menee oman elämän kasassa pitämiseen. Mutta tässä ei nyt ole kyse siitä, vaan systemaattisesta häikäilevästä käytöksestä läheisiä kohtaan. Itsellä tuntuu, että menetän oman identiteetin tai persoonani tämän henkilön seurassa, kun ainoa tehtäväni on kuunnella ja myötäillä. Eri mieltä ei saa olla, koska muuten tämä henkilö suuttuu. Minun asioistani ei olla kiinnostuttu. Tutustuimme niihin aikoihin, kun ystävälläni oli avioero meneillään ajattelin vuosia, että hänen käytöksensä johtuu siitä. Mutta uusia "kriisejä" ilmaantuu viikoittain. Ap
Mikä tahansa ystävääsi vaivaakin, niin todennäköistä on ettei hänellä itsellään ole aidosti käsitystä siitä että jotain on pielessä. Saattaa olla ettei hänellä ole edes mitään edellytyksiä ymmärtää omaa tilaansa. Jos hänellä on tuuria ymmärrys syntyy jossain vaiheessa elämää, usein tämä vaatii melko äärimmäisen pohjalla käymisen jolloin on pakko kohdata mielen kipupisteet jotka on niin tuskallisia että niitä vältellään viimeiseen asti. Näin kävi itselleni ja olenkin sitä mieltä että tällä lailla ongelmalliselle ihmiselle paras lahja on jokin äärimmäinen ongelma/katastrofi elämässä. Ilman sitä ei koskaan tule oikeasti tuntemaan itseään, näin kävi esim. toiselle vanhemmalleni kun väistöliikkeitä on mahdollista tehdä lopun elämäänsä.
En myöskään usko, että ystäväni tietoisesti käyttäytyy niin kuin käyttäytyy tai ei ehkä osaa arvioida oman käyttäytymisen vaikutusta muihin. Siksi tuntuukin aika karulta, että pitäisi tapahtua jokin katastrofi elämässä ennen kuin hän on kykeneväinen tarkastelemaan omaa käyttäytymistään, se tuntuu kyllä aika absurdilta ajatukselta. Se miten hän puhuukin itsestään ja omasta käyttäytymisestään on täysin ristiriidassa sen kanssa miten hän oikeasti käyttäytyy. Ihan kuin hän ei lähempänä neljääkymmentä vielä tuntisi ollenkaan itseään. Ap
Ajatus tuntuu absurdilta koska sulla ei ole henkilökohtaista kokemusta tämäntasoisista ongelmista. Niinkuin tuolla jo kirjoitin, terve ei pysty kuvittelemaan sairasta mieltä eikä sairas tervettä. Psyykkiset solmut voi olla niin kipeitä niitä ruvetaan ratkomaan vain viimeisen pakon edessä kun ei enää muuta voi. Seurailepa keskusteluja täällä joskus sillä silmällä, aina silloin tällöin täälläkin törmää ihmisiin jotka puhuvat tästä samasta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin hän ei lähempänä neljääkymmentä vielä tuntisi ollenkaan itseään. Ap
Minun äiti on 75 eikä tunne vielä itseään ja tuskin tulee koskaan tuntemaankaan. Sitä persoonallisuushäiriöstä toipuminen nimenomaan on ollut ainakin minulle, opettelua tuntemaan itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmiset ovat sitten ap:mukaan lukien kusipäitä. Olen useinkin miettinyt vikaa itsestäni, mutta tällaiset keskustelupalstat ja sisarpuolen sukulaiskuviot palauttavat taas maan pinnalla, kuka sitä energiaa imee.
Ei ihmekkään, että ystäväpiirissäni on huumekuvioisia, vammaisia, masentuneita, autistisia, elämän yksinäisiä, Yksinäisiä vanhuksia jne paljon "ihanan "ällöttäviä", kuten hiljainen tieto antaa heistä puhuvan pahan suun kuulla ja lukea".
tämän ketjun ihmistyyppi on sitä, jonka puheet menevät toisesta korvasta ulos ja "vuorovaikutus" on lähinnä havainnoinin esittämistä.
En koe olevani mikään jeesus, vaan he antavat energia olemalla itsensä. Minä olen enemmän kuulija ja pohtija tyyppiä, mutta en siinä "joka päivän juoru ja media- löpinöissä".
T:mies29v.
Jospa lukisit vaikka kommenttini niin pääsisit edes jyvälle mitä tarkoitan. Kyllä itsellänikin on lähipiirissä (lisäksi) mielenterveysongelmaisia ja sairaita ihmisiä. Silti koen, että nämä ihmissuhteet eivät ole mitenkään yksipuolisia, vaan ainakin toivon että he saavat minulta yhtä paljon kuin minä saan heiltä. Vuosikausia olen ollut heidän tukenaan ja koittanut ymmärtää. Tämä ystävä nyt vain on aivan eri tapaus niin kuin mainitsin aiemmin niin suurin ongelma ei muutenkaan ole se negatiivinen höpöttely. Ap
Nyt sitten demonisoit kuitenkin epävakauden kaikista häiriöistä. Tunnen minäkin epävakaita, mutta he ovat kyllä kaikki kiinnostuneita muiden ihmisten tunteista, ajatuksista ja asioista. Etkö ymmärrä, että olet yhden kokemuksen vuoksi tuomitsemassa ystäväsi narsistiksi. Sinuna panisin välit poikki hänen vuokseen. Hän ei tarvitse läheistä, joka haukkuu häntä selän takana.
Mun narsistiksi haukkuva ystäväni puhui itsestään tuntikausia, oli jatkuvasti negatiivinen, joi, viilteli itseään ja söi kuin porsas. Minä olin sitten kuitenkin narsisti kun yritin ymmärtää...
Ensinnäkään en ole täällä tuomitsemassa ketään, vaan kerroin oman näkemykseni. Enkä myöskään ymmärrä, että miksi yhden kokemuksen perusteella en voi tehdä päätelmiä? Vai pitääkö kenties olla monia vastaavia tapauksia alla, jotta voi esittää päätelmiä. Tottakai olen ihmeissäni ystäväni käytöksestä ja se on vaivannut jo pitkään ja silloin ihan luonnollista yrittää kysyä neuvoa/vastauksia. Yksi kyllä osui oikeaan, syön kuin porsas;-) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan viulu... Ettekö te hyvät ihmiset tajua eroa narsisti ja itsekkään ihmisen välillä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmiset ovat sitten ap:mukaan lukien kusipäitä. Olen useinkin miettinyt vikaa itsestäni, mutta tällaiset keskustelupalstat ja sisarpuolen sukulaiskuviot palauttavat taas maan pinnalla, kuka sitä energiaa imee.
Ei ihmekkään, että ystäväpiirissäni on huumekuvioisia, vammaisia, masentuneita, autistisia, elämän yksinäisiä, Yksinäisiä vanhuksia jne paljon "ihanan "ällöttäviä", kuten hiljainen tieto antaa heistä puhuvan pahan suun kuulla ja lukea".
tämän ketjun ihmistyyppi on sitä, jonka puheet menevät toisesta korvasta ulos ja "vuorovaikutus" on lähinnä havainnoinin esittämistä.
En koe olevani mikään jeesus, vaan he antavat energia olemalla itsensä. Minä olen enemmän kuulija ja pohtija tyyppiä, mutta en siinä "joka päivän juoru ja media- löpinöissä".
T:mies29v.
Jospa lukisit vaikka kommenttini niin pääsisit edes jyvälle mitä tarkoitan. Kyllä itsellänikin on lähipiirissä (lisäksi) mielenterveysongelmaisia ja sairaita ihmisiä. Silti koen, että nämä ihmissuhteet eivät ole mitenkään yksipuolisia, vaan ainakin toivon että he saavat minulta yhtä paljon kuin minä saan heiltä. Vuosikausia olen ollut heidän tukenaan ja koittanut ymmärtää. Tämä ystävä nyt vain on aivan eri tapaus niin kuin mainitsin aiemmin niin suurin ongelma ei muutenkaan ole se negatiivinen höpöttely. Ap
Nyt sitten demonisoit kuitenkin epävakauden kaikista häiriöistä. Tunnen minäkin epävakaita, mutta he ovat kyllä kaikki kiinnostuneita muiden ihmisten tunteista, ajatuksista ja asioista. Etkö ymmärrä, että olet yhden kokemuksen vuoksi tuomitsemassa ystäväsi narsistiksi. Sinuna panisin välit poikki hänen vuokseen. Hän ei tarvitse läheistä, joka haukkuu häntä selän takana.
Mun narsistiksi haukkuva ystäväni puhui itsestään tuntikausia, oli jatkuvasti negatiivinen, joi, viilteli itseään ja söi kuin porsas. Minä olin sitten kuitenkin narsisti kun yritin ymmärtää...
Ensinnäkään en ole täällä tuomitsemassa ketään, vaan kerroin oman näkemykseni. Enkä myöskään ymmärrä, että miksi yhden kokemuksen perusteella en voi tehdä päätelmiä? Vai pitääkö kenties olla monia vastaavia tapauksia alla, jotta voi esittää päätelmiä. Tottakai olen ihmeissäni ystäväni käytöksestä ja se on vaivannut jo pitkään ja silloin ihan luonnollista yrittää kysyä neuvoa/vastauksia. Yksi kyllä osui oikeaan, syön kuin porsas;-) Ap
Yleensä tarvitaan enemmän kuin yksittäistapaus, että päätelmiä voidaan luoda. Kuvitellaas näin: jos tapaisit norsun, joka osaa puhua ajattelisitko kaikkien norsujen osaavan puhua? Ei, et ajattelisi, olettaisit. Tässäkin sinä oletat sukulaisen olevan epävakaa, vaikka et tiedä kys. diagnoosista hölkäsen pöläystä. Sen lisäksi analysoit hänet introvertiksi narsistiksi, vaikka et osaa itse edes suhtautua kriittisesti omiin epämääräisiin tunneargumentteihin, joita hölmö pääsi suoltaa. Eikös se ole muuten myös aika kapeakatseista? Ja missäs kohtaa väitin sinun syövän kuin porsas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmiset ovat sitten ap:mukaan lukien kusipäitä. Olen useinkin miettinyt vikaa itsestäni, mutta tällaiset keskustelupalstat ja sisarpuolen sukulaiskuviot palauttavat taas maan pinnalla, kuka sitä energiaa imee.
Ei ihmekkään, että ystäväpiirissäni on huumekuvioisia, vammaisia, masentuneita, autistisia, elämän yksinäisiä, Yksinäisiä vanhuksia jne paljon "ihanan "ällöttäviä", kuten hiljainen tieto antaa heistä puhuvan pahan suun kuulla ja lukea".
tämän ketjun ihmistyyppi on sitä, jonka puheet menevät toisesta korvasta ulos ja "vuorovaikutus" on lähinnä havainnoinin esittämistä.
En koe olevani mikään jeesus, vaan he antavat energia olemalla itsensä. Minä olen enemmän kuulija ja pohtija tyyppiä, mutta en siinä "joka päivän juoru ja media- löpinöissä".
T:mies29v.
Jospa lukisit vaikka kommenttini niin pääsisit edes jyvälle mitä tarkoitan. Kyllä itsellänikin on lähipiirissä (lisäksi) mielenterveysongelmaisia ja sairaita ihmisiä. Silti koen, että nämä ihmissuhteet eivät ole mitenkään yksipuolisia, vaan ainakin toivon että he saavat minulta yhtä paljon kuin minä saan heiltä. Vuosikausia olen ollut heidän tukenaan ja koittanut ymmärtää. Tämä ystävä nyt vain on aivan eri tapaus niin kuin mainitsin aiemmin niin suurin ongelma ei muutenkaan ole se negatiivinen höpöttely. Ap
Nyt sitten demonisoit kuitenkin epävakauden kaikista häiriöistä. Tunnen minäkin epävakaita, mutta he ovat kyllä kaikki kiinnostuneita muiden ihmisten tunteista, ajatuksista ja asioista. Etkö ymmärrä, että olet yhden kokemuksen vuoksi tuomitsemassa ystäväsi narsistiksi. Sinuna panisin välit poikki hänen vuokseen. Hän ei tarvitse läheistä, joka haukkuu häntä selän takana.
Mun narsistiksi haukkuva ystäväni puhui itsestään tuntikausia, oli jatkuvasti negatiivinen, joi, viilteli itseään ja söi kuin porsas. Minä olin sitten kuitenkin narsisti kun yritin ymmärtää...
Ensinnäkään en ole täällä tuomitsemassa ketään, vaan kerroin oman näkemykseni. Enkä myöskään ymmärrä, että miksi yhden kokemuksen perusteella en voi tehdä päätelmiä? Vai pitääkö kenties olla monia vastaavia tapauksia alla, jotta voi esittää päätelmiä. Tottakai olen ihmeissäni ystäväni käytöksestä ja se on vaivannut jo pitkään ja silloin ihan luonnollista yrittää kysyä neuvoa/vastauksia. Yksi kyllä osui oikeaan, syön kuin porsas;-) Ap
Yleensä tarvitaan enemmän kuin yksittäistapaus, että päätelmiä voidaan luoda. Kuvitellaas näin: jos tapaisit norsun, joka osaa puhua ajattelisitko kaikkien norsujen osaavan puhua? Ei, et ajattelisi, olettaisit. Tässäkin sinä oletat sukulaisen olevan epävakaa, vaikka et tiedä kys. diagnoosista hölkäsen pöläystä. Sen lisäksi analysoit hänet introvertiksi narsistiksi, vaikka et osaa itse edes suhtautua kriittisesti omiin epämääräisiin tunneargumentteihin, joita hölmö pääsi suoltaa. Eikös se ole muuten myös aika kapeakatseista? Ja missäs kohtaa väitin sinun syövän kuin porsas?
Onpas täällä sitten herttaisia ihmisiä liikenteessä. Eikö tämä norsuesimerkki päde itseesi ollenkaan, juurihan oletat, että en tiedä kyseistä häiriöstä hölkäsen pölähdystä. Jännä et sinua huolettaa miten tuomitsen kaverini, kun kuitenkin itse olet anonyymina heti ensimmäisenä haukkumassa minua. En osaa suhtauta kriittisesti omiin tunneargumentteihini? Osaan kyllä suhtautua hyvinkin kriittisesti itseeni ja omiin sanomisiini, narsismia epäilen ehkä myös siksi, että osaisin miettiä mikä "itsessäni on pielessä" Niin kuin täällä, jokukin sanoi että "normaalilta" ihmisiltä ei voi viedä energiaa. Niin kyseenalaistan myös omaa käyttäytymistäni ja miksi mua on pystynyt kohtelemaan niin kuin on kohdeltu. Ei ollut kuitenkaan tarkoitus hakea täältä ystävälleni mitään diagnoosia, jonka jälkeen syytellä ystävää. Vaan niin kuin sanoin niin ehkä on ihan luonnollista sen jälkeen miten ystävä on kohdellut minua (manipulointi, valehtelu, juoruaminen..) niin yrittää hakea vastauksia mikä häntä vaivaa. En myöskään heittele näitä diagnooseja ilkeyttäni, vaan sen vuoksi että yrittäisin ymmärtää, että taustalla on jotain miksi ystävä käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Jos esim. ystävälläni todettaisiin epävakaa persoonallisuushäiriö niin osaisin suhtautua häneen paremmin, kun tietäisin että hän ei pysty täysin hallitsemaan omaa käyttäytymistään. Nyt mietin vain, että onko hän vain välinpitämätön hminen. Se että ystäväsi on sua nimitellyt narsistiksi ei kuitenkaan liity millään tavalla tähän tapaukseen. Oma analyysisi oli kapeakatseinen. /Ap
Jo kaveri on narsisti eli hän pättä koska voi soitta sillä tavalla että hän ei itse vasta kun hänelle soitta tai jos hän vasta hän sano soitan sinulle myöhemmin eli kun hän on narsisti niin hänellä on ehdoton vaatimuus että kun hän soitta niin silloin sinun on vastattava hän pättä myös puhelun pituden valehtelemalla ja uusein kesken lausen että esim tuli koputus pitä lopetta tai kaveri tuli pihan hakemman autolla tai ovikello soi pitä mennä avaman eli hän käyttä sinua hyväksi hän pättä koska ja milloin hän halua jutella sinun kanssa ja kuinka kauan hän halua jutella kansassi narcistilla on se ominais pirre että ne ovat aluksi maailman muukavimmat ihmiset sen takia uhri tunte syvä pettymystä ja paha mielttä kun narsisti pättä puhelun kesken lausen narsistilla puttu syllisyyden tuntet eli hän ei tunne syllisyttä sittä että hän katkaise puhelun kesken lausen eli narsistilla puttu kyky tuntea empatia.😞
http://foorumi.narsistienuhrientuki.fi/
Toi on kulemma täys skeida paska forumi sinä et voi esim rekiseröityä ja luoda profilia vikkonloppuna kun nillä on ainoastan arkisin ylläpitäjä joka aktivoi sinun profilia esim jos rekisteröidyt perjantaina klo 00:50 niin vasta manantaina voit keskustella forumissa esim perjantai yönä luotu profili niin et pysty koko vikkoloppuna sanakan keskustella kun ei ole vikkonloppuna yhtän ylläpitäjä mitä aktivoi sinun profilia eli täys paska ja skeida forumi.😞
Alue: Aihe vapaa
Jospa lukisit vaikka kommenttini niin pääsisit edes jyvälle mitä tarkoitan. Kyllä itsellänikin on lähipiirissä (lisäksi) mielenterveysongelmaisia ja sairaita ihmisiä. Silti koen, että nämä ihmissuhteet eivät ole mitenkään yksipuolisia, vaan ainakin toivon että he saavat minulta yhtä paljon kuin minä saan heiltä. Vuosikausia olen ollut heidän tukenaan ja koittanut ymmärtää. Tämä ystävä nyt vain on aivan eri tapaus niin kuin mainitsin aiemmin niin suurin ongelma ei muutenkaan ole se negatiivinen höpöttely. Ap