Miten maltatte mielenne loppuraskaudessa?

Ei kai tässä ole vaihtoehtoja? No mulla on jo 2 lasta niin ei käy aika niin pitkäksi kun niitten perässä juoksee.

Mä olin ihan tyytyväinen, että vauva syntyi viikon lasketun ajan jälkeen. Ehti totutella ajatukseen synnytyksestä. Elin ajatellen että ei se tule vielä pitkään aikaan, ja sitten kun vauva ilmoitti tulostaan, olinkin ihan valmis synnyttämään.

Minua taas pelottaa synnytys :/ Haluaisin niin kovasti, että synnytys olis ohitse ja saisin nyyttini syliin :)

Sillä että annan kehittyä kohdussa niin kauan kuin tarvis ja syntyä miel. myöhemmin kuin saada toinen keskonen, jonka alku oli henkiinjäämistaistelu. Tämänkin kohdalla ongelmia jo ja viikot 27 vasta.... lopussa kiitos seisoo!

Mä tein muuttoa kun laskettuun oli enää kaksi viikkoa. Silloin kyllä toivoin ettei nyt ainakaan viikkoon vielä syntyisi, että ehdin purkamaan laatikot ja laittamaan kaiken valmiiksi vauvaa ajatellen.

No ei ole vaihtoehtoja. Itse olen onneksi päässyt suht helpolla. viis lasta joista  jokainen on syntynyt ennen laskettua aikaa kolmonen jopa yli kolme viikkoa etu ajassa silloin ei ollut edes kerenyt valmistautua.

Itse olen silti aina ajatellut laskettua päivää aikaisimpana mahdollisena päivänä jolloin lapsi syntyy.

Vaikeinta oli nelosen kohdalla kun vko. 29 oli jo kohdunsuu auki ja joudui vuodelepoon no poika syntyi 2 päivää ennen laskettua aikaa. Silloin meinas kyllä jo hermo pettää

Mä nautin raskaana olemisesta niin paljon, että olisin halunnut sen jatkuvan vaikka ikuisesti! :-)

Neljä lasta, joista kolme ekaa syntyivät 2vk lasketun ajan jälkeen ja kun neljännestä meni vedet jo 40+6 meinasin saada slaagin. Hoin vaan että ei meidän vauva voi syntyä vielä!

Oi, raskaana on ihanaa! Nauti viimeisistä päivistä/viikoista!