Lapsettomista häistä, itsekästä?

Vierailija kirjoitti:

Painin tässä itsesyytösten ja toisaalta myös "pettymyksen" tunteen kanssa.

Olemme menossa elokuussa naimisiin mieheni kanssa ja olemme jo aikaa sitten sopineet (minun aloitteestani) pitävämme lapsettomat häät. Olemme melko nuoria (26-vuotiaita), lapsettomia ja meillä on laaja, lapseton ystäväpiiri. Muutama muksujakin toki löytyy ystäviltämme. Omasta mielestäni häämme tulevat kuitenkin olemaan ihanat, meidän liittoamme juhlivat bileet, joihin kuuluu myös alkoholia ja koska en itse myöskään lapsista välitä, koen heidät vain rasitteeksi juhliimme.

Ongelmaksi muodostuu mieheni sisko, joka asuu ulkomailla. Hänellä on liki 1,5-vuotias lapsi, jolle ei kuulema saa hoitajaa häiden ajaksi Suomeen. Itse tosin epäilen syyksi sitä "minä ja minun lapseni", sillä lapsen saaminen on muuttanut siskon täysin toiseksi ihmiseksi; kaikki tehdään ja määritellään lapsen kautta. Koko miehen lähisuku on myös hulluna tähän lapseen (ensimmäinen lapsenlapsi isovanhemmille).

Kuitenkin, kuullessani tästä, hämmennyin. Varsinkin kun mieheni ilmoitti, että siskonsa tulee silti. Ja lapsensa kanssa. Muille ystävillemme olemme esittäneet toiveen lapsettomuudesta, mutta nyt se ei koskisikaan hänen siskoaan, sillä muutoin sisko ei pääse ja sekös olisi miehelleni kamalaa. Hänen mielestään minä olen myös todella itsekäs, kun edes Mietin sitä vaihtoehtoa, että siskokaan ei tulisi, jos ei saa lastaan hoitoon.

Nyt kaipaan armotonta tuomiotanne; olenko itsekäs p*ska, joka ei välitä miehen tunteista vai saanko olla syystäkin loukkaantunut tästä ja ajatella, etät juhla on ensisijaisesti meitä varten? Tosin tämä on kuitenkin asia, jossa toinen meistä ilmeisesti tulee joka tapauksessa loukaantumaan...

Miehen serkun häät olivat lapsettomat lukuunottamat morsiusparin sisarusten lapsia. Tämä oli tuotu esiin 2 sivuisessa ohjeistuksessa joka tuli kutsun mukana. Emme lähteneet 500 km päähän, koko viikonloppu olisi mennyt eikä lapselle ollut tuttua hoitajaa.

Meidän häät oli muuten lapsettomat, paitsi sisarusten neljä lasta saivat osallistua kirkko-osuuteen ja ruokailuihin jne. Siinä vaiheessa kun alkoi ns. bileosuus ja ihmiset alkoi humaltumaan, tenavat lähti mummon kanssa kotiin nukkumaan. 

Meillä ei tosin ollut edes sitä ongelmaa etteikö kumpikaan olisi halunnut sisarusteni lapsia häihin. Ne lapset kuuluu meidän normaaliin arkeen, joten oli aika itsestäänselvyys että tulevat myös häihinkin. 

No onko tuo nyt hirveetä jos yhden poikkeuksen tekee ulkomailla asuvan siskon kohdalla? Olisiko hyvä fiilis juhlia häitä jos miehen sisko joutuu jäämään pois? Minä en ainakaan missään tapauksessa voisi edes kuvitella että oma siskoni ei pääsisi osallistumaan häihini.

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua aloituksessa, kamppailenkin tässä sen fiiliksen kanssa, että olenko todella itsekäs, kun pyydän miestäni kunnioittamaan vain minun toiveitani lapsettomuudesta vai onko mulla näihin fiiliksiin oikeutus?

Lapsien tulossa (olivat sitten ystävien tai sukulaisten) on ongelmana mielestäni se, että ärsyynnyn jo valmiiksi ajatuksesta, että kaunis kirkkotilaisuus tai puhe peittyy huutoitkuun, jota ei älytä poistaa ajoissa. Samoin ohjelma ei ehkä mielestäni ole lapsille sopivaa enkä itse saa mitään onnenviboja siitä, että lapsen juoksevat (ryntäilevät) ympäriinsä lapsen riemulla tai tulevat ihailemaan mekkoani. Pelkään myös, että jos vanhemmat ottavat lapsiaan mukaan, he eivät pääse nauttimaan kunnolla ja lähtevät myös itse aiemmin pois ja ajatukseni häistä on juuri se, että meillä olisi pitkä, ihana ilta ystäviemme kanssa juhlittavaksi.

Hääparin toivetta tässä kunnioitetaankin joka tapauksessa :D toiveemme ovat vaan toisistaan eriävät! Mies on siis jo toki luvannut siskollensa tulon lapsen kanssa juhlimaan.

Ja omilla sisaruksillani ei ole lapsia lainkaan.

Yritä nyt kaivaa se herne sieltä nenästäsi pois ja kestää se yksi lapsi. Ilmeisesti häihisi on tulossa se yksi lapsi. Voit tehdä siitä ison ongelman ja pilata omasi ja miehesi hääkokemuksen. Tai voit suhtautua asiaan niinkuin aikuinen ja keskittyä olennaiseen, eli rakastamiseen, miehesi rakastamiseen ja miehesi suvunkin hyväksymiseen. Ilman rakastamista koko bileitä on tosiaan aivan turha pitää.

20 on siis ap. Kuten tämäkin.

Lueskelin lisää kommentteja, joissa todetaan että erotkaa ja jättäkää koko miehen suku kutsumatta ja että en osaa nähdä miehen toivetta tässä asiassa. Koen, että osaan kyllä nähdä, ongelma lieneekin siinä, että onko hänen toiveensa niin paljon hyväksyttävämpi kuin minun toiveeni? Mahdollisesti näen itsekkäänä toiveemme samanarvoisiksi, mutta pelaan omaan pussiini.

Uskokaa tai älkää, mutta olen myös pyöritellyt mielessäni vaihtoehtoa, että eroavatko ihmiset tällaisen takia :D jos olemmekin liian erilaisia ja meillä on erilaiset arvot ja se lävähtää nyt naamalla yhteisten kuuden vuoden jälkeen vasta tässä muodossa?

No siskon on kyllä aika hankalaa osallistua juhllin ilman lastaan. Kaikki Suomessa olevat tutu hoitajat ovat siellä teidän juhlissa ja en tiedä haluaako joku siskon kotimaassa asuva miehen sukulainen lähteä lapsenlikaksi Suomeen (tuskin). Eli mielestäni on kyllä kohtuutonta vaatia siskoa ottamatta lastaan juhliin ja vielä kohtuuttomampaa on miettiä vaihtoehtoa, ettei sisko osallistuisi veljensä häihin.

meillä ohje oli että lapsettomat häät mutta jos se että ei saa lapsenvahtia estää häihin tulemisen voi lapset ottaa mukaan. kaikki kynnelle kykenevät jättivät lapsensa kotiin ja lopputuloksena 6 alle 12v. lasta kun luku muuten olisi ollut viisinkertainen. lapsensa kotiin jättäneet tulivat monta kertaa illan aikana kiittelemään kuinka ihanaa ja rentoa oli juhlia kahdestaan. vain yksi pari lähti selvästi nyreänä hääkakun jälkeen sanomalla että pitää mennä päästämään lastenvahti pois mutta tuskin lastenkaan kanssa olisivat pitkään ollut. vieraita n.130.

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua aloituksessa, kamppailenkin tässä sen fiiliksen kanssa, että olenko todella itsekäs, kun pyydän miestäni kunnioittamaan vain minun toiveitani lapsettomuudesta vai onko mulla näihin fiiliksiin oikeutus?

Lapsien tulossa (olivat sitten ystävien tai sukulaisten) on ongelmana mielestäni se, että ärsyynnyn jo valmiiksi ajatuksesta, että kaunis kirkkotilaisuus tai puhe peittyy huutoitkuun, jota ei älytä poistaa ajoissa. Samoin ohjelma ei ehkä mielestäni ole lapsille sopivaa enkä itse saa mitään onnenviboja siitä, että lapsen juoksevat (ryntäilevät) ympäriinsä lapsen riemulla tai tulevat ihailemaan mekkoani. Pelkään myös, että jos vanhemmat ottavat lapsiaan mukaan, he eivät pääse nauttimaan kunnolla ja lähtevät myös itse aiemmin pois ja ajatukseni häistä on juuri se, että meillä olisi pitkä, ihana ilta ystäviemme kanssa juhlittavaksi.

Hääparin toivetta tässä kunnioitetaankin joka tapauksessa :D toiveemme ovat vaan toisistaan eriävät! Mies on siis jo toki luvannut siskollensa tulon lapsen kanssa juhlimaan.

Ja omilla sisaruksillani ei ole lapsia lainkaan.

Oletko kontrollifriikki? Haluat hallinoida täydellisyyttä?

Meillä oli lapsia häissä ja ilmeisen fiksuja vanhempia sekä ystävissä että sukulaisissa, koska kaikki meni hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua aloituksessa, kamppailenkin tässä sen fiiliksen kanssa, että olenko todella itsekäs, kun pyydän miestäni kunnioittamaan vain minun toiveitani lapsettomuudesta vai onko mulla näihin fiiliksiin oikeutus?

Lapsien tulossa (olivat sitten ystävien tai sukulaisten) on ongelmana mielestäni se, että ärsyynnyn jo valmiiksi ajatuksesta, että kaunis kirkkotilaisuus tai puhe peittyy huutoitkuun, jota ei älytä poistaa ajoissa. Samoin ohjelma ei ehkä mielestäni ole lapsille sopivaa enkä itse saa mitään onnenviboja siitä, että lapsen juoksevat (ryntäilevät) ympäriinsä lapsen riemulla tai tulevat ihailemaan mekkoani. Pelkään myös, että jos vanhemmat ottavat lapsiaan mukaan, he eivät pääse nauttimaan kunnolla ja lähtevät myös itse aiemmin pois ja ajatukseni häistä on juuri se, että meillä olisi pitkä, ihana ilta ystäviemme kanssa juhlittavaksi.

Hääparin toivetta tässä kunnioitetaankin joka tapauksessa :D toiveemme ovat vaan toisistaan eriävät! Mies on siis jo toki luvannut siskollensa tulon lapsen kanssa juhlimaan.

Ja omilla sisaruksillani ei ole lapsia lainkaan.

Siskon lapsi ei varmaan yksinään järjestä mitää ryntäilevää lapsilaumaa juhliin. Ja eikös teidän ystävät olleet pääasiassa lapsettomia, juhlitte heidän kanssaan pitkää iltaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kontrollifriikki? Haluat hallinoida täydellisyyttä?

Meillä oli lapsia häissä ja ilmeisen fiksuja vanhempia sekä ystävissä että sukulaisissa, koska kaikki meni hyvin.

Saatan ollakin, mutta tästä ainakin ajattelen niin, että saan toivoa omilta häiltäni juuri sitä mitä itse haluan. Jos en kaipaa itkua ja mölyä (tai mahdollisuutta niistä), niin sen tunteen aion itselleni suoda vailla tuskia.

AP

No olet sä kyl vähän itsekäs joo, miten se lapsi voi pilata koko sun häät? Ei mulle ainakaan ole ollut mikään ongelma jos on kutsuttu vaan esim sukulaislapset mutta ei kavereitten lapsia. Mieti kumpi on pahempi juttu, yksi pieni lapsi teidän häissä joka todennäköisesti lähtee aikaisin nukkumaan kuitenkin, vai paha mieli joka aiheutuu miehellesi ja hänen siskolle sun joustamattomuudesta? Ja se että siellä on lapsi ei todellakaan tarkoita ettei kukaan muu voisi otta viinaa, äidin tehtävä on lähteä lapsen kanssa pois jos meno yltyy hänen mielestä liian villiksi. Meidän lapset ovat kyllä aina vaan nauttineet suunnattomasti tällaisista juhlista, kukaan aikuinen ei ole kaatokännissä kuitenkaan ja selvinpäin osa porukasta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kaipaan armotonta tuomiotanne; olenko itsekäs p*ska, joka ei välitä miehen tunteista vai saanko olla syystäkin loukkaantunut tästä ja ajatella, etät juhla on ensisijaisesti meitä varten? Tosin tämä on kuitenkin asia, jossa toinen meistä ilmeisesti tulee joka tapauksessa loukaantumaan...

Onko häät teitä molempia varten vai sinua varten? 

Kumpi sitten on tärkeämpää, sulhasen toive saada sisko paikalle vai morsiamen närkästys yhdestä pikkuvieraasta. En jaksa uskoa, että muut lapselliset vieraat kovasti loukkaantuvat ulkomailta asti tulleen sulhasen siskon lapsen läsnäolosta. On suht tavallista kutsua vain sukulaisten lapset ja kummilapset ja jättää kaverien lapset kutsumatta. Jos teillä on muita sisaruksia joilla on lapsia, niin heidät ehkä pitäisi tasapuolisuuden nimissä kutsua.

1,5-vuotias on aika pieni jättää vieraalle hoitajalle. Ja sisko kun asuu ulkomailla niin olettaisin ettei miehellä ole usein mahdollisuutta tavata häntä ja nyt kun tilaisuus olisi niin ei onnistu, koska ap ei välitä lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kontrollifriikki? Haluat hallinoida täydellisyyttä?

Meillä oli lapsia häissä ja ilmeisen fiksuja vanhempia sekä ystävissä että sukulaisissa, koska kaikki meni hyvin.

Saatan ollakin, mutta tästä ainakin ajattelen niin, että saan toivoa omilta häiltäni juuri sitä mitä itse haluan. Jos en kaipaa itkua ja mölyä (tai mahdollisuutta niistä), niin sen tunteen aion itselleni suoda vailla tuskia.

AP

No koita nyt sieltä prinsessaunelmiesi keskeltä muistaa se, että ne ovat myös miehesi häät. Miltä tuntuisi jos miehesi vaatisi sinun omaa siskoa tai vaikka isää jäämään pois teidän häistä?

Itsekin haluan lapsettomat häät, mutta eiköhän sisarusten lapset oli lähes pakko kutsua. Onneksi heille voi kuitenkin sanoa, että jos lapsi huutaa nii veisittekö sen ystävällisesti ulos rauhoittumaan.

Vierailija kirjoitti:

meillä ohje oli että lapsettomat häät mutta jos se että ei saa lapsenvahtia estää häihin tulemisen voi lapset ottaa mukaan. kaikki kynnelle kykenevät jättivät lapsensa kotiin ja lopputuloksena 6 alle 12v. lasta kun luku muuten olisi ollut viisinkertainen. lapsensa kotiin jättäneet tulivat monta kertaa illan aikana kiittelemään kuinka ihanaa ja rentoa oli juhlia kahdestaan. vain yksi pari lähti selvästi nyreänä hääkakun jälkeen sanomalla että pitää mennä päästämään lastenvahti pois mutta tuskin lastenkaan kanssa olisivat pitkään ollut. vieraita n.130.

Tätä en ole ikinä ymmärtänyt: mitä ihanaa ja rentoa on  juhlia kahdestaan jonkun häitä? Jonottaa ruokaa, sietää ohjelmaa, katsoa humaltuvaa väkeä. Ei se todellakaan ole minun ajatukseni ihanasta yhdessäolosta etenkin kun tietää, että morsiuspari eroaa alle viidessä vuodessa, koska sulhasella on jo nyt vipinää kaason siskon kanssa.

Häät oli ennen hääparin juhla, nyt niistä on tullut hääparin kavereitten kutuilta ihan kuin aikuiset ihmiset ei muuten kykenisi hankkimaan lapsilleen hoitajaa.

Aika itsekäs ämmä olet jos estät miehen sisaruksen tulon kieltämällä tämän lapsen tulon. Lisäksi tämä lapsi on satavarmasti hyvin rakas miehellesi. Inhoan sinun kaltaisia bridezilloja jotka ei anna miehen sanan vaikuttaa ollenkaan ja vaatii että kaikki on juuri niinkuin bridezilla tahtoo. Jos olisin mies ja sinä kiertäisit siskoni lapsen häistä peruisin koko häät. Arvot olisi aivan liian erilaiset.

Siskon 1,5-vuotias lapsi ei varmasti järjestä ryntäilevää lapsilaumaa, vaan vastaukseni koski ylipäätään sitä, miksi kaipaan lapsettomia häitä. Kuten sanottu; yhdestä lapsesta tuskin mitään katastrofaalista haittaa syntyy ja muut vieraat ymmärtänevät tehdyn poikkeuksen.

Lopputulemana olen siis itsekäs, kun koen, että mieheni ei välitä minun mielipiteistäni, mutta minun pitäisi välittää hänen mielipiteistään ja että minun tehtäväni on joustaa, jotta suhteellamme on tulevaisuutta. Pelkäsin alkuun kirjoittaa tätä aloitusta joukkolynkkauksen pelossa, mutta itse asiassa :D jostain syystä (negatiiviset) vastauksenne ovat vahvistaneet fiilistäni, että kyllä mulla on näihin tunteisiin ihan samanlainen oikeus kuin miehellä siihen, että hän kokee minut itsekkääksi, jos kiellän siskoaan tulemasta lapsen kanssa.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kontrollifriikki? Haluat hallinoida täydellisyyttä?

Meillä oli lapsia häissä ja ilmeisen fiksuja vanhempia sekä ystävissä että sukulaisissa, koska kaikki meni hyvin.

Saatan ollakin, mutta tästä ainakin ajattelen niin, että saan toivoa omilta häiltäni juuri sitä mitä itse haluan. Jos en kaipaa itkua ja mölyä (tai mahdollisuutta niistä), niin sen tunteen aion itselleni suoda vailla tuskia.

AP

Miehellesi et soisi oikeutta toivoa omilta häiltään mitä hän tahtoo, esim. rakkaiden ihmistensä läsnäoloa. 

Olet mustasukkainen huomionkipeä pikkulikka, et rakastava nainen. Jos miehesi on fiksu, hän tajuaa viimeistään nyt, että vääränlaisen naisen kelkkaan on lähdössä. Miehesi kuulostaa kultakimpaleelta mieheksi; sitoutunut läheisiinsä ja välittää heistä oikeasti. Sellaiset miehet osaavat sitoutua myös vaimoonsa. Mutta sinä et tuota ansaitse, etsi joku samanlainen egoisti kuin itsekin olet.

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin lisää kommentteja, joissa todetaan että erotkaa ja jättäkää koko miehen suku kutsumatta ja että en osaa nähdä miehen toivetta tässä asiassa. Koen, että osaan kyllä nähdä, ongelma lieneekin siinä, että onko hänen toiveensa niin paljon hyväksyttävämpi kuin minun toiveeni? Mahdollisesti näen itsekkäänä toiveemme samanarvoisiksi, mutta pelaan omaan pussiini.

Sinähän sait jo toiveesi läpi, eli lapsettomat häät. Kokeile nyt tehdä yksi pieni kompromissi asian suhteen.

Ymmärrän toiveen lapsettomista häistä, mutta tuo menee jo nipottamisen puolelle. Vai liekö kyseessä pohjimmillaan jostain valtataistelusta sinun puolellasi, sinun vaan pitää saada määrätä. Koska yksi 1,5-vuotias ei ihan oikeasti aiheuta siellä ongelmia.

Syy ko. lapsivieraan dissaamiseen on ärsytys siitä kun on miehen suku on ilmeisen innoisaan ko. vauvasta ja ap ei ole heidän silmissään vielä mitään kun ei ole vielä poikinut/edes halua vielä perheeseen. Valittavasti tälläisiä appivanhempia ja omiakin vanhempia on. Ymmärän sua ap, haluat olla juhlien keskipiste eikä sitä saa varastaa kälyn taapero, lähisuvun ainoa vauva.