Small talk on kuolemassa - kiitos älypuhelinten

Mun mielestä älypuhelimet ja some ovat tuoneet ennemminkin small talkin ja nopean pintapuolisen jutustelun. Kukaan ei jaksa syvällisiä keskusteluja.

Ihan helvetin hyvä suuntaus. Huvita kuunnella tuntemattomien tai puolituttujen sössötystä.

Mitä uutta? Olihan se tiedossa jo pitkään ennen älypuhelimia, että netin käyttö lisää yksinäisyyttä, eli joku small talk nyt kuolee luonnollisesti ensimmäisenä.

Mä en ihan ymmärrä. Käyn joka päivä leikkipuistoissa ja juttelen lähes aina muiden kanssa. Ei täällä päin ainakaan ihmiset leikkipuistoissa ole koko ajan kännyköiden kanssa, saatetaan äkkiä vastata viestiin tai puheluun tai ottaa vaikka kuva mutta kyllä se laite laitetaan sitten takaisin.

Juttelen myös useita kertoja päivässä naapureiden kanssa, ei nyt mitään pitkiä juttutuokioita mutta muutaman sanan. Jos satun yksin olla junassa tai bussissa niin silloin saatan kyllä räplätä puhelinta, mutta musta tuntuu ettei kukaan tuntematon halua alkaa kuunnella ihan randomin ihmisen juttuja (en usko että halusi edes silloin ennen älylaitteiden aikaa).

Johtuneeko siitä, että olen jo yli 50-vuotias etten näe omassa piirissäni tätä suuntausta. 

Ihan iloisesti juttelen naapureiden kanssa ja koirapolulla sitäkin enemmän. Kaupassa törmään välillä toki tuttuihin, jotka ovat luurissa kiinni. Seuraavalla kerralla sitten kuulumisia vaihdetaan. 

Eli ei sen kummempi juttu kuin että jollakulla on kiiretilanne. Näin on aina ollut. Tarkoituksellista räpläämistä ei ikäluokassani ole. Onko teinien juttu enemmänkin? 

En minäkään ymmärrä. Kyllä ihminen on edelleen sosiaalinen eläin ja kaipaa muiden ihmisten seuraa livenä. Tuo toimittajan johtopäätös on suoraan sanoen aika naurettava: ei 15 sekunnin hissimatkoilla olla varmaan koskaan juteltu muiden kanssa. Korkeintaan moikattu.

small talk osaajat menestyy paremmin niillä aloilla jossa rahaa tehdään "kenenkään jutut kiinnosta" on sitten niitä jotka miettii viikkoa ennen palkkapäivää miten röökiin riittää rahaa.

tämä siis tarkoittaisi (totta ollessansa) että menestyjien määrä vähenee, toisaalta että siihen joukkoon pääseminen ei ole hirvittävän vaikeaa (pitää vähän uskaltaa, vähän jaksaa ja vähän olla olematta introvertti)

Mua ei niinkään haittaa,ettei tuntemattomien kanssa jutustella(olen muutenkin ihmiskammoinen),mutta tuttuja tavatessa tuntuu vähän hölmöltä jos toinen on samaan aikaan facebookissa kännykällä ja ei ole henkisesti läsnä,kun tyyliin vaihdetaan kuulumisia.

Mun mielestä taas small talk on Suomessa lisääntynyt. Nyt on aiheita on runsaasti joista voi jutella, kun jengi vilkuilee puhelintaan ja katselee uutisia ja FB juttuja.

Vielä kymmenen vuotta sitten osa jengistä kattoi tarkkaan mihin aikaan puistoon voi mennä, ettei siellä vaan ole muita. Rohkeemmat menivät silti ja sanovat, päivää ja puhuivat pari sanaa päivän säästä ja tiiviisti seurasivat lapsiaan, ettei tarvii puhua paljoa.

Suomalaisille small talk on suurempi ongelma, kuin "kiusallinen" hiljaisuus.

Siitä olen eri mieltä että hiljaisuuden täytyisi aina olla vaivaannuttavaa.

Hyvä.

Mun älliin ei mahdukaan se että kysytään "mitä kuuluu?" mutta sun ei kuulu vastata mitä sulle kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisille small talk on suurempi ongelma, kuin "kiusallinen" hiljaisuus.

Hiljaisuus on meidän kansan hyvä ja omaleimainen ominaisuus. Sitä pitää vaalia!

Se takaa sen että keskustelu on aitoa, rehellistä ja tarkoituksellista.

Bullshit-maita on jo ihan tarpeeksi, me ei haluta olla sellaisia.

Tuossa kommentissa on sellainen harha, että suomalaiset olisivat muka ennen olleet kovia rupattelijoita. Eivät olleet. Jo kahdeksankymmentäluvulla surkuteltiin yleisesti suomalaisten surkeita small talk -taitoja, jotka haittasivat vaihtotasetta ja aiheuttivat kansallista häpeää.

En ennenkään jutellut spontaanisti muiden kanssa vaan luin esimerkiksi kirjaa. Nyt saan kymmeniä kirjoja puhelimeni muistiin. Älypuhelimet ovat mahtava keksintö.

Sitten on meitä, joita ei ole koskaan haitannutkaan ystävällinen, levollinen hiljaisuus ihmisten välillä. Esimerkiksi juuri hissimatkoilla. En edes tiennyt että hississä pitää puhua, kuvittelin että se on siirtymä, ei sosiaalinen tilanne.

Pitkän päivän jälkeen, kun on pälpättänyt mukavia ihmisten kanssa sen 10 tuntia putkeen ja haluaa vaan olla ihan hiljaa, kiittää luojaa että se bussissa viereen tuleva ihminen tai kassajonossa takana odottava ihminen tai sitten vaikka rappukäytävässä vastaan tuleva ihminen ei välittömästi ala suoltaa sitä samaa puppua mitä tässä nyt on viimeisillä voimillaan yrittänyt asiakkaitten viihdykkeeksi itse tuottaa, palkkaansa vastaan. En vaan kestäisi sitä. Että kiitos teille, jotka ette yritä seurustella kaikkien kanssa kaikkialla.