voimieni äärirajoilla

Lapsuus alkoholistiäidin ja väkivaltaisen isän kanssa. Väkivalta yleensä kohdistui Räkäkännissä olevaan äitiin. Jos puolustimme niin silloin myös meihin lapsiin. Meidän npiti vahtia, että äiti ei juo. Ainahan se joi. Välillä käännettiin koko asunto ylösalaisin kun etsittiin piilopulloja, unilääkkeitä ja rauhoittavia. Se oli perheen yhteinen harrastus, jotain sentään. Sisko muutti pois 16 vuotiaana. Minä olin tuolloin 10. Sen jälkeen ei ollut edes sitä turvaa jonka saimme sisaruksina. Sisko ja minut öähetettiin kesälomiksi mummolaan, jossa olimme aina kaksi kk. Mummon vanhapoika juoppo veli käytti seksuaalisesti hyväkseen. Minua 12 vuotiaaksi asti. Se loppui koska pappani kuoli tuolloin ja maatalosta loppui maanviljely. Lehmät hävitettiin ja mummo muutti kaupunkiin ja vanhapoika veli läheiseen kylään rivitaloasuntoon vuokralle. hänhän oli tilalla "töissä" ja asui pihapiirissä asunto- ja ruokapalkalla. Jälkeenpäin tiesin että äitiäni ja hänen siskoaan hyväksikäyteyttiin myös lapsuudessa. Sama mies sama paikka . Sairasta. Hyväksikäyttö ei ollut satunnaista vaan säännöllistä. Yhdyntään asti loppuvuosina. Nyt mun mittani on täysi. Maljani ylittynyt. Vihaan ihmisiä, mun kanssa on vaikea elää, raivoan huudan, plen väkivaltainen miestäni kohtaan joskus. Koko ajan viha ja raivo, ahdistus ja painava tunne rinnassa.