Lasten isä haluaa palata yhteen
Meillä lapset aika pieniä ja ero tuli pari vuotta sitten kun toinen oli vauva.
Päädyttiin vahingossa viettämään yö yhdessä kun oltiin yhteisen tutun häissä. Nyt mies laittelee viestejä yhteenpaluusta.
Voiko nää koskaan toimia? Erottiin koska arki oli pelkkää tappelua, mutta meillä oli vauva ja 2v.
Kommentit (18)
No kipinää on ollut melkein aina. Ja oli jotenkin kiva kun aamulla mies toi mulle kahvia sänkyyn ja muisti kaikkia pieniä juttuja mitä en olis uskonut. Siis missä säilytän pinnejä (vaikka oon muuttanut) yms.
Mutta sitten mietin mitä lapset ajattelee jos tää ei toimikaan... Mies olis siis suurin piirtein heti muuttamassa meidän luo 😱
On mies siis ollut meillä jos oon ollut kipeä tms, ja vie edelleen lapsia mun vanhemmille yms että silleen ollaan oltu kyllä tekemisissä. On jopa ollut siellä tekemässä remonttia & yötä.. Eli varmaan omat vanhemmat olis vaan iloisia tästä. Mutta arkea ei olla jaettu ja tuskin ollaan sen vähemmän itsepäisiä.. Ja sitten kun on tottunut niihin vapaisiin.. Nythän ne loppuisi. Kokemuksia?
Et häviä mitään, jos annat mahdollisuuden. Kunnon keskustelut teidän pitää käydä, että selvitätte, onko tavoitteenne parisuhteelta samat. Älkää yhteen muuttako, vaan rauhassa vietätte aikaa kahdestaan ja perheenä. Kuulostelette, miltä molemmista tuntuu.
Tiedän parikin perhettä, jossa vanhemmat palasivat yhteen vuosien eron jälkeen. Totesivat lopulta, että viihtyvät kuitenkin hyvin yhdessä ja selvittivät ne ongelmat, jotka olivat eroon johtaneet.
Vierailija kirjoitti:
Voi toimia. Sinuna antaisin mahdollisuuden, kun välillänne on kipinää... Teidän pitäisi vaan oppia pitämään huolta parisuhteestakin, jotta arjesta ei tulisi jatkuvaa riitelyä. Suosittelen pariterapiaa.
Parisuhteidemme mallit tulevat lapsuuden/nuoruuden perheistä. Ne pitäisi tiedostaa, jotta voi muuttaa omaa käyttäytymistään. Toista ei voi muuttaa, mutta omaa käyttäytymistä voi. Sen myötä toisenkin reaktiot voivat olla erilaisia. Puhuminen on tärkeää, vaikka pienten lasten hoito vie voimia.
On se arvokas asia myös, jos lapsenne voi nähdä päivittäin kumpaakin vanhempaansa. Toivon, että onnistutte.
No miehellä kyllä ihan surkea lapsuus ja nuoruus ollut. Omat vanhempani taas ovat tosi perinteisiä, mutta itse en ole mikään perinteisin nainen. Mies on siis vaan nähnyt väkivaltaa ja viinaa ja ei edes tiedä isäänsä.. Eli ei ihan kultaisin lapsuus. Mutta ehkä siksi tykkää edelleen olla mun vanhemmilla, vaikkei olla yhdessä. Ja kyllä meillä oli aikamoista draamailua ne alkuajat, niin omat vanhemmat vaan sanoi, että enhän minäkään helpoin ihminen ole.
Lapset on kyllä tosi sopeutuvia olleet ja heillä tosi hyvä suhde isäänsä.
Ap
Kai te vaapaata voitte pitää, vaikka yhdessä asuttekin? Antakaa toistenne mennä silloin tällöin. Merkatkaa kalenteriin, kenen vuoro lähteä yksin lomalle vaikka viikonlopuksi.
Jännittää kyllä! Jotenkin tekisi mieli vaan lähteä tähän ihan täysillä mukaan! Ja kun tekisi vaan mieli nukkua yöt yhdessä. Oikeasti on ollut niin ikävä, etten edes tiedä osaanko mitenkään tapailla. Mutta varmaan lasten kannalta pakko.
Ap
Ja myös lapsivapaata!! Sitä tarvitsee kaikki vanhemmat vaikka kerran kuussa jos isovanhemmat tai omat sisaret haluaisivat auttaa.
Kannattaa myös keskustella avoimesti mitkä ovat molempien toiveet suhteelta ja mitä kaikkea on valmis panostamaan suhteeseen, sittenhän sen tietää haluaako lähteä siihen vai ei.
Lasten takia kannattaa antaa toiselle ja itselle mahdollisuus mutta ei jatkaa huonossa suhteessa.
Kannattaa antaa uudelle kierrokselle mahdollisuus. Mulla on vanhemmat eronneet aikoinaan ja palanneet yhteen 15 vuoden eron jälkeen ja samoin veljeni erosi vaimostaan, olivat erilleen pari vuotta ja menivät takaisin kimppaan. Työpaikallanikin on kaksi vastaavaa tapausta. Kaikilla uusi yritys on toiminut ensimmäistä kertaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Kai te vaapaata voitte pitää, vaikka yhdessä asuttekin? Antakaa toistenne mennä silloin tällöin. Merkatkaa kalenteriin, kenen vuoro lähteä yksin lomalle vaikka viikonlopuksi.
Pitäisi kyllä sopia kaikki etukäteen. Ehkä viimeksi meni pilalle just siinä ettei kummallakaan ollut riittävästi omaa aikaa. Ja se työmäärä miten kaksi onkin niin eri kuin yksi tuli ihan yllätyksenä. Ja oli paljon kaikkea ja kun ollaan itsepäisiä niin kumpikaan ei osannut tulla vastaan ja kaikesta tuli negatiivista. Mutta voi apua!! Tuo viimeisin yö oli kyllä ihan mieletön. Sori avautuminen, mutta tuntuu ettei tän eron aikana kukaan ole rakastanut mua noin.. Siis ehkä olen ollut kuitenkin niin yksin vaikka on ollut ihmisiä ympärillä. Niin silti on pitänyt aina olla tosi vahva, tai pärjätä.
Ap
Miksei voisi toimia?
Ottakaa vain rauhallisesti. Älkää suin päin rynnätkö siihen mihin kaikki jäi (mies muuttaa teille ja sit leikitään et kaikki on niinkuin ennenkin). Aloittakaa vaikka yhteisistä viikonlopuista tai muusta tällaisesta "helposta".
Ennen kuin palaatte yhteen (jos palaatte) tehkää pelisäännöt selviksi, mm. miten riidellään, jos riidellään. Kuka kantaa vastuun mistäkin asiasta, miten toista puhutellaan, ja mm. milloin ja miten vietätte kahdenkeskistä aikaa? Ja sopimukset kannattaa kirjoittaa ylös. Elämä sujuu paremmin, kun asioista on sovittu etukäteen, yllättävän helppo asia, jonka monet unohtavat.
Ihanaa kuulla, että yhteenpaluu on onnistunut ihmisillä!
Olen ainoa lapsi niin lapset myös vanhempien ainoat lapsenlapset, niin kyllä varmaan järjestyy sinne viikonlopuksi joskus. Varsinkin jos ne tietää syyn, haha!!
Nyt pelottaa kun oon näin innoissani, jos mies onkin vähemmän. Sekin innostuu 1-100 nopeasti, että jos sitten peruukin. Mutta noi viestit on kyllä niin mainioita! En ymmärrä miten joku voi muistaa ihan outoja asioita!
Ap
Säännöt säännöt ja säännöt. Miten teillä eletään. Ja mitä teette ja mitä ette tee. Ehkä olette pikkuisen aikaisempia nyt?
Minua kiinnostaa tämä aihe myös. Onko mahdollista parata yhteen eron jälkeen? Miten se vaikuttaa suhteeseen? Onko mahdollista todella antaa anteeksi kaikki eroon liittyvä katkeruus? Rakastan eksääni, mutta ero oli niin katkera etten tiedä kannattaako edes toivoa.
Tuosta katkeruudesta ja pettymyksistä yli ja eteenpäin pääseminen vaatii kyllä jotain pariterapiaa.Jos näkee vikoja myös itsessään ja omassa käytöksessään mikä taas on aiheuttanut reaktion siinä toisessa niin silloin on helpompi antaa anteeksi.Minulle kävi näin.Terapiassa ymmärsin miten paljon olin loukannut miestä (pettämällä ym.) Jotka mies taas kosti omalla tavallaan ja olimme juuttuneet tähän negatiiviseen kehään.
On mahdollista. Mutta ei ollut kyse pettämisestä. Enemmän väsymisestä.
Mielestäni kannattaa antaa eksälle vielä mahdollisuus. Eipä sitten kaduta tai haikaile myöhemmin.
Voi toimia. Sinuna antaisin mahdollisuuden, kun välillänne on kipinää... Teidän pitäisi vaan oppia pitämään huolta parisuhteestakin, jotta arjesta ei tulisi jatkuvaa riitelyä. Suosittelen pariterapiaa.
Parisuhteidemme mallit tulevat lapsuuden/nuoruuden perheistä. Ne pitäisi tiedostaa, jotta voi muuttaa omaa käyttäytymistään. Toista ei voi muuttaa, mutta omaa käyttäytymistä voi. Sen myötä toisenkin reaktiot voivat olla erilaisia. Puhuminen on tärkeää, vaikka pienten lasten hoito vie voimia.
On se arvokas asia myös, jos lapsenne voi nähdä päivittäin kumpaakin vanhempaansa. Toivon, että onnistutte.