Lue keskustelun säännöt.
Miksi introvertit on niin epäkohteliaita ja itsekkäitä?
23.05.2016 |
Ymmärrän kyllä että tykkäätte vain olla omissa oloissanne omaa napanöyhtäänne nypläämässä, mutta sen kerran kun olette ihmisten kanssa tekemisissä, niin onko liikaa vaadittua että huomioitte ne muut ihmiset kuten hyviin käytöstapoihin kuuluu? Ei voi olla liian vaikeaa, kun voitte kuitenkin myöhemmin viettää sitä laatuaikaa itseksenne. Introvertit tuntuu käyttävän omaa "tilaansa" jonain tekosyynä olla itsekäs ja töykeä. Ymmärretään kyllä että tykkäätte olla itseksenne, mutta hyvät käytöstavat koskee kaikkia ihmisiä. Ette te niistä saa mitään erityisvapautta vilauttamalla introverttiseuran jäsenkorttia.
Kommentit (53)
Taidat itse olla erityisherkkä ja tehdä huomioita omien issukoittesi pohjalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et uskalla kiittää, tai tervehtiä? Miksi nämä peruskäytöstavat tuntuvat sinusta teennäisiltä?
Miksi sinulle on niin tärkeää, että muut ovat väkisin kaltaisiasi, jopa omaa luonnettaan vastaan sotien.
Lähdetkö itse natsi-iltamiin jos pomosi käskee? (anteeksi vertaus, jotain erittäin kärjistettyä piti keksiä).
Veikkaanpa että et tuntisi oloasi siellä kotoisaksi. Entäpä jos pomosi alkaisi painostaa sinua ja vähän niinkuin se kuuluisi sinulle sitten....
Ekstrovertithän ne on epäkohteliaita ja itsekkäitä kun olettavat että kaikkien pitäisi tanssia heidän pillinsä mukaan.
Olen töykeä ihmisille, jotka eivät ansaitse kohteliaisuuttani.
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertithän ne on epäkohteliaita ja itsekkäitä kun olettavat että kaikkien pitäisi tanssia heidän pillinsä mukaan.
Samaa mieltä! Minusta olisi hauska lähettää lauma ekstrovertteja esim. Japaniin tai vastaavaan kulttuuriin, jossa hiljaisuutta ja pohdintaa arvostetaan höpisemistä enemmän. Siellä sitten eräät saattaisi havahtua miltä tuntuu väkisin muottiin vääntäminen ja painostus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" kirjoitti:
Olen introvertti, mutta kohtelias sellainen. Hymyilen, tervehdin ja vastaan ystävällisesti kun kysytään. Kahvitauolla menen kuitenkin mielelläni kauimpaiseen nurkkaan kahvikupposen kanssa ja sulkeudun omaan tilaani.
Tunnen kyllä erään toisenkin introvertin, joka on kyllä töykeä. Muistaa mainita ja pauhata kovaan ääneen kuinka ei pidä muista ihmisistä ja haluaa työskennellä yksin. "Kun me kaikki tiedetään, että minä en kestä muita ihmisiä ja muut eivät kestä minua, niin mitäpä jos tekisin tämän yksin". Hieroo erinomaisuuttaan ja erilaisuuttaan jatkuvasti muiden naamaan. Uskotaan me vähemmälläkin, että viihtyy omissa oloissaan.. Tarviiko sitä nyt koko ajan olla tuomassa esille.
Introverttejähän on montaa eri tyyppiä, ja edes tyypitys ei määrittele kovin tarkasti. Itse INFP:nä olen elämäni myötä oppinut ottaman asiallista kritiikkiä vastaan, eikä paljoa kiinnosta mitä' muut minusta ajattelee.
Vaikken dualismiin itse usko, niin extrot ja introt voi jakaa asenteeltaan ja ajatusmaailmaltaan positiivisesti ja negatiivisesti ajatteleviin. Parisuhteessa ihanteellisimpia persoonia ovat vastakohdat.
Olit extro tai intro, niin vaikket siitä pidä, me tarvitaan toisiamme. ;)
Minä olen positiivinen introvertti, mieheni negatiivinen ekstrovertti ja voin sanoa että ei tämä liitto kovin ihanteelliselta tunnu - vaikka vastakohdat vetivät puoleensa niin on se yhteiselämä ja ymmärryksenpuute aikamoista kun olemme lähes joka suhteessa toistemme täydelliset vastakohdat. Mutta viisitoista vuotta tässä vain ollaan jo yhdessä oltu :)
Nojoo, jos oisitte molemmat positiivisia ni parempi ois. Täytyy myöntää kyllä, että siitä en ole yhtään varma kannattaako poisiivisen ja negatiivisen ihmisen lyöttäytyä yhteen. Ja ei kai pos/neg edes luonteenpiirteitä ole, vaan lopputulos jostain. Esim. hoitamaton depis->kyynisyys.. Itsen toivoisin kaikkien negojen menevän terapiaan, miks elää kuolleena ja peloissaan. :)
INFP kirjoitti:
Esim. hoitamaton depis->kyynisyys.. Itsen toivoisin kaikkien negojen menevän terapiaan, miks elää kuolleena ja peloissaan. :)
Niinhän sä toivot. Kiva kun maailma on niin suvaitsevainen paikka. Tän takia pysyttelen just ennemmin omissa oloissani.
Mun positiivisuus on sitä, että mä en toivo ihmisille pahaa, päinvastoin ja mua surettaa ihan hitosti kaikenlainen toisten puolesta eläminen, kyräily, arvostelu ja "hyvien neuvojen" antaminen. Jos mä oon sit negatiivinen, niin ennemmin näin sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
INFP kirjoitti:
Esim. hoitamaton depis->kyynisyys.. Itsen toivoisin kaikkien negojen menevän terapiaan, miks elää kuolleena ja peloissaan. :)
Niinhän sä toivot. Kiva kun maailma on niin suvaitsevainen paikka. Tän takia pysyttelen just ennemmin omissa oloissani.
Mun positiivisuus on sitä, että mä en toivo ihmisille pahaa, päinvastoin ja mua surettaa ihan hitosti kaikenlainen toisten puolesta eläminen, kyräily, arvostelu ja "hyvien neuvojen" antaminen. Jos mä oon sit negatiivinen, niin ennemmin näin sitten...
En tiedä mistä otit itseesi. Mutta kun meistä jokaisella on oma todellisuus, tai ennemminkin perspektiivi siihen. Niin elämän täyttämä negatiivisuus ei ole hyväksi itse negatiiviselle, eikä sen ympäristölle. Itse opettelin ajattelemaan positiivisesti. Jokainen pystyy siihen, kun ymmärtää mitä negatiivisuus elämälleen ja ympäristölleen tekee. Mutta tosiaan, onhan se jokaisen oma asia mitä elämällään tekee.
Eikä tästä tarvi loukkaantua, sanoin ehkä vähän tylysti ton terapiajutun, mutta itse ainakin pyrin kasvamaan parhaaksi versioksi itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et uskalla kiittää, tai tervehtiä? Miksi nämä peruskäytöstavat tuntuvat sinusta teennäisiltä?
Miksi sinulle on niin tärkeää, että muut ovat väkisin kaltaisiasi, jopa omaa luonnettaan vastaan sotien.
Lähdetkö itse natsi-iltamiin jos pomosi käskee? (anteeksi vertaus, jotain erittäin kärjistettyä piti keksiä).
Veikkaanpa että et tuntisi oloasi siellä kotoisaksi. Entäpä jos pomosi alkaisi painostaa sinua ja vähän niinkuin se kuuluisi sinulle sitten....
Miten toisen kiittäminen voi sotia kenenkään luonnetta vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
INFP kirjoitti:
Esim. hoitamaton depis->kyynisyys.. Itsen toivoisin kaikkien negojen menevän terapiaan, miks elää kuolleena ja peloissaan. :)
Niinhän sä toivot. Kiva kun maailma on niin suvaitsevainen paikka. Tän takia pysyttelen just ennemmin omissa oloissani.
Mun positiivisuus on sitä, että mä en toivo ihmisille pahaa, päinvastoin ja mua surettaa ihan hitosti kaikenlainen toisten puolesta eläminen, kyräily, arvostelu ja "hyvien neuvojen" antaminen. Jos mä oon sit negatiivinen, niin ennemmin näin sitten...
Taisit sekoittaa kiltteyden ja positiivisen ajattelun. :/
Vierailija kirjoitti:
Miten toisen kiittäminen voi sotia kenenkään luonnetta vastaan?
--> Ei kiittäminen, vaan väkisin jonkun seuraan meneminen. Onko sinulla ollut paniikkihäiriö? Nouseeko sykkeesi tai hikoavatko kämmenesi, tai tuntuuko sinusta että kuolet / tukehdut siihen paikkaan jos joudut noihin tilanteisiin, vaikka kuinka haluaisit olla kohtelias?
Minä olen ollut joskus niin pahasti ihmisistä jumissa, etten uskaltanut mennä edes yksin kauppaan, saatika alkaa puhua höpöttämään jollekin. Koska aikuisten odotetaan olevan kutakuinkin täyspäisiä, ei monikaan paniikkihäiriöinen tai ihmiskammoinen näytä noita asioita päällepäin. Itse olen kuullut jälkikäteen ettei kukaan olisi minusta uskonut silloin.
Silloin se sotii luonnetta vastaan, jos pelko / jännitys / inho tms. on todella paha ja nuo tilanteet aiheuttavat tuntikausien ahdistusta. Kaikissa ammateissa kun sosiaalisuus ei ole mikään itseisarvo ja empaattinen ihminen osaa lukea sen vastapuolenkin käytöstä ja jättää painostamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen töykeä ihmisille, jotka eivät ansaitse kohteliaisuuttani.
Millä perusteella jaottelet ne ihmiset, ketkä ovat sinua niin paljon alempana, että eivät ansaitse kohteliaisuuttasi?
Taitaa ma-ti -mo lla olla heikko itsetunto tai mimä vittu siellä päässä oikein viiraa. Tee nyt hyvä ihminen itsellesi jotain.