Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
anoppi eläkkeelle - ei hoida lapsiani
turhautunut kotirva
18.05.2016 |
Olen 4 pienen kotiäiti ja hyvä sellainen. Sen anoppikin myöntää. Anoppi jäi helmikuussa 65v eläkkeelle. Tätä olin todella odottanut saadakseni hieman omaa aikaa jatkuvalta lapsen hoidolta. Mutta anoppi ei oo kertaakaan hoitanut lapsiani. Hän jopa nukkuu päivisin! Nyt hän on lähtemässä 2 kk matkoille. Minullakaan ei ole varaa matkustaa. Miksi anoppi joka työnsä takia sai matkustaa haluu tehdä sitä vielä? Anoppi on taannut osan asuntolainaamme, mutta mitään muuta hän ei anna vaikka on meitä rikkaampi. En kotiäitinä tienaa itse. Kyllä toivon että vanhemmat tukis lasten perhettä! Miten saisin anoppiin vipinää.
Kommentit (30)
kotirvojen pjolesta kirjoitti:
Tämä viesti osoittaa sen miten yksin ja ahdingossa pienten lasten äiti on. Aamusta iltaan 24/7 perheen hoitoa ilman vapaata ja ilman omaa aikaa. Äidillä ei oo omaa rahaa. Häntä kiristetään ja ei arvosteta.
Uraäiti saa omaa palkkaa ja kontakteja työssään. Usein lapset heitetty muille.
Kotiäiti tarvitsee tukea ja rahaa nostaakseen itsetuntoaan. Anoppi voisi juuri tukea miniäänsä ja antaa aikaa ja rahaa miniälle
Lapsia tehdään sen verran kuin itse jaksaa hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi TOIVOTTAVAA, että isovanhemmat osallistuisivat lastenlasten elämään. Ihan noin niinku sukusyistäkin. Tietenkään ketään ei voi mihinkään pakottaa ja ensisijaisesti lapset ovat vanhempiensa vastuulla.
Oma anoppi on nyt 68-vuotiaana mukamas niin sairas ettei voi mitään tehdä. Kyläilykerrat koostuvat pitkälti hänen viimeaikaisten sairaskertomusten läpikäymisestä. Maha ei kestä mitään ruokaa (kyllä se autuaana laivoksia, kahvia ja pihviä puputtaa), kaikkia niveliä kolottaa, hampaat putoaa, on kaikki mahdolliset puutostilat, mutta niitä ei voi korjata koska vitamiinivalmisteet ovat salaliittoa ja huijausta. Lihaskunto on aivan nollassa ja heikottaa, mutta kotona ei *mahdu* treenaamaan ja kuntosalille ei uskalla. Puhuu vanhenemisesta ja kuolemasta kaiken aikaa, ja silloin kun hän saa itsensä ulos hän menee johonkin vanhusten kuolema/sairaus seminaariin hakemaan lisää bensaa liekkeihin.
No, parastahan tässä on se ettei meillä edes vielä ole lapsia. Lastentekoiässä kyllä ollaan ja puitteet lapselle voisivat alkaa olla kunnossa. Ilmeisesti meille nyt yritetään kertoa, ettei niitä kannata hankkia tai jos hankitaankin niin hän ei niitä huoli ikinä eikä lapsi saa olla pois HÄNEN hoivaamisesta ja huollosta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi TOIVOTTAVAA, että isovanhemmat osallistuisivat lastenlasten elämään. Ihan noin niinku sukusyistäkin. Tietenkään ketään ei voi mihinkään pakottaa ja ensisijaisesti lapset ovat vanhempiensa vastuulla.
Oma anoppi on nyt 68-vuotiaana mukamas niin sairas ettei voi mitään tehdä. Kyläilykerrat koostuvat pitkälti hänen viimeaikaisten sairaskertomusten läpikäymisestä. Maha ei kestä mitään ruokaa (kyllä se autuaana laivoksia, kahvia ja pihviä puputtaa), kaikkia niveliä kolottaa, hampaat putoaa, on kaikki mahdolliset puutostilat, mutta niitä ei voi korjata koska vitamiinivalmisteet ovat salaliittoa ja huijausta. Lihaskunto on aivan nollassa ja heikottaa, mutta kotona ei *mahdu* treenaamaan ja kuntosalille ei uskalla. Puhuu vanhenemisesta ja kuolemasta kaiken aikaa, ja silloin kun hän saa itsensä ulos hän menee johonkin vanhusten kuolema/sairaus seminaariin hakemaan lisää bensaa liekkeihin.
No, parastahan tässä on se ettei meillä edes vielä ole lapsia. Lastentekoiässä kyllä ollaan ja puitteet lapselle voisivat alkaa olla kunnossa. Ilmeisesti meille nyt yritetään kertoa, ettei niitä kannata hankkia tai jos hankitaankin niin hän ei niitä huoli ikinä eikä lapsi saa olla pois HÄNEN hoivaamisesta ja huollosta.
Onko se masentunut? Vai onko ikäkriisi?
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi TOIVOTTAVAA, että isovanhemmat osallistuisivat lastenlasten elämään. Ihan noin niinku sukusyistäkin. Tietenkään ketään ei voi mihinkään pakottaa ja ensisijaisesti lapset ovat vanhempiensa vastuulla.
Oma anoppi on nyt 68-vuotiaana mukamas niin sairas ettei voi mitään tehdä. Kyläilykerrat koostuvat pitkälti hänen viimeaikaisten sairaskertomusten läpikäymisestä. Maha ei kestä mitään ruokaa (kyllä se autuaana laivoksia, kahvia ja pihviä puputtaa), kaikkia niveliä kolottaa, hampaat putoaa, on kaikki mahdolliset puutostilat, mutta niitä ei voi korjata koska vitamiinivalmisteet ovat salaliittoa ja huijausta. Lihaskunto on aivan nollassa ja heikottaa, mutta kotona ei *mahdu* treenaamaan ja kuntosalille ei uskalla. Puhuu vanhenemisesta ja kuolemasta kaiken aikaa, ja silloin kun hän saa itsensä ulos hän menee johonkin vanhusten kuolema/sairaus seminaariin hakemaan lisää bensaa liekkeihin.
No, parastahan tässä on se ettei meillä edes vielä ole lapsia. Lastentekoiässä kyllä ollaan ja puitteet lapselle voisivat alkaa olla kunnossa. Ilmeisesti meille nyt yritetään kertoa, ettei niitä kannata hankkia tai jos hankitaankin niin hän ei niitä huoli ikinä eikä lapsi saa olla pois HÄNEN hoivaamisesta ja huollosta.
Osallistutko itse vanhempiesi tai sisarustesi elämään hoitamalla heitä? Koska vaikuttaa siltä, että vain hoitamalla voi olla mukana lastenlasten elämässä.
24: En tiedä. Masennus ei ainakaan ilmene toimeettomuutena tai apatiana. Todella tomera täti joka puunaa ja häslää minkä kerkeää ja köpöttää noissa eläkeläisten tapahtumissa/seminaareissa. Silti on niin sairas ja rikki kuin olla ja voi... kuulemma. Tuntuu että hän haluaa olla meidän vauva ja hoidokki.
25: Minulla itselläni oli useampi nuorempi sisarus joita huolsin ja hoidin kaikella vanhimman lapsen tomeruudella kun asuin kotona ja nyt minulla on isoäiti, jonka elämään osallistun sen minkä voin.
Konkreettinen "hoitaminen" ei ole ainut tapa osallistua toisen elämään, tietenkään. Mutta anoppi antaa ymmärtää, ettei hän kykene osallistumaan millään tavalla kun on niin sairas ja vanha. En tiedä haluaisinko tuollaisen ihmisen luokse viedä edes kyläilemään lasta, kun ilmapiiri on aina niin negatiivinen ja sairautta ja kipua täynnä. Hyvähän se on vielä lapsettomana jossitella, mutta jossittelenpa nyt kuitenkin, kolmekymmentä kun on lasissa niin pohditaan lastentekoa oikeasti monelta kantilta. Mies on ilmeisesti jo valmis jälkeläiselle.
No, tiedänpähän nyt jo etukäteen ettei ainokaisesta isovanhemmasta tule olemaan mitään apua, ei tarvitse sitten jännäkakat housuissa tehdä lankoja AV:lle. Hyvä että anoppi on ainakin avoin asenteensa suhteen. Alkaa vaan jo olemaan rikkinäisen levyn vikaa...
t. 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kumpaakaan. Kuitenkin vähemmän isoäitiä. Toivottavasti itse saan kasvatettua lapsistani hyviä tyyppejä, jotka kasvattavat hyviä tyyppejä. Näin ollen oikein haluaisin viettää aikaani lastenlasteni kanssa. Aivan kuten lasteni kanssa. En ymmärrä ihmisiä.
Eikö sinulla ap ole omaa äitiä, joka hoitaisi lastesi hoitamisen puolestasi? Kun anoppia pitää hätyytellä. Tulitko tosiaan hankkineeksi neljä lasta ja sitten vasta aloit ajatella, että joudutkin hoitamaan heidät ihan itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ap ole omaa äitiä, joka hoitaisi lastesi hoitamisen puolestasi? Kun anoppia pitää hätyytellä. Tulitko tosiaan hankkineeksi neljä lasta ja sitten vasta aloit ajatella, että joudutkin hoitamaan heidät ihan itse?
Satuitteko huomaamaan eilisestä ja tämän päiväisestä Hesarista aiheesta kirjoitetut mielipidekirjoitukset. Kannattaa lukea oikein ajatuksella ja mennä sitten peilin eteen miettimään, olenko minä tuollainen, joka saattaa parkkeerata itsensä vanhan ja väsyneen mummon asuntoon lomalle passattavaksi koko perheen voimin moneksi viikoksi. Tai edellyttää, että mummo ja vaari kuskaavat lapsia harrastuksiin jne, jotta vanhemmat saavat omaa aikaa.
Alue: Aihe vapaa
Aika hyvä provo.