Kävin tänään ensimmäistä kertaa tapailemani miehen luona... :(
Asunto on ihan järkyttävässä kunnossa, sanoi siivonneensa. Lattiat aivan tahmeat liasta, likaisia vaatteita joka puolella, vessassa haisi k*si ja oli todella saastainen. Mies käy töissä ja vaikuttaa muutenkin ihan normaalilta. En vaan jotenkin pysty enää tapailemaan, kämpän kunto järkytti niin paljon. Autostaan näköjään pitää huolta, se on siisti ja puhdas.
Ja en kehdannut kysyä, miksi asuu sikolätissä... Miksi jotkut eivät siivoa kotiaan? Onko teillä tullut vastaan miehiä/naisia, joiden koti on kuin kaatopaikka?
Kommentit (38)
En oikein sellaista siivouden tai muunkaan kanssa perfektionistia haluaisi, mutta likaisuus ja kaaos on ikävää myös. Puhdasta pitäisi olla, mutta ei kaiken tarvii olla kuin sisustuslehdestä.
Ulkonäkö pitää olla myös siisti eli puhtaat hiukset ja yleisilme muutenkin siisti. Vaatteet oltava puhtaat, mutta kuitenkin rennot, miehen itsensä näköiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että se kämppä vaan kaipaa naisen kosketusta. Nyt vaan kääräiset hihat ja tuut ens kerralla siivouskama-arsenaalin kanssa ja pistätte asiat ruotuun. Mies voi vaikka pyytää äitinsä myös auttamaan niin pääset tutustumaan tulevaan anoppiin.
Hahhah, ei helvetti 😅 jotkut vielä ihan tosissaankin ajattelevat näin valitettavasti, vaikka tää kyllä haiskahti provolta.
No minun mieheni asui sellaisessa sotkuisessa yksiössä jota kutsui nörttien tapaan hikikomeroksi. En ollut eläissäni nähnyt vastaavaa sikolättiä, siellä mahtui juuri ja juuri kävelemään tiettyä reittiä pitkin, elektroniikkaa lattiasta kattoon, tyhjiä pulloja (kolaa ja energiajuomaa) monta jätesäkillistä, muutama jätesäkki muuta roskaa, aivan älytön likakerros joka paikassa, keittiössä vanhentuneita leipiä kasoittain ym ym. Siis aivan sanoinkuvailematon jätekammio. Äitinsä (asui n. 200m päässä viereisessä kerrostalossa) pesi hänen pyykit ja teki ruuat, joten ei hän siellä omassa asunnossaan mitään keittiötäkään tarvinnut ikinä käyttää. Tilanne oli varmaan juuri sellainen "älä ikinä sekaannu tähän tyyppiin"-tyylinen, mutta nyt ollaan asuttu yli vuosi yhdessä ja meillä on oikein siisti koti, enkä minä yksin täällä siivoa suinkaan.
Ei se sotkuinen koti poikamiehellä aina kerro kaikkea, voi olla monia syitä miksi tilanne on sellainen kun on. Tiesin toki miehen sikolättiasunnosta etukäteen ennen kun menin ensimmäisen kerran käymään, koska hän oli siitä kertonut, ja siksi kestikin aika kauan tapailua ennen kun hän minut sinne päästi, mutta ehdotin hänelle silloin kyllä oikeasti että voin sen siivota jos hän haluaa. Ehkä olen myös äidillinen nainen muutenkin, mutta ei minun mieheni siisteydessä nykyään mitään vikaa ole siitä poikamiesboksin sotkuisuudesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista kun tutkimusten mukaan sinkkunaisten kämpät ovat kaikista siivottomimmissa kunnoissa. Mielenkiintoista.
Tästä on kokemuksia, kun työni vuoksi aika montaa kotia oon nähnyt.
Hirveimmät on ollut kyllä sinkkunaisten kämppiä, mutta naiset tutkitusti kärsivät masennuksesta miehiä useammin.
Erikoisimmat ei edes ole olleet vanhoja kissamummoja, vaan nuoria naisia, jotka panostat ulkonäköönsä jopa huomattavasti.
Kontrasti on ollut suuri verrattuna asuntoon. Ja niissä ei nyt mitään tavarankerääjiä ole ollut.
Mutta tyyliin astiat missä sattuu ja puoleksi syötyä ruokaa hujan hajan. Kalliitkin vaatteet hujan hajan huonekaluilla ja jopa lattialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että se kämppä vaan kaipaa naisen kosketusta. Nyt vaan kääräiset hihat ja tuut ens kerralla siivouskama-arsenaalin kanssa ja pistätte asiat ruotuun. Mies voi vaikka pyytää äitinsä myös auttamaan niin pääset tutustumaan tulevaan anoppiin.
Hahhah, ei helvetti 😅 jotkut vielä ihan tosissaankin ajattelevat näin valitettavasti, vaikka tää kyllä haiskahti provolta.
No minun mieheni asui sellaisessa sotkuisessa yksiössä jota kutsui nörttien tapaan hikikomeroksi. En ollut eläissäni nähnyt vastaavaa sikolättiä, siellä mahtui juuri ja juuri kävelemään tiettyä reittiä pitkin, elektroniikkaa lattiasta kattoon, tyhjiä pulloja (kolaa ja energiajuomaa) monta jätesäkillistä, muutama jätesäkki muuta roskaa, aivan älytön likakerros joka paikassa, keittiössä vanhentuneita leipiä kasoittain ym ym. Siis aivan sanoinkuvailematon jätekammio. Äitinsä (asui n. 200m päässä viereisessä kerrostalossa) pesi hänen pyykit ja teki ruuat, joten ei hän siellä omassa asunnossaan mitään keittiötäkään tarvinnut ikinä käyttää. Tilanne oli varmaan juuri sellainen "älä ikinä sekaannu tähän tyyppiin"-tyylinen, mutta nyt ollaan asuttu yli vuosi yhdessä ja meillä on oikein siisti koti, enkä minä yksin täällä siivoa suinkaan.
Ei se sotkuinen koti poikamiehellä aina kerro kaikkea, voi olla monia syitä miksi tilanne on sellainen kun on. Tiesin toki miehen sikolättiasunnosta etukäteen ennen kun menin ensimmäisen kerran käymään, koska hän oli siitä kertonut, ja siksi kestikin aika kauan tapailua ennen kun hän minut sinne päästi, mutta ehdotin hänelle silloin kyllä oikeasti että voin sen siivota jos hän haluaa. Ehkä olen myös äidillinen nainen muutenkin, mutta ei minun mieheni siisteydessä nykyään mitään vikaa ole siitä poikamiesboksin sotkuisuudesta huolimatta.
Niin ja lisäänpä tähän tarinaan vielä sen että äidillään mies kävi (ja käy monesti edelleen) siivousapuna kuitenkin kun äitinsä on vanha ihminen, eli osasi siis kyllä siivota. :D
Ap tapailee mun eksää! :D Sillä oli just tuollainen kämppä. (Ymmärrätte varmaan, miksi tyyppi on nykyään ex.)
Olemme vuokranneet pientä kaksiotamme usean vuoden ajan lähinmä naispuolisille opiskelijoille ja vastavalmistuneille, ja aina se jaksaa yllättää, miten kauhean sekasotkun ja jopa lian keskellä monet nuoret naiset elää. siis kun on menty vuokrasopimuksen lopuksi hakemaam avaimia ja katsomaan mitä vuokralaisen täytyy vielä tehdä ennen pois muuttoa. Tosi monella tavarat ja vaatteet, likaiset astiat ja ruuat, jopa roskat jätetään tasan siihen mihin ne sattuu kädestä tipahtamaan. vessa on ollut usein niin saastainen ettei sitä saa puhtaaksi enää millään.
Olemmekin nyt luopuneet tuosta asunnosra, osittain siksi että se meni aivan kauheaan kuntoon noiden vuokralaisten jäljiltä. Eikö ihmiset osaa vai eivätkö vain viitsi vai onko ihan sama missä saastassa eletään :-o
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista kun tutkimusten mukaan sinkkunaisten kämpät ovat kaikista siivottomimmissa kunnoissa. Mielenkiintoista.
Uskon tämän. Monilla pojilla käy äippä siivoomassa, kun kämppä alkaa homehtumaan. Naiset saa kämpän nyt pidettyä suht siistissä sekasorrossa
Vierailija kirjoitti:
Olemme vuokranneet pientä kaksiotamme usean vuoden ajan lähinmä naispuolisille opiskelijoille ja vastavalmistuneille, ja aina se jaksaa yllättää, miten kauhean sekasotkun ja jopa lian keskellä monet nuoret naiset elää. siis kun on menty vuokrasopimuksen lopuksi hakemaam avaimia ja katsomaan mitä vuokralaisen täytyy vielä tehdä ennen pois muuttoa. Tosi monella tavarat ja vaatteet, likaiset astiat ja ruuat, jopa roskat jätetään tasan siihen mihin ne sattuu kädestä tipahtamaan. vessa on ollut usein niin saastainen ettei sitä saa puhtaaksi enää millään.
Olemmekin nyt luopuneet tuosta asunnosra, osittain siksi että se meni aivan kauheaan kuntoon noiden vuokralaisten jäljiltä. Eikö ihmiset osaa vai eivätkö vain viitsi vai onko ihan sama missä saastassa eletään :-o
Ja nuorille miehille tuollainen elämä on ihan normaalia, eikä kukaan kauhistele tai ihmettele. Ainoastaan jos nuoren naisen kotona on sotkuista, niin se on "aivan kauheaa".
Kyllä toi kertoo mielenterveysongelmasta. Kaikki ei heti päälle päin näy, mutta saattaa olla päihdeongelmaa, masennusta tai muuta sairautta joka tulisi ilmi jos olisit jatkanut suhdetta. Eli vaikeuksia on tiedossa jos kaatopaikalta puolisonsa hakee.
Siis meni ekalla kerralla suoraa miehen luokse käymään? Miten uskalsit?
Vai tarkoititko, että tänään kävit tapailemasi miehen luona ensimmäistä kertaa?
1) Mies, joka asuu yksin, eikä siivoa (vaivaudu) kämppäänsä, mutta huolehtii autostaan, on juntti.
2) Mies, joka asuu yksin eikä siivoa, etsii itselleen hoitajan/siivoojan/ruuanlaittajan - se on ainoa motiivi parisuhteelle.
3) Myöhemmin tämä sama mies keskittyy töihinsä, kavereihinsa ja harrastuksiinsa - eikä siivoa koskaan.
4) Mies, joka ei siivoa, ei ole aikuinen.
5) Mies, joka ei siivoa, mutta äiti käy siivoamassa, toisinaan.
Lopeta hyvä ihme suhde moiseen lapseen, isoon sellaiseen. Liian monta kertaa nainen joutuu miehen hoitajaksi. Huolehtijaksi. Siivojaksi, pyykinpesijäksi. Mutta jos et pysty lopettamaan suhdetta, niin ilmaise suureeen ääneen, että "mikä läävä, mikä sotku". Kämpän pitäminen suurin piirtein kunnossa kuuluu kaikille aikuisille. Siivottomuus kertoo elämänhallinnan puutteesta ja erittäin lapsellisesta, keskenkasvuisesta elämästä.
Itse olin suhteissa junttien, jotka eivät koskaan siivonneet, tiskanneet, tms. Toinen ei edes tiennyt miten vessa siivottiin. Kun miehen oli pakko jotain tehdä, toimi hän armeijassa saamiensa oppien mukaan. Vittuunnuin lisää - missä kotikasvatus? Olin hyväksikäytetty hölmö.
Nykyisen miehen kanssa olen onnistunut saamaan suhteen, missä meitä on kaksi tasaveroista aikuista. Vastuullista, velvollisuudentuntoista. Kumpikaan ei ihmeemmin välitä siivoamisesta, mutta suurin piirtein säännöllisesti se on tehtävä. Jos ei jakseta, niin ainakin järjestetään paikat. Helppoa. Sitten voi keskittyä muihin juttuihin!
Minun mieheni poikamiesboksi oli ihan kamala, täynnä tavaraa ja sotkua. Asuttiin useita vuosia erillään kunnes muutettiin yhteen. Muutossa mies siivosi hiki hatussa. Nyt asutaan ihanan valoisessa, siistissä, modernissa ja vähän askeettisesti sisustetussa asunnossa. Molemmat siivoaa kenenkään käskemättä. Ja minulla on ihana aviomies, ystävät sanovat etteivät tiedä kyllä parempaa miestä, reipas ja rehti.
Minä näin pintaa syvemmälle ja kiinnitin huomiota tärkeisiin asioihin. Osasin myös järjestää meidän yhteisen asunnon niin, että se on molemmille mieluinen ja helppo siivota. Mikä on tarinan opetus? Hyvän miehen ja onnellisen parisuhteen saa järkevä ja nipottamaton nainen.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poikamiesboksi oli ihan kamala, täynnä tavaraa ja sotkua. Asuttiin useita vuosia erillään kunnes muutettiin yhteen. Muutossa mies siivosi hiki hatussa. Nyt asutaan ihanan valoisessa, siistissä, modernissa ja vähän askeettisesti sisustetussa asunnossa. Molemmat siivoaa kenenkään käskemättä. Ja minulla on ihana aviomies, ystävät sanovat etteivät tiedä kyllä parempaa miestä, reipas ja rehti.
Minä näin pintaa syvemmälle ja kiinnitin huomiota tärkeisiin asioihin. Osasin myös järjestää meidän yhteisen asunnon niin, että se on molemmille mieluinen ja helppo siivota. Mikä on tarinan opetus? Hyvän miehen ja onnellisen parisuhteen saa järkevä ja nipottamaton nainen.
Nimenomaan!
Hassua, kuinka ihmiset perustelevat talon perusteella, että jos on sotkuinen niin mies/nainen on pilalla. Hemmetti Ku voisitte opettaa, jos eivät opi, niin mietittekö voitko elää näin jos ette niin suhde on poikki. Mutta se että heti luovuttaa on aika laiskaa touhua teiltäkin. Olen nuori ja en luultavasti tiedä tarpeeksi asioista, mutta minun korviini kuulostaa, että olette nirsoja ja/tai ette jaksa yrittää 'muuttaa' mies- tai naiskavereitanne.
Jätä nyt kun voit. Kyllä tuo kertoo muustakin elämänhallinnasta. Mä muistan kun kävin ekaa kertaa yhden miekkosen luona, ikää 25. Kaikki oli siistiä ja puhdasta, esitteli rättejään ja eri pesuaineita. Tykkäs siivota ja mopata. Jotenkin tosi symppistä. Hänellä on muutenkin elämänhallinta hyvää ja osaa ottaa muut huomioon ja ennen kaikkea kunnioittaa itseään!
Minun poikamieskämppäni oli suht siisti, tavarat ainakin viimeisen päälle järjestyksessä mutta pölyä nurkissa/sängyn alla tms.
Muutettuani naisen kanssa yhteen yksikään huushollimme ei ole koskaan ollut läheskään yhtä hyvässä järjestyksessä kuin oma luukkuni. Tosin tyttären tultua teini-ikään hän pitää huoneensa tiukassa järjestyksessä (itse olin samanlainen) ja jäkättää meikäläisen puolesta "äiti, sä oot sitten siivoton, iskä ja mää joudutaan koko ajan keräämään sun sotkujas!!!!" Heheee...
Olen nainen ja äitini oli kontrolli ja siivousfriikki. Elämisen jälkiä ei saanut näkyä missään, oltiin veljeni kanssa kuin koriste esineet museossa.
Sitten muutin omaan kotiin, kämppä oli täys läävä vuoden ajan. Se oli tosi vapauttavaa kun kukaan ei kulkenut rätti tai moppi kädessä perässä.
Sittemmin kyllä olen pitänyt kotini siistinä ja valitettavasti äidin piirteitä on itselleni tullut kun ikää on siunaantunut.
Joku olisi voinut tulkita tuon ikävästi aikanaan.
Jotenkin tässä tulee mieleen, että lapsuudesta saakka muistaa perheitä jotka kulkivat paskaisissa vaatteissa ympäri vuoden koulussa. Siis joskus jonkun hätätilanteen olisi ymmärtänyt, mutta se oli näillä henkilöillä normaali olotila.
Näissäkin perheissä kyllä oli nainen (äiti) kotona, etten aivan kaikkea miesten piikkiin laittaisi.