Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö yhdestäkään sukulaisestasi aidosti?
22.05.2016 |
Minä pidän nyt huolta demontoituneesta äidistäni, joka tosin aiemmin oli aikamoinen tyranni ja määräilijä. Muista en oikeastaan pidä tai ole pitänyt. Isäni on jo kuollut ja luonteeltaan myös vaikea. Sisaruksiin asialliset välit mutta emme ylimpiä ystäviä ole. En oel kokenut, että kukaan heistö olisi koskaan ollut aidosti kiinnostunut ajatuksistani mitenkään ja se tuntuu elämässäni monin tavoin vieläkin.
Kommentit (25)
Kyllä pidän. Siitä en ole varma pitävätkö he minusta, yhteyttä eivät ainakaan pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsestani pidän, muista en. Velvollisuuden vuoksi käyn noin kerran vuodessa tapaamassa vanhempaani.
Pidän. Sisaruksista ja vanhemmista. Sisarusten lapset ovat huipputyypejä
Pidän alle 5 ihmisestä ja heidän kanssa tuleekin pidettyä yhteyttä. Suuri suku mutta suurinosa sellasia ihmisiä, joista en välitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmasta osasta. Varsinkin äitini puolen sukulaiset ovat minulle hyvin läheisiä ja tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella surullista tuollainen. Mutta jos tosiaan sekä äitsi ja isäsi on olleet vaikeita luonteita ja hankalia ihmisiä, ei ole mikään ihme että te lapsetkin olette sellaisia, ette tule tietenkään myös keskenään toimeen. Yleensä kyllä perheenjäsenet tulevat hyvinkin toimeen, ja jos jotain häikkää on, niin se yleensä johtuu jostain vävystä tai miniästä, tai yhdestä hullusta tädistä tai jos joku on juoppo tms. Suurin osa perheistä/suvuista joita tiedän, ovat normaaleja ja varmasti rakastavat toisiaan. Meidän perheessä ja suvussa pidetään aina toistensa puolta, vaikka ei olla jatkuvasti tekemisissä, tosipaikan tullen voi luottaa. Miehen suvussa on vähän eri juttu, mutta hän pitää huolta vanhemmista veljistään, veljet ovat molemmat eronneita ja heidän lapsensa ei pidä jostain syystä yhteyttä. Myös isäni suvussa on kitkaa koska isäni on juoppo, ei pidä yhteyttä kuin yksi sisko ja hänkin on täysin seinähullu, kaksi muuta siskoa ei pidä yhteyttä kumpaankaan, minä olen hyvin vähän heidän kanssaan ollut tekemisissä koska vanhempani erosivat kun olin 2-vuotias. Minä lasken suvukseni lähinnä äitini suvun, ja siinä sivussa isäpuolen suvun.
Minulla on kolme lasta, ja olisin surunmurtama jos lapseni eivät aikuisena tulisi toimeen, esikoinen on jo aikuinen, ja oletan että hän pitää huolta nuorimmista jos minulle sattuu jotain, ja ennemmin tai myöhemmin toki minä ja mieheni kuollaan, niin oletan että esikoinen katsoo vähän nuorempien perään ja he kaikki auttavat toisiaan tarpeen vaatiessa.
Pidän. Pidän vanhemmistani, serkkuni ovat myös olleet mulle tärkeitä. Isoäitini on minulle hyvin rakas, vaikka on ollut vaikeaa hänen tempperamenttisen luonteensa vuoksi. Suvussani on vaikeuksia ja sukulaisillani on pahoja riitoja, mutta silti pääasiallisesti pidän sukulaisistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän monista, mutta sukuun kuuluu myös sellaisia ihmisiä joista pidän kaikista ihmisistä vähiten. Sukuni on vaikea ja kompleksinen, mielenterveysongelmia, sisäänpäin kääntyneisyyttä, alkoholismia, narsismia...
En pidä ja siksi en pidä juuri yhteyttä. Aikuisena ihmisenä minulla on oikeus päättää kenen seurassa haluan aikani viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä kuin muutamasta eli siskoni lapsista
Pidän kyllä. Mutta on myönnettävä, että todennäköisesti pitämistäni lisää se, että minun tai meidän ei tarvitse pitää yhteyttä toisiimme, mitenkään erityisen tiiviisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidään mun serkuista, niillä on rento meininki. Muut utelee liikaa, en tykkää.
Ainakin omasta perheestä, isovanhemmista ja joistain serkuista pidän. Valitettavasti musta tuntuu, että ainakin kaksi mun serkuista on sellaisia joilla neste on noussut vähän päähän. Molemmat on miespuolisia.
Totta kai pidän, useastakin. Enemmän tai vähemmän. Eipä nyt tule mieleen ketään, kenestä en varsinaisesti pitäisi lainkaan. Toki on paljon niitä, joihin ei tule pidettyä yhteyttä, mutta periaatteessa hekin ovat ihan ok.
Mummoistani ja tädistäni. En hirveästi muista. Puolison sukulaiset ovat myös aika hirveitä, paria poikkeusta lukuunottamatta. Tosi junttia, yksinkertaista ja ahdasmielistä porukkaa pitkälti. Töissäkäyntiä ja vapaa-ajalla lähinnä alkoholi mielessä. Miehet sovinisteja joita naiset palvelevat. Lapsia ei juuri arvosteta.
Oma elämäni koostuu aika paljon muunlaisista asioista ja arvoista.
Mulla on suuri suku ja perhe (äiti, isä, kymmenen sisarusta, kaikki isovanhemmat elossa, liuta tätejä, enoja ja setiä + yli 60 serkkua ja oma lapsi, lapsen toiset isovanhemmat, tädit, sedät ym.) ja pidän aidosti kaikista noista kolmea ihmistä (äitini veljet) lukuunottamatta.
Rakastankin suurintaosaa syvästi, ja viihdyn parhaiten "omieni" joukossa (eli perhe ja suku).
Meillä on ihan oma huumorimme ja mm. tapa keskustella kaikesta keskenämme (politiikka, henkevät jne).
Pidän. Lähes kaikista.