Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä ihmiset jakautuvat voittajiin ja häviäjiin?
22.05.2016 |
Milloin on liian myöhäistä muuttua ja muuttaa kohtaloaan?
Itse sanoisin 14 v.
Kommentit (44)
No tämä menee ehkä hieman ohi aineen, mutta menkööt. Voittamiseenliittyy yleensä aina riski, riskin ottaminen vaatii rohkeutta, rohkeus on valjastettun järjen käyttöön. Jos tarkastellaan voittamista talouden pohjalta, puitteet yrityskulttuurissamme ei anna kunnollisia edellytyksiä jrkevien riskienottamiseksi, näin ollen talutemme ei vaurastu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat voittajilla ja häviäjillä?
Onko ihminen voittaja, jos menestyy opiskelussa ja työurallaan ja kahmii suuren omaisuuden itselleen, mutta elää sisimmässään tyhjää ja onnetonta elämää ja häviävä on vastakohta, mutta nauttii elämän jokaisesta hetkestä ja tekee hyvää ja onnelliseksi myös läheisensä.
Jostain syystä ne opinnoissa ja työuralla menestyneet elää hyvin täyttä ja onnellista elämää ja levittää sitä hyvää oloa ympäristöönsä. Vastakohtana tälle ne kaiken kesken jättäneet elää itsekästä valittajaelämää väittäen, että on kaikkien muiden syytä, että he eivät koskaan ole viitsineet mitään.
En sanoisi noin, sillä ole sen ihan itse kokenut, minulla oli lähes kaikki haluamani jo alle 40-vuotiaana. Menestyin työuralla, olin lähes korvaamaton, niin työelämässä kuin luottamustehtävissä ja rahaa oli käytössä, eikä tarvinnut pihistellä, kutsuja virtasi, mutta ainoa mitä en saanut tai ostaa, oli aika, jotta olisi voinut nauttia kaikesta siitä mitä minulla oli tai olla rakkauteni seurassa.
Monen mielestä olin voittaja, koska jotkut pitivät minua hyvä onnisena, mutta omasta mielestäni olin elämässäni häviäjiä.
Sanoudun irti työstä ja kaikista luottamustehtävistä, kun olin 45v. ja myt vietän leppoisaa ja nautinnollista elämää maalla, rakkauteni seurassa ja nautin joka hetki elämässä ja saan kokea luonnon kauneuden ja seikkailun, ilman mitään kiirettä tai painetta. Sillä ihmisen elämä on liian lyhyt annettavaksi vain markkina-arvoille, vaan elämä on annettu elettäväksi, josta pitää nauttia ja ottaa kaikki irti ja kokea elämän seikkailut ja mielihyvät. Ehkä olen nyt luuseri tai häviävä, mutta ei se minua haittaa, sillä minulla on vain yksi elämä.
Jos tuo on totta, olet valtavan suuri voittaja. Olet menestynyt jopa niin hyvin, että olet voinut eläköityä 45-vuotiaana.
Harva menestyy niin hyvin, että olisi varaa eläköityä ennenaikaisesti. Monet joutuvat vain haaveilemaan siitä, mitä sinä olet tehnyt.
Olen 27v ja luuseri. Lapsi, mies, asutaan vuokralla. Koulut kesken. Voinko vielä nousta? Saatettaisiin saada laina parin vuoden päästä, mutta silti olisin kouluttamaton luuseri.. Palkka on 3000e, ei siitä verojen jälkeen ole iloa. Ei ole varaa opiskella. Lukion nyt saan vihdoin päätökseen, mutta yliopistoon ei ole varaa, tai sitten en voi enää säästää. Kuinka todennäköistä saada laina 35-vuotiaana??
Olen hyvästä perheestä, mutta se suosittu ja nätti jota kiinnosti koulussa bileet ja parhaiden bileiden pitäjät oli cool. Keskiarvo 7 kun en lukenut ikinä.
Silloin on suurempi riski elämässä, jos sinulla ei ole lapsena yhtään ihmistä, joka aidosti rakasti sinua sellaisena kuin olit. Ihminen, joka tuki sinua myöhemminkin henkisesti ja luotti sinuun. Rahalla sitä ei saa ja sen takia mikään omaisuus ei takaa henkistä hyvinvointia, jos sitä ei löydä sisältään. Jos siis on ehtinyt syntyä positiivinen käsitys ihmisarvostaan jo lapsena, voi aikuisena olla tyytyväinen siivoaja, maanviljelijä tai lääkäri ilman päihdeongelmaa ja burn outia. Jos taas ei pysty luottamaan kehenkään, ei edes itseensä, ennuste ei ole hyvä. Kaiken tämän takia en halua hirveästi tuomita ihmisiä, joiden lähtökohdat ovat kammottavat ja lannistavat, eikä pysty nousemaan sieltä omin avuin. Toisaalta en hyväksy kultalusikka suussa syntyneiden hybistä ja ylemmyydentuntoa muita kohtaan. Suurin osahan sijoittuu näiden välimaastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulun lopulla näkee jo hyvin pitkälle onko kysessä menestyjä vai roskaväen edustaja.
Työelämässä kun ei pärjää vittua hokemalla ja lintsaamalla.
Takarivin kovikset eivät ole veroäyrilistojen kärjessä.
Sä et kyllä kuulosta luuserilta, päinvastoin, pärjääjältä. Selvästi haaveilet opiskelusta, mutta jostakin syystä koet, ettei se ole sinulle taloudellisesti mahdollista. Mutta ymmärrä, että ihminen voi kokea olevansa luuseri, vaikka ei objektiivisesti katsoen olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ihminen löytää itsensä ja tietää kuka on ja mitä elämältään haluaa ja mitkä ovat ne reaistiset keinot näihin tavoitteisiinsa pääsemiseksi, on hän voittaja. Voi olla siis minkä ikäinen tahansa, mutta ehkä alle 20v. identiteetti on vielä useimilla kovin häilyvä ja toisaalta 40v alkaa olla jo aika luutuneet käsitykset jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei ole liian myöhäistä, elämä voi muuttua ykskaks. Joka lyö leimaa, ei vaivautuisi jos olisi selvä, kohde on hävinnyt.
Luonteenpiirteet jotka hallitsevia, ovat näkyvissä jo lapsena, kai on turha puhua kotona annetuista eväistä, eivät kaikki hyödy kannustuksesta. Nähty aikuisia ihmisiä jotka eivät osaa pyykkiäänkään pestä. Suupaltteja ovat silti.
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole liian myöhäistä, elämä voi muuttua ykskaks. Joka lyö leimaa, ei vaivautuisi jos olisi selvä, kohde on hävinnyt.
Luonteenpiirteet jotka hallitsevia, ovat näkyvissä jo lapsena, kai on turha puhua kotona annetuista eväistä, eivät kaikki hyödy kannustuksesta. Nähty aikuisia ihmisiä jotka eivät osaa pyykkiäänkään pestä. Suupaltteja ovat silti.
Joo, huomenna tämän päivän alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön saattaakin olla jo menestynyt kirurgi tai toimitusjohtaja. Elämä jaksaa yllättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisoitunut pitkäaikaistyötön voi raitistua ja löytää työn.
Konkurssin tehnyt yrittäjä voi seuraavassa yrityksessään.
Konkurssin tehnyt yrittäjä voi aloittaa uudelleen ja menestyä.
Työtön voi kouluttautua uuteen ammattiin ja löytää oman juttunsa vaikka kuinka vanhana.
Sairaseläkeläinen voi löytää mielekästä tekemistä vaikka vahusten seuralaisena.
Entinen alkoholisti voi auttaa muita eroon alkoholismista.
Rikoksen uhri voi saada terapiaa ja auttaa myöhemmin muita.
Halvaantunut voi oppia käyttämään Ipadia.
Suomessa kaikki voivat yrittää jotain.
Kirjastot ovat ilmaisia.
Urheileminen ei maksa mitään.
Itsensä kehittäminen, oman kunnon kohottaminen, sosiaalisten taitojen hiominen ei maksa mitään.
Jokainen voi tehdä elämässään valintoja.
Mä oln yläasteen suosittu, nykyään fuksi. 5v muita jäljessä, mut iloinen et olen edes tässä. Täytyy sanoa etten saanut kummoisia eväitä elämään, mutta olen yrittänyt kaikista vaikeuksista huolimatta pysyä toiveikkaana tulevaisuutta kohtaan. Kyllä näen itseni hä luuserina, ja tulen sitä olemaankin.
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun lopulla näkee jo hyvin pitkälle onko kysessä menestyjä vai roskaväen edustaja.
Työelämässä kun ei pärjää vittua hokemalla ja lintsaamalla.
Takarivin kovikset eivät ole veroäyrilistojen kärjessä.
...
Tää on hupaisa kommentti. Jus ne luokan kapinallisimmat tytöt ovat pärjänneet parhaiten. Työelämässä suurpiirteisyys, kovuus ja sopivan tyyppinen laskuus voittaa usein liian suuren tunnollisuuden ja kiltteyden. Turhan työn tekemisestä ei palkita.
Jo ennen hedelmöitymis hetkeä on ehkä voitettu tai hävitty jotakin. Tavallisesti vain yksi siittiöistä on voittaja tavallaa voittaja on toki myös munasolu joka tulee hedelmöitetyksi. Kohtaloon vaikuttaa se miten raskausaika sujuu, miten synnytys sujuu, millaisissa asioissa voitit tai hävisit kun synnyit juuri kyseiseen perheeseen....
Miten toimit kun huomasit hävinneesi, olitko voittaja häviämisessä vai huonoin siinäkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat voittajilla ja häviäjillä?
Onko ihminen voittaja, jos menestyy opiskelussa ja työurallaan ja kahmii suuren omaisuuden itselleen, mutta elää sisimmässään tyhjää ja onnetonta elämää ja häviävä on vastakohta, mutta nauttii elämän jokaisesta hetkestä ja tekee hyvää ja onnelliseksi myös läheisensä.
Jostain syystä ne opinnoissa ja työuralla menestyneet elää hyvin täyttä ja onnellista elämää ja levittää sitä hyvää oloa ympäristöönsä. Vastakohtana tälle ne kaiken kesken jättäneet elää itsekästä valittajaelämää väittäen, että on kaikkien muiden syytä, että he eivät koskaan ole viitsineet mitään.
En sanoisi noin, sillä ole sen ihan itse kokenut, minulla oli lähes kaikki haluamani jo alle 40-vuotiaana. Menestyin työuralla, olin lähes korvaamaton, niin työelämässä kuin luottamustehtävissä ja rahaa oli käytössä, eikä tarvinnut pihistellä, kutsuja virtasi, mutta ainoa mitä en saanut tai ostaa, oli aika, jotta olisi voinut nauttia kaikesta siitä mitä minulla oli tai olla rakkauteni seurassa.
Monen mielestä olin voittaja, koska jotkut pitivät minua hyvä onnisena, mutta omasta mielestäni olin elämässäni häviäjiä.
Sanoudun irti työstä ja kaikista luottamustehtävistä, kun olin 45v. ja myt vietän leppoisaa ja nautinnollista elämää maalla, rakkauteni seurassa ja nautin joka hetki elämässä ja saan kokea luonnon kauneuden ja seikkailun, ilman mitään kiirettä tai painetta. Sillä ihmisen elämä on liian lyhyt annettavaksi vain markkina-arvoille, vaan elämä on annettu elettäväksi, josta pitää nauttia ja ottaa kaikki irti ja kokea elämän seikkailut ja mielihyvät. Ehkä olen nyt luuseri tai häviävä, mutta ei se minua haittaa, sillä minulla on vain yksi elämä.
No itseasiassa olet juuri niitä voittajia joilla on mahdollisuus ja resursseja (henkisiä, taloudellisia, sosiaalisia, kyvyllisiä) valita. :D Kai ymmärrät että jollain mielenterveysongelmaisella, peukalo keskellä kämmentä olevalla, sosiaalisista ongelmista kärsivällä sosiaalitoimiston tuilla kunnan yksiössä yksin elävällä ihmisellä ei IKINÄ olisi mahdollisuutta tuollaiseen downshiftaamiseen? Ei jeesus.
Mä olen pahimman luokan luuseri, päädyin nimittäin av:lle ensi kertaa joskus 9-vuotiaana. Auts.