Voi kun nämä palstan lapset saisivat huomiota oikeassa elämässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä estää antamasta sitä oikeassa elämässä?

En kuulu heidän lähipiiriinsä.

Ap

Miten voit olla varma?

En tietenkään voi olla sataprosenttisen varma, mutta aika hyvä indikaatio on se, että lähipiiriini ei kuulu kauheasti teini-ikäisiä, ja niillä muutamalla, jotka kuuluvat, ei ole syömishäiriötä.

Selitäpä sitten tämä: ainoa lapsi joka on saanut koko elämänsä 150% vanhempiensa huomiosta, 24/7, kaikki vanhempien keskeinen on unohdettu koska lapsi (nyt jo teini) on aina välissä, aina huomioitu kaikessa, saanut kaiken, rakastettu, palvottu, hyysätty, kuunneltu ja toteltu jokaista toivetta ja vaadetta jne jne.

Ja hänellä on syömishäiriö. Miksi? Ehkä hän kokee turvattomuutta kun on paapottu liikaa ja aina tehty kaikki hänen puolestaan. Ehkei sekään ole hyvä.

En tunne tapausta, en ala selittää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä estää antamasta sitä oikeassa elämässä?

En kuulu heidän lähipiiriinsä.

Ap

Miten voit olla varma?

En tietenkään voi olla sataprosenttisen varma, mutta aika hyvä indikaatio on se, että lähipiiriini ei kuulu kauheasti teini-ikäisiä, ja niillä muutamalla, jotka kuuluvat, ei ole syömishäiriötä.

Et voi tietää onko tuntemallasi teinillä syömishäiriötä.

Perustele.

Ap

Halutessaan syömishäiriön voi salata vuosia.

Varmasti voi, jos ei ole ketään, joka kiinnittäisi asiaan huomiota. Syömishäiriö kuitenkin oireilee jollain tavalla, sitä ei ole mahdollista täysin salata, vaikka kuinka haluaisi. 

Ap

Miten saat tietoosi teinin oksentelun, jos se tapahtuu vanhempien ollessa töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä estää antamasta sitä oikeassa elämässä?

En kuulu heidän lähipiiriinsä.

Ap

Miten voit olla varma?

En tietenkään voi olla sataprosenttisen varma, mutta aika hyvä indikaatio on se, että lähipiiriini ei kuulu kauheasti teini-ikäisiä, ja niillä muutamalla, jotka kuuluvat, ei ole syömishäiriötä.

Et voi tietää onko tuntemallasi teinillä syömishäiriötä.

Perustele.

Ap

Halutessaan syömishäiriön voi salata vuosia.

Varmasti voi, jos ei ole ketään, joka kiinnittäisi asiaan huomiota. Syömishäiriö kuitenkin oireilee jollain tavalla, sitä ei ole mahdollista täysin salata, vaikka kuinka haluaisi. 

Ap

Miten saat tietoosi teinin oksentelun, jos se tapahtuu vanhempien ollessa töissä?

Aika harvoin kukaan oireilee pelkästään oksentelemalla ja on muun ajan täysin fine.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä estää antamasta sitä oikeassa elämässä?

En kuulu heidän lähipiiriinsä.

Ap

Miten voit olla varma?

En tietenkään voi olla sataprosenttisen varma, mutta aika hyvä indikaatio on se, että lähipiiriini ei kuulu kauheasti teini-ikäisiä, ja niillä muutamalla, jotka kuuluvat, ei ole syömishäiriötä.

Et voi tietää onko tuntemallasi teinillä syömishäiriötä.

Perustele.

Ap

Halutessaan syömishäiriön voi salata vuosia.

Varmasti voi, jos ei ole ketään, joka kiinnittäisi asiaan huomiota. Syömishäiriö kuitenkin oireilee jollain tavalla, sitä ei ole mahdollista täysin salata, vaikka kuinka haluaisi. 

Ap

Miten saat tietoosi teinin oksentelun, jos se tapahtuu vanhempien ollessa töissä?

Aika harvoin kukaan oireilee pelkästään oksentelemalla ja on muun ajan täysin fine.

Ap

Kuinka naiivi sinä ap olet? Oksentelu tapahtuu yksin ollessa. Ulostuslääkkeitä voi popsia milloin vain kenenkään huomaamatta. Ruokaa piilotetaan sukkiin/hiuksiin ja viedään ulkoroskikseen kun vanhempien silmä välttää. Pakonomaista liikuntaa voi harjoittaa keskiyöllä oman sängyn vieressä. Miten sinä huomaat tuon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä estää antamasta sitä oikeassa elämässä?

En kuulu heidän lähipiiriinsä.

Ap

Miten voit olla varma?

En tietenkään voi olla sataprosenttisen varma, mutta aika hyvä indikaatio on se, että lähipiiriini ei kuulu kauheasti teini-ikäisiä, ja niillä muutamalla, jotka kuuluvat, ei ole syömishäiriötä.

Et voi tietää onko tuntemallasi teinillä syömishäiriötä.

Perustele.

Ap

Halutessaan syömishäiriön voi salata vuosia.

Varmasti voi, jos ei ole ketään, joka kiinnittäisi asiaan huomiota. Syömishäiriö kuitenkin oireilee jollain tavalla, sitä ei ole mahdollista täysin salata, vaikka kuinka haluaisi. 

Ap

Miten saat tietoosi teinin oksentelun, jos se tapahtuu vanhempien ollessa töissä?

Aika harvoin kukaan oireilee pelkästään oksentelemalla ja on muun ajan täysin fine.

Ap

Kuinka naiivi sinä ap olet? Oksentelu tapahtuu yksin ollessa. Ulostuslääkkeitä voi popsia milloin vain kenenkään huomaamatta. Ruokaa piilotetaan sukkiin/hiuksiin ja viedään ulkoroskikseen kun vanhempien silmä välttää. Pakonomaista liikuntaa voi harjoittaa keskiyöllä oman sängyn vieressä. Miten sinä huomaat tuon?

Nimenomaan en ole naiivi. Kun on aikuisia (ja toki kavereitakin), jotka välittävät ja joilla on aikaa, on myös aikaa huomata. Tämä ei ole tarkoitettu vanhempien vähättelemiseksi tai syyllistämiseksi, monethan sivuuttavat syömishäiriöisen käyttäytymisen, koska asia tuntuu kerta kaikkiaan liian kipeältä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä estää antamasta sitä oikeassa elämässä?

En kuulu heidän lähipiiriinsä.

Ap

Miten voit olla varma?

En tietenkään voi olla sataprosenttisen varma, mutta aika hyvä indikaatio on se, että lähipiiriini ei kuulu kauheasti teini-ikäisiä, ja niillä muutamalla, jotka kuuluvat, ei ole syömishäiriötä.

Et voi tietää onko tuntemallasi teinillä syömishäiriötä.

Perustele.

Ap

Halutessaan syömishäiriön voi salata vuosia.

Varmasti voi, jos ei ole ketään, joka kiinnittäisi asiaan huomiota. Syömishäiriö kuitenkin oireilee jollain tavalla, sitä ei ole mahdollista täysin salata, vaikka kuinka haluaisi. 

Ap

Miten saat tietoosi teinin oksentelun, jos se tapahtuu vanhempien ollessa töissä?

Aika harvoin kukaan oireilee pelkästään oksentelemalla ja on muun ajan täysin fine.

Ap

Kuinka naiivi sinä ap olet? Oksentelu tapahtuu yksin ollessa. Ulostuslääkkeitä voi popsia milloin vain kenenkään huomaamatta. Ruokaa piilotetaan sukkiin/hiuksiin ja viedään ulkoroskikseen kun vanhempien silmä välttää. Pakonomaista liikuntaa voi harjoittaa keskiyöllä oman sängyn vieressä. Miten sinä huomaat tuon?

Nimenomaan en ole naiivi. Kun on aikuisia (ja toki kavereitakin), jotka välittävät ja joilla on aikaa, on myös aikaa huomata. Tämä ei ole tarkoitettu vanhempien vähättelemiseksi tai syyllistämiseksi, monethan sivuuttavat syömishäiriöisen käyttäytymisen, koska asia tuntuu kerta kaikkiaan liian kipeältä. 

Ap

Ap:n ikä kiinnostaa. Miten typerä aikuinen voikaan olla... Sinulla vissiin ei ole kokemusta syömishäiriöisestä läheisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä estää antamasta sitä oikeassa elämässä?

En kuulu heidän lähipiiriinsä.

Ap

Miten voit olla varma?

En tietenkään voi olla sataprosenttisen varma, mutta aika hyvä indikaatio on se, että lähipiiriini ei kuulu kauheasti teini-ikäisiä, ja niillä muutamalla, jotka kuuluvat, ei ole syömishäiriötä.

Et voi tietää onko tuntemallasi teinillä syömishäiriötä.

Perustele.

Ap

Halutessaan syömishäiriön voi salata vuosia.

Varmasti voi, jos ei ole ketään, joka kiinnittäisi asiaan huomiota. Syömishäiriö kuitenkin oireilee jollain tavalla, sitä ei ole mahdollista täysin salata, vaikka kuinka haluaisi. 

Ap

Miten saat tietoosi teinin oksentelun, jos se tapahtuu vanhempien ollessa töissä?

Aika harvoin kukaan oireilee pelkästään oksentelemalla ja on muun ajan täysin fine.

Ap

Kuinka naiivi sinä ap olet? Oksentelu tapahtuu yksin ollessa. Ulostuslääkkeitä voi popsia milloin vain kenenkään huomaamatta. Ruokaa piilotetaan sukkiin/hiuksiin ja viedään ulkoroskikseen kun vanhempien silmä välttää. Pakonomaista liikuntaa voi harjoittaa keskiyöllä oman sängyn vieressä. Miten sinä huomaat tuon?

Nimenomaan en ole naiivi. Kun on aikuisia (ja toki kavereitakin), jotka välittävät ja joilla on aikaa, on myös aikaa huomata. Tämä ei ole tarkoitettu vanhempien vähättelemiseksi tai syyllistämiseksi, monethan sivuuttavat syömishäiriöisen käyttäytymisen, koska asia tuntuu kerta kaikkiaan liian kipeältä. 

Ap

Ap:n ikä kiinnostaa. Miten typerä aikuinen voikaan olla... Sinulla vissiin ei ole kokemusta syömishäiriöisestä läheisestä?

Mulla just nimenomaan on kokemusta syömishäiriöisestä läheisistä ja siitä näkökulmasta kirjoitan. Olen 36. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä estää antamasta sitä oikeassa elämässä?

En kuulu heidän lähipiiriinsä.

Ap

Miten voit olla varma?

En tietenkään voi olla sataprosenttisen varma, mutta aika hyvä indikaatio on se, että lähipiiriini ei kuulu kauheasti teini-ikäisiä, ja niillä muutamalla, jotka kuuluvat, ei ole syömishäiriötä.

Et voi tietää onko tuntemallasi teinillä syömishäiriötä.

Perustele.

Ap

Halutessaan syömishäiriön voi salata vuosia.

Varmasti voi, jos ei ole ketään, joka kiinnittäisi asiaan huomiota. Syömishäiriö kuitenkin oireilee jollain tavalla, sitä ei ole mahdollista täysin salata, vaikka kuinka haluaisi. 

Ap

Miten saat tietoosi teinin oksentelun, jos se tapahtuu vanhempien ollessa töissä?

Aika harvoin kukaan oireilee pelkästään oksentelemalla ja on muun ajan täysin fine.

Ap

Kuinka naiivi sinä ap olet? Oksentelu tapahtuu yksin ollessa. Ulostuslääkkeitä voi popsia milloin vain kenenkään huomaamatta. Ruokaa piilotetaan sukkiin/hiuksiin ja viedään ulkoroskikseen kun vanhempien silmä välttää. Pakonomaista liikuntaa voi harjoittaa keskiyöllä oman sängyn vieressä. Miten sinä huomaat tuon?

Nimenomaan en ole naiivi. Kun on aikuisia (ja toki kavereitakin), jotka välittävät ja joilla on aikaa, on myös aikaa huomata. Tämä ei ole tarkoitettu vanhempien vähättelemiseksi tai syyllistämiseksi, monethan sivuuttavat syömishäiriöisen käyttäytymisen, koska asia tuntuu kerta kaikkiaan liian kipeältä. 

Ap

Ap:n ikä kiinnostaa. Miten typerä aikuinen voikaan olla... Sinulla vissiin ei ole kokemusta syömishäiriöisestä läheisestä?

Mulla just nimenomaan on kokemusta syömishäiriöisestä läheisistä ja siitä näkökulmasta kirjoitan. Olen 36. 

Ap

Mahdoton uskoa. Mihin kiinnitit huomiota oireilussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä estää antamasta sitä oikeassa elämässä?

En kuulu heidän lähipiiriinsä.

Ap

Miten voit olla varma?

En tietenkään voi olla sataprosenttisen varma, mutta aika hyvä indikaatio on se, että lähipiiriini ei kuulu kauheasti teini-ikäisiä, ja niillä muutamalla, jotka kuuluvat, ei ole syömishäiriötä.

Et voi tietää onko tuntemallasi teinillä syömishäiriötä.

Perustele.

Ap

Halutessaan syömishäiriön voi salata vuosia.

Varmasti voi, jos ei ole ketään, joka kiinnittäisi asiaan huomiota. Syömishäiriö kuitenkin oireilee jollain tavalla, sitä ei ole mahdollista täysin salata, vaikka kuinka haluaisi. 

Ap

Miten saat tietoosi teinin oksentelun, jos se tapahtuu vanhempien ollessa töissä?

Aika harvoin kukaan oireilee pelkästään oksentelemalla ja on muun ajan täysin fine.

Ap

Kuinka naiivi sinä ap olet? Oksentelu tapahtuu yksin ollessa. Ulostuslääkkeitä voi popsia milloin vain kenenkään huomaamatta. Ruokaa piilotetaan sukkiin/hiuksiin ja viedään ulkoroskikseen kun vanhempien silmä välttää. Pakonomaista liikuntaa voi harjoittaa keskiyöllä oman sängyn vieressä. Miten sinä huomaat tuon?

Nimenomaan en ole naiivi. Kun on aikuisia (ja toki kavereitakin), jotka välittävät ja joilla on aikaa, on myös aikaa huomata. Tämä ei ole tarkoitettu vanhempien vähättelemiseksi tai syyllistämiseksi, monethan sivuuttavat syömishäiriöisen käyttäytymisen, koska asia tuntuu kerta kaikkiaan liian kipeältä. 

Ap

Ap:n ikä kiinnostaa. Miten typerä aikuinen voikaan olla... Sinulla vissiin ei ole kokemusta syömishäiriöisestä läheisestä?

Mulla just nimenomaan on kokemusta syömishäiriöisestä läheisistä ja siitä näkökulmasta kirjoitan. Olen 36. 

Ap

Mahdoton uskoa. Mihin kiinnitit huomiota oireilussa?

Miksi on mahdotonta uskoa? Siskoni kohdalla en osannut aluksu kiinnittää, koska olin itse lapsi, mutta kun kasvoin perheessä, jossa syömishäiriö oli aika keskeisessä osassa, opin lukemaan aika hyvin niitä merkkejä. Tietty tapa puhua itsestä ja painosta, ruokailutilanteiden välttely, just tuo ruuan "huomaamaton" piilottelu ja levitteleminen lautaselle, laihtuminen, tarve kontrolloida asioita. Siinä esimerkkejä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä estää antamasta sitä oikeassa elämässä?

En kuulu heidän lähipiiriinsä.

Ap

Miten voit olla varma?

En tietenkään voi olla sataprosenttisen varma, mutta aika hyvä indikaatio on se, että lähipiiriini ei kuulu kauheasti teini-ikäisiä, ja niillä muutamalla, jotka kuuluvat, ei ole syömishäiriötä.

Et voi tietää onko tuntemallasi teinillä syömishäiriötä.

Perustele.

Ap

Halutessaan syömishäiriön voi salata vuosia.

Varmasti voi, jos ei ole ketään, joka kiinnittäisi asiaan huomiota. Syömishäiriö kuitenkin oireilee jollain tavalla, sitä ei ole mahdollista täysin salata, vaikka kuinka haluaisi. 

Ap

Miten saat tietoosi teinin oksentelun, jos se tapahtuu vanhempien ollessa töissä?

Aika harvoin kukaan oireilee pelkästään oksentelemalla ja on muun ajan täysin fine.

Ap

Kuinka naiivi sinä ap olet? Oksentelu tapahtuu yksin ollessa. Ulostuslääkkeitä voi popsia milloin vain kenenkään huomaamatta. Ruokaa piilotetaan sukkiin/hiuksiin ja viedään ulkoroskikseen kun vanhempien silmä välttää. Pakonomaista liikuntaa voi harjoittaa keskiyöllä oman sängyn vieressä. Miten sinä huomaat tuon?

Nimenomaan en ole naiivi. Kun on aikuisia (ja toki kavereitakin), jotka välittävät ja joilla on aikaa, on myös aikaa huomata. Tämä ei ole tarkoitettu vanhempien vähättelemiseksi tai syyllistämiseksi, monethan sivuuttavat syömishäiriöisen käyttäytymisen, koska asia tuntuu kerta kaikkiaan liian kipeältä. 

Ap

Ap:n ikä kiinnostaa. Miten typerä aikuinen voikaan olla... Sinulla vissiin ei ole kokemusta syömishäiriöisestä läheisestä?

Mulla just nimenomaan on kokemusta syömishäiriöisestä läheisistä ja siitä näkökulmasta kirjoitan. Olen 36. 

Ap

Mahdoton uskoa. Mihin kiinnitit huomiota oireilussa?

Miksi on mahdotonta uskoa? Siskoni kohdalla en osannut aluksu kiinnittää, koska olin itse lapsi, mutta kun kasvoin perheessä, jossa syömishäiriö oli aika keskeisessä osassa, opin lukemaan aika hyvin niitä merkkejä. Tietty tapa puhua itsestä ja painosta, ruokailutilanteiden välttely, just tuo ruuan "huomaamaton" piilottelu ja levitteleminen lautaselle, laihtuminen, tarve kontrolloida asioita. Siinä esimerkkejä.

Ap

Eli siskosi halusi, että häiriö huomataan. Hän ei kuulunut syömishäiriöisiin, jotka salaavat tilansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä estää antamasta sitä oikeassa elämässä?

En kuulu heidän lähipiiriinsä.

Ap

Miten voit olla varma?

En tietenkään voi olla sataprosenttisen varma, mutta aika hyvä indikaatio on se, että lähipiiriini ei kuulu kauheasti teini-ikäisiä, ja niillä muutamalla, jotka kuuluvat, ei ole syömishäiriötä.

Et voi tietää onko tuntemallasi teinillä syömishäiriötä.

Perustele.

Ap

Halutessaan syömishäiriön voi salata vuosia.

Varmasti voi, jos ei ole ketään, joka kiinnittäisi asiaan huomiota. Syömishäiriö kuitenkin oireilee jollain tavalla, sitä ei ole mahdollista täysin salata, vaikka kuinka haluaisi. 

Ap

Miten saat tietoosi teinin oksentelun, jos se tapahtuu vanhempien ollessa töissä?

Aika harvoin kukaan oireilee pelkästään oksentelemalla ja on muun ajan täysin fine.

Ap

Kuinka naiivi sinä ap olet? Oksentelu tapahtuu yksin ollessa. Ulostuslääkkeitä voi popsia milloin vain kenenkään huomaamatta. Ruokaa piilotetaan sukkiin/hiuksiin ja viedään ulkoroskikseen kun vanhempien silmä välttää. Pakonomaista liikuntaa voi harjoittaa keskiyöllä oman sängyn vieressä. Miten sinä huomaat tuon?

Nimenomaan en ole naiivi. Kun on aikuisia (ja toki kavereitakin), jotka välittävät ja joilla on aikaa, on myös aikaa huomata. Tämä ei ole tarkoitettu vanhempien vähättelemiseksi tai syyllistämiseksi, monethan sivuuttavat syömishäiriöisen käyttäytymisen, koska asia tuntuu kerta kaikkiaan liian kipeältä. 

Ap

Ap:n ikä kiinnostaa. Miten typerä aikuinen voikaan olla... Sinulla vissiin ei ole kokemusta syömishäiriöisestä läheisestä?

Mulla just nimenomaan on kokemusta syömishäiriöisestä läheisistä ja siitä näkökulmasta kirjoitan. Olen 36. 

Ap

Mahdoton uskoa. Mihin kiinnitit huomiota oireilussa?

Miksi on mahdotonta uskoa? Siskoni kohdalla en osannut aluksu kiinnittää, koska olin itse lapsi, mutta kun kasvoin perheessä, jossa syömishäiriö oli aika keskeisessä osassa, opin lukemaan aika hyvin niitä merkkejä. Tietty tapa puhua itsestä ja painosta, ruokailutilanteiden välttely, just tuo ruuan "huomaamaton" piilottelu ja levitteleminen lautaselle, laihtuminen, tarve kontrolloida asioita. Siinä esimerkkejä.

Ap

Eli siskosi halusi, että häiriö huomataan. Hän ei kuulunut syömishäiriöisiin, jotka salaavat tilansa.

Mä tarkoitin nyt lähinnä niitä muita tapaamiani syömishäiriöisiä ihmisiä. Siskoni on asia erikseen, koska kasvoin hänen kanssaan samassa perheessä ja syömishäiriö oli iso osa sitä. Olin lapsi, kun hän sairastui, en osaa kauheasti kertoa siitä sairauden alkuajasta ja sairauden merkeistä. Enkä tarkoittanut, että nuo kaikki merkit pitäisi toteutua yhdessä ihmisessä, yksittäinen merkki riittää, ja sitten alkaa huomata lisää. Esim. yksi entinen työkaverini: hän ei koskaan syönyt töissä, joi vain sellaista juomaa, jossa oli jotain vitamiineja. Toi aika usein pullaa, mutta ei koskaan ottanut itse. Toimisto, jossa työskentelimme, oli hirveän kuuma, mutta hänellä oli aina fleece päällä. Hän puhui aina välillä siitä, miten ärsyttävää on, että monet pitävät luonnostaan hoikkia naisia syömishäiriöisinä. Mä olin tuossa paikassa kesätöissä, ja kun joskus pitemmän tauon jälkeen menin tekemään vuoroja, tämä työkaveri oli joutunut osastohoitoon. Työkaverit sanoivat, että häneltä oli alkanut tukkakin lähteä... Siinä vaiheessa kyllä soimasin itseäni, etten ollut sanonut mitään, kun ihan selvät merkit tunnistin, mutta toisaalta, mitä olisin voinut sanoa? En kuitenkaan tuntenut häntä niin hyvin.

Ap

No miten tämä ketju edesauttaa palsta-anorektikkojen tilannetta?

Jos jollekulle jäi nyt pointtini vähän hämäräksi, yritän selventää: syömishäiriö ei tule tyhjästä. Sille on joku syy. Ihminen, joka sairastuu syömishäiriöön, ei voi hyvin. Syömishäiriön peitteleminen on hyvin tavallista, eikä välttämättä kuka tahansa ulkopuolinen voi huomata syömishäiriön kehittymistä, mutta pointtini onkin se, että läheisen ihmisen pitäisi voida. Syömishäiriön puhjettua sairastunut alkaa muuttaa tapojaan, usein myös käytöstään. 

-

Ystäväni on yläkoulun opettaja. Hän sanoo, että liian monet vanhemmat jättävät lapsen pärjäämään yksin yläkouluiässä, kun lapsi on jo niin "iso". Toki lapselle pitää teini-iässä myös antaa liekaa, muttei pidä myöskään unohtaa, että kyseessä on vielä kaikilla tavoin kehittyvä ihminen, joka tarvitsee rajoja ja sitä HUOMIOTA, josta tässä avauksessa puhuin. Syömishäiriön puhkeaminen voi jädä täysin huomaamatta, kun vanhemmat siirtävät huomionsa pois lapsesta, vaikka teini-ikä onkin sitä aikaa, jolloin vanhemman tukea tarvitaan, siitä huolimatta, että monesti lapsi yrittää sitä tukea ja huomiota torjua. 

-

Se, että nuori ihminen hakeutuu aikuisten keskustelupalstalle kertomaan syömishäiriöstä, on sen HUOMION hakemista, tavallaan hätähuuto. Tuntuu hyvältä, kun joku on huolissaan, aikuisia voi kauhistuttaa kertomalla juttujaan omasta painosta tai vaikka nihilistisestä asenteesta (tämä koskee aika monia AV:lle hakeutuneita teinejä).

Ap

Vierailija kirjoitti:

No miten tämä ketju edesauttaa palsta-anorektikkojen tilannetta?

Ei heitä, mutta ehkäpä jotakuta muuta. Ehkä se saa jonkun aikuisen huomaamaan huomion tarpeen.

Ap

Eläköön AV-palsta ja rekattujen yö... Toivo kanssani ettei trollit lapsia lyö. Sitä huomion ryöppyä vaan, josta AP kertoi sitä tarvitaan vaan, jotta palstojen lapset tähtiä olla nyt saa.

Vierailija kirjoitti:

Jos jollekulle jäi nyt pointtini vähän hämäräksi, yritän selventää: syömishäiriö ei tule tyhjästä. Sille on joku syy. Ihminen, joka sairastuu syömishäiriöön, ei voi hyvin. Syömishäiriön peitteleminen on hyvin tavallista, eikä välttämättä kuka tahansa ulkopuolinen voi huomata syömishäiriön kehittymistä, mutta pointtini onkin se, että läheisen ihmisen pitäisi voida. Syömishäiriön puhjettua sairastunut alkaa muuttaa tapojaan, usein myös käytöstään. 

-

Ystäväni on yläkoulun opettaja. Hän sanoo, että liian monet vanhemmat jättävät lapsen pärjäämään yksin yläkouluiässä, kun lapsi on jo niin "iso". Toki lapselle pitää teini-iässä myös antaa liekaa, muttei pidä myöskään unohtaa, että kyseessä on vielä kaikilla tavoin kehittyvä ihminen, joka tarvitsee rajoja ja sitä HUOMIOTA, josta tässä avauksessa puhuin. Syömishäiriön puhkeaminen voi jädä täysin huomaamatta, kun vanhemmat siirtävät huomionsa pois lapsesta, vaikka teini-ikä onkin sitä aikaa, jolloin vanhemman tukea tarvitaan, siitä huolimatta, että monesti lapsi yrittää sitä tukea ja huomiota torjua. 

-

Se, että nuori ihminen hakeutuu aikuisten keskustelupalstalle kertomaan syömishäiriöstä, on sen HUOMION hakemista, tavallaan hätähuuto. Tuntuu hyvältä, kun joku on huolissaan, aikuisia voi kauhistuttaa kertomalla juttujaan omasta painosta tai vaikka nihilistisestä asenteesta (tämä koskee aika monia AV:lle hakeutuneita teinejä).

Ap

Aihe vapaa on kaikenikäisten palsta. Tällä on porukkaa vauvasta vaariin. Hätähuuto -juttu ei ihan mene läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jollekulle jäi nyt pointtini vähän hämäräksi, yritän selventää: syömishäiriö ei tule tyhjästä. Sille on joku syy. Ihminen, joka sairastuu syömishäiriöön, ei voi hyvin. Syömishäiriön peitteleminen on hyvin tavallista, eikä välttämättä kuka tahansa ulkopuolinen voi huomata syömishäiriön kehittymistä, mutta pointtini onkin se, että läheisen ihmisen pitäisi voida. Syömishäiriön puhjettua sairastunut alkaa muuttaa tapojaan, usein myös käytöstään. 

-

Ystäväni on yläkoulun opettaja. Hän sanoo, että liian monet vanhemmat jättävät lapsen pärjäämään yksin yläkouluiässä, kun lapsi on jo niin "iso". Toki lapselle pitää teini-iässä myös antaa liekaa, muttei pidä myöskään unohtaa, että kyseessä on vielä kaikilla tavoin kehittyvä ihminen, joka tarvitsee rajoja ja sitä HUOMIOTA, josta tässä avauksessa puhuin. Syömishäiriön puhkeaminen voi jädä täysin huomaamatta, kun vanhemmat siirtävät huomionsa pois lapsesta, vaikka teini-ikä onkin sitä aikaa, jolloin vanhemman tukea tarvitaan, siitä huolimatta, että monesti lapsi yrittää sitä tukea ja huomiota torjua. 

-

Se, että nuori ihminen hakeutuu aikuisten keskustelupalstalle kertomaan syömishäiriöstä, on sen HUOMION hakemista, tavallaan hätähuuto. Tuntuu hyvältä, kun joku on huolissaan, aikuisia voi kauhistuttaa kertomalla juttujaan omasta painosta tai vaikka nihilistisestä asenteesta (tämä koskee aika monia AV:lle hakeutuneita teinejä).

Ap

Aihe vapaa on kaikenikäisten palsta. Tällä on porukkaa vauvasta vaariin. Hätähuuto -juttu ei ihan mene läpi.

Miksi ei mene? Yritä vähän perustella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jollekulle jäi nyt pointtini vähän hämäräksi, yritän selventää: syömishäiriö ei tule tyhjästä. Sille on joku syy. Ihminen, joka sairastuu syömishäiriöön, ei voi hyvin. Syömishäiriön peitteleminen on hyvin tavallista, eikä välttämättä kuka tahansa ulkopuolinen voi huomata syömishäiriön kehittymistä, mutta pointtini onkin se, että läheisen ihmisen pitäisi voida. Syömishäiriön puhjettua sairastunut alkaa muuttaa tapojaan, usein myös käytöstään. 

-

Ystäväni on yläkoulun opettaja. Hän sanoo, että liian monet vanhemmat jättävät lapsen pärjäämään yksin yläkouluiässä, kun lapsi on jo niin "iso". Toki lapselle pitää teini-iässä myös antaa liekaa, muttei pidä myöskään unohtaa, että kyseessä on vielä kaikilla tavoin kehittyvä ihminen, joka tarvitsee rajoja ja sitä HUOMIOTA, josta tässä avauksessa puhuin. Syömishäiriön puhkeaminen voi jädä täysin huomaamatta, kun vanhemmat siirtävät huomionsa pois lapsesta, vaikka teini-ikä onkin sitä aikaa, jolloin vanhemman tukea tarvitaan, siitä huolimatta, että monesti lapsi yrittää sitä tukea ja huomiota torjua. 

-

Se, että nuori ihminen hakeutuu aikuisten keskustelupalstalle kertomaan syömishäiriöstä, on sen HUOMION hakemista, tavallaan hätähuuto. Tuntuu hyvältä, kun joku on huolissaan, aikuisia voi kauhistuttaa kertomalla juttujaan omasta painosta tai vaikka nihilistisestä asenteesta (tämä koskee aika monia AV:lle hakeutuneita teinejä).

Ap

Aihe vapaa on kaikenikäisten palsta. Tällä on porukkaa vauvasta vaariin. Hätähuuto -juttu ei ihan mene läpi.

Miksi ei mene? Yritä vähän perustella.

Ap

Minusta hätähuuto on sitä, että pyydetään konkreettista apua. Palstalla on ollut ketjuja kyydin pyytämisestä aborttiin ja niin edelleen.

Mitä kauhistelemista on painojutuissa? - 38 40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jollekulle jäi nyt pointtini vähän hämäräksi, yritän selventää: syömishäiriö ei tule tyhjästä. Sille on joku syy. Ihminen, joka sairastuu syömishäiriöön, ei voi hyvin. Syömishäiriön peitteleminen on hyvin tavallista, eikä välttämättä kuka tahansa ulkopuolinen voi huomata syömishäiriön kehittymistä, mutta pointtini onkin se, että läheisen ihmisen pitäisi voida. Syömishäiriön puhjettua sairastunut alkaa muuttaa tapojaan, usein myös käytöstään. 

-

Ystäväni on yläkoulun opettaja. Hän sanoo, että liian monet vanhemmat jättävät lapsen pärjäämään yksin yläkouluiässä, kun lapsi on jo niin "iso". Toki lapselle pitää teini-iässä myös antaa liekaa, muttei pidä myöskään unohtaa, että kyseessä on vielä kaikilla tavoin kehittyvä ihminen, joka tarvitsee rajoja ja sitä HUOMIOTA, josta tässä avauksessa puhuin. Syömishäiriön puhkeaminen voi jädä täysin huomaamatta, kun vanhemmat siirtävät huomionsa pois lapsesta, vaikka teini-ikä onkin sitä aikaa, jolloin vanhemman tukea tarvitaan, siitä huolimatta, että monesti lapsi yrittää sitä tukea ja huomiota torjua. 

-

Se, että nuori ihminen hakeutuu aikuisten keskustelupalstalle kertomaan syömishäiriöstä, on sen HUOMION hakemista, tavallaan hätähuuto. Tuntuu hyvältä, kun joku on huolissaan, aikuisia voi kauhistuttaa kertomalla juttujaan omasta painosta tai vaikka nihilistisestä asenteesta (tämä koskee aika monia AV:lle hakeutuneita teinejä).

Ap

Aihe vapaa on kaikenikäisten palsta. Tällä on porukkaa vauvasta vaariin. Hätähuuto -juttu ei ihan mene läpi.

Miksi ei mene? Yritä vähän perustella.

Ap

Minusta hätähuuto on sitä, että pyydetään konkreettista apua. Palstalla on ollut ketjuja kyydin pyytämisestä aborttiin ja niin edelleen.

Sitä hätähuuto ei juuri ole. Se ei ole konkreettinen avunpyyntö, se on ihan eri asia. Konkreettinen avunpyyntö on sen tulos, että tehdään jonkinlainen itseanalyysi (olen sairas tällä ja tällä tavalla, tarvitsen apua, voitteko auttaa minua tässä asiassa). Hätähuuto on pahan olo purkamista. Aikuisilta oletetaan, että he pystyvät jollain tavalla pyytämäään itse apua ja hakeutumaan hoitoon, mutta tietenkään se ei aina toimi niin. Nuori taas hakeutuu hyvin harvoin omatoimisesti hoitoon. Nuori oireilee, jolloin hänen ympärillään olevat aikuiset ja muut läheiset huolestuvat. Se, että kirjoittaa jonnekin Vauva-lehden keskustelupalstalle vinkkejä siihen, miten jo alipainossa oleva ja syömishäiriöiseksi diagnosoitu henkilö voisi laihduttaa vähän lisää, on juuri tätä: pahan olon purkamista ja oireilua (olet varmasti kuullut termistä acting out).

-

VOinko nyt puolestani kysyä sinun ikääsi, omani jo kerroin.

Ap