Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan loppu..
19.05.2016 |
Olen ahdistunut, masentunut ja syrjäytänyt. Ystäviä tai läheisiä ihmisiä ei ole ja perhekin on satojen kilometrien päässä. Olen todella yksinäinen ja kärsin unettomuudesta. Minulla oli rakas lemmikki mutta jouduin lopettamaan sen vaikean sairauden vuoksi ja olen nyt totaalisen yksin. Opiskelen yliopistossa ja käyn töissä, mutta opiskelut eivät etene, koska minulla on liikaa töitä eikä aika riitä riittävään opiskeluun. Taloudellinen tilanteeni on niin heikko, etten toisaalta voi vain opiskella. Koen, että minua kiusataan työpaikalla, minua ei huomioida, esimieheni ei kuuntele, ei arvosta asioita mitä teen tai suostu kertomaan mistä löydän työpaikalla tarvittavia työvälineitä tai anna tarvittavia tietoja tehtävien hoitamiseksi. Koen olevani firmassa töissä vain sen takia ettei pätevää henkilökuntaa ole riittävästi. Nyt sain kuulla, että minulla on vakava sairaus (ahdistuksen ja lievän masennuksen lisäksi), jonka hoito on vaikeaa ja joka voi edetä hyvin nopeasti. Opinnot ja työnteon joudun jättämään mikäli sairaus etenee. Koen ettei minulla ole enää mitään. Avauduin.
Kommentit (5)
Miksi taloudellinen tilanteesi on heikko? Onko sinulla velkoja? Itse opiskelin kymmenen vuotta tekemättä muita töitä kuin satunnaisia oman alan sijaisuuksia, joista oli minulle työuran kannalta hyötyä. Opintotuella, opiskelijaetuuksilla ja tomeentulotuella tulee kyllä toimeen, kunhan pitää elintasoinflaation kunnossa.
Minusta sinun kannattaisi jäädä pois töistä ainakin lukukausien ajaksi ja keskittyä repimään se tutkinto kasaan. Työttömänä sinun on taas helpompi olla. Tämä siis olettaen, että sairautesi sallii opiskelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en osaa sanoa kuin voimia ja toivon että löydät vielä onnen. koita olla positiivinen kaiken huononkin keskellä <3
Päinvastoin kannattaa olla negatiivinen ja kohdata pahin skenaario jo etukäteen mielessään. Toiveajattelu saa vääjäämättömät vastoinkäymiset tuntumaan vain entistä pahemmilta.
Itse asiassa jokaisen hyväosaisen mnestyjänkin kannattaisi lastaan peitellessään miettiä, että lapsi saattaa kuolla yön aikana ja tämä voi olla viimeinen kerta, kun näette toisenne. Näinhän Epiktetoskin neuvoi. Kohtalon voimia ei voi toiveajattelulla muuttaa.
Jotkut kehottavan olemaan positiivinen, jotkut taas olemaan negatiivinen ja miettimään pahin vaihtoehto jo etukäteen. Minä taas sanoisin, että ei kannata olla positiivinen eikä negatiivinen, ei ajatella ollenkaan mennyttä eikä tulevaa, vaan ottaa vain yksi hetki kerrallaan, sen kärsimykset ja sen ilot, ajattelematta edellisen hetken kärsimyksiä ja iloja, tai tulevaisuuden kärsimyksiä tai iloja.
Joskus elämäntilanne kokonaisuutena voi olla aivan yli voimien kantaa, mutta se mitä on juuri tässä sekunnissa on aina jaksettavissa.
en osaa sanoa kuin voimia ja toivon että löydät vielä onnen. koita olla positiivinen kaiken huononkin keskellä <3