Oispa huono sää ei olisi niin masentavaa istua kotona yksin

Sulla on puoliso ja perhe siis? 

Ei sitä nyt muillakaan kauheasti muuta ole. Ne kuusi sataa Fb-kaveria hämäävät. 

On ihan oikeasti yksinäisiä ihmisiä, ei elossa olevia sukulaisia, ei puolisoa, ei ketään. 

En kuitenkaan halua sanoa sinulle, että turhaan vingut. Jokaisen vinkumisen tarve on yksilöllinen. 

Huono päivä? Kyllä sinne pihalle yksinkin voi mennä:)

Syksyn pimeneviä iltoja odottelen minäkin. 

Ei ole edes noita kuutta kaveria puhumattakaan puolisosta tai perheestä. 

Tee lapsia niin saat riekkua puistoissa yllin kyllin ja on seuraa.

Sulla on kuitenkin ne kuusi kaveria, joita voit edes pyytää? Mulla ei ole ketään, jolle voisin soittaa.

Etsi sellaisia harrastuksia tai paikkoja, joissa väistämättä harrastuksen myötä tapaat ihmisiä. Kirjastoissa voi olla jotain kursseja, samoin työväenopistossa. Myös urheiluseurat järjestävät erilaisia tapahtumia.

Olen itse hyväntekeväisyystyössä mukana (kulttuurialalla) , ja meillä on melkoinen poppoo siellä. Liity jonkin museon "museon ystäväksi" tai klubiin. Samalla saa muutakin tietoutta ja tapaa ihmisiä.

Yksinäinen tuttavani hankki koiranpennun. Nyt on ystäviä vähän liikaakin, ei oikein pääse edes lenkkiä loppuun, kun jokainen haluaa vaihtaa ajatuksia. :) Parivaljakko menee nyt mm. tottelevaisuuskoulutukseen ja onpa puhunut etsijäkoirakoulutukseenkin menosta. Ja ystäviä tulee vaan lisää...

Minulle riittää kissa.

En ymmärrä miksei sinne ulos voi mennä yksinäänkin. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän on kavereilla aikaa nähdä, koska työ, parisuhde, lapset ja omat aikataulut sekä rutiinit jne. Elämässä pärjää ja voi paremmin, jos on itsenäinen.

Lähde vaikkapa pyöräilemään tai lähde kävelylle kameran kanssa. Puistoon/torille jäätelölle. Ota viltti ja hyvä kirja/lehti ja mene rannalle. Terassille kahville, limsalle, oluelle. Jne. Kaikki on ihan itsestäsi kiinni.

On kyllä ollut huono päivä tänään. Lähdin ulos mutta käännyin takaisin kun alkoi masentaa yksin oleminen. Tuli vaan tunne että sama makoilla sohvalla.

ap

Minäkin menisin yksin lenkille jos terveys sallisi. Yksinäinen olen, ei edes sitä kumppania. 

Nyt en pysty oikein liikkumaan ja odotan sairaalaan pääsyä. Helvetilliset kivut ym. Menee tämäkin kesä piloille niin kuin viimeiset 5 kesää. Jos pystyisi liikkumaan niin olisin ikionnellinen.

Miksi yksin ulkona oleminen sitten masentaa? Minusta on ihanaa mennä nimenomaan yksin vaikka puiston penkille lukemaan hyvää kirjaa, jopa moneksi tunniksi. Valitettavasti olen huomannut, että kovin moni ei lisäkseni (enää?) harrasta sitä.

Katsoin ranskalaista ohjelmaa muutaman vuoden takaa, ja siellä näkyi puistokuvassa ihmisiä istumassa yksikseen ja lukemassa kirjaa / lehteä, jotkut söivät eväitä jne. Onko tämä kulttuurikysymys? Suomalaiset uskaltavat tulla puistoihin vain isoissa porukoissa?

Kokeilkaa!

Monet ovat rannoilla yksin. Kuuntelevat kuulokkeilla musiikkia ja ottavat aurinkoa. Ei se niin harvinaista ole.

Yhy yhy. On ihmisiä joilla ei ole oikeasti ketään. Koskaan.

Haha :D sulla sentään on avopuoliso ja kuusi kaveria. Ihme kitisijä

Dumppaa ukkos ja tuu mun luo köyrimään.

Yksin olosta voi oppia nauttimaan (yksin vietetty aika puuhaillen mitä milloinkin), mutta tahaton yksinäisyys tuntuu aina pahalta, se ei ole sitä nautinnollista omaa aikaa vaan tunnetta että ei ole ketään jolle seurani olisi tärkeää tai haluttua. Omaan kuoreen ei auta kuitenkaan vetäytyä vaikka kiusaus on suuri ja itsetunto nollissa. Esimerkkinä facesta löytää näitä "uusia ystäviä" -ryhmiä joista on matala kynnys aloittaa kaverien etsintä ja vapaaehtoistyö myös sellainen josta voisi sosiaalisia kontakteja löytää, etsii järjestön joka omaa sydäntä lähellä niin löytyy saman henkistä seuraa (eläinsuojelu, lapset, vanhukset, mikä nyt tuntuu hyvältä paikalta itselle). Ja se myös kohottaa omaa mielialaa jo siksi että saa auttaa. Ystävystyminen vaatii vähän työtä, täytyy jaksaa olla sosiaalinen ja etsiä aktiivisesti niitä paikkoja ja harrasteita ja kerhoja missä voisi muita kohdata.