Lue keskustelun säännöt.
Hankala 9-vuotias. Kaikista tilanteista vääntöä. Onko normaalia?
20.05.2016 |
Ei tule syömään kun pyydetään,ei mene pesemään hampaitaan kun pyydetään. Hidastelee aamutoimissa, kun pitäisi lähteä kouluun. Ei välitä mitä hänelle sanotaan, näsäviisastelee. Onko tämä normaalia? Alkaa olla hermot aika kireällä, kun mikään tilanne ei suju. Hirveää hoputtamista koko arki. Onko muilla tällaista? Neuvoja?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Esiteini.
Tämä on se vaihe mistä ei ikinä kerrota. Lapsia suunnitellessa kerrotaan kyllä hampaiden puhkeamisesta, 3 vuoden uhmasta, murrosiästä ja muista eri kausista, mutta koskaan ei kerrota esiteineistä mitään. Siis siitä vaiheesta mikä on ennen kuin puberteetti puhkeaa.
Jos mulle olisi kerrottu, niin en olisi ehkä tehnyt lapsia ollenkaan. Enkä ainakaan kahta!
Ps. Rakastan hirmusti mun esiteiniä, mutta voi hitto miten raskasta on se vääntäminen ja vastaansanominen, kun mikään ei kelpaa eikä mikään käy.
Kiitos, tämä lohdutti! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile kehun voimaa. Anna positiivista palautetta kun joku homma toimii. Kun lapsi hakee huomiota niin kannattaa kohdentaa niin, että hyvästä saa huomiota. Samalla kun näät lapsessa hyvää alat itsekin suhtautumaan tähän kasvavaan tahtoilijaan positiivisemmin.
Toisilla toimii ennakointi ilmoitat etukäteen, että kohta pitää mennä pukemaan, näin lapsi saa aikaa lopetella omat juttunsa ekä tarvitse poukkoilla vanhemman tahdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia..
Kotona pärjätään mutta opettaja on ihan helisemässä kun koulussakin vääntää ja uhmailee.
Ope teki jopa lasun :OOnneksi oltiin jo kaukaa viisaita ja ollaan perheneuvolassa käyty jo ennen ilmoitusta. Opettaja tietää että käydään siellä.
Lastensossu kiitteli meitä hyvästä asioiden hoidosta ja ihmetteli opettajan toimintaa. PeNen työntekijätkin ihmettelivät että koittaakohan opettaja siirtää vastuutaan muille.
Koulusta ei ole kukaan muu kuin opettaja ollut yhteydessä, ei kuraattori eikä koulupsyka...
Opettaja on ollut meitä kohtaan kyllä ihan asiallinen ja juttelut yms on mennyt hyvin, mutta tuo ilmoituksen teko kyllä hieman vähensi luottamusta opettajaan...
Eikös openkin pidä ensin keskustella ilmoituksesta vanhempien kanssa, ei sitä selän takana tehdä.
Toki kertoi että tekee ilmoituksen. Totesin että toki saat tehdä, mutta kysyin myös että miten hän ajattelee että lastensossu pystyy vaikuttamaan lapsen käytökseen tunneilla? Ei osannut vastata..
Lastensossu sanoikin meille jotta perheneuvolaan he meidän ohjaisi jos ei oltais josen asiakkaita ja että ei hekään voi mennä sinne tunneille istumaan....
Eli ihan täysin turhanpäiväinen teko opettajalta tuo ilmoitus.
Ymmärrän tavallaan myös opettajaa; me pärjäämme yhden esiteinin kanssa kotona mutta kun luokassa niitä uhmiksia voi olla jokunen muukin...
Se on sitä, kun lapsi on kasvatettu kieroon, niin isompana tulee sitten ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä, kun lapsi on kasvatettu kieroon, niin isompana tulee sitten ongelmia.
Just joo...
Menisitkös trolli tekemään jotain järkevää välillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä, kun lapsi on kasvatettu kieroon, niin isompana tulee sitten ongelmia.
Just joo...
Menisitkös trolli tekemään jotain järkevää välillä...
Minä olen ihan tosissani tämän näkemyksen kanssa. Eräs tuttava pariskunta on kasvattanut esikoistaan niin, että mitä kovempaa hän huutaa, sitä parempaa palvelua on tullut. Nyt sitten, kun lapsi on kouluiässä, ihmettelevät lapsen huutamista ja pokkuroivaa käytöstä. Ja asia oli nähtävissä jo ajat sitten, mutta aika paha siinä on mennä toista neuvomaan.
Heillä on aina hyssytelty ja siloteltu asioita, jos lapsia on harmittanut joku asia ja he esimerkiksi paiskaavat lautapelin keskenkaiken jonnekin nurkkaan. Jos siihen huonoon käytökseen ei puututa millään tavalla, vaan jopa palkitaan, niin kieroonhan se lapsi kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä, kun lapsi on kasvatettu kieroon, niin isompana tulee sitten ongelmia.
Just joo...
Menisitkös trolli tekemään jotain järkevää välillä...
Minä olen ihan tosissani tämän näkemyksen kanssa. Eräs tuttava pariskunta on kasvattanut esikoistaan niin, että mitä kovempaa hän huutaa, sitä parempaa palvelua on tullut. Nyt sitten, kun lapsi on kouluiässä, ihmettelevät lapsen huutamista ja pokkuroivaa käytöstä. Ja asia oli nähtävissä jo ajat sitten, mutta aika paha siinä on mennä toista neuvomaan.
Heillä on aina hyssytelty ja siloteltu asioita, jos lapsia on harmittanut joku asia ja he esimerkiksi paiskaavat lautapelin keskenkaiken jonnekin nurkkaan. Jos siihen huonoon käytökseen ei puututa millään tavalla, vaan jopa palkitaan, niin kieroonhan se lapsi kasvaa.
Tuo on ihan eri asia kuin se, että lapsen kuuluukin käyttäytyä noin tuossa n. 10v iässä.
Uskon että suurin osa vanhemmista EI ole tuttavasi kaltaisia curlingvanhempia ja osaavat kasvattaa lapsensa "suoraan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep...just totesin aamulla että on turha puhua kun hän ei välitä mitään mistään mitä sanon. Toisaalta välillä tottelemattomuus kostautuu hänelle....tänään lähti kouluun toppakintaissa ja paksulla pipolla kun sanoin neulesormikkaat ja lippis....
Parhaiten "kasvatus" menee perille kun lopputulos on äidin paha mieli...turhasta työstä (siivous, pyykkäys) ja siitä ettei ehditä tehdä yhdessä mitään kivaa kun aika menee raivoamiseen ja rauhoittumiseen. Eli ap:lle vinkiksi: pillahda itkuun.
9 päivää tuo jaksaa korkeintaan tsempata, sitten taas räjähtää.Eilen räjähti kun pyysin etsimään tietyn värisiä hiuslenksuja lauantain juhliin... ei niitä kuulemma ole, mutta löytyivät -yllätysyllätys- näsäviisastelijan sängyn alta ja koulurepusta.jos 9 päivää jaksaa olla kiltti, niin se on jo liikaa!!! kyllä minä aikuinen ihminen olen pahalla tuulella useammin ja päästän pari kirosanaa. Ei elämä voi olla mikään satukirjan satu, vaikka te perheitä perustaessanne niin luulette. Ihminen on keskimäärin aika vittumainen ja itsekeskeinen, ja niin ovat suurella tod. näköisyydellä myös lapset. TÄmän kun ymmärtää, pääsee paljon helpommalla.
Meillä lapset jaksaa koulussa tsempata ja olla kunnolla ja olen sitä mieltä että kotona saavat sitten purkautua ja kiukutella, se on heidän oikeutensa tiettyyn pisteeseen asti, kunhan ketään ei satuteta.
Mutta joku hiuslenkki oikeesti, osta sille vaikka 100 kpl pakkaus niitä
No hei, räjähdys = parin tunnin huuto, parku ja raivoaminen... 9-vuotiaalla kun pyytää tekemään jonkin pienen asian. Päivittäistä kitinää ja kinaa en edes laske.
Enkä osta hiuslenkusja lisää... niitä on parikin sadan kappaleen pakettia ympäri huushollia, mutta yhtään ei ole siinä vessan laatikossa jossa niiden paikka on. Maanantaina pyysin hakemaan tietyt kamppeet valmiiksi esille, tiistaina toin kaupasta uudet sukkahousut....eilen se takki, jonka olin pyytänyt tarkistamaan ja laittamaan sivuun maanataina, löytyi terassin alta yltäpäältä kurassa ja kakara huutaa kurkku suorana vieressä ettei hänellä ole yhden yhtäkään hiuslenkkua koko maailmassa (paitsi siellä sängyn alla mistä ei halua mennä niitä esille kaivamaan, raivoaa mieluummin). Olisi silloin maanantaina vaatetsekkiä pyydettäessä sanonut asiallisesti ettei ole hiuslenksuja, niin olisin niitä varmaan taas sen sata tuonutkin.
9v kuitenkin on olevinaan jo iso, en häntä enää aio kodella vauvana ja tehdä yksinkertaisia asioita puolestaan, mutta käytös on kuitenkin kuin uhmaikäisen...ja perässä pitäisi kulkea vahtimassa.
Kyllä mä niin odotan murrosikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä, kun lapsi on kasvatettu kieroon, niin isompana tulee sitten ongelmia.
Just joo...
Menisitkös trolli tekemään jotain järkevää välillä...
Minä olen ihan tosissani tämän näkemyksen kanssa. Eräs tuttava pariskunta on kasvattanut esikoistaan niin, että mitä kovempaa hän huutaa, sitä parempaa palvelua on tullut. Nyt sitten, kun lapsi on kouluiässä, ihmettelevät lapsen huutamista ja pokkuroivaa käytöstä. Ja asia oli nähtävissä jo ajat sitten, mutta aika paha siinä on mennä toista neuvomaan.
Heillä on aina hyssytelty ja siloteltu asioita, jos lapsia on harmittanut joku asia ja he esimerkiksi paiskaavat lautapelin keskenkaiken jonnekin nurkkaan. Jos siihen huonoon käytökseen ei puututa millään tavalla, vaan jopa palkitaan, niin kieroonhan se lapsi kasvaa.
Tuo on ihan eri asia kuin se, että lapsen kuuluukin käyttäytyä noin tuossa n. 10v iässä.
Uskon että suurin osa vanhemmista EI ole tuttavasi kaltaisia curlingvanhempia ja osaavat kasvattaa lapsensa "suoraan"
Tarkoitin siis että kuuluukin käyttäytyä esiteinimäisrsti. Se on eri asia MITEN vanhemmat siihen suhtauruu. Ja tuttavasi suhtautuu vöärin, mutta sillehän ei mitään voi tehdä ENNEN kuin joku lastensosdu tms puuttuu adiaan. Eikä sekään vielä merkkaa mitään jos vanhemmat ITSE ei älyä tekevänsä väärin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep...just totesin aamulla että on turha puhua kun hän ei välitä mitään mistään mitä sanon. Toisaalta välillä tottelemattomuus kostautuu hänelle....tänään lähti kouluun toppakintaissa ja paksulla pipolla kun sanoin neulesormikkaat ja lippis....
Parhaiten "kasvatus" menee perille kun lopputulos on äidin paha mieli...turhasta työstä (siivous, pyykkäys) ja siitä ettei ehditä tehdä yhdessä mitään kivaa kun aika menee raivoamiseen ja rauhoittumiseen. Eli ap:lle vinkiksi: pillahda itkuun.
9 päivää tuo jaksaa korkeintaan tsempata, sitten taas räjähtää.Eilen räjähti kun pyysin etsimään tietyn värisiä hiuslenksuja lauantain juhliin... ei niitä kuulemma ole, mutta löytyivät -yllätysyllätys- näsäviisastelijan sängyn alta ja koulurepusta.jos 9 päivää jaksaa olla kiltti, niin se on jo liikaa!!! kyllä minä aikuinen ihminen olen pahalla tuulella useammin ja päästän pari kirosanaa. Ei elämä voi olla mikään satukirjan satu, vaikka te perheitä perustaessanne niin luulette. Ihminen on keskimäärin aika vittumainen ja itsekeskeinen, ja niin ovat suurella tod. näköisyydellä myös lapset. TÄmän kun ymmärtää, pääsee paljon helpommalla.
Meillä lapset jaksaa koulussa tsempata ja olla kunnolla ja olen sitä mieltä että kotona saavat sitten purkautua ja kiukutella, se on heidän oikeutensa tiettyyn pisteeseen asti, kunhan ketään ei satuteta.
Mutta joku hiuslenkki oikeesti, osta sille vaikka 100 kpl pakkaus niitä
No hei, räjähdys = parin tunnin huuto, parku ja raivoaminen... 9-vuotiaalla kun pyytää tekemään jonkin pienen asian. Päivittäistä kitinää ja kinaa en edes laske.
Enkä osta hiuslenkusja lisää... niitä on parikin sadan kappaleen pakettia ympäri huushollia, mutta yhtään ei ole siinä vessan laatikossa jossa niiden paikka on. Maanantaina pyysin hakemaan tietyt kamppeet valmiiksi esille, tiistaina toin kaupasta uudet sukkahousut....eilen se takki, jonka olin pyytänyt tarkistamaan ja laittamaan sivuun maanataina, löytyi terassin alta yltäpäältä kurassa ja kakara huutaa kurkku suorana vieressä ettei hänellä ole yhden yhtäkään hiuslenkkua koko maailmassa (paitsi siellä sängyn alla mistä ei halua mennä niitä esille kaivamaan, raivoaa mieluummin). Olisi silloin maanantaina vaatetsekkiä pyydettäessä sanonut asiallisesti ettei ole hiuslenksuja, niin olisin niitä varmaan taas sen sata tuonutkin.
9v kuitenkin on olevinaan jo iso, en häntä enää aio kodella vauvana ja tehdä yksinkertaisia asioita puolestaan, mutta käytös on kuitenkin kuin uhmaikäisen...ja perässä pitäisi kulkea vahtimassa.
Kyllä mä niin odotan murrosikää.
Niin, lapsi on jo iso mutta pää on alkavista hormoneista hieman sekaisin. Lapsi on oletettavasti tyttö ja tytöthän varttuu hieman aikaisemmin kuin pojat.
Takin voi puhdistaa, hiuslenkit jättää laittamatta ja kas maailma ei kaatunutkaan.
Mä niin tiedän kuinka vaikeeta on olla puuttumatta kiukutteluun yms mutta sen lapsen on kuitenkin tuossakin vaiheessa opittava ns. tekojensa seuraukset, kuten monessa muussakin asiassa aiemmin ja vielä myöhemmin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep...just totesin aamulla että on turha puhua kun hän ei välitä mitään mistään mitä sanon. Toisaalta välillä tottelemattomuus kostautuu hänelle....tänään lähti kouluun toppakintaissa ja paksulla pipolla kun sanoin neulesormikkaat ja lippis....
Parhaiten "kasvatus" menee perille kun lopputulos on äidin paha mieli...turhasta työstä (siivous, pyykkäys) ja siitä ettei ehditä tehdä yhdessä mitään kivaa kun aika menee raivoamiseen ja rauhoittumiseen. Eli ap:lle vinkiksi: pillahda itkuun.
9 päivää tuo jaksaa korkeintaan tsempata, sitten taas räjähtää.Eilen räjähti kun pyysin etsimään tietyn värisiä hiuslenksuja lauantain juhliin... ei niitä kuulemma ole, mutta löytyivät -yllätysyllätys- näsäviisastelijan sängyn alta ja koulurepusta.jos 9 päivää jaksaa olla kiltti, niin se on jo liikaa!!! kyllä minä aikuinen ihminen olen pahalla tuulella useammin ja päästän pari kirosanaa. Ei elämä voi olla mikään satukirjan satu, vaikka te perheitä perustaessanne niin luulette. Ihminen on keskimäärin aika vittumainen ja itsekeskeinen, ja niin ovat suurella tod. näköisyydellä myös lapset. TÄmän kun ymmärtää, pääsee paljon helpommalla.
Meillä lapset jaksaa koulussa tsempata ja olla kunnolla ja olen sitä mieltä että kotona saavat sitten purkautua ja kiukutella, se on heidän oikeutensa tiettyyn pisteeseen asti, kunhan ketään ei satuteta.
Mutta joku hiuslenkki oikeesti, osta sille vaikka 100 kpl pakkaus niitä
No hei, räjähdys = parin tunnin huuto, parku ja raivoaminen... 9-vuotiaalla kun pyytää tekemään jonkin pienen asian. Päivittäistä kitinää ja kinaa en edes laske.
Enkä osta hiuslenkusja lisää... niitä on parikin sadan kappaleen pakettia ympäri huushollia, mutta yhtään ei ole siinä vessan laatikossa jossa niiden paikka on. Maanantaina pyysin hakemaan tietyt kamppeet valmiiksi esille, tiistaina toin kaupasta uudet sukkahousut....eilen se takki, jonka olin pyytänyt tarkistamaan ja laittamaan sivuun maanataina, löytyi terassin alta yltäpäältä kurassa ja kakara huutaa kurkku suorana vieressä ettei hänellä ole yhden yhtäkään hiuslenkkua koko maailmassa (paitsi siellä sängyn alla mistä ei halua mennä niitä esille kaivamaan, raivoaa mieluummin). Olisi silloin maanantaina vaatetsekkiä pyydettäessä sanonut asiallisesti ettei ole hiuslenksuja, niin olisin niitä varmaan taas sen sata tuonutkin.
9v kuitenkin on olevinaan jo iso, en häntä enää aio kodella vauvana ja tehdä yksinkertaisia asioita puolestaan, mutta käytös on kuitenkin kuin uhmaikäisen...ja perässä pitäisi kulkea vahtimassa.
Kyllä mä niin odotan murrosikää.
Ei nuo jutut kovin isoja ole. Osa voi olla ihan tempperamentistäkin kiinni. Minulla ainakin on aina kaikki hiuslenksut ties missä, vaikka aikuinen olenkin. Muistan itsekin (teininä) raivonneeni äidille, että kaikki on aina hukassa.
Lapsen on vaikea päästä tunteista ja pahasta olosta yksin. Kun ottaa rauhallisen asenteen, lapsen raivoaminen ei niin haittaa. Lapselle kannattaa silloin sanoa, että mennään yhdessä etsimään ne hiuslenksut tai laittamaan takki yhdessä pesukoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kotona samanlainen tilanne. Olin pitkään haaveillut perheestä ja nyt elän uusperhe-elämää uuden kumppanini lasten kanssa. Huomasin lyhyessä ajassa kuinka paljon annettavaa minulla on kasvatuksen saralla. Kumppani ollut todella otettu siitä kuinka kohtelen ja käsittelen lasten asioita. Meillä mennyt kuopuksen käyttäytyminen siihen pisteeseen, että vaatii mielestäni todella suunniteltua pitkäjänteistä toimintaa, jotta puolen vuoden päästä oltaisiin paremmassa eikä pahemmassa tilanteessa. Ongelma on vain siinä, että lasten äiti ei halua mielestäni keskustella asiasta kanssani riittävällä vakavuudella.
Lapset on aivan riittävän hyvin kasvatettuja siinä mielessä, etteikö heistä kasvaisi tolkun ihmisiä. Minusta on vain todella vaikeaa tehdä tiimityötä kun asioita pitäisi tehdä tässä ja heti, eikä toinen halua mitään radikaalia muutosta saati puhua radikaaleista asioista ihan vain ajatustenvaihdon tasolla. Mitään superitsekkäitä motiiveja tässä ei minulla ole, mutta harmittaa vain kovasti koska olen hyvin varma siitä, että jos laivaa ei keikuteta ehdottamaani suuntaan, taloudessa asuu pian vain ja ainoastaan väsyneitä ja onnettomia ihmisiä.
Itse muistan, että tuossa iässä ärsytti valtavasti se, että kohdeltiin kuin jotain vajaaälyistä. Oli helppo peilata, kun oli vanhempia sisaruksia, jotka oli nostettu minuun nähden eri asemaan. Olin se "lapsi" ja vanhemmilla sisaruksilla oli vanhempien kanssa aikuisemmat välit. Vanhemmat sisarukset aistivat tämän ja kyykyttivät menemään oikein kunnolla. Purkautui aggressiivisuutena, turhautumisena ja kiukkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan, että tuossa iässä ärsytti valtavasti se, että kohdeltiin kuin jotain vajaaälyistä. Oli helppo peilata, kun oli vanhempia sisaruksia, jotka oli nostettu minuun nähden eri asemaan. Olin se "lapsi" ja vanhemmilla sisaruksilla oli vanhempien kanssa aikuisemmat välit. Vanhemmat sisarukset aistivat tämän ja kyykyttivät menemään oikein kunnolla. Purkautui aggressiivisuutena, turhautumisena ja kiukkuna.
Jos vanhemmat ovat esikoisia, tai keskimmäisiä, niin tällaista voi olla vaikea tajuta. Esikoisella on se trauma, että sisarukset ovat tulleet jakamaan huomiota. Esikoinen ei ymmärrä, että hänkin on ollut jakamattoman huomion kohteena lapsena, ja muillakin sisaruksilla on siihen oikeus. Sitten omaa esikoista lellitään yli muiden lapsien, koska ei pystytä näkemään ko. asian yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep...just totesin aamulla että on turha puhua kun hän ei välitä mitään mistään mitä sanon. Toisaalta välillä tottelemattomuus kostautuu hänelle....tänään lähti kouluun toppakintaissa ja paksulla pipolla kun sanoin neulesormikkaat ja lippis....
Parhaiten "kasvatus" menee perille kun lopputulos on äidin paha mieli...turhasta työstä (siivous, pyykkäys) ja siitä ettei ehditä tehdä yhdessä mitään kivaa kun aika menee raivoamiseen ja rauhoittumiseen. Eli ap:lle vinkiksi: pillahda itkuun.
9 päivää tuo jaksaa korkeintaan tsempata, sitten taas räjähtää.Eilen räjähti kun pyysin etsimään tietyn värisiä hiuslenksuja lauantain juhliin... ei niitä kuulemma ole, mutta löytyivät -yllätysyllätys- näsäviisastelijan sängyn alta ja koulurepusta.jos 9 päivää jaksaa olla kiltti, niin se on jo liikaa!!! kyllä minä aikuinen ihminen olen pahalla tuulella useammin ja päästän pari kirosanaa. Ei elämä voi olla mikään satukirjan satu, vaikka te perheitä perustaessanne niin luulette. Ihminen on keskimäärin aika vittumainen ja itsekeskeinen, ja niin ovat suurella tod. näköisyydellä myös lapset. TÄmän kun ymmärtää, pääsee paljon helpommalla.
Meillä lapset jaksaa koulussa tsempata ja olla kunnolla ja olen sitä mieltä että kotona saavat sitten purkautua ja kiukutella, se on heidän oikeutensa tiettyyn pisteeseen asti, kunhan ketään ei satuteta.
Mutta joku hiuslenkki oikeesti, osta sille vaikka 100 kpl pakkaus niitä
No hei, räjähdys = parin tunnin huuto, parku ja raivoaminen... 9-vuotiaalla kun pyytää tekemään jonkin pienen asian. Päivittäistä kitinää ja kinaa en edes laske.
Enkä osta hiuslenkusja lisää... niitä on parikin sadan kappaleen pakettia ympäri huushollia, mutta yhtään ei ole siinä vessan laatikossa jossa niiden paikka on. Maanantaina pyysin hakemaan tietyt kamppeet valmiiksi esille, tiistaina toin kaupasta uudet sukkahousut....eilen se takki, jonka olin pyytänyt tarkistamaan ja laittamaan sivuun maanataina, löytyi terassin alta yltäpäältä kurassa ja kakara huutaa kurkku suorana vieressä ettei hänellä ole yhden yhtäkään hiuslenkkua koko maailmassa (paitsi siellä sängyn alla mistä ei halua mennä niitä esille kaivamaan, raivoaa mieluummin). Olisi silloin maanantaina vaatetsekkiä pyydettäessä sanonut asiallisesti ettei ole hiuslenksuja, niin olisin niitä varmaan taas sen sata tuonutkin.
9v kuitenkin on olevinaan jo iso, en häntä enää aio kodella vauvana ja tehdä yksinkertaisia asioita puolestaan, mutta käytös on kuitenkin kuin uhmaikäisen...ja perässä pitäisi kulkea vahtimassa.
Kyllä mä niin odotan murrosikää.
Niin, lapsi on jo iso mutta pää on alkavista hormoneista hieman sekaisin. Lapsi on oletettavasti tyttö ja tytöthän varttuu hieman aikaisemmin kuin pojat.
Takin voi puhdistaa, hiuslenkit jättää laittamatta ja kas maailma ei kaatunutkaan.
Mä niin tiedän kuinka vaikeeta on olla puuttumatta kiukutteluun yms mutta sen lapsen on kuitenkin tuossakin vaiheessa opittava ns. tekojensa seuraukset, kuten monessa muussakin asiassa aiemmin ja vielä myöhemmin...
Jos olen pyytänyt maanantaina katsomaan ja laittamaan sivuun vaatteet, torstaina on tarkoitus pakata ja perjantaina koulun jälkeen lähteä reissuun... niin en minä riemusta hypi kun pakatessa se takki on kurassa eikä hirmusti lohduta että voihan sen pestä. On se pestykin, tuolla roikkuu kylppärissä kuivumassa -> tarvitaan toinenkin takki matkaan mukaan tälle päivälle, tuo juhliin aikomani kuivunee ennen bileitä.
Eikä tuo 9v kyllä itse päätä mitä laittaa päälleen juhliin (tällä kertaa häihin). Sehän laittais turkoosin Frozenpaidan, vaaleanpunaisen trikoohameen, villasukat ja kumisaappaat..... mikä on mulle kyllä ihan ok asu arkena kouluun, mutta juhliin pukeudutaan juhlavammin.
Pointti on nyt kuitenkin enempi siinä, että maanantaina on pyydetty valmistautumaan ja kerrottu mitä tehdä. Niin, torstaina asiasta ei ole koskaan kuulutukaan ja äiti on ihan paska kun haluaa pakata asuun sopvat hiuslenkut mukaan ja märisee että on otettu pihaleikkiin se siistimpi takki mikä oli laitettu sivuun. Ja mikä pahinta, niin äiti ei lue iltasatua kuin sen aika menee hiuslenkkujen kaivamiseen sängyn alta ja sen jo tsekatun takin pesemiseen, kun omatkin vaatteensa on vielä silittämättä. Vika ei ainakaan ole 9-vuotiaassa, joka ei kuuntele, ei välitä ja kaivaa vain omaa napaansa. Niin se lapsikin mulle sanoi: mitä väliä jos tukassa on hammastahnaa (9-vuotiaalla!!) häissä. Se tässä eniten rassaakin: kun toinen ei yhtään halua ajatella että niillä omilla teoilla ja tekemättä jättämisillä on vaikutus koko perheeseen. Vaaditaan vain minä-minä-minää.
Nyt naurattaa... eilen ei niinkään. Kohta HÄN tulee koulusta ja joudutaan ahtautumaan autoon/hotellihuoneeseen/vieriveierssä koko hemmetin viikonloppu tilaisuudessa johon en edes halua.... itseasiassa ainoa joka noistä häistä on innostunut on tuo 9v ja hänkään ei halua valmistautua.
Ollapa itse 9v. Paiskaisin oven lukkoon ja huutaisin morsiusparille että luuleko ne että mua nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep...just totesin aamulla että on turha puhua kun hän ei välitä mitään mistään mitä sanon. Toisaalta välillä tottelemattomuus kostautuu hänelle....tänään lähti kouluun toppakintaissa ja paksulla pipolla kun sanoin neulesormikkaat ja lippis....
Parhaiten "kasvatus" menee perille kun lopputulos on äidin paha mieli...turhasta työstä (siivous, pyykkäys) ja siitä ettei ehditä tehdä yhdessä mitään kivaa kun aika menee raivoamiseen ja rauhoittumiseen. Eli ap:lle vinkiksi: pillahda itkuun.
9 päivää tuo jaksaa korkeintaan tsempata, sitten taas räjähtää.Eilen räjähti kun pyysin etsimään tietyn värisiä hiuslenksuja lauantain juhliin... ei niitä kuulemma ole, mutta löytyivät -yllätysyllätys- näsäviisastelijan sängyn alta ja koulurepusta.jos 9 päivää jaksaa olla kiltti, niin se on jo liikaa!!! kyllä minä aikuinen ihminen olen pahalla tuulella useammin ja päästän pari kirosanaa. Ei elämä voi olla mikään satukirjan satu, vaikka te perheitä perustaessanne niin luulette. Ihminen on keskimäärin aika vittumainen ja itsekeskeinen, ja niin ovat suurella tod. näköisyydellä myös lapset. TÄmän kun ymmärtää, pääsee paljon helpommalla.
Meillä lapset jaksaa koulussa tsempata ja olla kunnolla ja olen sitä mieltä että kotona saavat sitten purkautua ja kiukutella, se on heidän oikeutensa tiettyyn pisteeseen asti, kunhan ketään ei satuteta.
Mutta joku hiuslenkki oikeesti, osta sille vaikka 100 kpl pakkaus niitä
No hei, räjähdys = parin tunnin huuto, parku ja raivoaminen... 9-vuotiaalla kun pyytää tekemään jonkin pienen asian. Päivittäistä kitinää ja kinaa en edes laske.
Enkä osta hiuslenkusja lisää... niitä on parikin sadan kappaleen pakettia ympäri huushollia, mutta yhtään ei ole siinä vessan laatikossa jossa niiden paikka on. Maanantaina pyysin hakemaan tietyt kamppeet valmiiksi esille, tiistaina toin kaupasta uudet sukkahousut....eilen se takki, jonka olin pyytänyt tarkistamaan ja laittamaan sivuun maanataina, löytyi terassin alta yltäpäältä kurassa ja kakara huutaa kurkku suorana vieressä ettei hänellä ole yhden yhtäkään hiuslenkkua koko maailmassa (paitsi siellä sängyn alla mistä ei halua mennä niitä esille kaivamaan, raivoaa mieluummin). Olisi silloin maanantaina vaatetsekkiä pyydettäessä sanonut asiallisesti ettei ole hiuslenksuja, niin olisin niitä varmaan taas sen sata tuonutkin.
9v kuitenkin on olevinaan jo iso, en häntä enää aio kodella vauvana ja tehdä yksinkertaisia asioita puolestaan, mutta käytös on kuitenkin kuin uhmaikäisen...ja perässä pitäisi kulkea vahtimassa.
Kyllä mä niin odotan murrosikää.
Ok, siis toki on tärkeää, että tunteita ei tukahdeta, mutta vanhempien tehtävä on opettaa miten pahaa mieltä voi ja kannattaa ilmaista. Kahden tunnin raivarit eivät tulisi meillä kyseeseen. Itse käsken lapsen lopettaa kiukuttelu ja keskustellaan asiasta. Lapsen on tultava viereeni sohvalle tai sängylle istumaan. Annan rauhoittavan halauksen ja pyydän häntä mahdollisimman rauhallisesti selittämään miksi hän on niin hermostunut. Sitten keskustellaan hänen harmistaan ja käytöksestään. Esimerkiksi sinun hiuskoristeasiassa keskustelisitte näin:
Lapsi huutaa itkunsekaisesti: "kaikki on pilalla, en koskaan löydä pompuloita, en pääse juhliin, yms"
Äiti huomaa, että lapsi ei pysty hallitsemaan itseään. Vaikka hän on kiireinen ja häntä itseäänkin hermostuttaa hukatut tavarat sekä lapsen huuto raastaa hermoja niin hän on aikuinen ja osaa jo hillitä itseään. Äiti huokaa syvään ja sanoo rauhallisella äänellä raivoavalle ja ikätasolle sopimattomasti käyttäytyvälle lapselleen näin: "kaikki on ihan hyvin, kyllä sinä löydät ne pinnit, mene vain etsimään"
Lapsi jatkaa raivoaan...
Äiti rauhallisella äänellä: Sinä olet nyt aivan liian hermostunut, tule tänne ja jutellaan asiasta.
Johon lapsi tietysti huutaa ja raivoaa takaisin.
Sitten äiti kävelee lapsen luo, ottaa hänestä hellästi kiinni ja taluttaa lähimmälle sängylle, sohvalle tai ehkä tuolille syliinsä istumaan. Ja äiti toistaa (koska raivoava lapsi tuskin kuuli mitä sanoit aikaisemmin) : "Olet aivan liian hermostunut tästä asiasta. Kerro minulle mikä sinua oikein näin kovasti hermostuttaa. " lisäksi halaat lasta, pidät sylissä tai silität
Aluksi lapsi itkun seasta mumisee jotain vastaukseksi. Jolloin äiti rauhallisesti sanoo: "ikävää, että olet näin hermostunut. Minun on vaikea ymmärtää sinua, yritä rauhoittua niin saan paremmin selvää"
Lopulta jossain vaiheessa lapsi kykenee hieman rauhoittumaan ja pystyy selittämään miksi hän on hermostunut. Tässä vaiheessa voitte jo rauhallisesti keskustella oliko aihetta tälläiseen raivariin, auttoiko se mitään ja miten voisi paremmin ilmaista tunteitaan. Samoin voit auttaa lasta miettimään ratkaisua ongelmaansa.
Lapsi ei selkeästi osaa vielä hillitä tunteitaan ja osoittaa ahdistustaan ja pahaa mieltään muulla tavalla kuin raivoamalla. Sinun täytyy auttaa häntä siinä ja opettaa itsensä hillitsemistä ja pahan mielen ilmaisua muilla keinoilla. Sillä ei ole valitettavasti merkitystä, että sinusta hänen pitäisi jo osata. Toisaalta samalla joudut harjoittelrmaan omien tunteidesi hillintää, jotta pysyt rauhallisena. Kokemuksesta voin sanoa, että ei ole helppoa :) ja harva siihen joka kerta pystyykään. Toisaalta, jos itse ei pysty aina hallitsemaan oma hermostumistaan niin miten lapsi voi siihen kyetä.
Nukkuuko lapsi tarpeeksi. Oma 9-v taantuu taaperon tasolle, jos nukkuu huonosti. Silloin ei auta kuin saada raivo loppumaan ja lapsi aikaisin sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan, että tuossa iässä ärsytti valtavasti se, että kohdeltiin kuin jotain vajaaälyistä. Oli helppo peilata, kun oli vanhempia sisaruksia, jotka oli nostettu minuun nähden eri asemaan. Olin se "lapsi" ja vanhemmilla sisaruksilla oli vanhempien kanssa aikuisemmat välit. Vanhemmat sisarukset aistivat tämän ja kyykyttivät menemään oikein kunnolla. Purkautui aggressiivisuutena, turhautumisena ja kiukkuna.
Jos vanhemmat ovat esikoisia, tai keskimmäisiä, niin tällaista voi olla vaikea tajuta. Esikoisella on se trauma, että sisarukset ovat tulleet jakamaan huomiota. Esikoinen ei ymmärrä, että hänkin on ollut jakamattoman huomion kohteena lapsena, ja muillakin sisaruksilla on siihen oikeus. Sitten omaa esikoista lellitään yli muiden lapsien, koska ei pystytä näkemään ko. asian yli.
Itse olen esikoinen enkä koe, että minulla on traumaa huomion jakamisesta. Olen saanut sisarukset niin pienenä, että en muista muuta. Itse muistan enemmänkin saaneeni vanhemmilta reilusti huomiota, he jaksoivat stressata liikaakin minun asioistani, kun taas kuopuksella oli päin vastainen ongelma ( sai elää suunnilleen pellossa). Ei kumpikaan vaihtoehto ollut sen parempi, parhaansa vanhempani kuitenkin yrittivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep...just totesin aamulla että on turha puhua kun hän ei välitä mitään mistään mitä sanon. Toisaalta välillä tottelemattomuus kostautuu hänelle....tänään lähti kouluun toppakintaissa ja paksulla pipolla kun sanoin neulesormikkaat ja lippis....
Parhaiten "kasvatus" menee perille kun lopputulos on äidin paha mieli...turhasta työstä (siivous, pyykkäys) ja siitä ettei ehditä tehdä yhdessä mitään kivaa kun aika menee raivoamiseen ja rauhoittumiseen. Eli ap:lle vinkiksi: pillahda itkuun.
9 päivää tuo jaksaa korkeintaan tsempata, sitten taas räjähtää.Eilen räjähti kun pyysin etsimään tietyn värisiä hiuslenksuja lauantain juhliin... ei niitä kuulemma ole, mutta löytyivät -yllätysyllätys- näsäviisastelijan sängyn alta ja koulurepusta.jos 9 päivää jaksaa olla kiltti, niin se on jo liikaa!!! kyllä minä aikuinen ihminen olen pahalla tuulella useammin ja päästän pari kirosanaa. Ei elämä voi olla mikään satukirjan satu, vaikka te perheitä perustaessanne niin luulette. Ihminen on keskimäärin aika vittumainen ja itsekeskeinen, ja niin ovat suurella tod. näköisyydellä myös lapset. TÄmän kun ymmärtää, pääsee paljon helpommalla.
Meillä lapset jaksaa koulussa tsempata ja olla kunnolla ja olen sitä mieltä että kotona saavat sitten purkautua ja kiukutella, se on heidän oikeutensa tiettyyn pisteeseen asti, kunhan ketään ei satuteta.
Mutta joku hiuslenkki oikeesti, osta sille vaikka 100 kpl pakkaus niitä
No hei, räjähdys = parin tunnin huuto, parku ja raivoaminen... 9-vuotiaalla kun pyytää tekemään jonkin pienen asian. Päivittäistä kitinää ja kinaa en edes laske.
Enkä osta hiuslenkusja lisää... niitä on parikin sadan kappaleen pakettia ympäri huushollia, mutta yhtään ei ole siinä vessan laatikossa jossa niiden paikka on. Maanantaina pyysin hakemaan tietyt kamppeet valmiiksi esille, tiistaina toin kaupasta uudet sukkahousut....eilen se takki, jonka olin pyytänyt tarkistamaan ja laittamaan sivuun maanataina, löytyi terassin alta yltäpäältä kurassa ja kakara huutaa kurkku suorana vieressä ettei hänellä ole yhden yhtäkään hiuslenkkua koko maailmassa (paitsi siellä sängyn alla mistä ei halua mennä niitä esille kaivamaan, raivoaa mieluummin). Olisi silloin maanantaina vaatetsekkiä pyydettäessä sanonut asiallisesti ettei ole hiuslenksuja, niin olisin niitä varmaan taas sen sata tuonutkin.
9v kuitenkin on olevinaan jo iso, en häntä enää aio kodella vauvana ja tehdä yksinkertaisia asioita puolestaan, mutta käytös on kuitenkin kuin uhmaikäisen...ja perässä pitäisi kulkea vahtimassa.
Kyllä mä niin odotan murrosikää.
Niin, lapsi on jo iso mutta pää on alkavista hormoneista hieman sekaisin. Lapsi on oletettavasti tyttö ja tytöthän varttuu hieman aikaisemmin kuin pojat.
Takin voi puhdistaa, hiuslenkit jättää laittamatta ja kas maailma ei kaatunutkaan.
Mä niin tiedän kuinka vaikeeta on olla puuttumatta kiukutteluun yms mutta sen lapsen on kuitenkin tuossakin vaiheessa opittava ns. tekojensa seuraukset, kuten monessa muussakin asiassa aiemmin ja vielä myöhemmin...
Jos olen pyytänyt maanantaina katsomaan ja laittamaan sivuun vaatteet, torstaina on tarkoitus pakata ja perjantaina koulun jälkeen lähteä reissuun... niin en minä riemusta hypi kun pakatessa se takki on kurassa eikä hirmusti lohduta että voihan sen pestä. On se pestykin, tuolla roikkuu kylppärissä kuivumassa -> tarvitaan toinenkin takki matkaan mukaan tälle päivälle, tuo juhliin aikomani kuivunee ennen bileitä.
Eikä tuo 9v kyllä itse päätä mitä laittaa päälleen juhliin (tällä kertaa häihin). Sehän laittais turkoosin Frozenpaidan, vaaleanpunaisen trikoohameen, villasukat ja kumisaappaat..... mikä on mulle kyllä ihan ok asu arkena kouluun, mutta juhliin pukeudutaan juhlavammin.
Pointti on nyt kuitenkin enempi siinä, että maanantaina on pyydetty valmistautumaan ja kerrottu mitä tehdä. Niin, torstaina asiasta ei ole koskaan kuulutukaan ja äiti on ihan paska kun haluaa pakata asuun sopvat hiuslenkut mukaan ja märisee että on otettu pihaleikkiin se siistimpi takki mikä oli laitettu sivuun. Ja mikä pahinta, niin äiti ei lue iltasatua kuin sen aika menee hiuslenkkujen kaivamiseen sängyn alta ja sen jo tsekatun takin pesemiseen, kun omatkin vaatteensa on vielä silittämättä. Vika ei ainakaan ole 9-vuotiaassa, joka ei kuuntele, ei välitä ja kaivaa vain omaa napaansa. Niin se lapsikin mulle sanoi: mitä väliä jos tukassa on hammastahnaa (9-vuotiaalla!!) häissä. Se tässä eniten rassaakin: kun toinen ei yhtään halua ajatella että niillä omilla teoilla ja tekemättä jättämisillä on vaikutus koko perheeseen. Vaaditaan vain minä-minä-minää.
Nyt naurattaa... eilen ei niinkään. Kohta HÄN tulee koulusta ja joudutaan ahtautumaan autoon/hotellihuoneeseen/vieriveierssä koko hemmetin viikonloppu tilaisuudessa johon en edes halua.... itseasiassa ainoa joka noistä häistä on innostunut on tuo 9v ja hänkään ei halua valmistautua.
Ollapa itse 9v. Paiskaisin oven lukkoon ja huutaisin morsiusparille että luuleko ne että mua nappaa.
Anteeksi, rupesi naurattamaan tuo että ollappa itse 9v :-D
Juuh, oikeassa olet siinä että juhliin pukeudutaan juhlavasti.
Ja taatusti sitä lastakin harmittaa oma käyttäytymisensä, siinä sitä aikuista tarvitaan, että sanoitetaan lapselle tunteita. Kiukkukohtauksia ei poista sillä hetkellä mutta ehkäpä jotain jää itämään tytön päähän.
Mä olisin ehkä vielä enempi ennakoinut ja pakannut ne juhla vaattet jo silloin maanantaina laukkun tai hyllylle valmiiksi.
Ja olen muuten noin tehnytkin, jopa omille vaatteille eli pakannut monta päivää etukäteen suurimman osan kamoista...
Tsemppiä ja hyviä juhlia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan, että tuossa iässä ärsytti valtavasti se, että kohdeltiin kuin jotain vajaaälyistä. Oli helppo peilata, kun oli vanhempia sisaruksia, jotka oli nostettu minuun nähden eri asemaan. Olin se "lapsi" ja vanhemmilla sisaruksilla oli vanhempien kanssa aikuisemmat välit. Vanhemmat sisarukset aistivat tämän ja kyykyttivät menemään oikein kunnolla. Purkautui aggressiivisuutena, turhautumisena ja kiukkuna.
Jos vanhemmat ovat esikoisia, tai keskimmäisiä, niin tällaista voi olla vaikea tajuta. Esikoisella on se trauma, että sisarukset ovat tulleet jakamaan huomiota. Esikoinen ei ymmärrä, että hänkin on ollut jakamattoman huomion kohteena lapsena, ja muillakin sisaruksilla on siihen oikeus. Sitten omaa esikoista lellitään yli muiden lapsien, koska ei pystytä näkemään ko. asian yli.
Itse olen esikoinen enkä koe, että minulla on traumaa huomion jakamisesta. Olen saanut sisarukset niin pienenä, että en muista muuta. Itse muistan enemmänkin saaneeni vanhemmilta reilusti huomiota, he jaksoivat stressata liikaakin minun asioistani, kun taas kuopuksella oli päin vastainen ongelma ( sai elää suunnilleen pellossa). Ei kumpikaan vaihtoehto ollut sen parempi, parhaansa vanhempani kuitenkin yrittivät.
Ja kuopselle se "sai" tarkoittaa lähinnä sitä, että hänestä ei enää välitetä. Olisi ollut kiva, että minustakin olisi "stressattu".
No lapsilla on näitä uhmaikiä mulloinkin kuin 2-3v ja teini-iässä. Tämäkin menee lopulta ohitse :)
Minulla samanikäinen tyttö ja olen huomannut meillä toimivan parhaiten "vähäeleisyyden". Tehkää säännöt selviksi ja sitten niitä noudatetaan ilman minkäänlaista suurempaa meuhkaamista. Jos lapsi rikkoo sääntöjä, niin ellalta ilmoitetut suht loogiset seuraamukset tulevat. On itseasiassa todi vaikeaa, mutta vapauttavaa lopettaa itse oma meuhkaaminen.
Esimerkiksi
Läksyjen teon kanssa ongelmaa: Seuraamus on, että lapsen tehtävä ne heti koulun jälkeen ja näytettävä tehdyt läksyt ennen kuin on lupa tehdä mitään muuta. Kun lapsi kysyy saako lähteä ulos, harrastukseen, katsoa tv:tä niin rauhallisesti toistat, että "Tottakai saat mennä, heti, kun sovitusti olet näyttänyt läksyt". Jos läksyistä tulee kiukuttelua ja kitinää niin teet johtopäätösen, että lapsi on liian väsynyt ja aikaistatte nukkumaan menoa tunnilla.
Jos ei tule ruokapöytään niin korjaa ruoka pois, eikä ylimääräisiä välipaloja.
Minä anna tuon ikäisen itse päättää mitä laittaa päälleen. Saatan mainita, että tänään sataa ja ulkohousut olisivaat fiksu valinta. Kerran, kun istuu koko päivän märissä housuissa seuraavalla kerralla tekee sitten sen "fiksun valinnan". Tuon ikäisen täytyy saada tehdä omia pikku mokia.
Huone meilläkin on usein kaaos. Periaatteessa olen välillä noudattanut mihinkään ei voi mennä, jos on sotkuista sääntöä. Mutta se ei toimi, koska en viitsi pitää siitä tarkasti kiinni. Ulkoilu kun on lapselle paljon tärkeämpää kuin siisti huone.
Epäkunnioittavaan puheeseen puutun heti välittömästi. Siitä seuraa tiukka keskustelu ja lapsi tietää, että tähän on meillä nolla toleranssi (samoin kuin fyysiseen satuttamiseen).